Euroalueen rakenteilla olevan pankkiunionin toinen vaihe, kriisienratkaisumekanismi, on täystyrmäys Suomelle. Se on kuvainnollisesti oikea suora leuan kärkeen, jonka seurauksena tajuton on helppo ryöstää. Suomi-neidon ryöstämisen mahdollisuus on jatkuva pysyvän aivovamman vuoksi.
Pankkiunionia on sanottu rakennettavan tulevien pankkikriisien varalle, ei nykyisen hoitamiseen. Katin kontit. ECOFIN-neuvostossa joulukuussa hyväksytyssä mallissa kriisinratkaisurahaston yhteisvastuu oli tarkoitus ajaa sisään pikkuhiljaa 10 vuoden kuluessa, samalla kun rahastoon kerätään uutta rahaa. Jo tämä oli Suomen edun vastaista.
Jutta Urpilainen vielä muutama viikko sitten ilmoitti voitonriemuisasti, että neuvottelut ovat edenneet Suomelle suotuisasti. Kuitenkin nyt hyväksytyssä mallissa laaja yhteisvastuu tulee voimaan jo vuonna 2016. Eikä tässä olisi auttanut vaikka neuvottelijana olisi ollut Antti Rinne. Suomella ei vain ole sanavaltaa Brysselissä.
Samalla rahastolle annetaan mahdollisuus lainata rahaa markkinoilta, joten laajaa yhteisvastuuta ei estä edes se, että vielä vuoteen 2016 mennessä rahastoon ei ole kerätty juurikaan pääomia. Ainoa looginen syy muutoksiin on se, että nykyinen kriisi maksatetaan yhteisvastuullisesti ja heti. Kriisimaiden pankkien pelastamisen kustannukset aiotaan laittaa myös suomalaisten veronmaksajien kannettavaksi, ja nopeutetusti.
Samaan aikaan kun meidän on kiristettävä vyötä miljarditolkulla saadaksemme julkisen sektorimme velkaantuminen kuriin, Brysselistä kaadetaan suomalaisten niskaan vielä muiden maiden pankkien pelastaminen. Näin nyt, ja myös jatkossa. Tämä on sitä liittovaltiokehitystä parhaimmillaan.
Suomen asema Ruotsiin nähden heikkenee taas euron vuoksi. Brysselin miljardilaskua ei Ruotsiin lähetetä. Ei lähetetä kun eivät ole eurossa. Ei pitäisi olla meidänkään.
Seurauksena voi olla, että Nallen kyytiin on lähtijöitä. Ihan tavallisia suomalaisia ihmisiä.
Kaj Turunen
Kansanedustaja (ps.)
