Valtionsyyttäjä vastustaa kansalais- ja lakialoitetta lapsen seksuaalisen hyväksikäytön rangaistuksen korottamisesta

Torstaina pidettyä lakivaliokunnan avointa kuulemista seurattiin kahtiajakoisin tunnelmin. Avoimessa kuulemisessa käsiteltiin kansalaisaloitetta ja samansisältöistä lakialoitetta lapsen seksuaalisen hyväksikäytön rangaistusten korottamisesta. Valtionsyyttäjä ilmoitti lausunnossaan vastustavansa esityksiä.

Kansalaisaloitteen rangaistusten kiristämisestä tekivät Mannerheimin Lastensuojeluliiton Lahden yksikön aktiivit Pia Katajala, Marika Sipilä ja Susanna Norja. Espoolainen toisen kauden kansanedustaja Arja Juvonen (ps.) teki asiasta samansisältöisen lakialoitteen.

“Kansalaisten oikeustajua loukkaa, että oluen varastamisesta annetaan samanlaisia tuomioita kuin lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä.”

Kansalaisaloite sai peräti 58 000 allekirjoitusta. Laajan mielenkiinnon vuoksi se otettiin eduskunnan käsittelyyn poikkeuksellisesti julkisen kuulemisen kautta.

Molempien aloitteiden mukaan lapsiin kohdistuneista törkeistä seksuaalisista hyväksikäytöistä pitäisi antaa vähintään kahden vuoden rangaistus kuten törkeistä raiskauksistakin.

Asianmukainen rangaistuskäytäntö kohentaisi lapsen asemaa. Samalla rangaistuskäytännöt yhdenmukaistuisivat törkeissä lapsiin kohdistuneissa hyväksikäytöissä.

Nykyisen lainsäädännön mukaan törkeistä lapsen hyväksikäytöistä voidaan tuomita vähintään yksi vuosi ja enintään 10 vuotta vankeutta.

Tämä käytäntö mahdollistaa tuomitsemisen minimiasteikon mukaan. Se taas voi tarkoittaa ehdollista rangaistusta, ellei rikoksen vakavuus, tekijän syyllisyys tai aikaisempi rikollisuus edellytä ehdotonta vankeutta, lain perusteluissa sanotaan.

Idea aloitteesta MLL:n paikallisyhdistyksessä

Susanna Norja kertoi, että idea keksittiin Mannerheimin Lastensuojeluliiton Lahden paikallisyhdistyksessä. Pohdimme, miten parantaisimme jälkikasvumme asioita. Nyky-someaikana tuli huoli, etteivät nykyiset lait suojele lasta riittävästi.

– Kansalaisten oikeustajua loukkaa, että oluen varastamisesta annetaan samanlaisia tuomioita kuin lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Ensiksimainitussa on kyse vain rahasta, toisessa koko pienen ihmisen elämästä ja turvallisuuden tunteesta, Norja perusteli.

Pia Katajala, äiti ja poliisi, oli MLL:n Lahden yhdistyksen hallituksessa. Hän kiitti että aloite on noussut myös lakialoitteen tasolle. Kansalaisaloitteella toivottiin asialle näkyvyyttä, mutta lain läpimeno olisi vielä huimempi saavutus.

– Pelkkä sakko tuntuu kohtuuttomalta uhrin kannalta. Se tarkoittaa, että uhri ei saa oikeutta, Katajala totesi.

Siksi minimirangaistuksen pitäisi olla vähintään kaksi vuotta vankeutta törkeästä lapsen seksuaalisen hyväksikäytöstä ja vähintään neljä kuukautta lievemmästä lapseen kohdistuvasta seksuaalirikoksesta.

Katajala sanoi luottavansa syyttäjien taitoon, että he ajaisivat kovia rangaistuksia oikeista rikostapauksista, joista pitäisikin tulla muuta kuin sakko.

Marika Sipilä on MLL:n Lahden yksikön puheenjohtaja ja äiti hänkin.

Uhrille syyllisen leima

– Moniko ajattelee, että seksuaalirikos on uhrin syy? Ei varmaan kukaan. Mutta hän voi saada syyllisen leiman, jos tekijä ei saa rangaistusta tai rangaistus on erittäin lievä. Erityisesti jos tekijä ja uhri asuvat samalla paikkakunnalle, tämä tulee olemaan erittäin rasksasta uhrille, joka todennäköisesti tapaa tekijää usein. Se ei ole oikeudenmukaista, Sipilä korostaa.

– Rangaistusten korottaminen ennaltaehkäisee teon uusimisen riskiä ja antaa mahdollisuuden ”eheytyä” mistä on myös hyviä tuloksia. Annetaan ihmiselle mahdollisuus muuttua. Moni ensikertalainen jääkin ensikertalaiseksi. On myös monia mahdollisia seksuaalirikoksen tekijöitä, jotka pelkäävät tekevänsä rikoksen. Toivomme, että rangaistuksen korottaminen estää tapauksia ennalta, Sipilä toteaa.

”Ei ole lähtökohtaista tarvetta”

Valtionsyyttäjä Anu Mantila toi lausunnossaan esille toisen puolen: hänen mielestään törkeän lasten seksuaalisen hyväksikäytön rangaistusasteikon nostolle ei ole lähtökohtaisesti tarvetta.

Mantilan mielestä säännöksen soveltamispiiriin kuuluvat teot ovat moitittavuudeltaan varsin erilaisia ja mahdollisuuden ehdolliseen rangaistukseen pitäisi tämän vuoksi säilyä.

Mantila arvioi, että tapauksessa, jossa tuomioistuin katsoo rangaistuksen olevan tekijöille liian ankara, on vaarana, että teko arvioitaisiin keinotekoisesti lapsen perusmuotoiseksi hyväksikäytöksi.

Ja rikoslain mukaan asteikon minimin alittaminen on mahdollista vain nuorten henkilöiden kohdalla.

Asteikon ennallaanpitämistä puoltaisi sekin, että törkeä raiskaus, jonka minimirangaistus on kaksi vuotta vankeutta, tulee aina tuomituksi eri rikoksena eikä sisälly tuomioon lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Myös perusmuotoinen raiskaus tuomitaan aina erikseen.

Enin osa tuomitaan ehdottomina jo nyt

Mantila muistuttaa myös, että tilastojen mukaan valtaosa lasten seksuaalisista hyväksikäytöistä tuomitaan ehdottomina. Ennen vuotta 2010 tuomittiin 75 prosenttia tapauksista ehdottomina, vankeutta tuli keskimäärin 3 vuotta 4 kuukautta. Vuosina 2011-14 tuomittiin 57-79 prosenttia ehdottomina. Vankeutta tuli keskimäärin 3 vuotta.

Vaihteluväli on 1-10 vuotta ja se mahdollistaa ankarankin rangaistuksen. Jos tavoitellaan, että rangaistukset olisivat poikkeuksetta ehdottomia, tarkoitusta ei saavuteta pelkästään rangaistuskäytäntöön vaikuttamalla eli niin, että tuomarit tuomitsisivat pelkästään ankarampia rangaistuksia.

– Jatkossa tulee siis aina esiintymään tapauksia, joissa tuomioistuimen mukaan kahden vuoden tuomio on liian ankara, Mantila toteaa.

Jos minimiä korotettaisiin, pitäisi harkita erilaisia ehdottoman ja ehdollisen rangaistuksen yhdistelmiä, Mantila ehdottaa.