SU
Turkkila: Kun hinnat nousevat taivaisiin ja rahat loppuvat, on jäljellä on enää uppoavan laivan kapina
Hoitalat lakkoilee, opet lakossa. Pienellä palkalla sinnittelevät ihmiset ovat saaneet tarpeekseen. Mistä on kyse? Suomessa on käynnistymässä tilanne, jota ei ole nähty pitkään aikaan. Se on ihan itse rakennettu. Kasa typeriä poliittisia päätöksiä, jotka käynnistävät kapinan uppoavassa laivassa. Päätoimittaja Matias Turkkila pohtii pääkirjoituksessaan, miksi suomalaisen yhteiskunnan tukijalkoja potkitaan nurin.
Lue pääkirjoitus alempaa tai kuuntele se videolta (juttu jatkuu videoikkunan alla):
Youtube, 17 min 27 sek.
Teekkariaikoina ruoanlaitto oli helppoa. Pengottiin kaapit, ja jos jotain löytyi, tyhjennettiin ne pataan. Sekoitettiin, lämmitettiin ja sitten syötiin. Joskus oli hyvää, useimmiten ei. Ruokalajin nimi oli Sotku.
Jos ruokalajin valmisti railakkaan bileillan viimeisinä tunteina, mukaan saattoi pujahtaa purkki vanhaksi mennyttä silliä tai muuta vastaavaa. Lopputulos oli sen mukainen.
Vähän myöhemmin ohjelmointitunneilla opetettiin, että jos vain alkaa koodata, ja sitten koodaa lisää ja lisää eikä mieti rakennetta ja arkkitehtuuria ollenkaan, niin lopputuloksena on spagetti. Ja se spagetti menee lopulta täysin juntturaan – ensin se lakkaa toimimasta, eikä sitä voi korjata.
Samoina teekkariaikoina vuonna 1994 Suomi liittyi EU:hun. Silloin asiasta tietenkin jonkin verran keskusteltiin, mutta olennaisia asioita jäi käsittelemättä. Harva viitsi tuolloin pohtia, minkälainen soppa syntyy, kun sekoitetaan ranskalainen byrokratia ja valtiokeskeisyys, saksalaisten pohjaton häpeä toisen maailmansodan tapahtumista, Etelä-Euroopan luova suhtautuminen sääntöihin ja sopimuksiin sekä Itä-Euroopan haluttomuus alistua uuden käskijän edessä.
Samaan soppaan pudotettiin pieni Suomi, jota leimasivat yksin jäämisen pelko sekä korporaatioiden keskinäissopimuksin käyttämä valta. Koska korporaatioille tärkeintä oli saada Suomi unioniin, ei liittymisehdoilla ollut niille suurtakaan väliä. Niinpä meille lankesi alusta pitäen kuulijaisen maksajan rooli, josta on tavattoman vaikeaa pyristellä irti.
Suu olisi pitänyt saada aikanaan auki.
Nyt olemme jälleen suurten päätösten äärellä. Natoon vai ei, ja jos, niin miten? Olisi keskustelun aika.
Osataanko Suomessa käydä poliittista keskustelua? Vai ovatko edelleen käytössä samat menetelmät kuin EU-jäsenyyden päätöshetkellä? Tai YYA-Suomen aikoina? Erimielisten leimaaminen takapajuisiksi änkyröiksi, veneenkeikuttajiksi, vaaran aiheuttajiksi? Sellaistahan se ”keskustelu” Suomessa yleensä on ollut.
Keskustelun vaientamisella on hintansa. Suomessa ei koskaan käyty aitoa keskustelua eurovaluutan hyödyistä ja haitoista, maksamme tästä äärimmäisen raskaasti. Muut Pohjoismaat tiesivät paremmin. Ehkä ne myös ymmärsivät neuvottelutilanteensa meitä paremmin.
Noh, se oli silloin, se.
Tänään lusikoimme soppaa, jotka ovat peruja menneistä typeristä päätöksistä. Siihen päälle kertyvät ne päätökset, joita teemme tänään. Poliittinen päätös kun ei vaikuta välittömästi, vaan pitkän ajan kuluessa.
Suomi on vouhkannut itsensä tilaan, jossa suomalaisten omat toiveet ja unelmat on korvattu valtion määrittelemillä tavoitteilla. Koko yhteiskunta on valjastettu hiilineutraalisuuden juoksuvaljakoksi. Ensimmäisenä pitäisi maaliin päästä, koska .. mitä?
Mitä siis tarkalleen ottaen tapahtuu, jos Suomi sattuisikin olemaan ensimmäinen hiilineutraali valtio? Pari vihreätä hihhulia ilahtuu? Onko se ihan varmasti kaiken tämän koohkaamisen arvoista?
