Veikko Vennamon koskettava 100-vuotisjuhla

Veikko Vennamon syntymästä on kulunut sata vuotta. Pientalonpoikien puolueen ja SMP:n perustajaa juhlittiin Lapinlahden kunnan Alapitkän kylässä lähes sadan hengen voimin.

Tilaisuus alkoi aurinkoisessa säässä kunnianosoituksilla Veikko Vennamon patsaalla. Tämän jälkeen juhlakansa siirtyi Alapitkän seurojentalolle, jossa saatiin kuulla mielenkiintoisia tietoja, kertomuksia ja muisteluita Vennamon pitkästä ja vaiherikkaasta urasta ja elämäntyöstä.

Tilaisuuden kunniavieraina olivat Veikko Vennamo tytär filosofian maisteri Meri Vennamo ja eduskunnan varapuhemies Anssi Joutsenlahti. Tilaisuudessa esiintyivät myös kansanedustajat Kimmo Kivelä, Osmo Kokko ja Juha Väätäinen. Juhlaesitelmän piti Tampereen yliopiston dosentti Silvo Hietanen.

Vaativa esimies

Kansanedustaja, kirkkoherra Kimmo Kivelä muisteli avajaispuheissaan aikaansa SMP:n nuorisojärjestön – Kehittyvän Suomen Nuoret – työntekijänä ja Veikko Vennamon alaisena.

– Minun oli annettava joka viikko seikkaperäinen raportti tekemisistäni Veikko Vennamolle, se tuntui joskus työläältä. Toisaalta tuntui myös hyvältä, kun sai häneltä myönteistä palautetta. Kolme tärkeintä asiaa, jotka Veikko minulle opetti olivat ainutlaatuisuuden kunnioittaminen, omatoimisuus ja usko tulevaisuuteen, Kivelä muisteli.

Meri Vennamo avasi juhlakansalle sitä, miltä Veikko näytti hänen silmissään.

– Hän oli särmikäs, vaativa ja tehokas. Hänen oli oltava sellainen. Hän eli tätä päivää ja tätä hetkeä, hänellä oli katse aina eteenpäin. Me kaikki saamme voimaa Veikon kaltaisista ihmisistä, joiden viesti kantaa yli sukupolvien, isänsä tytär kertoi liikuttuneelle juhlakansalle.

Vennamo oli poliittinen profeetta

Perussuomalaisen puolueen puheenjohtaja ja SMP:n aikoina Veikko Vennamon työtoverina ollut Timo Soini ei päässyt osallistumaan tilaisuuteen ulkomaan matkan vuoksi, mutta hän oli lähettänyt juhlaan sykähdyttävän tervehdyksen:

“Veikko Vennamo oli mies, joka jätti jäljen. Ihmisen ymmärtämän. Kunnioittaman. Työn ja tekojen jäljen. Tunteen ja toivon jäljen. Suomalaisen sielunmaiseman tunteminen avasi ihmisten sydämet. Lohtu oli läsnä sodan aikana ja sodanjälkeisessä ankarassa ja raskaassa jälleenrakennuksessa. Tehtiin omaa ja Suomen tulevaisuutta. Veikko Vennamon ansiot siirtoväen asutustoiminnassa ovat kiistattomat. Tätä perintöä kunnioitetaan yli puoluerajojen.

Minulle Veikko Vennamo oli poliittinen profeetta. Tien näyttäjä. Vennamon persoona tempaisi minut mukaan jo ollessani lukion ensimmäisellä luokalla. Tietä on sittemmin riittänyt. Vennamon vaikutuksesta olen nyt puoluejohtaja ja poliitikko. Elämä olisi ottanut toisen tien. Ilman Vennamon opetuksia en olisi voinut onnistua. Perussuomalaisissa on paljon SMP:ta, se ei kuitenkaan ole SMP. Muuttuvat ajat muokkaavat meitä ja puoluetta. Oppi on ohessa.

Veikko kävi oman tiensä ja maksoi kustannukset. Kun poikkeat porukasta, suuntaan tai toiseen, tunnet sen aina nahoissasi. Sen tuntee myös lähipiirisi. Vennamo ei tyytynyt vettyneeseen elämään, mukavaan elämään Munkkiniemessä. Hän taisteli. Minunkin puolestani, jotta uskallan olla omaa mieltä. Muuta mieltä.

Kehitys pysähtyy ilman rosoisuutta. Vain nujerruksen jälkeen tulee armo. Vennamo oli ainutlaatuinen. Tomumajassaan hän tuli ja meni. Meihin jätti jäljen. Hän elää meidän mielessämme.

Vennamo ei ollut helppo ihminen. Hänen elämänsä ei ollut helppo. Helppoheikiksi hänet leimattiin. Se oli sitä pelin politiikkaa. Kun Vennamon politiikkaa ei saatu murrettua, käytiin henkilöön. Se oli raskas rasti. Hänelle itselleen, läheisilleen ja kannattajille.

Kesäkuisena päivänä, olkaamme iloisia. Meillä on mitä ja ketä muistella.

