Turvapaikan saaneilla usein henkilöllisyys selvittämättä

Turvapaikanhakijan palauttaminen kotimaahansa kielteisen päätöksen jälkeen voi sekin olla mahdotonta, jos hänellä ei ole henkilöllisyysasiakirjoja.

– Turvapaikanhakijan henkilöllisyys pyritään aina selvittämään niin pitkälle kuin mahdollista. Miten henkilö saadaan palautettua mahdollisen kielteisen päätöksen jälkeen jos paperit eivät ole kunnossa, on täysin maa- ja lähetystökohtainen asia. Hakijalla saattaa olla dokumentti, joka ei Suomessa henkilöllisyyden varmistamiseen riitä mutta kelpaa hänen kotimaassaan, jolloin palautus onnistuu, kertoo Oulun tulosalueen johtaja Ritva Jyrkkä Maahanmuuttovirastosta.

Minkälainen dokumentti Suomessa kelpaa henkilöllisyyden asianmukaiseen varmistamiseen? Lähtökohtaisesti passi kelpaa aina, mikäli se on teknisesti aito. Muunkinlainen dokumentti saattaa kelvata, mikäli siitä löytyy syntymäaika ja -paikka, dokumentin myöntänyt viranomaistaho, myöntöaika ja –paikka, hakijan kansalaisuus sekä valokuva.

– Esimerkiksi ajokortti voi olla hyvinkin aito teknisesti, mutta mikäli siihen ei ole merkitty kansalaisuutta, se ei ole riittävä.

Rajatapaukset ratkaistaan hakijan eduksi

Jyrkkä myöntää, että hyvin suurella osalla Suomesta kansainvälistä suojelua saaneista on henkilöllisyys varmistamatta. Hänellä ei ole asiasta tilastoja käsillä, joten lukumääriin hän ei ota kantaa, mutta luku on joka tapauksessa suuri.

– Osa asiakkaista tulee maista, joissa ei ole edes ollut toimivaa viranomaisjärjestelmää vuosiin, kuten Somaliasta. Toisissa maissa myönnetyistä papereista saattaa puuttua osa tiedoista, joita Suomessa henkilöllisyyden asianmukaiseen varmistamiseen vaaditaan. Esimerkiksi syntymäajan kohdalle saattaa olla merkitty pelkkä syntymävuosi, mikä ei Suomessa pääsääntöisesti riitä.

Mutta entä jos hakijalla ei ole minkäänlaisia todisteita henkilöllisyydestään? Silloin maahanmuuttovirastossa ollaan täysin sen varassa, mitä turvapaikanhakija itsestään kertoo. Turvapaikanhakijan tarinan todenperäisyys pyritään selvittämään muun muassa maatiedon avulla ja kotipaikka esimerkiksi kielitestien avulla. Kotipaikalla on suuri merkitys niistä maista tulevien hakijoiden osalta, joissa koko maassa tai joissakin osissa maata on aseellinen selkkaus, koska sillä perusteella hakijalle myönnetään toissijaista suojelua.

– Kielitesti on vain suuntaa-antava. Rajatapauksissa ja epäselvissä tapauksissa asia ratkaistaan turvapaikanhakijan eduksi.

Riski aina olemassa

Vaikka turvapaikanhakijalla ei olisi minkäänlaisia henkilöllisyyspapereita mukanaan, on heillä usein muunlaisia dokumentteja ja todistuksia siitä, mitä he ovat elämänsä aikana tehneet. Myös maahanmuuttovirastossa on monenlaista asiantuntemusta sen selvittämiseksi, onko hakijan kertomus yleensä mahdollinen. Jos henkilöllisyyttä ei pystytä varmistamaan, pyritään edes alkuperämaa selvittämään mahdollisimman pitkälle.

– Jos henkilöllisyyttä ei pystytä varmistamaan, tulee siitä merkintä muukalaispassiinkin. Tällä on omat vaikutuksensa siihen, jos asiakas myöhemmässä vaiheessa elämäänsä hakee Suomen kansalaisuutta.

