Voiko Yleen luottaa? Käyttää puolueellisia asiantuntijoita, salailee rahankäyttöään, saa usein moitteita Julkisen sanan neuvostolta

Vuosittain liki puoli miljardia euroa veronmaksajien rahaa käyttävässä Yleisradiossa pomojen päät kolisevat yhteen ja toimittajat matkustavat ympäri maailmaa. Avoimuudessa ja uutistoiminnan laadussa on silti paljon korjattavaa.

Yleisradio (Yle) haluaa mielellään vahvistaa asemaansa julkaisemalla erilaisien kyselyjen tuloksia joissa Yle pyrkii osoittamaan, kuinka luotettavana sitä pidetään.

Viime vuoden lopussa Yle teetti Ylen arvo suomalaisille –tutkimuksen, jonka mukaan 80 prosenttia suomalaisista luottaa melko tai erittäin paljon Yleen. Eniten luottoa olisi siten perheellisten ja eläkeläisten keskuudessa.

Vaikka hyvin tiedetään, kuinka monet kansalaiset eivät pidä Ylen rahoituksen perustana olevasta Yle-verosta, tutkimuksen mukaan 72 prosenttia suomalaisista olisi silti erittäin tyytyväisiä tai melko tyytyväisiä Yle-veroon.

Vastaavia kyselyjä Yle on teettänyt ja julkaissut usein aiemminkin, eikä Ylen mukaan mikään ole juuri viitannut muuhun kuin vahvaan luottamukseen Yleä kohtaan.

Ylen luotettavuutta voi kuitenkin arvioida myös reaalisilla mittareilla, esimerkiksi uutistoiminnan laadulla ja toiminnan avoimuudella.

Ylen luotettavuus riippuu siitä, keneltä kysyy

Voiko Ylen todeta luotettavaksi, kun seuraa Ylen päivittäistä uutis- ja ohjelmavirtaa eri kanavissa? Vastaus riippuu siitä, keneltä kysyy.

Luotettavuuteen voitaneen katsoa kuuluvan muun muassa presidenttiehdokkaiden tasapuolinen ja asiallinen kohtelu television vaaliohjelmissa, mikä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö ehdokkaita saisi haastaa ja esittää heille tiukkoja kysymyksiä.

Ylen tasapuolisuutta ja asiallisuutta oli mahdollista arvioida presidentinvaalien alla, kun toimittaja Kirsi Heikel esitti tv-tentissä melko epäasiallisia ja osin virheellisiä huomautuksia Laura Huhtasaarelle. Tv-katsojat kummastelivat, miksi toimittaja tarrasi Huhtasaaren henkilöön ja tivasi oudosti sitä, miksi tämä hymyilee.

Heikel sortui virheeseen ryöpyttäessään Huhtasaarta siitä, että presidenttiehdokas sanoi haluavansa edistää Suomen vientiä. Heikelin mukaan viennin edistäminen ei kuuluisi presidentin tehtäviin vaan ”Team Finlandille”.

Heikel ei siis ollut tietoinen vaikkapa siitä, että presidentti Sauli Niinistöllä on ollut ulkomaanmatkoilla mukanaan useita vientiä edistäviä valtuuskuntia esimerkiksi Japanissa, Iranissa ja Kiinassa.

Kummalliselta Heikelin väite näyttäytyy myös sen vuoksi, että Ylen kaikille presidenttiehdokkaille järjestetyssä tentissä ehdokkailta juurikin kysyttiin, miten kukin ehdokas presidenttinä edistäisi Suomen vientiä. ”Team Finland” jäi sillä kertaa mainitsematta.

Epämiellyttävät asiat voidaan jättää kertomatta

Luotettavuutta voidaan arvioida myös tarkastelemalla uutisoinnissa valittuja näkökulmia, painotuksia ja laajemminkin toiminnan avoimuutta. Näillä arviointiperusteilla aihetta moitteille on useasti.

Yle valikoi usein uutisvirtaansa enimmäkseen uutisia, jotka miellyttävät toimitusta. Sen sijaan Ylen näkökulmasta epämiellyttävät asiat voidaan joko jättää kertomatta tai niistä ehkä muodon vuoksi julkaistaan vain lyhyt juttu Ylen verkkosivuilla. Tällöin luodaan väistämättä yksipuolinen ja usein vääristynytkin kokonaisuus, koska kaikki eivät voi tietää, mitä Yle on leikannut pois.

