

SU
Turkkila: Kun hinnat nousevat taivaisiin ja rahat loppuvat, on jäljellä on enää uppoavan laivan kapina
Hoitalat lakkoilee, opet lakossa. Pienellä palkalla sinnittelevät ihmiset ovat saaneet tarpeekseen. Mistä on kyse? Suomessa on käynnistymässä tilanne, jota ei ole nähty pitkään aikaan. Se on ihan itse rakennettu. Kasa typeriä poliittisia päätöksiä, jotka käynnistävät kapinan uppoavassa laivassa. Päätoimittaja Matias Turkkila pohtii pääkirjoituksessaan, miksi suomalaisen yhteiskunnan tukijalkoja potkitaan nurin.
Lue pääkirjoitus alempaa tai kuuntele se videolta (juttu jatkuu videoikkunan alla):
Youtube, 17 min 27 sek.
Teekkariaikoina ruoanlaitto oli helppoa. Pengottiin kaapit, ja jos jotain löytyi, tyhjennettiin ne pataan. Sekoitettiin, lämmitettiin ja sitten syötiin. Joskus oli hyvää, useimmiten ei. Ruokalajin nimi oli Sotku.
Jos ruokalajin valmisti railakkaan bileillan viimeisinä tunteina, mukaan saattoi pujahtaa purkki vanhaksi mennyttä silliä tai muuta vastaavaa. Lopputulos oli sen mukainen.
Vähän myöhemmin ohjelmointitunneilla opetettiin, että jos vain alkaa koodata, ja sitten koodaa lisää ja lisää eikä mieti rakennetta ja arkkitehtuuria ollenkaan, niin lopputuloksena on spagetti. Ja se spagetti menee lopulta täysin juntturaan – ensin se lakkaa toimimasta, eikä sitä voi korjata.
Samoina teekkariaikoina vuonna 1994 Suomi liittyi EU:hun. Silloin asiasta tietenkin jonkin verran keskusteltiin, mutta olennaisia asioita jäi käsittelemättä. Harva viitsi tuolloin pohtia, minkälainen soppa syntyy, kun sekoitetaan ranskalainen byrokratia ja valtiokeskeisyys, saksalaisten pohjaton häpeä toisen maailmansodan tapahtumista, Etelä-Euroopan luova suhtautuminen sääntöihin ja sopimuksiin sekä Itä-Euroopan haluttomuus alistua uuden käskijän edessä.
Samaan soppaan pudotettiin pieni Suomi, jota leimasivat yksin jäämisen pelko sekä korporaatioiden keskinäissopimuksin käyttämä valta. Koska korporaatioille tärkeintä oli saada Suomi unioniin, ei liittymisehdoilla ollut niille suurtakaan väliä. Niinpä meille lankesi alusta pitäen kuulijaisen maksajan rooli, josta on tavattoman vaikeaa pyristellä irti.
Suu olisi pitänyt saada aikanaan auki.
Nyt olemme jälleen suurten päätösten äärellä. Natoon vai ei, ja jos, niin miten? Olisi keskustelun aika.
Osataanko Suomessa käydä poliittista keskustelua? Vai ovatko edelleen käytössä samat menetelmät kuin EU-jäsenyyden päätöshetkellä? Tai YYA-Suomen aikoina? Erimielisten leimaaminen takapajuisiksi änkyröiksi, veneenkeikuttajiksi, vaaran aiheuttajiksi? Sellaistahan se ”keskustelu” Suomessa yleensä on ollut.
Keskustelun vaientamisella on hintansa. Suomessa ei koskaan käyty aitoa keskustelua eurovaluutan hyödyistä ja haitoista, maksamme tästä äärimmäisen raskaasti. Muut Pohjoismaat tiesivät paremmin. Ehkä ne myös ymmärsivät neuvottelutilanteensa meitä paremmin.
Noh, se oli silloin, se.
Tänään lusikoimme soppaa, jotka ovat peruja menneistä typeristä päätöksistä. Siihen päälle kertyvät ne päätökset, joita teemme tänään. Poliittinen päätös kun ei vaikuta välittömästi, vaan pitkän ajan kuluessa.
Suomi on vouhkannut itsensä tilaan, jossa suomalaisten omat toiveet ja unelmat on korvattu valtion määrittelemillä tavoitteilla. Koko yhteiskunta on valjastettu hiilineutraalisuuden juoksuvaljakoksi. Ensimmäisenä pitäisi maaliin päästä, koska .. mitä?
Mitä siis tarkalleen ottaen tapahtuu, jos Suomi sattuisikin olemaan ensimmäinen hiilineutraali valtio? Pari vihreätä hihhulia ilahtuu? Onko se ihan varmasti kaiken tämän koohkaamisen arvoista?
Tai mitä tapahtuu, jos Suomi ei ole ensimmäinen? Jos Suomi on vaikka viidestoista? Tai jos se emme osallistu ilmastokisaan lainkaan?
Kenellä riittää pokkaa todeta, että jokin muu asia saattaa olla tärkeämpi kuin korporaatioiden myötävaikutuksella masinoitu joukkohysteria? Pitäen mielessä sen, että kyseinen hysteria ajaa kokonaisen mantereen taloudelliseen kurjuuteen ja epävakaaseen tilaan. Ekosekoilu johtaa erittäin pahoihin virheliikkeisiin Euroopan energiatuotannossa, ja kytkee sen riippuvaiseksi hirmuvalloista. Se johtaa vääjäämättä erittäin rajuihin asumisen, liikkumisen ja energian hintoihin, eikä jo etukäteen niukasti elävillä suomalaisilla ole tällaiseen yksinkertaisesti varaa.
Pienpalkkaisimmat alat lipuvat lakkoihin. On vähän pakko. Inflaatio laukkaa sellaista vauhtia, että käteen jäävän palkan ostovoima pienenee silmissä. Kun raha ei riitä elämiseen, alkavat työtaistelut.
Suomi-laivan kylkeen porataan reikiä. Osa tekee sitä tahallaan, osa maailmaa ”pelastaakseen”. Lopputulos on helppo ennustaa. Kun vihertuskan varjolla tuplataan tuotteiden hinnat, alkaa uppoavassa laivassa vääjäämättä kapina.
Ratkaisu olisi olemassa, mutta siihen tarttuminen vaatisi nöyryyttä, joustamista suuruudenhulluista tavoitteista. Kannattaisi aloittaa energiasta.
Ilmastokunnianhimoon pitäisi aivan alkajaisiksi ottaa 15 vuoden aikalisä. Sähkön hintaa nostava päästökauppajärjestelmä pitäisi laittaa jäähylle. Samalla jäähylle polttoaineiden jakeluvelvoite. Polttoaineverotusta pitäisi alentaa. Ja turve laskea uusiutuvaksi. Suomen turvevaranto, kun vastaa energia-arvoltaan koko Pohjanmeren öljyvarantoa.
Järki käteen. Köyhä hukkuu rapaan ilmastokunnianhimon kujilla.
MATIAS TURKKILA
Artikkeliin liittyvät aiheet
Mitä mieltä?
Aiheeseen liittyviä artikkeleita


