Ylen faktantarkistajilla kriteerit pahasti hukassa – puolet eduskuntavaalien faktantarkistuksista meni pieleen

Äskettäin julkaistu analyysi kertoo, että lähes puolet Yleisradion faktantarkistuksista vuoden 2019 eduskuntavaaleissa rikkoi vähintään yhtä hyvän faktantarkistuksen kriteeriä. Tutkijat kritisoivat, että Ylen tarkistuksiin oli valikoitunut huomattavan paljon sellaisia väitteitä, joiden paikkansapitävyyttä ei voida käytännössä tarkistaa.

Turun yliopiston valtio-opin professori Matti Wiberg ja faktantarkistuksia tutkinut Valtteri Sankari kirjoittavat Media & viestintä -aikakauslehdessä analyysinsa tuloksista. Analyysin kohteena oli 36 Ylen vuoden 2019 eduskuntavaalien alla tekemää faktantarkistusta, joista 17, eli 47 prosenttia, rikkoi vähintään yhtä kansainvälisen tutkimuskirjallisuuden perusteella asetettua faktantarkistuksen kriteeriä.

Viime presidentinvaalien yhteydessä peräti 58 prosenttia Ylen faktantarkistuksista rikkoi hyvän faktantarkistuksen kriteerejä, joten Yle on parantanut toimintaansa, mutta tutkijoiden mukaan tulosta ei vieläkään voi pitää hyvänä.

Faktantarkistus tarkoittaa julkisuudessa esitettyjen väitteiden totuudenmukaisuuden eli paikkansapitävyyden arviointia. Tavoitteena on selvittää esimerkiksi jonkun ehdokkaan vaalitentissä esittämän väitteen totuusarvo, eli onko se tosi, epätosi vai jotain siltä väliltä. Väitteen todenmukaisuus arvioidaan vertaamalla väitettä siitä riippumattomien lähteiden informaatioon.

Kaikille väitteille ei voida määrittää totuusarvoa

Suurimpana ongelmana on tutkijoiden analyysin mukaan se, että Ylen tarkistuksiin oli valikoitunut 39 prosenttia sellaisia väitteitä, joille ei voida määrittää totuusarvoa, joten näiden väitteiden paikkansapitävyyttä ei voida käytännössä tarkistaa. Tämä koskee muun muassa epämääräisiä väitteitä ja tulevaisuutta koskevia väitteitä. Myöskään moraalisia arvoja koskeville väitteille, kielikuville, mielipiteille ja tavoitteenasetteluille ei voida määrittää totuusarvoa.

– Väitteiden valinnassa pitää kiinnittää huomiota siihen, että tarkistetaan nimenomaan todennettavissa olevia väitteitä, tutkijat kirjoittavat.

– Arvomaailmaa tai mielipiteitä ”tarkistamalla” sekoitetaan herkästi ideologinen linjanveto ja tilanteen neutraali arviointi.

Epämääräisen väitteen faktantarkistuksen tuloskin on epämääräinen

Esimerkkinä epämääräisen väitteen tarkistamisesta tutkijat ottivat esille sen, kun faktantarkistajat tarkastelivat Laura Huhtasaaren lausumaa: ”Naisten ja lasten turvallisuus on heikentynyt Suomessa viime vuosina.” Väite sai Ylen faktantarkistajilta totuusarvokseen ”enimmäkseen väärin”.

Turvallisuus on kuitenkin epämääräinen ja kiistelty käsite, jolle ei olemassa yksiselitteistä sisältöä tai mittaustapaa. Sitä voidaan tarkastella yksilötason subjektiivisena kokemuksena tai yleisesti rikostilastojen tai kansalaisten turvallisuudentunnetta käsittelevien kyselyjen perusteella. Huhtasaaren lausunnosta ei käy yksiselitteisesti ilmi, mitä hän tarkoitti, joten tästä syystä väitteelle ei voida määrittää totuusarvoa, tutkijat kirjoittavat.

Tulevaisuuden ennustaminen on vaikeaa

Tulevaisuuteen viittaava väite oli kyseessä, kun Yle tarkisti Antti Rinteen väitteen ”Oppivelvollisuuden pidentäminen maksaa itsensä takaisin.” Väite sai Ylen faktantarkistajilta totuusarvokseen ”enimmäkseen totta”.

