Yhdysvaltojen häkellyttävä salakuunteluskandaali opettaa, miten vallanpitäjät käyttävät tiedustelutoimintaa vastustajiensa kampittamiseen

Hillary Clintonin vaalikampanja ja Yhdysvaltain demokraattipuolue latoivat suuren rahasumman agentille, joka rakensi huhuista perusteet presidenttiehdokas Donald Trumpin salakuuntelulle. FBI käytti salakuunteluluvan perusteena Trumpin poliittisten vastustajien rahoituksella luotua propagandamateriaalia, jonka FBI tiesi sisältävän seksuaalisesti arkaluonteista ja vahvistamatonta aineistoa. Kaiken kukkuraksi suuri osa tästä aineistosta oli peräisin nimenomaan venäläisiltä, joiden harjoittamaa vakoilua telekuuntelulla oli tarkoitus tutkia. Onko tämä Ian Flemingin James Bondia? Ei, vaan Yhdysvaltain reaalipolitiikkaa, jossa tiedustelutoimintaa ei käytetä pelkästään terrorismin torjuntaan vaan myös poliittisten vastustajien kampittamiseen.

Helmikuun alussa julkistettu, aiemmin salainen muistio on osa Obaman hallinnon taistelussa Trumpin valintaa vastaan. Watergate-skandaali johti 70-luvulla presidentti Nixonin eroon. Nyt kyseessä on paljon laajempi skandaali, joka ravistelee sekä presidentti Obamaa että Hillary Clintonia.

Yhdysvaltain edustajainhuoneen tiedustelukomitean puheenjohtaja Devin Nunesin toimeksiannosta laadittu muistio tunnetaan myös FISA-muistion nimellä. Alun perin muistio oli salainen, mutta presidentti Donald Trump päätti julkistaa sen.

Demokraattipoliitikot ja toimittajat pelottelivat julkistamisen johtavan ‘perustuslailliseen kriisiin’. Päiden ennusteltiin putoilevan FBI:ssä ja oikeusministeriössä. FBI ja oikeusministeriö vastustivat julkistamista vedoten siihen, että muistio paljastaisi tiedustelutoiminnassa käytettäviä lähteitä ja menetelmiä ja haittaisi agenttien toimintaa.

Todellisuudessa muistion sisältö ei vaaranna ulkomaista tiedustelutoimintaa, mutta sisäpoliittisesti sen seuraukset voivat olla järisyttävät. Muistion salaamisessa näyttää olleen kyse pikemminkin siitä, että poliittisesti arkaluonteinen tieto haluttiin salata kansalaisilta.

Mutta mitä tämä muistio sitten paljastaa?

Salakuuntelulupia hankittu väärin perustein

FISA-muistio paljastaa, että lokakuussa 2016 — juuri ennen presidentinvaaleja — presidentti Barack Obaman alaisuudessa toimineet FBI ja oikeusministeriö hankkivat väärin perustein telekuuntelulupia Trumpin kampanja-avustajana lyhyen ajan työskennellyttä Carter Pagea kohtaan.

Carter Page on entinen laivaston tiedustelu-upseeri, joka toimii nykyään Venäjään erikoistuneena energia-alan konsulttina, jolla on hyvät suhteet muun muassa Gazpromiin. Page oli ollut Venäjä-yhteyksiensä takia tutkinnan kohteena jo aiemmin.

Vuonna 2013 FBI puhutteli vakoojaksi epäilemäänsä Pagea, mutta tuli siihen tulokseen, että Page ei ole Venäjän vakooja. Niinpä FBI palkkasi Pagen salaiseksi avustajakseen paljastamaan venäläisiä vakoojia. Tässä roolissa Page oli ainakin maaliskuuhun 2016. Ja sitten yhtäkkiä lokakuussa 2016 FBI olikin taas muka sitä mieltä, että Page on Venäjän vakooja. Eräiden väitteiden mukaan Pagen telekuuntelua haettiin vain siksi, että sillä pystyttiin jälkikäteen “laillistamaan” Trumpin kampanjaan laajemminkin kohdistunut salakuuntelu.

Lokakuussa 2016 Carter Pagen telekuunteluun hankittu lupa haettiin ulkomaisen vakoilun ja terrorismin torjuntaan tarkoitetun FISA-lain (Foreign Intelligence Surveillance Act) mukaisesti salaiselta erikoistuomioistuimelta, joka on perustettu käsittelemään näitä FISA-kuuntelulupia. Yksikään tavallinen oikeus tuskin olisi lupaa myöntänyt esitetyillä perusteilla.

