– Nykyinen pormestaristo harjoittaa Helsingissä keskustan näivettämistä sisääntuloväyliä tukkimalla. Lähiöitä rakennetaan täyteen, viheralueita nakerretaan, mikä osaltaan synnyttää myös niitä turvallisuusongelmia, jotka sitten ovat myös maahanmuuttoon vahvasti linkittyneitä, kuvailee Suomen pääkaupungin nykytilaa pormestariksi pyrkivä perussuomalainen elinkeinoministeri Wille Rydman.
Rydman on ollut mukana kaupunginvaltuuston toiminnassa vuodesta 2009. Hän tuntee ja tietää, miten kaupunki toimii. Rydmanilla on kokemusta myös eduskunnasta 10 vuoden ajalta ja ministeriuraakin on kahden vuoden ajalta.
– Helsinkiläiset saavat minusta kokeneen ja hyvin sitoutuneen uuden pormestarin – ja edustan myös selvää linjanmuutosta suhteessa aiempaan.
Rakentamisessa syytä painaa jarrua
Rami Kurimon Puheenaihe-podcastissa Rydman selvittää perusteellisesti näkemyksiään Suomen pääkaupungin arkeen ja poliittiseen suuntaan, johon metropoli on menossa.
Helsinki kasvaa kovaa vauhtia ja kasvu on perustunut maahanmuuttoon. Pääkaupunkiseudulle asettuneet eivät välttämättä kaikki ole huippuosaajia. Tulijat eivät välttämättä työllisty tai työllistyvät aloille, joista saatava palkka ei yksinään riitä arjen tarpeisiin.
– Helsingin olisi syytä omassa asuntotuotannossaan painaa selvästi jarrua kaavoituspolitiikassa ja siinä, millä tahdilla rakennetaan.
– Helsinkiä tulisi rakentaa ensisijaisesti helsinkiläisiä ja helsinkiläisten omia tarpeita varten. Eikä sellaista teoreettista skenaariota varten, että tänne lähivuosikymmeninä muuttaa valtavia ihmisjoukkoja, Rydman toteaa.
Maahanmuuttajilla oltava sopeutumisen edellytykset
Helsingissä on Rydmanin mukaan nähty sellaista asuntotuotantoa, joka on tuottanut Helsinkiin asujamistoa, jolla on “monenlaista sosiaalista ongelmaa”.
Asuinalueen todellisuus ja maine heijastuvat helposti asuntojen hintoihin.
– Jos asuinalueelta ihmiset muuttavat suorastaan pakokauhuisesti pois, niin sitten toki hinnat laskevat.
– Ei varmastikaan ole tarkoitus, että rakennetaan sellaisia lähiöitä, jotka muuttuvat epäviihtyisiksi niin, ettei sinne oikeasti kukaan halua tulla tai omalla rahallaan sieltä asuntoa ostaa.
Maahanmuuton tason ja volyymin pitäisi Rydmanin mielestä olla sellaista, että tänne muuttavilla olisi ”realistiset edellytykset sopeutua tähän yhteiskuntaan”.
– Jos muuttajien koulutustaso ja kielitaito on kovasti alhainen ja heidän kulttuurinen etäisyytensä Suomesta kovin suuri, niin kotoutumisen ennuste on merkittävän huono.
– Tällaista maahanmuuttoa on yleisen yhteiskuntakehityksen kannalta tärkeää rajoittaa aika merkittävästikin ja tämä on myös keskeinen ohjenuora siinä, miten Suomen nykyinen hallitus on perussuomalaisten johdolla uudistanut maahanmuuttopolitiikkaa ja rajoittanut sosiaalista maahanmuuttoa merkittävästi sekä kiristänyt sen sääntöjä.
”Yhteisen puuttuminen hajottaa yhteiskunnan”
Vieraskielisen väestön määrä on paikoittain Helsingissä niin suuri, että sillä on vaikutusta jo koulunkäyntiin ja oppimiseen. Koska yhteistä kieltä ei oppilaiden kesken tai oppilaiden ja opettajien välillä välttämättä enää ole.
– Jos siellä koulussa pärjää ihan hyvin jollakin aivan muulla kielellä, niin silloin ei ehkä ole kannustintakaan opetella sitä kieltä, jota ympäristössä puhutaan.
– Yhteiskunnan määritelmä on se, että on jotakin yhteistä. Tilanteessa, jossa ihmisillä ei ole enää jaettua kieltä, jaettua historiaa, jaettua käsitystä siitä, mikä on hyvä yhteiskunta ja mikä on oikein, niin mitkä ovat ne säännöt, joilla tässä ihmisyhteisössä pelataan?
– Se johtaa sellaiseen fragmentoituneeseen yhteiskuntaan, joka ei oikeasti enää edes ole yhteiskunta, Rydman varoittaa.
