Pieni kädenliike piirtää pyöreitä, sinisiä koukeroita paperiin, tekee allekirjoitusta. Se on samanlainen kuin tuhannet aikaisemmatkin, saman käden vuosien varrella piirtämät.
Allekirjoitus on lupaus. Hieman samanlainen lupaus kuin naimisiin mentäessä puolisolle ojennettava sormus. Silminnähtävä osoitus siitä, mitä antajansa tahtoo ja haluaa. Jotain sellaista, minkä halutaan säilyvän, ikuisesti.
Mitä allekirjoituksemme tekijä tahtoi? Puolisoako? Elämänkumppania? Tavallaan.
Allekirjoituksessa luki: ”Jutta Urpilainen”, ja se kirjoitettiin sopimukseen, jossa liitettiin hänet itsensä, hänen maansa eteläisen Euroopan kurjimpiin kolkkiin. Niihin, joihin edes hunni Attila ei tohtinut koskea. Mikäli paikalla olisi ollut juristin sijaan pappi, olisi hän arvatenkin kysynyt:
”Tahdotko sinä, Suomen valtionvarainministerinä, perustaa taloudellisen liiton niiden valtioiden kanssa, jotka eivät ole itse kyenneet asioistaan huolta pitämään? ”
”Entä tahdotko luovuttaa hyvän tahtosi eleenä yhteiseen liittoon 1,4 miljardia euroa ja ottaa sitä vastaan niin sanotut vakuudet, arvoltaan vähäiset taikka sitäkin pienemmät?”
”Ja viimeiseksi kysyn sinulta: tahdotko ottaa kansalaistesi vastattavaksi 12,5 miljardin euron velkavastuut? Kun niitä tullaan teiltä pyytämään, on kokonainen viikko aikaa niiden keruuseen.”
Rakkaus on sokea, sanotaan. Ja niin kuljettivat pienet sormet kynää kuin itsestään, juosten loppuun koukeroisen allekirjoituksen. Pieni ”tahdon” purkautui huuliltaan, kun loppuun saakka ennätti. ”Niinpä julistan teidät yhteen liitetyiksi. Osoittakaa toisillenne tukea nyt, aina, ikuisesti, maailman loppuun asti.”
+ + +
Rakas lukija. Toivoisin, että yllä kirjoitettu olisi satua. Ja samoin toivoisin, että satu olisi jo tullut päätökseen.
Mutta me emme ole vielä päätösjaksossa. Vasta muutama luku on kirjoitettu, eikä tätä kirjaa voi laskea kesken käsistään pois. Suuren Euroopan suureen ideaan rakastuneet höyrypäät pitävät tällä hetkellä lyhyttä hengähdystaukoa. Se tauko jatkuu toukokuun 26. päivään saakka, eurovaalien jälkeiseen päivään. Sen jälkeen rakentaminen jatkuu. Täysin huolimatta siitä, mitä seuraavan puolen vuoden aikana puhutaan.
Osa kaikkein kiihkeimmistä eurointoilijoista näyttää hidastaneen vauhtia. Jopa kaikkien federalistien äiti Alexander Stubb toteaa, että säätelyssä on jo ”menty liian pitkälle”. Aivan kuin Euroopan liittovaltion rakentaminen ei yhtäkkiä olisikaan enää niin kovin tärkeää ja merkityksellistä. Epäselväksi jää, miksi hallituspuolueiden ykkösketju on ennennäkemättömällä innolla rynnimässä mukaan johonkin sellaiseen, jossa on jo ”menty liian pitkälle”.
Aivan äskettäin Euroopan komission varapuheenjohtaja Viviane Reding esitti EU:n kehittämistä ”todelliseksi liittovaltioksi”. Vain hetki ennen sitä oli komission puheenjohtaja Manuel Barroso todennut EU:n tarvitsevan ”yhä lisää integraatiota ongelmiensa ratkaisemiseen”. Kuinkas muuten? EU ei lopeta vapaaehtoisesti liittovaltiohanketta. Unionin alueella asuu 500 miljoonaa ihmistä – enemmän kuin Yhdysvalloissa.