Tai mitä tapahtuu, jos Suomi ei ole ensimmäinen? Jos Suomi on vaikka viidestoista? Tai jos se emme osallistu ilmastokisaan lainkaan?
Kenellä riittää pokkaa todeta, että jokin muu asia saattaa olla tärkeämpi kuin korporaatioiden myötävaikutuksella masinoitu joukkohysteria? Pitäen mielessä sen, että kyseinen hysteria ajaa kokonaisen mantereen taloudelliseen kurjuuteen ja epävakaaseen tilaan. Ekosekoilu johtaa erittäin pahoihin virheliikkeisiin Euroopan energiatuotannossa, ja kytkee sen riippuvaiseksi hirmuvalloista. Se johtaa vääjäämättä erittäin rajuihin asumisen, liikkumisen ja energian hintoihin, eikä jo etukäteen niukasti elävillä suomalaisilla ole tällaiseen yksinkertaisesti varaa.
Pienpalkkaisimmat alat lipuvat lakkoihin. On vähän pakko. Inflaatio laukkaa sellaista vauhtia, että käteen jäävän palkan ostovoima pienenee silmissä. Kun raha ei riitä elämiseen, alkavat työtaistelut.
Suomi-laivan kylkeen porataan reikiä. Osa tekee sitä tahallaan, osa maailmaa ”pelastaakseen”. Lopputulos on helppo ennustaa. Kun vihertuskan varjolla tuplataan tuotteiden hinnat, alkaa uppoavassa laivassa vääjäämättä kapina.
Ratkaisu olisi olemassa, mutta siihen tarttuminen vaatisi nöyryyttä, joustamista suuruudenhulluista tavoitteista. Kannattaisi aloittaa energiasta.
Ilmastokunnianhimoon pitäisi aivan alkajaisiksi ottaa 15 vuoden aikalisä. Sähkön hintaa nostava päästökauppajärjestelmä pitäisi laittaa jäähylle. Samalla jäähylle polttoaineiden jakeluvelvoite. Polttoaineverotusta pitäisi alentaa. Ja turve laskea uusiutuvaksi. Suomen turvevaranto, kun vastaa energia-arvoltaan koko Pohjanmeren öljyvarantoa.
Järki käteen. Köyhä hukkuu rapaan ilmastokunnianhimon kujilla.
MATIAS TURKKILA
Artikkeliin liittyvät aiheet
Mitä mieltä?
Aiheeseen liittyviä artikkeleita
Luukkanen: Tosiasioiden tunnustaminen on Suomen turvallisuuden perusta
Viikon suosituimmat
Teemu Keskisarjan ja Onni Rostilan kolumni: Näin Yle valeuutisoi pikkutyttöjen teurastuksen
Itäkeskuksen muslimiyrittäjä HS:lle: Hameen on oltava löysä lantion kohdalta, jotta muut miehet kuin minä eivät näe
Helsingin Itäkeskuksen Hansasillalla esillä ollut islamilaisia pukeutumissääntöjä esittelevä kyltti on puhututtanut mediassa ja somessa tällä viikolla. Kyltissä kehotettiin naisia peittämään koko vartalonsa, jotta heitä ei häirittäisi. Muualla Euroopassa samankaltaisia kylttejä on nähty jo pitkään. Saksassa on tuotu oikeuden eteen myös sharia-poliiseja.
Vihersiirtymä vastatuulessa: Saksalaisautoilijat vaihtavat sähköautonsa bensaan ja dieseliin
Autoilijoiden siirtyminen sähköisiin kulkuvälineisiin tökkii välittömästi, kun tuet loppuvat. Saksassa jopa kolmannes sähköautoaan vaihtaneista on siirtynyt takaisin bensaan tai dieseliin sen jälkeen, kun avustukset hiipuivat. Tavoite fossiilivapaasta uusien autojen kaupasta vuonna 2035 karkaa yhä kauemmaksi.
Mäenpää: Itäkeskuksen kyltit seurausta vihreiden maahanmuuttopolitiikasta
Yksi kuluvan viikon kuumimmista puheenaiheista on ollut Helsingin Itäkeskukseen ilmestynyt herättänyt ohjetaulu koskien musliminaisten pukeutumista. Perussuomalaisten kansanedustaja Juha Mäenpää muistuttaa ohjeistuksesta pöyristynyttä vihreiden puheenjohtajaa Sofia Virtaa siitä, että tapahtunut on seurasta vihreidenkin tukemasta avoimien rajojen maahanmuuttopolitiikasta.