Sisar ja veli. Sinä olet osa Suomen kansaa. Ole oma itsesi. Kyllä kansa tietää! Olet oman elämäsi sankari. Ole sitä iloisena ja kiitollisena. Elämä on lahja. Jokainen ihminen ja jokainen elämä on arvokas. Siinä on sekä inhimillinen sanoma että Vennamon perintö.”

Vennamo onnistui mahdottomassa

Juhlaesitelmän pitänyt Tampereen yliopiston dosentti Silvo Hietanen keskittyi omassa esityksessään aikaan ennen SMP:tä ja nimenomaan Veikko Vennamon työhön ASO:n eli maatalousministeriön asutusasiainosaston päällikkönä ja ylijohtajana:

Veikko onnistui yhdistämään Karjalan siirtoväen ja rintamamiesten yhteiset tarpeet ja toiveet. Hän syntyi vuonna 1913 Jaakkimassa. Sukunimensä Fennander hän vaihtoi Vennamoksi jo vuonna 1938. Hänen isänsä oli Saksassa opiskellut liikemies ja Kansallis- Osakepankin konttorinjohtaja. Mies meni armeijaan vasta 26-vuotiaana, merisotakouluun hänet komennettiin vuonna 1940. Hän oli myös sodassa joitakin kuukausia ja osallistui mm. Viipurinlahden saarten vapauttamiseen vuonna -41. Mutta häntä tarvittiin kotirintamalla, kun eduskunta sääti pika-asutuslain samana vuonna.

Työtä riitti, kun piti yhtäkkiä asuttaa 220 tuhatta siirtokarjalaista. Veikko Vennamo kirjoitti väliaikaisen asutuslain. Vastustajia piisasi, sillä esimerkiksi MTK vastusti ankarasti asutustoimia. Ja kun MTK:n vastustajaksi nousi Maanomistajien Liitto. Myös tuolloinen tasavallan presidentti Mannerheim vastusti asutustoimintaa, mutta pääministeri Paasikivi pakotti hänet muuttamaan mieltään.

Kun sota loppui, olikin järjestettävä maata ja nostettava asutustilat niin karjalaisille kuin rintamamiehillekin. Sodan jälkeen Vennamo johti myös Lapin maatalouden jälleenrakennusta. Vuonna 1944, kolmikymppinen Veikko Vennamo nimitettiin ASO:n ylijohtajaksi, jossa virassa hän toimi aina vuoteen 1959.

Vennamo tuli valituksi eduskuntaan vuonna 1945. Tuohon aikaan oli mahdollista, että korkeassa virassa toimivat virkamiehet saattoivat olla myös kansanedustajia ja niin olivat esimerkiksi Veikko Vennamo ja Johannes Virolainen.

Maanhankintalaki merkitsi mm. sitä, että hevosten määrä kasvoi valtavasti. Ja kun kaikki teollisuustuotanto meni sotakorvauksiin, niin ainoa mahdollisuus oli kehittää maaseutua.

1950 – luku oli maaseudun kulta-aikaa Veikko Vennamon ansiosta ja Veikko Vennamo oli ainoa mies, joka pystyi selviämään etukäteen mahdottomasta urakasta.

Köyhän asialla

Osmo Kokko kertoi Veikon aina puhuneen siitä, että pitää muistaa köyhän asiaa. Juha Väätäinen vertasi asutuspolitiikkaa tämän päivän asuntopolitiikkaan ja piti Vennamon toimia esimerkillisinä.

Eduskunnan puhemiehistön tervehdyksen puoluejohtajan, tullineuvoksen, ylijohtajan, ministerin ja kansanedustajan satavuotisjuhlaan toi eduskunnan varapuhemies Anssi Joutsenlahti.

– Veikko Vennamo oli aina kansan puolella, vain maan etu ajoi ohi kaiken muun. Vennamon ansiota on kaiken muun lisäksi veteraaneille tullut rintamalisä.

– Huvittavaakin oli joskus, kun olimme hallituksessa ja ministereinä olivat silloinen SMP:n puheenjohtaja Pekka Vennamo ja Urpo Leppänen ja eduskuntaryhmässämme oli Veikko Vennamo niin edustajat olivat eräänkin kerran yksimielisesti jostakin asiasta Veikon johdolla sitä mieltä, että hallituksen esitystä pitää vastustaa ja kun Veikko lähti ovesta ja Pekka tuli sisään niin mieli vaihtui, Joutsenlahti muisteli.

Rehellinen, luotettava, turvallinen

Meri Vennamo muisteli tilaisuuden jälkeen isäänsä, joka oli ennen kaikkea rehellinen mies.

– Hän halusi aidosti auttaa ihmisiä ja muuttaa yhteiskuntaa. Hän oli luotettava isä ja turvallinen. Minun mielestäni Veikko jätti hienon perinnön ja olen onnellinen, että perussuomalaiset jatkaa Veikon työtä. Isäni kynsi uuden uran suomalaiseen politiikkaan, josta on hyvä jatkaa, Meri kiitteli.

– Julkikuvastaan poiketen hän oli tavattoman hyväntahtoinen. Eikä maine myöskään koskaan noussut hänelle päähän. Hän ei ollut niin sanotusti yhden nuotin mies. Ja kotiloissa hän rakasti äidin tekemiä herkkuja.