Luopuisiko Yhdysvaltojen presidentti Barack Obama vapaaehtoisesti asemastaan? Tuskin. Ihmiset, joilla on ote satojen miljoonien ihmisten elämään, eivät milloinkaan luovu vallastaan.
He eivät luovu meistä. Mutta meillä on mahdollisuus sanoa: ”Riittää jo”. Kun kaukaisten maiden kosioretkeläiset tulevat vonkausreissulle, me voimme sanoa: ”Emme tahdo”.
Kirjoitus on julkaistu Perussuomalainen 1/2014 -lehdessä.
MATIAS TURKKILA
Artikkeliin liittyvät aiheet
Viikon suosituimmat
Europarlamentaarikko Sebastian Tynkkynen kertoo Helsingin Sanomissa tänään maanantaina julkaistavassa etusivun mainoksessaan "rajat auki" -politiikan jäävän historiaan katastrofaalisena kokeiluna. Kukaan ei enää pysty kiistämään niitä ongelmia, joista perussuomalaiset ovat jo vuosia varoitelleet.
Perussuomalaisten kansanedustaja Pekka Aittakummun mielestä on aika tunnustaa monikulttuurisuusaatteen suomalaisille arvoille aiheuttama vahinko ja seistä rohkeasti isänmaamme takana.
Kyky ymmärtää kirjoitettua tekstiä on ehdoton edellytys täysivaltaiselle jäsenyydelle länsimaisessa yhteiskunnassa. Jos sadat tuhannet nuoret valmistuvat peruskoulusta käytännössä lukutaidottomina, seuraukset ovat arvaamattomat. Hyviä ne eivät ole missään tapauksessa.
Lähi-idästä kotoisin olevat naiset huomasivat Lux Helsingin somekampanjan, jossa esiintyy hijabiin puettu nainen. Kampanjavideota näytettiin esimerkiksi Facebookissa. Hijab-kuvan jälkeen videolle tulee versaalein kirjoitettuna sana "empowering" (voimaannuttaa).
Naisiin kohdistuvan väkivallan -jopa naisvihan - hyväksyminen graffiteissa taiteellisen vapauden nimissä tai väkivallan vähättely johtaa jälleen havaitsemaan median räikeät kaksoisstandardit.
Argentiinasta kuuluu kummia. Hyperinflaatio on taitettu ja talous kasvaa. Presidentti Javier Milein anarkokapitalismi näyttäisi vuoden kokemuksella sittenkin toimivan. Milei on ankarasta vyönkiristyksestä huolimatta säilyttänyt kansan tuen, eikä sosiaalinen tahi taloudellinen katastrofi toteutunut. Ajatukset alkavat itää Suomessakin.
Mies kaahasi henkilöautolla väkijoukkoon joulutorilla Magdeburgissa Saksassa. Mediatiedot kertovat useista kuolonuhrista ja kymmenistä loukkaantuneista.
Vasemmistopuolueet esittivät tiistaina valtion talousarviota käsittelevässä eduskunnan täysistunnossa useita muutoksia sisäministeriön hallinnonalaan ja maahanmuuttoon liittyen. Perussuomalaisten kansanedustaja Joakim Vigelius kritisoi opposition linjaa vastuuttomaksi.
Perussuomalaisten kansanedustaja Joakim Vigelius osui napakymppiin muistuttaessaan demareita SDP:n vaihtoehtobudjetin tuntuvista veronkorotuksista.
Perussuomalaiset näkyivät viikonlppuna kaikkialla Suomessa. Lunta tuprutti monin paikoin olan takaa, mutta niin kuuluu jouluna ollakin. Suomen Uutiset kokosi kuvakoosteen viikonlopun vaalikentiltä.
Lue lisää
Lue lisää
