“Vahvin mahdollinen viesti on nyt lähetetty siitä, ettei EU:n liittovaltiokehitystä tule jatkaa vastoin kansalaisten tahtoa”

Jyrki Karvisen kokoamaan Järistyksiä Euroopan unionissa –kirjaan on koottu asiantuntijoiden näkemyksiä rajujen muutosten kourissa sinnittelevästä EU:sta. Perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja Sampo Terho on yksi viidestätoista kirjoittajasta. Terho arvioi omassa osuudessaan EU:n uudistamisen mahdollisuuksia Britannian EU-eron jälkeisessä maailmassa.

Terho arvioi integraation olleen EU-uskovaisille niin tärkeä tavoite, että unionin toimivuus jäi taka-alalle. Ellei muita perusteluja liittovaltiokehtyksen edistämiseksi keksitty, vedottiin siihen että integraatio on arvokasta rauhantyötä.

– Yhdentyminen vietiin nopeammin ja pitemmälle kuin merkittävä osa kansalaista toivoi. Saksa ja Ranska – joissa sotien traumat olivat suurimmat – näyttivät yhdentymisen vetureina mallia muulle Euroopalle, joka seurasi yllättävän tottelevaisesti perässä. Vain vahvalla historiallisella itsetunnolla varustettu Iso-Britannia uskalsi koko jäsenyytensä ajan rettelöidä yhdentymisen vetureiden kanssa, Terho kirjoittaa.

Kansalaismielipiteen väheksyntä sai Terhon mukaan EU:ssa huippunsa, kun perustuslaki eli Lissabonin sopimus runnottiin viime vuosikymmenellä läpi vastoin kansanäänestysten tuloksia.

– Epädemokraattisesta ja järjettömästä päätöksenteosta syntyi kuitenkin ajan oloon ongelmia, joita ei voitu ohittaa vain poliittisen vastustajan leimaamisella. EU:n nykyisen kriisin aiheuttaneet keskeisimmät virheet liittyivät kaikki juuri idealistiseen yhdentymiseen.

– Kaikkein näkyvin idealismin aiheuttama ongelma on kuitenkin ollut yhteisvaluutta euro, jonka ongelmia on vaikeinta myöskin piilottaa kansalaisilta. Vasta nimenomaan eurokriisi on murtanut EU:ta ympäröineen melkeinpä uskonnollisen ylistävän retoriikan, kun kritiikin tarve on tullut ilmeiseksi hartaimmillekin EU:n kannattajille.

Reformi vai exit?

Kritiikki kasvoi vuosien varrella. EU-kriitikot järjestäytyivät jäsenmaissa poliittisesti, ja he valitsivat tavoitteekseen jommankumman kahdesta perusratkaisusta: reformin tai exitin. Reformi tarkoittaa EU:n uudistamista, exit unionista irroittautumista.

Exit-linjaa edustaville EU näyttäytyy yksiselitteisesti epäonnistuneena, ellei jo alkujaankin pahana hankkeena.

– Vaikka exit-linjalaiset eivät EU-intituutioiden puitteissa välttämättä teekään mainittavasti töitä, tämä ei tarkoita sitä, että he olisivat laiskoja. Oman tavoitteensa eteen he työskentelevät hyvinkin ahkerasti, mutta työ keskittyy kotimaahan, jossa kierretään puhumassa kansalaistilaisuuksissa, järjestetään tupailtoja ja ylipäänsä pyritään kaikin tavoin tuomaan julki unionin kelvottomuus ja siitä eroamisen edut.

– Esimerkiksi brittien Nigel Faragelle irvailtiin europarlamentissa, ettei hän ollut juuri koskaan edes käynyt valiokunnassaan. Silti tiedän, että hänen kalenterinsa oli täynnä useiden kuukausien päähän eteenpäin ja että hän työskenteli äärimmäisen ahkerasti puolueensa tavoitteen eteen, jonka he nyt ovat saavuttaneet.

Reformilinjaa edustavien EU-kritiikki on sovittelevampaa. Lähtökohtana on, että EU voidaan vielä uudistaa kelvolliseksi. Reformistien mielestä EU:lta tulee vaatia ennen kaikkea toimivuutta, toteen näytettyä hyödyllisyyttä, kevyttä hallintoa ja sääntelyä sekä kansanvaltaisuutta.

Terho muistuttaa, että Perussuomalaisen puolueen virallinen linja on aina ollut reformistisen kritiikin puolella, joskin jäsenistöstä löytyy myös eron kannattajia.

Yhteisvastuulle “ei”

EU:n tulisikin Terhon mukaan olla perusluonteeltaan kauppaliitto.

– Unionin ei lähtökohtaisesti tule sisältää minkäänlaista verovarojen tasausta jäsenmaiden kesken. Unionin luonteeseen ei kuulu yhteisvastuu kuin luonnonkatastrofien ja muiden jäsenmaista riippumattomien onnettomuuksien sattuessa. Erityisesti Euroopan unionin on kunnioitettava kansanvaltaa huomattavasti nykyistä enemmän. Kansallisia tai yksityisiä asioita ei tule säädellä lainkaan.

Lue Sampo Terhon ajatuksia mahdollisesta Suomen EU-kansanäänestyksestä täältä >