En ole ainoa, joka nyt kuumeisesti pohtii, mihin Ukrainan kriisi lopulta johtaa. Mitä tulevaisuus tuo tullessaan? Selviääkö tilanne neuvotellen, pakotteiden kautta vaiko sotimalla?
Tässä vaiheessa sotiminen on poissuljettu ainakin Naton ja EU:n näkökulmasta. Mutta mihin saakka kärsivällisyys venyy? Missä on se raja mitä Venäjä ei voi ylittää? Siihen ei kenelläkään liene vastausta. Venäjä kuitenkin näyttää omissa arvioissaan lähtevän siitä, että se saa melko vapaasti huseerata kuten parhaaksi katsoo.
Entä neuvottelujen tie? En usko siihen juuri ollenkaan. Putinilla ja Venäjän eliitillä on nyt pakonomainen tarve paikata Neuvostoliiton kaatumisen aiheuttamia traumoja. Ja siihen he katsovat tilanteen olevan hyvin otollisen.
Neuvottelujen tie on Venäjän toiveiden täyttymys. Velivenäläiset osaavat hämäämisen, luovimisen, soutamisen ja huopaamisen. Siinä he osaavat taitavasti käyttää hyväkseen vastapuolen hajanaisuutta.
Luulen kuitenkin, että demokraattisten valtioiden on lähdettävä jossakin vaiheessa toden teolla pakotteiden tielle. Venäläisille ei voi antaa avointa valtakirjaa Ukrainaan. Jos niin tehtäisiin, niin jatkoa seuraisi muualla Venäjän “lähinaapurimaissa”, joihin Venäjä katsoo sillä olevan jonkinlaisen etuoikeuden. Näihin maihin venäläiset laskevat myös Suomen.
Lähiviikkoina siis puolin ja toisin asetettaneen erilaisia taloudellisia pakotteita. Ne koskettavat ikävällä tavalla myös suomalaisia, mutta haitat ovat kuitenkin pienemmät kuin muissa vaihtoehdoissa.
Venäjä on alikehittynyt, epädemokraattinen ja läpeensä korruptoitunut maa. Sen vienti lepää lähes kokonaan öljyn, kaasun ja muiden raaka-aineiden varassa. Niistä saaduilla tuloilla ovat rikastuneet oligarkit, mutta murusia on riittänyt myös tavallisille kansalaisille siinä määrin, että he ovat kohtuullisen tyytyväisiä viime vuosiin.
Jos vientitulot romahtavat, se johtaa ennenpitkää siihen, että oligarkkien ohella myös tavalliset kansalaiset joutuvat tinkimään elintasostaan. Silloin lisääntyy riski, että kansalaiset lähtevät kadulle. Ja sitä Putin ja tukena oleva valtaklikki pelkää enemmän kuin ruttoa. Ehkäpä siinä on sitten tämän ongelman ratkaisun avaimet.
Reijo Tossavainen
kansanedustaja (ps.)