Yleisö voi huomata tällaisen menettelytavan myös uutisseurannan äkillisenä ja yllättävänä katkeamisena tai vaikka siinä, että tv-lähetyksessä Ylen toimittaja ei kysy haastateltavaltaan olennaista ja ajankohtaista kysymystä, josta yleisö silti haluaisi tietää.

“Puolueettomilla” asiantuntijoilla poliittiset taustat

Usein Yle kutsuu asiantuntijoiksi politisoituneita ja puolueellisia tahoja jättäen kertomatta tällaisten henkilöiden taustat. Esimerkkejä on paljon. Melko usein Yle pyytää juttuunsa kommenttia Vesa Puuroselta, joka esitellään ”rasismitutkijana” tai sosiologian professorina.

Jutuissa Yle kuitenkin peittää sen, että Puuronen on myös vasemmistoliittoa edustava poliitikko, joka on usein ollut vasemmiston ehdokkaana useissa eri vaaleissa.

Otetaan toinen esimerkki. Suomessa on paljon päteviä ja omaan erikoisalaansa syvällisesti perehtyneitä oikeusoppineita, joita Yle kuitenkin haastattelee vain satunnaisesti tai jättää kokonaan huomioimatta. Asiantuntijaroolissa Ylen kanavilla pääsee melko usein ääneen Martin Scheinin, joka esitellään kansainvälisen oikeuden professorina.

Yle ei kuitenkaan tuo esille, kuinka Scheinin on pitkään vaikuttanut SKDL:n ja SKP:n riveissä. Hän on myös toiminut Suomen Kommunistisen Puolueen keskuskomitean jäsenenä.

Ei kertonut vaalikoneen suosikkia

Jokainen voi itse pohtia, mistä syystä Yle ei useiden muiden tiedotusvälineiden tapaan julkistanut tietoa siitä, kuka oli Ylen vaalikoneen suositelluin presidenttiehdokas. Suomen Uutiset kysyi asiasta muutama viikko sitten, jolloin Ylen verkkotuottaja Juho Salminen väitti, ettei tietoa olisi edes teknisesti mahdollista poimia Ylen vaalikoneen keräämästä aineistosta.

Mainittakoon tässä, että Laura Huhtasaari oli suositelluin presidenttiehdokas esimerkiksi MTV:n ja Uutissuomalaisen vaalikoneissa.

Ylen toimittaja Marja Sannikka lausui keskiviikkona 24. tammikuuta Ylen A-studion lähetyksessä: ”Me pidämme valehtelua ja vääristelyä hyvin tuomittavana”. Linjaus vaikuttaa lähinnä tekopyhältä.

Palkitsemisjärjestelmästä valuu rahaa johtajille

Ylen toimintakulut ovat vuosittain vajaat 0,5 miljardia euroa. Koska Yle rahoitetaan verovaroilla, luotettavuutta olisikin mahdollista lisätä myös avoimuudella siitä, kuinka se käyttää sille kanavoidut verovarat.

Vaikka Yle näennäisesti julkaiseekin paljon tietoa toiminnastaan, emme silti tiedä, miten Ylen rahat tarkalleen käytetään. Näin ollen ei ole mahdollista arvioida Ylen tekemien hankintojen tai rahankäytön järkevyyttä.

Kansalaiset eivät enimmäkseen tiedä esimerkiksi sitä, kuinka paljon kenellekin yleläiselle maksetaan kuukausipalkkaa.

Yle törsäsi jättisumman veroeuroja Rion olympialaisiin 2016. Televisiointioikeuksien lisäksi paikan päälle oli lähetetty yli 150 työntekijää. Jo yksinomaan majoittamisesta tuli veronmaksajille iso lasku. Työntekijöille lisäksi maksettiin matkan ajalta Brasilian ulkomaanpäivärahaa, joka on 65 euroa.

Kauppalehden haastattelussa Ylen urheilupomo Panu Pokkinen kieltäytyi kertomasta, kuinka paljon yhtiö maksoi Rion televisiointioikeuksista.

Riossa Ylen delegaatioon kuuluivat tuolloin myös esimerkiksi toimitusjohtaja Lauri Kivinen ja hallituksen puheenjohtaja Thomas Wilhelmsson. Voi vain ihmetellä, miksi Yle kustansi paikan päälle pomojaan, jotka tuskin tekivät minkäänlaista toimituksellista työtä Riossa.

Ylessä on käytössä johtajien palkitsemisjärjestelmä. Vuonna 2016 Yle maksoi johtoryhmälleen tulospalkkiota 78 632 euroa. Järjestelmän puitteissa esimerkiksi toimitusjohtaja Kivinen sai palkkiota 10 755 euroa. Kivisen vuositulot ovat 323 531 euroa. Siten Kivisen kuukausipalkka on lähes 27 000 euroa.

