Tommy Robinson – jalkapallohuligaanista kasvoi aktivisti, energinen puhuja ja lopulta UKIP-puolueen neuvonantaja

Tommy Robinson on henkilö, joka herättää suuria tunteita suuntaan ja toiseen. Fanit laulavat hänen nimeään ja kohtelevat kuin rocktähteä. Jotkut vastustajat haukkuvat häntä natsiksi, toiset siionistiksi. Mutta mitä sanoo Tommy Robinson itse: minkä puolesta hän taistelee ja ketä vastaan?

Suomen Uutiset haastatteli maaliskuun ensimmäisenä viikonloppuna Helsingissä vieraillutta Tommy Robinsonia, joka oli tullut Suomeen kertomaan grooming-jengien käyttämistä taktiikoista.

Hänen tarinansa alkaa 1980-luvun Lontoosta.

Stephen Yaxley syntyi Lontoon pohjoispuolella sijaitsevassa Lutonissa vuonna 1982. Myöhemmin sukunimeen tuli mukaan isäpuolen sukunimi Lennon. Kun Stephen Yaxley-Lennon perusti English Defence League -järjestön, hän otti aktivistinimekseen Tommy Robinson. Nimi on sama kuin eräällä tunnetulla paikallisella jalkapallohuligaanilla.

Nuoruus jalkapallohuligaanina

Myös EDL:n Tommy Robinson vietti nuoruutensa jalkapallon väkivaltaisen fanikulttuurin piirissä. Hän myöntää Suomen Uutisten toimittajalle, että nyrkiniskuja ja pääpuskuja on tullut jaeltua ja otettua vastaan, mutta sanoo, että jalkapallohuliganismi on taaksejäänyttä elämää. Nyt 36-vuotiaana kolmen lapsen isänä hän on eri mies kuin kymmenen vuotta sitten.

Näyttävät tatuoinnit ovat muistona nuoruudesta, mutta huligaanista on kasvanut kokenut esiintyjä ja energinen puhuja.

– Jokainen on oman kasvuympäristönsä tulos, Tommy Robinson sanoo. Ja minä kasvoin todella rankassa ympäristössä.

Monikulttuurisen kaupungin kasvatti

Luton on yksi Britannian pahimmista kaupungeista. Se on väkivalta- ja ampuma-aserikostilastojen kärjessä ja siellä on valtava jengiongelma. Luton on myös yksi niistä kaupungeista, joissa valkoiset britit ovat jo jääneet vähemmistöksi. Maahanmuuttajia Lutonissa on joka maasta ja joka kulttuurista. Pakistanilaiset ja bangladeshilaiset muslimit muodostavat yli neljäsosan kaupungin 200 000 asukkaan väestöstä. Luton tunnetaan jihadismin kehtona.

Irlantilaisen maahanmuuttajaäidin poika tunsi itsensä englantilaiseksi. Mutta nuoren englantilaismiehen oli vaikea löytää omaa paikkaansa monikulttuurisessa kaupungissa.

– Minulla ei oikein ollut omaa viiteryhmää. Lutonissa kaikilla muilla etnisyyksillä ja kulttuureilla on omat juhlansa. Muslimien Eid-juhlaa vietetään suurin menoin. Irlantilaisilla on kolmipäiväiset juhlat Pyhän Patrickin päivän kunniaksi. Mutta meille englantilaisille ei järjestetty Pyhän Yrjön päivänä mitään, Tommy Robinson kertoo.

– Minä löysin oman jengini jalkapallofaneista. Huligaaneista. Se oli minun identiteettini “nuorena vihaisena miehenä”.

Useita tuomioita

Robinson näkee rankassa nuoruudessaan myös positiivisia puolia: se on auttanut kestämään myöhemmin katuaktivismissa eteen tulleet vaikeudet.

– Euroopan islamisoitumisen vastustaminen ei ole naisopettajien hommaa, Robinson sanoo.

– Jos en olisi kasvanut niin kuin kasvoin, en olisi kyennyt kestämään väkivaltaisia hyökkäyksiä, tappouhkauksia tai vankilaan joutumista.

Robinson on joutunut useasti oikeuden eteen. Useimmat tuomiot ovat liittyneet jalkapallohuliganismiin ja mielenosoituksiin. Pisin tuomio tuli vuonna 2014 petoksesta. Viime vuonna Robinson tuomittiin 13 kuukaudeksi vankeuteen grooming-jengeihin liittyvien oikeudenkäyntien kuvaamisesta. Häntä pidettiin 10 viikkoa eristyssellissä, minkä jälkeen hänet laskettiin vapaaksi, koska vangitseminen oli tehty virheellisesti. Jutun käsittely on kesken, joten Robinson saattaa joutua siitä vielä uudelleen vankilaan.

