Helsingin Sanomien kriittinen analyysi biopolttoaineista ”Jääkö Suomi päästöpolitiikassa yksin?” avasi hyvin, mistä maamme ilmastopolitiikassa on kysymys: rahastuksesta. Perussuomalaisten työmies Matti Putkonen kommentoi analyysiä HS-Mielipiteeseen lähettämällään kirjoituksella.
Pariisin sopimuksen ilmastopoliittiset tavoitteet toteutetaan taakanjaolla, koska muuten eniten päästöjä tuottavat EU-maat eivät olisi ratifioineet sopimusta.
Miksi maissa, joissa päästöinvestoinnit olisivat suhteessa edullisimpia, pyritään minimaallisiin päästövähennyksiin (Puola 7%, Romania 2%, Bulgaria 0%)? Niissä maissa, joissa päästöinvestoinnit ovat suhteessa kaikkein kalliimpia, pyritään maksimaalisiin päästövähennyksiin. (Suomi 40%)
Siksi, että ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen oivalsi mahdollisuuden toteuttaa miljardiluokan veroeurojen tulonsiirron yksityisille toimijoille. Kuinka ollakaan ne ovat kepulaisten päättäjien lähipiiristä. Siksi Suomi otti kantaakseen Puolan, Romanian ja Bulgarian päästöosuudet. Löytyykö maastamme rohkeaa tutkivaa journalismia, joka paljastaisi tämän rakenteellisen korruption.
EU:n ilmastopoliittisten tavoitteiden toteuttaminen onnistuu vain, kun Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankki EBRD rahoittaisi Puolan, Romanian, Bulgarian ja muiden vastaavia ilmastoprojekteja eli sieltä mistä helpoimmin saataisiin EU:n kokonaistavoite toteutettua. Suomesta ei ohjattaisi senttiäkään veroeuroja, vaan esimerkiksi suomalaiset alan metalli- ja teknologiayritykset menisivät tekemään tarvittavat uudistukset, ja EU sekä ko. maat rahoittavat.
Näin saataisiin työtä suomalaisille duunareille ja EU:n päästötavoitteet toteutuisivat. Näin turvattaisiin suomalaisten duunarien veroeurot oman hyvinvoinnin kohentamiseen eikä ilmastopolitiikalla rahastavien bisnesmiesten kukkaroon.
Matti Putkonen
Perttula