Ylen johto on poliittisessa ohjauksessa

Torstaina 25. tammikuuta Yle tiedotti, että Kivinen lopettaa Ylessä ja jättää tehtävänsä vuoden 2018 aikana. Helsingin Sanomien haastattelussa Thomas Wilhelmsson vakuutti, ettei uutta toimitusjohtajaa valita poliittisella perusteella.

– Haemme johtajaa, joka pystyy olemaan mukana näissä mahdollisissa muutoksissa, Wilhelmsson lausui.

Tosiasiassa Ylen johto on aina ollut vahvasti politisoitunut. Wilhelmsson itse kuului vuosikymmenien ajan vasemmistolaiseen SKDL:ään (Suomen Kansan Demokraattinen Liitto) aina vuoteen 1990 saakka, jolloin puolueen toiminta lakkautettiin.

Käytännössä myös kaikilla aikaisemmilla Ylen toimitusjohtajilla on ollut puoluesidoksia. Vuodesta 1970 vuoteen 2010 saakka Ylen toimitusjohtajan puoluekanta on aina ollut SDP. Viimeisin demaritaustainen toimitusjohtaja Mikael Jungner jopa toimi demarien puoluesihteerinä. Jungner myös eteni Ylestä SDP:n kansanedustajaksi vuoden 2011 eduskuntavaaleissa.

Väistyvä toimitusjohtaja Kivinen taas on 1970-luvulla häärännyt aktiivisesti kokoomusnuorissa.

Muutenkin Yle on vahvasti poliittisessa ohjauksessa ja tarkkailussa. Ylen korkein toimielin on poliittisin perustein valittu hallintoneuvosto, jonka jäsenet nimittää eduskunta.

Väestömäärään suhteutettuna isompi kuin BBC

Ylessä tiedetään olevan useita väliportaan pomoja tai päälliköitä niin paljon, että tilanne on jo omiaan hidastamaan päivittäistä journalistista työtä. Eri päälliköillä saattaa olla erilaisia käsityksiä tai poikkeavia näkemyksiä päivittäisistä asioista, jolloin julkaisupäätösten tekemiseen tai erilaisten vastuukysymyksien selvittelyyn hupenee paljon aikaa.

Esimerkiksi Ylen uutis- ja ajankohtaistoimituksen johdossa hyörivät vastaava päätoimittaja, päätoimittaja, viisi sisältöpäällikköä, yhteiskuntatoimituksen päällikkö, ulkomaantoimituksen päällikkö, A-studion päällikkö, urheilun päällikkö, TV- ja radiolähetysten päällikkö, studio- ja kuvatuotannon päällikkö, kehittämisen päällikkö, aluetoiminnan päällikkö, kolme vastaavaa tuottajaa ja kuusi sisältötuottajaa.

Vuoden 2016 Ylen toimintakertomuksesta selviää, että Ylessä työskenteli tuolloin 2 951 henkilöä. Niinpä Ylen vuosittaisista toimintakuluista suurin osa onkin viime vuosina mennyt henkilöstökuluihin eli työntekijöiden palkkoihin ja palkkojen sivukuluihin. Vuonna 2014 tällaisiin kuluihin hupeni 236,5 miljoonaa euroa.

Jo vuonna 2009 Iltalehti kertoi, kuinka Yle on väestömäärään suhteutettuna ja henkilöstöllä mitattuna paljon suurempi kuin Ison-Britannian BBC.

Matkustelua ympäri maailmaa

Ylellä on toimituksia kahdellakymmenelläviidellä paikkakunnalla Tammisaaresta Inariin, vaikka vähemmälläkin ehkä pärjäisi. Neljä aluetoimitusta on kokonaan ruotsinkielisiä. Jokaisessa aluetoimituksessa on useita päälliköitä ja toimittajia.

Esimerkiksi pelkästään Yle Kajaanin aluetoimituksen organisaatiota johtavat päällikkö, vastaava tuottaja, sisältövastaava, radiotuottaja sekä verkkospesialisti. Heidän lisäkseen toimitukseen kuuluu yksitoista henkilöä.

Tarkasteluun on syytä ottaa myös Ylen toiminta ulkomailla. Se tiedetään, että Ylen toimittajat matkustelevat paljon. Mistään ei kuitenkaan voida selvittää, kuinka paljon vuositasolla matkoihin hupenee rahaa, kuka toimittaja on matkustanut ja minne, mistä syystä ja kuinka pitkäksi aikaa. Emme tiedä sitäkään, kuinka paljon kenellekin toimittajalle on maksettu ulkomaanpäivärahaa vuoden aikana.