Luukkanen: Tosiasioiden tunnustaminen on Suomen turvallisuuden perusta
Viikon suosituimmat

Hallitus on alentanut jakeluvelvoitetta, polttoaineveroa ja ajoneuvoveroa – ministeri Ranne: ”Me rakennamme Suomea, jossa ei mennä autoilijan kukkarolle”
Suomi on autokansaa, ja tämä näkyy myös hallituksen teoissa, sanoo perussuomalainen liikenne- ja viestintäministeri Lulu Ranne.

Entinen työväenpuolue vasemmistoliitto kannustaa nyt terveitä työikäisiä ideologiseen lorvailuun sosiaalitukien varassa
Vasemmistoliiton puheenjohtaja Minja Koskela katsoo, että Suomessa terveellä ihmisellä tulisi olla mahdollisuus siirtyä oleskelemaan sosiaalituilla, toisten veronmaksajien kustantaessa hänen elämisensä. Perussuomalaisten kansanedustaja Miko Bergbom sen sijaan linjaa, että perussuomalaisille on päivän selvää, että ideologisesti työttömällä ei pidä olla oikeutta muiden veronmaksajien kustantamaan tukeen.

Eduskuntaryhmän pääsihteeri: Vihervasemmisto voitti vaalit – tätä se tarkoittaa kunnissa ja hyvinvointialueilla
Suomen yli puhalsi alue- ja kuntavaaleissa vihervasemmistolainen puhuri, mikä tarkoittaa kuntiin ja hyvinvointialueille kylmää kyytiä, kirjoittaa perussuomalaisten eduskuntaryhmän pääsihteeri Olli Immonen.