Mutta eikö ole olemassa riski, että turvapaikkaa hakeneiden ja sen saaneiden joukossa on rikollisia, jotka Suomeen päästyään jatkavat aiempaa rikollista uraansa?

– Se on aina mahdollista, eikä täydellistä järjestelmää ole missään maassa. Meillä Suomessa on kuitenkin hyvin pätevä keskusrikospoliisi ja suojelupoliisi, joilla on hyvät resurssit suorittaa maahantulijoiden seurantaa. Tietyt hakijaprofiilit herättävät Supon mielenkiinnon, ja mikäli se katsoo hakijan oleskelun Suomessa vaarantavan kansallista turvallisuutta, antaa se meille kannanoton turvapaikan myöntämiskysymyksessä.

Mikäli lähtötiedoista ilmenee, että hakija on syyllistynyt pahoihin rikoksiin ihmisyyttä vastaan, kuten joukkomurhiin ja kidutuksiin, turvapaikkaa ei Suomesta saa.

Voisiko turvapaikanhakusysteemiä Suomessa jotenkin kehittää tai tehostaa?

– Varmaankin voisi, mutta suoralta kädeltä en osaa keksiä miten. Jos henkilöllä on suojelun tarve, pitää se kansainvälisten sopimustenkin nojalla hänelle myöntää. Suomeen tulee paljon ihmisiä myös salakuljetettuna tai ensin Eurooppaan kuten Maltalle veneillä esimerkiksi Afrikasta. Näilläkään maahantulijoilla ei varmasti ole paperit kunnossa.

Juho Eerola: Matkustusasiakirjat hävitetään tarkoituksella

Kansanedustaja Juho Eerola on ollut paljon tekemisissä maahanmuutto- ja pakolaisasioiden kanssa työskenneltyään ennen kansanedustajan uraansa kaksitoista vuotta turvapaikanhakijoiden, pakolaisten ja muiden maahanmuuttajien parissa Kotkan maahanmuuttopalveluissa. Eerola tietää, miksi niin suurella osalla Suomeen saapuvista turvapaikanhakijoista ei ole matkustusasiakirjoja tai passia mukanaan.

– Heille on opetettu, että asiakirjat kannattaa hävittää, koska silloin turvapaikka myönnetään herkemmin. Niitä välillä jopa löydetään lentoasemien roskiksista, ja itsekin olen tuntenut turvapaikanhakijoita, jotka ovat minulle kertoneet kuvion menevän näin, Eerola paljastaa.

– Välimeren tuolta puolelta saapuvat turvapaikanhakijat eivät suinkaan ole köyhiä, sillä matkat sieltä Suomeen maksavat tuhansia euroja. Hyvin tavanomainen käytäntö on myös, että kun turvapaikka on myönnetty, lähettää turvapaikan saanut itselleen myönnettyjä passeja kotimaahansa, josta sitten saapuu saman näköisiä henkilöitä Schengen-alueelle suomalaisilla passeilla.

Niin kauan kuin Suomi on mukana kansainvälisissä sopimuksissa, on laittomien pakolaisten maahantuloa hyvin vaikea rajoittaa. Eerolan mukaan olisi kuitenkin tärkeää, että edes voimassaolevia sopimuksia noudatettaisiin tarkemmin.

– Esimerkiksi Dublinin sopimuksessa mainitaan, että turvapaikanhakijoiden hakemukset pitäisi käsitellä niissä maissa, jonne he ovat ensimmäiseksi saapuneet. Näin ei käytännössä tapahdu, sillä Suomi ei palauta turvapaikanhakijoita esimerkisi Kreikkaan, Italiaan tai Espanjaan, jotka kaikki ovat Dublinin sopimuksessa mukana.

Suuri osa käännytettävistä katoaa

Eerola arvelee, että turvapaikanhakijoiden aiheuttamaa ruuhkaa voisi hillitä, jos turvapaikanhakijoiden rahallinen tukeminen hakuprosessin aikana lopetettaisiin. Kun ja jos turvapaikka myönnetään, pääsisi vasta oleskeluluvan kanssa normaalin toimeentulotuen piiriin.