Ylen ulkomaantoimitus antaa vahvasti tilaa kulttuuriaiheille ja erilaisille esiintyvien taiteilijoiden haastatteluille. Tiistaina 23.tammikuuta Yle julkaisi verkkosivuillaan jutun ”Amerikan pelle provosoi ja haluaa välittää – Patch Adams muuttaa maailmaa pelleillen.” Jutussa oli haastateltu sirkuspellenä esiintyvää amerikkalaislääkäriä, joka myös muun muassa väittää saavansa tappouhkauksia sen vuoksi, että on viime aikoina kritisoinut presidentti Donald Trumpia.

Ulkomaankirjeenvaihtajilta löyhiä raportteja

Yle on nähnyt tarpeelliseksi lähettää maailmalle jopa kahdeksan kirjeenvaihtajaa. Euroopan ulkopuolisia kirjeenvaihtajien asemakaupunkeja ovat Peking, Washington, Jerusalem ja Moskova. Ulkomaanpäivärahat tietysti pyörivät kaikilla, ja esimerkiksi Israelin päiväraha on 77 euroa ja Kiinan ulkomaanpäiväraha 66 euroa.

Uutisvoittoja maailmalta on saatu niukasti. Tavanomaisesti ulkomaankirjeenvaihtaja antaa silloin tällöin raportin Ylen iltauutisiin etukäteen sovitusta aiheesta. Monesti raportin sisältö on lähinnä kertomus siitä, mitä ulkomaankirjeenvaihtaja on sattunut samana päivänä kaupungilla näkemään.

Dramaattista uutiskuvaa sentään saatiin viime syksynä, kun tuuli riepotteli ulkomaankirjeenvaihtaja Mika Hentusta raportoimassa suomalaisille hurrikaani Irman tuhovoimasta Floridassa.

Ylen verkkosivuilla julkaistaan myös Mistä maailma puhuu –juttusarjaa. Ylen mukaan sarjassa ”Ylen kirjeenvaihtajat kertovat asioita suurten uutisten taustalta ja paneutuvat arkielämän yksityiskohtiin kohdemaissaan.”

Verkkosivuillaan Yle kertoo kirjeenvaihtajien tehtävästä myös seuraavasti: “Bundesliiga, amerikkalainen missi ja kiinalainen kaupunkipyöräily. Nämä ovat muutama esimerkki lukuisista aiheista, joita Ylen kirjeenvaihtajat seuraavat tänä syksynä – tietenkin isojen uutisten lisäksi. Mutta jääköhän kirjeenvaihtajiltamme joskus jotakin oleellista huomaamatta? Voit nyt lähettää toimittajillemme omia toiveitasi niistä aiheista, joista haluaisit heidän tekevän vastuualueiltaan.”

Pääministeri painosti – Yle taipui muokkaamaan juttuaan

Suomen Uutisten selvityksen perusteella Yle saa melko toistuvasti langettavia päätöksiä Julkisen sanan neuvostolta (JSN).

JSN on joukkoviestinnän julkaisijoiden ja toimittajien vapaaehtoisuuteen perustuva itsesääntelyelin, jonka jäsenten on noudatettava JSN:n laatimia Journalistin ohjeita.

JSN vastaanottaa yleisöltä kanteluita journalistin ohjeiden epäillyistä rikkomisista. Käsittelyn perusteella JSN voi antaa tiedotusvälineelle joko langettavan tai vapauttavan päätöksen.

Maaliskuussa 2017 JSN antoi Ylelle langettavan päätöksen pääministeri Juha Sipilään liittyneessä Terrafame-jutussa, joka oli julkaistu vuoden 2016 lopussa. Kysymys oli siitä, että jutun julkaisun jälkeen Sipilä oli ollut yhteydessä toimitukseen. Seurauksena Yle taipui muokkaamaan juttuaan tavalla, jonka JSN tulkitsi merkitsevän journalistisen päätösvallan luovuttamista toimituksen ulkopuolelle. Silloisen Ylen päätoimittajan Atte Jääskeläisen mielestä kyseessä oli ”kieltämättä kova päätös”.

JSN:lta viime vuonna useita langettavia Ylelle

Terrafame-jutun lisäksi Yle sai pelkästään vuonna 2017 JSN:ltä neljä langettavaa päätöstä. Tässä artikkelissa ei ole huomioitu aiempien vuosien langettavia päätöksiä.