Telekuunteluluvan perusteena käytettiin suurelta osin Christopher Steelen kokoamaa Venäjä-kansiota, joka on Hillary Clintonin presidentinvaalikampanjan ja demokraattisen puolueen rahoittama poliittinen asiakirja. Telekuunteluhakemusta käsitelleelle oikeudelle ei kerrottu Steelen Venäjä-materiaalin täysin poliittisesta taustasta. FBI:n entinen kakkosmies Andrew McCabe on vahvistanut, että kuuntelulupaa ei olisi edes haettu ilman Steelen sepittämää tarinaa.

FBI käytti siis salakuunteluluvan perusteena Trumpin poliittisten vastustajien rahoituksella luotua propagandamateriaalia, jonka FBI tiesi sisältävän “seksuaalisesti arkaluonteista ja vahvistamatonta” aineistoa. Kaiken kukkuraksi suuri osa tästä “seksuaalisesti arkaluonteisesta” aineistosta oli peräisin nimenomaan venäläisiltä, joiden harjoittamaa vakoilua telekuuntelulla oli tarkoitus tutkia.

Telekuuntelulupa uusittiin useita kertoja 90 päivän välein samoilla perusteilla. FBI:n silloinen johtaja James Comey allekirjoitti hakemuksen FBI:n puolesta kolmesti.

Kuka maksoi Venäjä-kansion?

Trumpin vastaista arkaluonteista materiaalia kerännyt Christopher Steele on entinen brittiläisen MI6-tiedustelupalvelun agentti, joka toimii nykyään Venäjään erikoistuneena tiedustelukonsulttina. Steele kokosi Trumpin vastaisen Venäjä-kansion Hillary Clintonin kampanjan toimeksiannosta ja Clintonin kampanja sekä demokraattinen puolue maksoivat hänelle siitä ainakin 160 000 dollaria välikäsien kautta.

Steele toimi pitkään myös FBI:n lähteenä, mutta FBI lopetti ainakin virallisesti yhteistyön, koska katsoi Steelen valehdelleen FBI:lle mediayhteyksistään. FBI:n osittain salaama muistio paljastaa, että Hillary ja Bill Clintonin ystävä syötti Steelelle ulkomaisista lähteistä peräisin olevia tietoja Trumpista.

Clintonit eivät siis pelkästään maksaneet törkyraportin kokoamisesta vaan myös syöttivät siihen ulkomaisista lähteistä peräisin olevia tietoja.

Mitä törkyä Trumpista sitten kerättiin Venäjä-kansioon?

Moskovan Ritz-hotellin “kultainen suihku”

Steelen Venäjä-kansio sisälsi erilaisista venäläisistä lähteistä peräisin olevia poliittisia huhuja ja väitteitä siitä, että Venäjän viranomaiset olisivat jo ainakin viiden vuoden ajan yrittäneet “kasvattaa” Trumpista käsikassaraansa, jota voitaisiin tarvittaessa kiristää. Väitteet saattavat pitää paikkansa, tai sitten Steele on erinomaisten Venäjä-yhteyksiensä avulla ostanut halutunlaisia lausuntoja lähteiltään.

Steele toteaa, että Venäjän tiedustelupalvelu FSB on pyrkinyt keräämään sekä Trumpista että hänen vastaehdokkaastaan Hillary Clintonista materiaalia, jota voitaisiin käyttää heidän painostamiseensa. Steelen mukaan Venäjä oli tarjonnut Trumpille peiteltynä lahjuksena useita kauppasopimuksia, jotka Trump oli kuitenkin torjunut. Sen sijaan Trumpin kampanjatoimisto oli suostunut ottamaan vastaan Hillary Clintonia koskevia tietoja venäläislähteistä.

Kaikkein häkellyttävin Steelen väitteistä on se, että FSB:llä olisi hallussaan videonauha Trumpin yöpymisestä Moskovan Ritz-Carlton-hotellissa. Trumpin väitetään palkanneen kaksi prostituoitua kastelemaan “kultaisilla suihkuilla” saman sängyn, jossa Barack ja Michelle Obama nukkuivat Moskovassa käydessään. Media ei tietenkään malta olla tarttumatta näin herkulliseen huhuun, vaikka se ei pitäisikään paikkaansa.

Näillä melko kellertävillä perusteilla FBI haki siis lupaa Trumpin entisen kampanja-avustajan salakuunteluun.

