Vakavaan masennukseen sairastunut Arja: Kuolema kävi lähellä

Koulukiusausta, yksinäisyyttä ja kaksi raiskausta. Tämä on helsinkiläisen Arjan tarina parantumisesta. Vielä vuosienkin jälkeen toipuminen on edelleen kesken.

– Ei itsemurhaan ole mitään erityistä syytä. Tulee vaan niin epätoivoinen ja paha olo, Arja kuvailee.

Suomessa tehdään vuosittain noin 750–900 itsemurhaa. Itsemurhayrityksiä tehdään vähintään kaksikymmenkertainen määrä. Sihvonen ei enää edes itse tiedä, kuinka monta kertaa hän on yrittänyt itsemurhaa.

– Ties kuinka monesti minut on viety ambulanssilla päivystykseen. Siitä sitten aamulla kotiin kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Vuonna 2002 hänelle tehtiin diagnoosi vakavasta masennuksesta, ja pian sen jälkeen hän joutui sairaalaan kolmeksi ja puoleksi kuukaudeksi. Vuonna 2006 Arja oli suljetulla osastolla vuoden. Hän suunnitteli itsemurhaa ensimmäisen kerran 15-vuotiaana, eikä hän koskaan kertonut siitä läheisille. Salailusta tuli tapa, joka tuntui helpottavan.

– Minut raiskattiin ensimmäisen kerran 19-vuotiaana. Läheiset eivät tiedä siitä vieläkään. Ajattelin, että tapahtuma menee itsestään pois, jos en vaan puhu siitä.

”En tee kenellekään pahaa”

Diagnoosin jälkeen Arjan terveys meni entistä pahemmaksi.

– Otin yhteyttä seurakunnan pappiin ja kysyin, että mitähän siellä Raamatussa sanottiinkaan itsemurhista.

Pian tämän jälkeen Arja ei pystynyt nukkumaan. Hän meni Hesperiaan siinä toivossa, että voisi edes yhden yön nukkua. Sitten kun Arjan piti päästä sieltä pois, kaksi hoitajaa tuli kertomaan, että hänet viedään Lapinlahden sairaalaan, joko omasta tahdosta taikka väkisin.

– Olin niin vihainen, enkä suostunut ottamaan hoitoa vastaan.

Arjan läheiset eivät ymmärrä itsemurhayrityksiä vieläkään. Kerran Arjan sisko soitti sairaalaan itsemurhayrityksen jälkeen ja huusi.

– Se tuntui pahalta. Kukaan ei ymmärrä, etten tee kenellekään muulle mitään pahaa.

Vuonna 2011 Arja jäi työkyvyttömyyseläkkeelle sosionomin työstä. Ennen eläkettä Arja palasi monta kertaa töihin sairastelujaksojen välillä – epäonnistuneesti.

– Aina olisi ikään kuin pitänyt jatkaa töitä siitä samasta lähtöpisteestä. Ihan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Arja raiskattiin toisen kerran kaksi vuotta sitten.

Paljon käsiteltäviä asioita

Vuosi sitten Arja aloitti Mielenterveysseuran itsemurhayrityksien tekijöille suunnatussa keskusteluavussa.

– Ensimmäistä kertaa minulle kerrottiin siellä, kuinka ihminen menee tiedostomattomaan tilaan ennen itsemurhayritystä.

Käynneillä Arja tajusi, että hänen elämässä on tapahtunut paljon sellaisia asioita, mitä ei ole koskaan käsitelty. Viimeisillä tapaamisilla Arjan vanhemmat ja sisko tulivat mukaan. Arjan toiveen mukaisesti vanhemmille selitettiin itsemurhayritykseen johtaneesta psyykkisestä kivusta.

– Toivon, että se auttoi heitä tajuamaan, etten oikeasti voi asialle mitään.

Arja kertoi myös siskolleen, ettei huutaminen auta.

Hevosista helpotusta

Haluaako Arja sitten oikeasti kuolla?

– Tämä on ikuisuuskysymys. Haluan kuolla silloin, kun on vaan niin hirvittävän paha olo. Hoidon tarkoitus onkin, että avuksi löytyisi joku muu keino kuin kuolema, hän sanoo.

Kaikkea on kuulemma kokeiltu. Ajatuksenhallintaa, lukemista, television katsomista, kirjoittamista, liikuntaa. Mikään ei ole auttanut. Kohtaukset tulevat usein öisin tai iltaisin. Silloin ei pysty nukkumaan, ja tulee sellainen olo, että missään ei ole mitään järkeä.

– Siihen hetkeen pitäisi olla joku helpotus. Olisi hyvä, jos voisin soittaa jollekin vaikka keskellä yötä.

Onneksi pari vuotta sitten Arja löysi asian, joka auttaa edes vähän. Hevoset.

– Kävin vertaistukikurssilla, missä oltiin hevosten kanssa tekemisissä. Siellä keskityn vain luontoon, hevosen korvien liikkeisiin ja siihen, mitä eläin aistii minusta. Se on ainut hetki elämästäni, kun kaikki on hyvin.

Kuunteluapua
itsemurhayrityksen jälkeen

Suomen Mielenterveysseuran SOS-kriisikeskus tarjoaa Sveitsissä kehitettyyn menetelmään perustuvaa tukea itsemurhaa yrittäneille. Asiakas tapaa projektin työntekijän yhteensä viisi kertaa, jonka aikana laaditaan turvakortti ja videoidaan asiakkaan kertoma tarina. Tarkoituksena on kartoittaa oikeita keinoja, joilla itsemurhayrityksiltä voisi välttyä.

– Yleensä ihmiset eivät oikeasti halua kuolla. Itsemurhayrityksen tarkoituksena on vain lopettaa äärimmäinen psyykkinen kipu, projektipäällikkö Marena Kukkonen kertoo.

Normaaliin psykiatriseen hoitoon verraten, näissä tapaamisissa ei puhuta asiakkaan diagnooseista. Ainoastaan tarinalla on merkitystä.

– Asiakas itse on asiantuntija. Hän on se, joka keksii keinot parantumiselle. Meidän tehtävänä on auttaa ja kuunnella, projektikriisityöntekijä Harri Sihvola kertoo.

Viiden käyntikerran jälkeen asiakas jää kahden vuoden seurantaan.

– Lähetämme tasaisin väliajoin viestiä ja kyselemme kuulumisia, Kukkonen kertoo.

Useimmat asiakkaat ovat sanoneet, että vaikka he olisivat olleet hoidossa vuosia, kukaan ei ole koskaan aiemmin kuunnellut heidän tarinaansa. Mielenterveysseurassa toivotaan, että projektin toimintamalli jäisi käyttöön kriisikeskuksiin ja julkiseen terveydenhuoltoon. Kukkonen ja Sihvola painottavat, että mikään itsemurhayritys ei ole yhdentekevä.

– Pelkkä ajatuskin teosta riittää.

Artikkeli on julkaistu Perussuomalainen/Naiset -liitteessä.