Syyrialaisia sotapakolaisia on nyt noin kaksi miljoonaa. Siis 2 000 000 ihmistä. Se on valtavan suuri joukko.
Globaalissa maailmassa meidän tulee tuntea oma vastuumme myös heistä. Mutta ei niin, että ottamalla tänne Suomeen 500 henkilöä voimme hurskastella auttamisella. Jos sillä ostetaan “puhdas omatunto”, niin silloin ollaan moraalisesti todella kestämättömässä tilanteessa.
Meidän pitäisi siis ihan oikeasti miettiä, miten voisimme eniten/parhaiten auttaa hädänalaisia. Ei yksin syyrialaisia, vaan kaikkia hädänalaisia. Heitä on paljon enemmän kuin kaksi miljoonaa syyrialaista.
Mielestäni Suomen kehitysapu pitäisi laittaa uusiksi. Nykymuotoisesta avusta liian usein jopa yli puolet menee vääriin taskuihin. Siinä ei siis ole mitään järkeä.
Kannatan lämpimästi ajatusta, että kehitysavun painopistettä muutettaisiin radikaalisti. Siis niin, että pääosa rahoista annettaisiin erilaisissa katastrofitilanteissa auttamiseen. Uskon, että silloin apu menee sitä kipeimmin tarvitseville, ja perillemenoa voidaan valvoa kohtuullisen hyvin.
Suomen valtion/veronmaksajien maksama kehitysapu on nyt reilu miljardi vuodessa. Jos siitä esimerkiksi 500 miljoonaa käytettäisiin tänä vuonna katastrofiapuun Syyrian lähialueilla, niin sillä olisi todella suuri merkitys.