Yle on viitannut tarkistuksessaan Talouspolitiikan arviointineuvoston raporttiin, jonka mukaan “hyödyt todennäköisesti ylittävät uudistuksen kustannukset pitkällä aikavälillä“. Sen perusteella ei kuitenkaan voida varmuudella määrittää, mikä on tulevaisuudessa totta.

Monimutkaiset väitteet pitää purkaa osiin

Tutkijoiden antama esimerkki kompleksisesta väitteestä on Sebastian Tynkkysen twiitti: ”Suomessa on jo 80 vierastaistelijaa, yli 300 Supon seuraamaa riskihenkilöä ja yli 6000 maan alle painunutta turvapaikanhakijaa.”

Ylen faktantarkastuksen mukaan kaksi väitteistä on väärin ja yksi totta. Tästä johtuen kokonaistotuusarvoksi saadaan ”enimmäkseen väärin”. Ylen faktantarkistustoimitus tarkisti luvut poliisilähteistä. Väite 80
vierastaistelijasta oli Ylen mielestä epätosi, koska Suojelupoliisin mukaan Suomesta on lähtenyt yli tunnistettua 80 vierastaistelijaa Irakiin ja Syyriaan, mutta vain 20 heistä on vasta palannut Suomeen. Väite yli 300:sta Suojelupoliisin seuraamasta riskihenkilöstä todettiin todeksi.

”Maan alle painuneista” ei ole Ylen mukaan varmaa tietoa, koska kyse on kadonneista turvapaikanhakijoista, jolloin määritelmällisesti heidän olinpaikkaansa ei tiedetä. Yle toteaa viranomaislähteiden pohjalta kadonneita olevan noin 7400 ja lisää, että muissa EU-maissa on tavattu lähivuosina yli 5100 Suomessa turvapaikkaa hakenutta henkilöä. Väitteelle ”maan alle painuneista” turvapaikanhakijoista Yle ei edes anna suoraan totuusarvoa, vaan lukijan pitää itse päätellä se tekstistä.

Monimutkainen väite saa siis totuusarvoksi ”enimmäkseen väärin”, vaikka yksikään sen yksittäisistä väitteistä ei ole ”enimmäkseen väärin”, tutkijat kirjoittavat. Tarkempaan tulokseen olisi päästy, jos monimutkainen väite olisi purettu pienempiin osiin, joita olisi tarkasteltu erillään.

Faktabaari “faktantarkisti” fiktiivisen elokuvan

Ylen lisäksi faktantarkistusta tekevät suurimmat kaupalliset mediatalot, kuten Alma Media ja Helsingin Sanomat, sekä Avoin yhteiskunta ry:n toimesta perustettu Faktabaari, joka kertoo olevansa poliittisesti sitoutumaton faktantarkistuspalvelu. Faktabaari aloitti toimintansa vuoden 2014 europarlamenttivaalien alla.

Juuri ennen vuoden 2019 eurovaaleja Faktabaari tarkisti perussuomalaisten Dystopia-minielokuvan ja löysi siitä ”virheellistä vaalipropagandaa”. Media kuitenkin vaikeni tästä tarkistustuloksesta lähes täysin.

Suomen Uutiset arvioi tuolloin, että media vaikenee ehkä siksi, että ei kenties halunnut antaa Dystopia-elokuvalle entistäkin laajempaa julkisuutta, koska se saattaisi edesauttaa perussuomalaisten vaalimenestystä. Tai todennäköisemmin media piti itsekin Faktabaarin raporttia niin paikkansapitämättömänä ja nolona, ettei halunnut uutisoida siitä lainkaan.

Faktabaarin tuolloin tekemässä faktantarkistuksessa oli juuri niitä puutteita, joita tutkijat Ylen kohdallakin kritisoivat. Ensinnäkkin Faktabaari arvioi itsekin minielokuvan satiiriksi, mutta käsitteli sitä silti ei-satiirina. Toiseksi, Faktabaari arvioi tulevaisuudessa tehtävää politiikkaa, ja sortui pitämään omia todennäköisyysarvioitaan totuutena.

Faktabaari esimerkiksi väitti faktaksi seuraavaa omaa arvioitaan: ”Islamista ei ole tulossa Euroopan unionin valtauskontoa”. Samoin tätä: ”Pelko polttomoottorikäyttöisten autojen kiellosta Euroopan unionin tasolla ei ole ainakaan tällä hetkellä perusteltu.”

Todellisuudessa kukaan ei voi tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, joten tulevaisuutta koskeville väitteille on mahdotonta määritellä totuusarvoa.