UKIP-puolueen johtaja Gerard Batten nimitti äskettäin Robinsonin neuvonantajakseen. Hänen erityisalueenaan ovat grooming-jengit ja vankilauudistus. Robinson naurahtaa, että oltuaan viimeisten viiden vuoden aikana kuudessa eri vankilassa hän on todellinen kokemusasiantuntija.

Väestönvaihto ja jihadismin nousu

Robinson on oman elinikänsä aikana nähnyt valtavan muutoksen kotikaupungissaan. Hänen lapsuudessaan moskeijoita oli vain yksi, nyt niitä on 35.

– Jos silloin joku olisi sanonut lutonilaisille, että 30 vuoden päästä joka ikinen ravintola tässä kaupungissa on halal-ravintola, joka ikisessä koulussa on muslimienemmistö ja moskeijoita on 35, niin ihmiset olisivat pitäneet aivan hulluna.

– Nyt on minun vuoroni sanoa teille: uskokaa nyt, että tämä pitää pysäyttää, Robinson sanoo suomalaisille. Jos arvostatte vapautta, omaa kulttuurianne ja omaa identiteettiänne, jotka olette edellisiltä sukupolvilta perineet, te ette voi antaa niitä pois.

– Miksi kukaan ei koskaan kysy, mitä hyötyä islamisoitumisesta on meidän maallemme?

Robinsonin lapsuuden Luton oli maahanmuuttajien kaupunki, jossa oli monia kansoja ja kulttuureja. Robinsonilla oli, ja on yhä, ystäviä kaikista ryhmistä ja ihonväreistä, ja kaikki tulivat toimeen keskenään. Vain yhden porukan kanssa oli ongelmia: muslimien.

Islamisoitumisen aiheuttamat ongelmat pahenivat pikkuhiljaa. Lutonin halal-kauppoihin ilmestyi 9/11-terrori-iskua juhlistavia julisteita. Muslimit pitivät juutalaisvastaisia marsseja. Kaduilla värvättiin jihadisteja Afganistaniin taistelemaan brittisotilaita vastaan.

Tommy Robinson kertoo, että hänelle viimeinen niitti oli se, kun Lutonissa pidettiin muistoparaati Afganistanissa kaatuneiden brittisotilaiden kunniaksi, ja islamistit hyökkäsivät sitä vastaan.

Robinson halusi antaa äänen niille, joille tällainen kehitys oli liikaa. Hän perusti United People of Luton -järjestön, josta kehittyi English Defence League, EDL.

Siionistinen natsi?

EDL oli avoimesti juutalais- ja Israel-myönteinen järjestö, mikä ei kaikkia miellyttänyt. Myös Tommy Robinson itse on aina suhtautunut juutalaisiin myönteisesti. Siitä huolimatta esimerkiksi Suomen vasemmistolaiset haukkuvat häntä uusnatsiksi, kun taas uusnatsit haukkuvat häntä siionistiksi.

Tommy Robinson kohauttaa olkapäitään natsileimalle.

– Kaikki avoimien rajojen politiikkaa vastustavat leimataan natseiksi, hän sanoo.

Väestönvaihto on termi, johon Robinson itse ei vielä 10 vuotta sitten uskonut.

– Nyt sanon vain: katsokaa ympärillenne! Meidät ollaan vaihtamassa ja se on organisoitu huipulta.

– Jos yrität vastustaa, sinut tuhotaan: menetät yrityksesi, työpaikkasi… Poliitikot toimivat yhteistyössä äärivasemmistolaisten ryhmien kanssa, Robinson kuvailee.

Mikä sitten on Robinsonin pahin vihollinen? Muslimit vai ääri-islam vai…

– Pahin vihollinen? Valtaapitävä eliitti, establishment, vastaa Robinson.

– Islamisoituminen ei olisi voinut tapahtua ilman petollisia poliitikkoja.

– Esimerkiksi Oulun raiskauksia ei olisi tapahtunut, jos teidän poliitikkonne eivät olisi myyneet Oulun lapsia, Robinson toteaa.

– Aiemmin jouduin usein muslimien väkivaltaisten hyökkäysten kohteeksi. Nykyään olen paljon huolestuneempi siitä, mitä valtio aikoo tehdä minulle kuin siitä, mitä islamistit aikovat. Tässä on vuosien mittaan tapahtunut selvä muutos. On selvää, että päävihollinen on valtaapitävä eliitti ja sen globalistinen agenda.

Kenen tai minkä puolesta Robinson taistelee?

– En taistele valkoisen Englannin puolesta, koska en ole ikinä elänyt sellaisessa, Tommy Robinson sanoo.

– Haluan vain antaa lapsilleni samat oikeudet, jotka minun vanhemmilleni annettiin. Uskonnonvapauden, sananvapauden… Haluan olla varma, että olen tehnyt kaikkeni varmistaakseni sen, että heillä olisi turvallinen ja hyvä tulevaisuus. Nyt se ei siltä näytä.