Maaliskuussa Yle julkaisi myös Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpia koskevan uutisen, jossa oli olennainen asiavirhe. Ylen jutussa väitettiin Trumpin sanoneen, että Ted Cruzin isä oli Lee Harvey Oswald. Jutun lähteenä olleen haastattelun mukaan Trump oli kuitenkin ainoastaan sanonut, että Cruzin isä oli ollut Oswaldin seurassa.

Journalistin ohjeiden mukaan olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä. Virheestä olikin nopeasti ilmoitettu vastaavalle päätoimittajalle ja ohjelmapalautteeseen. Tästä huolimatta Yle korjasi virheen vasta saatuaan tiedon kantelusta JSN:lle. Tämän vuoksi JSN katsoi Ylen rikkoneen journalistin ohjeita.

Toukokuussa Yle julkaisi verkossa jutun, joka perustui kansanedustaja Satu Hassin Facebook-sivullaan julkaisemaan nimettömään kirjoitukseen, jossa kerrottiin hakkuista Inarissa. Yle kuitenkin laiminlöi tietojen tarkistamisen ja tulkitsi kirjoitusta virheellisesti. Yle kertoi kirjoituksessa väitetyn, että Suomi 100 -luontohelmikohteeksi nimetyllä alueella olisi tehty hakkuita. Tämä oli olennainen asiavirhe, ja virheellinen tulkinta toistui useita kertoja jutussa haastattelujen lähtökohtana.

Kantelija oli pyytänyt Yleä oikaisemaan juttuaan ja olisi halunnut myös tulla kuulluksi asiassa. Yle ei oikaissut juttuaan eikä haastatellut kantelijaa. JSN katsoi, että Yle oli rikkonut journalistin ohjeiden kohtia 8, 10 ja 20 ja antoi Ylelle huomautuksen.

Yle leimasi huolimattomasti tehdyllä jutullaan Satu Hassin perättömän tiedon levittäjäksi, täysin aiheetta.

Väitti venäläisten kouluttaneen sotahirviä

Toukokuussa Ylen Oulun paikallistoimituksen Instagram-tilillä vieraili viikonloppuisin toimituksen ulkopuolisia taiteilijoita ja muusikoita, jotka saivat julkaista sisältöjä itsenäisesti ilman, että toimituksella oli mahdollisuus tarkastaa sisältöä ennen niiden julkaisemista.

Ulkopuolisille henkilöille oli annettu vain suurpiirteiset ohjeet sisällön suuntaviivoista, eikä Yle Oulu ollut varmistanut, tunsivatko vierailijat sen toimituspolitiikan sekä journalistin ohjeet tai sitoutuneet niiden noudattamiseen. JSN katsoi langettavassa päätöksessään, että tämä oli journalistin ohjeiden vastaista journalistisen päätösvallan luovuttamista toimituksen ulkopuolelle.

Kesäkuussa Yle väitti verkkosivuillaan – ja jopa television pääuutislähetyksessä, kuinka Neuvostoliiton puna-armeija oli aikoinaan kouluttanut hirviä taistelutarkoituksiin. Tiedot Yle oli saanut turisteille suunnatusta museosta, mutta tietojen alkuperäisenä lähteenä oli venäläisen lehden aprillipila.

Ongelma alkoi paisua, kun Yle ei suostunut viipymättä ja asianmukaisesti korjaamaan uutista, joka oli paljastunut perättömäksi jo heti sen julkaisun jälkeen ja Ylekin oli tästä tietoinen.

Vasta heinäkuun lopussa Yle esitti pääuutislähetyksessään sähkeen, jossa kerrottiin, ettei sotahirvijuttu pitänyt paikkaansa. Verkossa olevaa juttua Yle korjasi puutteellisesti ja epämääräisesti jolloin juttuun jäi edelleen asiavirheitä.

Journalistin ohjeiden mukaan yleisön on kuitenkin voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta. Myöskään kuvaa tai ääntä ei saa käyttää harhaanjohtavasti. Edelleen journalistin ohjeiden mukaan tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä ja niin, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön.

JSN antoi Ylelle langettavan päätöksen, jossa Ylen katsottiin rikkoneen viittä journalistin ohjeiden kohtaa.

Suomen Uutiset ei ole JSN:n jäsen, koska se on puoluejulkaisu. Vahvan puoluesidoksensa vuoksi Suomen Uutiset ei voi katsoa olevansa riippumaton tiedonvälittäjä.

Lisäys 13.2.2018 klo 12:46: “Yle leimasi huolimattomasti tehdyllä jutullaan Satu Hassin perättömän tiedon levittäjäksi, täysin aiheetta.”