Tämänhetkisessä sopeuttamiskeskustelussa vallitsee jonkinasteinen näköalattomuus. Työkalupakissa näyttää olevan vain kaksi kirvestä, leikkaukset ja veronkorotukset. Palvelujen leikkauksilla pienennetään kustannuksia ja veronkorotuksilla pyritään hankkimaan lisätuloja. Muut työkalut ovat hukassa.

Talouteen liittyvien päätösten pohjana hallituksella on ollut yleensä valtiontalous, ei ollenkaan kuntatalous, eikä vahingossakaan kansantalous.

Tähän asti hallitus on sopeuttanut valtiontaloutta siirtämällä kustannuksia valtiolta kunnille, joten kokonaisuutena julkisen sektorin talous ei ole tervehtynyt.

Hallituksen tekemisistä ja tekemättä jättämisien seurauksena on, että nyt on noin kolmen miljardin ”sopeuttamisen” tarve. Tässä tilanteessa ollaan siis siksi, ettei Kataisen hallitus ole halunnut tehdä isänmaallista talouspolitiikkaa.

Mitä hallitus aikoo nyt sitten tehdä? Hallitus aikoo korjata taloutta leikaten ja veroja korottaen. Köyhä kansa kärsii. Leikkaukset sattuvat niihin, jotka palveluja eniten tarvitsevat. Verojen korotukset hyydyttävät entisestään talouskasvua. Pelottavalta kuulostavat hallituksesta kantautuvat viestit arvonlisäveron korotuksesta, sillä se lyö köyhää kansaa toisellekin poskelle.

Sopeuttamista on pakko tehdä, mutta se on tehtävä niin, ettei heikompiosaisia kansalaisiamme laiteta maksumiehiksi.

Heti aluksi on pistettävä suu säkkiä myöten ja tukittava turhat rahavirrat EU:lle ja ulkomaille.

Yhtä tärkeää kuin sopeuttaminen on sopeuttamisen tarpeen vähentäminen. Näihin toimiin on ryhdyttävä heti.

Sopeuttamisen tarvetta voimme vähentää päätöksillä, jotka vaikuttavat positiivisesti kansantalouteen. Työllisyysastetta voimme nostaa pudottamalla kynnystä palkata ensimmäinen työntekijä. Siihen on paras keino nostaa alvittoman toiminnan alarajaa vähintään eurooppalaiselle tasolle. Yrityksen oma maksukyky on paras kannuste työllistämään. Mitkään santsikortit tai byrokraattiset palkkatuet eivät sitä tee.

Suomalaisten pk-yritysten pysymistä Suomessa ja investointien kohdentamista Suomeen tukee parhaiten se, ettei jakamatonta tulosta veroteta.

Päinvastoin kuin hallitus on tehnyt, vientiteollisuuden kilpailukyvystä on huolehdittava. Kansantalouden kannalta viennin lisäksi yhtä tärkeää on tuonti. Tällä hetkellä energiakauppataseemme on miinuksella liki kahdeksan miljardia. Se on sama summa minkä valtio ottaa tänä vuonna velkaa. Tuontienergian korvaaminen kotimaisella energialla on kansantalouden kannalta välttämätöntä. Välittömiin toimenpiteisiin kuuluukin hallituksen päätösten purkaminen, joilla kotimaisen energian kilpailukykyä heikennettiin tuontienergiaan nähden. Laitetaanko näiltäkin osin lainsäädäntö uusiksi?

Sopeuttamisen määrää ja aikataulua tärkeämpi on sisältö.

Nyt hallitus hakee oppositiosta takuumiehiä toimilleen. On kysyttävä, mihin hallitus itse on valmis sitoutumaan.

Kaj Turunen
kansanedustaja (ps.)