Kansanedustaja Antikainen: Tekoäly analysoi Luonnonvarakeskuksen vastaukset ja ehdotti sitten kantelun tekemistä
Perussuomalaisten kansanedustaja Sanna Antikainen esitti Luonnonvarakeskukselle (Luke) joukon suoria kysymyksiä susikannan kehityksestä, kanta-arvion menetelmistä, laittoman tappamisen arvioinnista ja kansainvälisestä raportoinnista. Hän antoi Lukelle kaksi viikkoa aikaa vastata viralliseen tietopyyntöönsä. Määräaika kului kuitenkin umpeen ilman vastauksia. Vastaukset saapuivat vasta sen jälkeen, kun Antikainen oli 8.4. lähettänyt medialle tiedotteen vastaamattomasta tietopyynnöstä, ja tiedote oli julkaistu Suomen Uutisissa. Luke toimitti vastaukset sähköpostitse samana iltana klo 20.27.

Miko Bergbom: Perussuomalaiset on politiikan hammaslääkäri, SDP karkkipussi
Kansanedustaja Miko Bergbom vertaa perussuomalaisten toimivan politiikassa kuin hammaslääkäri, joka tekee oikeita asioita, mutta jonka tuoliin ei ehkä aina ole niin kiva istahtaa. Vastaavasti SDP toimii politiikassa tarjoten äänestäjilleen pulleaa karkkipussia. - Surullisena olen seurannut SDP:n ”kaikki voi tehdä velaksi” -kampanjaa. Rahaa on helppo luvata lisää, mutta pelkään sitä, että SDP:n lupaukset tulevat johtamaan ympäri Suomea kuntaveron korotuksiin, Bergbom sanoo.

Ministeri Lulu Ranne pistäisi koko Yleisradion johdon vaihtoon: ”Kun on tulosvastuu, niin tulos tai ulos”
Liikenne- ja viestintäministeri, diplomi-insinööri Lulu Ranne keskustelee tuoreessa Suomen Uutiset Show -keskusteluohjelmassa suomalaisesta mediasta ja erityisesti Yleisradion asemasta. Ohjelman vieraina ovat lakimies ja kilpailuoikeuden asiantuntija Mikko Alkio sekä johdon konsultti, Aamulehden ex-päätoimittaja Jussi Tuulensuu. Ohjelmassa selviää muun muassa, miten monitahoinen hallinnollinen rakenne Yleisradion ympärille onkaan rakentunut, mikä osaltaan on hidasteena Ylen toimintaan ja rahoitukseen kohdistuvien muutoksien tekemiselle.

Ilmastonmuutos oli päivänpolttava puheenaihe jo 1600-luvulla
Ilmastokeskustelu muistuttaa tänään monin tavoin 1600-luvulla käytyjä väittelyitä ja käsityksemme ilmastonmuutoksesta peilaavat yllättävällä tavalla ikivanhoja ajatuksellisia rintamalinjoja. Yhdet vaativat kulutuksen vähentämistä, toiset uskovat vihreään teknologiaan ja kolmannet kieltävät kokonaan ihmisen vaikutuksen ilmastoon.

Yhdysvallat: Valkoinen talo ehdottaa julkisen yleisradiotoiminnan rahoituksen lopettamista

Saksan tuleva hallitus haluaa kieltää valehtelun ja viedä kansankiihottajilta oikeuden asettua ehdokkaaksi vaaleissa
Saksan kristillisdemokraattien ja demarien hallituskoalitio aikoo säätää desinformaation levittämisen rangaistavaksi teoksi. Valeuutisten levittämistä tehostavien verkkorobottien käyttö kielletään. Mediaa valvomaan se haluaa oman koneistonsa. Kritiikissä kysytään, aikooko mustapunahallitus perustaa myös totuusministeriön.

SDP vaatii lähivaalien jälkeen ”reilumpaa” politiikkaa, eli löyhempää talouskuria sotealueille – Miko Bergbom muistuttaa karuista tosiasioista
SDP:n kansanedustaja Tytti Tuppuraisen mukaan alue- ja kuntavaalien tulos kertoo halusta inhimilliseen politiikkaan, mikä demarien kielellä käytännössä tarkoittaisi taloudellisista tavoitteista joustamista. Perussuomalaisten kansanedustaja Miko Bergbom muistutti eilisessä A-studiossa edustajakollegaansa, että hyvinvointiyhteiskunnan pystyssä pysyminen on ensisijainen tavoite - ja samalla paras tukiverkko pienituloiselle ihmiselle.
Uusimmat

Ilmastonmuutos oli päivänpolttava puheenaihe jo 1600-luvulla

Suomen antama kehitysapu väheni 165 miljoonaa euroa yhdessä vuodessa
Toimitus suosittelee
PS Naiset 1/2025

Lue lisää
Perussuomalainen 1/2025

Lue lisää