Valuuttaliittojen vaihtoehdot: Tulonsiirrot tai hajoaminen

Tulonsiirrot valuuttaliittojen sisällä ovat kyseisten liittojen elinehto. Yhteisvaluutta euron aikana muutama jäsenmaa on tarvinnut rahoitustukea. Vaihtoehtona olisi luopuminen yhteisvaluutasta. Taloustieteen dosentti Tuomas Malinen kirjoittaa, ettei EU:n elpymisvälinettä voida tästä syystä pitää kertaluontoisena eikä väliaikaisena. Euro hajoaa – ellei tulonsiirroista tehdä pysyviä.

Kreikka on toistaiseksi ollut lähimpänä euroeroa. Maan silloinen pääministeri Aleksis Tsipras nousi valtaan lupaamalla kreikkalaisille euroalueen tukiohjelmista kieltäytymisen, sillä rahoitustuen vastineeksi maassa oli tehty lukuisia talouden tasapainottamistoimia.

Sitouttaminen pysyvyyteen

Tsipras järjesti niin kutsutusta Kreikan kolmannesta tukipaketista kansanäänestyksen. Kansa hylkäsi tukiohjelman selkein luvuin.

Eurojohtajat painostivat Tsiprasin vastaanottamaan rahoitustuen. Kreikan kolmas paketti sisälsi valtaosan ensimmäisen ja toisen lainapaketin uusimiseen tarvittavia varoja.

Jos Kreikka olisi kieltäytynyt rahoitustuesta, olisi muut euromaat joutuneet alaskirjaamaan aiempien tukipakettien rahoja luottotappioina. Euromaat ikään kuin “sitoutettiin” tarjoamaan pysyvää rahoitustukea.

Ennen ensimmäistä tukipakettia tappiot olisivat suuntautuneet pääosin Länsi-Euroopan pankeille. Länsieurooppalaiset maat olisivat joutuneet maksamaan pankkitukea tai vaihtoehtoisesti katsomaan pankkialan konkursseja.

Ei uutta valuuttaunioneille

Tuomas Malinen kirjoittaa, ettei Kreikan rahoituskriisi ollut mikään yllätys. Hän muistuttaa, että lukemattomat valuuttaunionit ovat törmänneet täysin samanlaiseen ongelmaan.

Euroalue ei ole hänen mielestään poikkeus.

– Joko yhteisvaluutta-alueen maat alkavat toteuttaa tulonsiirtoja vahvemmista jäsenmaista heikompiin tai alue hajoaa kriiseihin. Tarve tulonsiirtoihin euroalueella ei olekaan kertaluonteinen vaan pysyvä. EU:n elpymisrahasto on keskeinen askel tällä tiellä, Malinen kirjoittaa.

Elpymisväline on Malisen mukaan “pakko” toteuttaa tämän vuoksi. Ei liene sattumaa, että heikommat jäsenmaat vastaanottavat rahaa rikkaampien maiden toimiessa maksajina.

Esimerkiksi Italian talous on osapuilleen polkenut paikoillaan koko euroajan. Maa on saamassa lahjoitusrahaa ja huokeita tukiluottoja eniten koko paketista. Lisäksi elpymisvälineeseen on luotu talouksia tasapainoittava mekanismi: rahaa jaetaan enemmän heikosti pärjänneille maille. On älyllisesti epärehellistä puhua muusta kuin tulonsiirrosta.

Elpymisväline läpi – muille paketeille ei?

Suomen hallitus on useaan otteeseen kertonut EU:n elpymisvälineen olevan ainutkertainen, eikä sen hyväksyminen tarkoittaisi mahdollisten muiden tulonsiirtomekanismien hyväksymistä.

Malinen ihmettelee kieltäytymismahdollisuuden todennäköisyyttä. Jos eduskunta hyväksyy elpymisvälineen turvaten yhteisvaluutan jatkon, miksi seuraavan kriisin iskiessä uudet tulonsiirrot hylättäisiin – ja annettaisiin euron hajota sitten?

– Jokainen voi kohdallaan miettiä, kuinka todennäköistä on, että rahaston laajennus torjuttaisiin hallituksemme taholta, kun lait ja tulkinnat sitä tukevaksi on jo muutettu, ja muuten ”euro hajoaisi”? Pitäisin sen todennäköisyyttä olemattomana, Malinen vastaa kysymykseensä.

Eripuraa unioniin

Malinen on huolestunut siitä, ettei hallituksemme tahdo kertoa pysyvien tulonsiirtojen välttämättömyyttä valuuttaunionissa. Maksajamaiden kansalaisille ensin kerrotaan kertaluontoisista tuista, mutta meteli nousee alati uusista tukiohjelmista.

Se voi johtaa poliittiseen myllerrykseen.

– Meidän pitäisikin nyt kysyä, kuinka paljon euron pelastaminen saa maksaa? Malinen rajaisi Suomen sitoumuksia.

Suomi on vinguttanut luottokorttiaan eri euromaiden hyväksi kahdenvälisillä lainoilla, väliaikaisen rahoitusväline ERVV:n kautta, Euroopan vakausmekanismi EVM:n kautta ja nyt hallitus on hyväksymässä taas yhden uuden tukiohjelman.

Tulonsiirtoja saavat maat eivät ole immuuneja poliittiselle epävakaudelle.

– Maksajamaissa kansalaiset vastustaisivat tulonsiirtoja, ja saajamaissa vastustettaisiin EU:n sanelupolitiikkaa rahojen jaossa. Italian hallitus käytännössä hajosi tähän riitaan, Malinen muistuttaa.

Poliittisen mullistuksen voi Malisen mukaan välttää järjestämällä elpymisvälineestä kansanäänestyksen. Silloin selviäisi, onko näin perustavanlaatuisella EU-sopimusmuutoksilla riittävästi tukea. Ja ovatko suomalaiset valmiita säilyttämään yhteisvaluutan toistuvista tulonsiirroista huolimatta.