– En siis ole lopettamassa pakolaisten toimeentulotukea, kuten lehdissä joskus on sanomisiani tulkittu. Mutta kun useimmat päätökset turvapaikkahakemuksiin sentään ovat kielteisiä, pitäisi niin sanottujen turhien hakijoiden tukeminen mielestäni lopettaa. Silloin ruuhka Maahanmuuttovirastossa vähenisi, käsittelyajat nopeutuisivat ja laillisetkin pakolaiset saisivat oleskelulupansa nopeammin.

Suuri osa sellaisista turvapaikanhakijoista, jotka saavat käännytyspäätöksen, yksinkertaisesti vain katoavat. Myöhemmin he saattavat pulpahtaa ilmoille esimerkiksi Ruotsissa hakemassa turvapaikkaa sieltä. Hyvin monet myös jäävät käännytyspäätöksen jälkeen laittomina pakolaisina Suomeen, asumaan laillisten pakolaisten nurkkiin.

– Tämän estämiseksi tulisi kielteisen päätöksen saanut turvapaikanhakija pystyä ottamaan säilöön siksi aikaa, kunnes poliisi on saanut pantua käännytyksen toimeen.

Poliisikansanedustaja Hongisto: Meitä pidetään lepsuina

Reijo Hongisto (ps.) on tehnyt eduskunnalle kirjallisen kysymyksen turvapaikanhakijoiden henkilöllisyyden varmistamisesta. Hänen mukaansa Suomi on lähettänyt ulkomaille signaalin lepsusta virkamieskoneistosta, jos turvapaikan saa helpommin ilman minkäänlaisia dokumentteja omasta henkilöllisyydestään.

– Kuten Ritva Jyrkkä jutussa kertoo, jos turvapaikanhakija tulee Suomeen ilman mitään dokumentteja, hän voi kertoa viranomaisille mitä tahansa ja epäselvissä tapauksissa asia ratkaistaan hänen edukseen. Ei kukaan hävitä tarkoituksella omaa identiteettiään, jos hänellä ei ole mitään salattavaa. Minusta ne ovat tärkeimmät paperit mitä ihmisellä on. Kukaan ei tiedä, paljonko Suomessa oleskelee ihmisiä, joiden alkuperästä ei ole tietoa eikä sitäkään, mihin rikoksiin he ovat kotimaassaan syyllistyneet, Hongisto huomauttaa.

Hampaaton yhteiskunta

Lähtökohtaisesti pitäisi olla niin, että ilman luotettavaa tietoa turvapaikanhakijan henkilöllisyydestä heitä ei pitäisi Suomeen ottaa. Kun siitä leviäisi signaali ulkomailla, vähenisi myös yrittäjien määrä radikaalisti.

– Tilanne on nurinkurinen, jos todistelutaakka on sälytetty viranomaiselle eikä maahantulijalle. Nyt turvapaikanhakija voi kertoa viranomaiselle mitä tahansa, viranomaisen tehtävä on yrittää selvittää pitääkö tarina ensinkään paikkaansa ja epäselvissä tapauksissa asia ratkaistaan turvapaikanhakijan eduksi. Tätä asiantilaa turvapaikanhakijat käyttävät härskisti hyväkseen, ja siinä tuhlataan valtavasti veronmaksajien rahoja. Asian pitäisi olla toisinpäin, eli tulijan pitäisi pystyä luotettavasti todistamaan oma henkilöllisyytensä, muuten turvapaikkaa ei myönnettäisi.

Hongisto on samaa mieltä Juho Eerolan kanssa siitäkin, että kun käännytyspäätös on annettu, pitäisi turvapaikanhakija pystyä ottamaan säilöön siihen saakka kunnes heidät on saatettu lentokoneeseen. On osoitus hampaattomasta yhteiskunnasta, että maahantulijat voivat käännytyspäätöksen jälkeen painua maan alle ja oleskella lainsuojattomina Suomessa tai muissa Pohjoismaissa.

Kirjoitus on julkaistu Perussuomalainen 11/2013-lehdessä.