Juha Sipilän hallituskaudella suomalaisten ostovoima kääntyi kasvuun. Sanna Marinin hallituskaudella 2019–2023 ostovoima laski prosentin. Koronarajoitusten aikaansaamat tuotantoseisokit ja -saatavuusongelmat, vaikutukset tuotantoketjuihin, Ukrainan sodan myötä asetettujen pakotteiden vaikutus erityisesti energiatalouteen ja niitä seurannut inflaatio sekä korkojen nousu käänsivät ostovoimamme laskuun.
Toki myös saksalaisten ja virolaisten ostovoima on heikentynyt 2020-luvulla. Euroopan Hannu Hanhi, Ruotsi, on jälleen poikkeus. Venäjän hyökkäyksen jälkeinen kasvun heikkeneminen ja energiahintojen voimakas nousu ei ole heikentänyt ruotsalaisten ostovoimaa. Vuodesta 2012 vuoteen 2023 ruotsalaisten ostovoima on kasvanut 26 prosenttia. Suomalaisten keskimääräinen ostovoima on nyt 22 prosenttia pienempi kuin ruotsalaisten.
Ostovoiman kehitykseen vaikuttaneet tekijät
Mitkä tekijät ovat vaikuttaneet ostovoiman kehitykseen Suomessa ja Ruotsissa viimeisten vuosien aikana? Ensinnäkin Venäjä oli Suomen merkittävä vientimaa ennen vuotta 2014. Venäjän osuus Suomen viennistä oli viidennes. Vielä vuonna 2020 Venäjän osuus viennistä oli noin kymmenesosa. Venäjän merkitys Ruotsin viennistä on ollut perinteisesti pientä. Toiseksi Ruotsi on ollut perinteisesti energiaomavarainen. Sähkötuonti Venäjältä oli noin viidennes Suomen sähkökulutuksesta ennen Ukrainan kriisiä.
Kolmanneksi Suomen tuotantorakenne on Ruotsia yksipuolisempi. Suomen vienti painottuu pitkälti investointituotteisiin, joiden kysyntä on ollut maailmanlaajuisesti heikkoa 2020-luvulla. Ruotsi vienti painottuu kulutustavaroihin, joille on riittänyt enemmän kysyntää. Neljänneksi, koska Ruotsi ei kuulu euroalueeseen, se on voinut käyttää omaa valuuttakurssipolitiikkaansa. Ruotsi kruunu on heikentynyt euroon nähden finanssikriisin jälkeen. Tämä on tukenut Ruotsin vientiä.
Tärkeiden vientialojen toimintaedellytyksiä edistettävä
Ruotsin hyvä kehitys tietysti harmittaa. Suurempi huolenaihe on suomalaisten ostovoiman jääminen jälkeen euroalueen keskimääräisestä ostovoimasta. Euroalueen (19 maata, eli vuonna 2023 euroon liittynyt Kroatia ei ole mukana) keskimääräinen ostovoima oli 30 700 euroa vuonna 2023. Kasvua on ollut reilut kymmenen prosenttia vuodesta 2012.
Euron arvo perustuu pitkällä aikavälillä euroalueen keskimääräiseen talouskehitykseen. Keskimääräistä paremmin pärjäävät maat hyötyvät euron arvosta. Keskimääräistä huonommin pärjääville maille euron arvo saattaa muodostua liian korkeaksi. Liian korkea euron arvo vaikeuttaa vientiä ja hidastaa osaltaan tulevaa talouskasvua.
Mitä Suomen pitäisi tehdä? Kaikin tavoin edistää tärkeiden vientialojen, kuten metsäteollisuuden, metalliteollisuuden ja kaivannaisteollisuuden, toimintaedellytyksiä. Näille toimialoille kannattaisi antaa mahdollisuus kaikin tavoin kasvaa ja kehittyä.