Steelen hurjat väitteet sellaisenaan julkaisseen liberaalin BuzzFeed-verkkojulkaisu toiminta kolhii journalismin rajoja toden teolla. BuzzFeed totesi itsekin, ettei raportin tietoja ole voitu vahvistaa sekä sen, että raportti sisältää virheitä. Julkaisu vetosi ”amerikkalaisten oikeuteen tietää”, ja läväytti 35-sivuisen raportin sellaisenaan julki.

Suomessa tulkinnat Ritz-Carltonin tapahtumista ovat vaihdelleet. IS:n tunnetusti Trump-kriittinen Jari Alenius taipui toteamaan raportista, että ”se on todennäköisesti suurelta osin potaskaa.” Yle toisti kultasuihkuväitteet pitkälti sellaisenaan, niitä juurikaan kyseenalaistamatta.

Venäjä-korttia Trumpille, Venäjä-korttia Clintonille

Molempia presidenttiehdokkaita vastaan on esitetty syytöksiä toimimisesta yhteistyössä Venäjän kanssa.

Tässä nimenomaisessa tapauksessa näyttää kuitenkin selvältä, että Hillary Clintonin kampanjakoneisto ja demokraattinen puolue ovat Steelen kautta toimineet yhteistyössä Venäjän tiedustelupalvelun kanssa levittääkseen törkyhuhuja Trumpista ja vaikuttaakseen vaalien tulokseen. Ja mikä pahinta, Obaman FBI ja oikeusministeriö lähtivät leikkiin mukaan.

Konservatiivien Mark Levin syyttää suorin sanoin Hillary Clintonia yhteistyöstä Venäjän kanssa ja perustelee Venäjän intressejä näin:

— Miksi venäläiset haluaisivat Donald Trumpin Yhdysvaltain presidentiksi, kun he voivat saada kaiken haluamansa Hillary Clintonilta, oli kyse sitten uraanista, puolustusbudjetin leikkauksista tai rajavalvonnan lakkauttamisesta? Levin kysyy.

Obaman rooli

Presidentti Barack Obaman nimi ei ole suoranaisesti tullut esille FISA-muistion yhteydessä, mutta on selvää, että presidentti oli tietoinen Trumpin kampanja-avustajaan kohdistuneesta salakuuntelusta.

Yhdysvalloissa on tapana, että lähes kaikki korkeimmat virkamiehet vaihtuvat presidentin vaihtuessa. Esimerkiksi FBI:n johtaja James Comey oli Obaman nimittämä ja Trumpin erottama.

Ei ole siis liioittelua sanoa, että toimijoina ovat olleet Obaman FBI ja Obaman oikeusministeriö. Puhumattakaan siitä, että Hillary Clinton oli Obaman tukema ehdokas.

Kahden salakuunteluskandaaliin sekaantuneen FBI:n työntekijän toisilleen lähettämät “rakastavaisten tekstiviestit” näyttävät vahvistavan sen, että Obama tiesi asiasta. Äskettäin julkisuuteen tulleissa viesteissä FBI:n agentti kirjoitti salakuunteluun viitaten, että “presidentti haluaa tietää kaiken mitä me teemme”.

Ron Paul: Valtakoneisto vastustaa demokratiaa

Libertaarien presidenttiehdokkaana ollut Ron Paul näkee tässä salakuunteluskandaalissa syvemmän tason: politiikan takana oleva valtakoneisto ei halua antaa vaalien häiritä toimintaansa.

Ron Paulin mukaan Trumpin vaalilupaukset liennytyksestä Venäjän suuntaan ja Naton roolin uudelleen arvioinnista muodostivat uhkan sotateolliselle kompleksille, joka on riippuvainen 600 miljardin dollarin puolustusbudjetista.

Toinen FISA-kohun opetuksista on Ron Paulin mukaan se, että kumpikaan Yhdysvaltain valtapuolueista ei oikeasti välitä tiedustelulakien väärinkäytöksistä, vaikka kohteena on Yhdysvaltain kansalainen. FISA-lainsäädäntöä koskevat lainmuutokset vietiin kaikessa hiljaisuudessa äskettäin läpi ennen muistion julkistamista, vaikka FISA-muistion tiedot olivat varmasti molempien puolueiden tiedossa.

Puolueet eivät siis halua kansalaisten tietävän, miten paljon DDR:n kaltainen heidän maastaan on tullut, kiteyttää Ron Paul.