Yle kehysti Trumpin kampanjatilaisuuden vitsin rasismiksi: ”Roskasaari” – tosiasiassa Puerto Rico hukkuu roskiin
Ylen toimittajien mieleen ei tullut tarkistaa, miksi Amerikassa on ennenkin kutsuttu Puerto Ricoa roskasaareksi. Rasismi ei liity asiaan, vaan vertaus on sangen kirjaimellinen, koska roskia Puerto Ricossa riittää. Saaren asukkaiden yksi suurimpia ongelmia onkin jäteasemien tilan puute, ja eri arvioiden mukaan kaatopaikkatila saattaa loppua kesken 2–4 vuodessa.
Kamala Harris on positiivisen erityiskohtelun tuotos – maailman menestynein “DEI-rekry”
Kamala Harris on uransa joka käänteessä hyötynyt siitä, että hän on nainen ja kuuluu rodulliseen vähemmistöön. Hän on malliesimerkki siitä, miten paljon positiivinen erityiskohtelu voi edistää vähemmistöjen menestystä. Varapresidenttinä hän oli Bidenin "DEI-rekry", joka lopulta syrjäytti presidentti Bidenin. Nyt hänellä on mahdollisuus nousta maailman mahtavimman maan presidentiksi.
PS-Nuoriso: Suomessa ei ole sijaa sharia-laille
Perussuomalainen Nuoriso on tyrmistynyt, mutta ei vähääkään yllättynyt islamilaisten pukeutumissääntöjen julistamisesta Itäkeskuksessa. Uutisoidussa julisteessa kehotettiin naisia peittämään koko vartalonsa, jotta heitä ei häirittäisi. Muualla Euroopassa julisteet ovatkin jo vuosia sitten vaihtuneet islamistisiin “sharia-poliiseihin”, jotka häiriköivät kansalaisia islamilaisten oppien rikkomisesta.
Koko läntinen maailma velloo tunnemyrskyissä – Suomestakin tuli puberteettiyhteiskunta, jota rakennetaan fiilispohjalta
Tietokirjailija-kouluttaja Katleena Kortesuon uutuuskirja "Tunteet tapissa" kertoo havainnollisesti, kuinka olemme siirtyneet tietopohjaisesta konsensusyhteiskunnasta tunneuskovaisuuden maailmaan, jonka perustukset valettiin 1980- ja 1990-luvuilla. Monelta osin yhteiskuntamme on kuin 13-vuotias teini, joka kokee tunteita vahvasti ja viskoutuu tunnemyrskyn mukana milloin mihinkin suuntaan. Pelkkä tunne on kuitenkin surkea kumppani silloin, jos edessä on vaikea ja kauaskantoinen päätös.
Kun transkiihkoilu tieteen jyräsi: woke-aktivistilääkäri salasi tutkimustulokset, joiden mukaan murrosiän siirtäminen ei paranna nuorten mielenterveyttä
Merkittävänä transoikeuksien puolestapuhujana tunnettu lääkäri myönsi estäneensä julkaisemasta tutkimustuloksia vuosikymmenen takaisesta hankkeesta, jonka tulokset eivät miellyttäneet häntä. Veronmaksajien rahoittaman, 10 miljoonaa dollaria maksaneen hankkeen tarkoituksena oli selvittää murrosikää jarruttavien hoitojen vaikutuksia amerikkalaislapsiin. Tutkimuksesta ei löytynyt näyttöä sille, että murrosiän lykkääminen parantaisi potilaiden mielenterveyttä. New York Timesin haastattelema kohutohtori Johanna Olson-Kennedy uskoo, että lapsille suunnattujen transhoitojen kriitikot saattaisivat hyödyntää tutkimustuloksia poliittisesti. Olson-Kennedyn toimintaa on arvosteltu tieteen vastaiseksi. Kriitikot huomauttavat, että tutkimustulosten panttaaminen estää kansaa saamasta tieteellistä tietoa aiheesta, joka jakaa amerikkalaisten mielipiteitä erittäin jyrkästi.
Vigelius tyrmää Arto Nybergin ohjelman lopettamisen Ylellä: ”Lypsävätkin lehmät viedään teuraaksi”
Perussuomalaisten kansanedustaja Joakim Vigeliuksen mukaan Ylen tulisi kohdentaa säästöt hallintoon ja tehostaa toimintaansa, ei lakkauttaa katsotuimpia ohjelmiaan: - Tulosvastuu Yle-veron maksajille lähentelee nollaa, ja se näkyy.
Uusimmat
Mari Rantanen palaa sisäministeriksi perjantaina
Ruotsista mallia: Rikoshyöty takavarikkoon
Toimitus suosittelee
Perussuomalainen 1/2024
Lue lisää