Satu oli työtön vuonna 2007. Lisäksi hän oli sairastellut ja joutunut ostamaan kalliita lääkkeitä, joita Kela ei korvannut. Samaan aikaan piti maksaa vuokra-, sähkö- ja vesimaksut. Rahat eivät riittäneet, joten Satu haki toimeentulotukea Jyväskylän kaupungin sosiaalitoimistosta huhtikuuta varten. Etuuskäsittelijä laski lainvastaisesti helmikuun lopun pankkitilin saldon tuloksi ja sen vuoksi Kortelainen sai kielteisen päätöksen.
– Tuo raha oli varattu maaliskuun vuokraan ja muihin laskuihin. Minä tarvitsin tukea huhtikuuksi, sillä tiesin etteivät rahani riitä. Kielteisen päätöksen takia jäin puille paljaille pariksi viikoksi, Kortelainen muistelee.
Kortelainen valitti päätöksestä Hämeenlinnan hallinto-oikeuteen. Sieltä pyydettiin kaupungilta lausuntoa asiasta. Hallinto-oikeuden lausuntopyynnön jälkeen kaupunki maksoi noin 230 euron tuen takautuvasti ennen kuin asia eteni oikeudessa. Kortelainen on kuullut, että lukuisilta ihmisiltä on evätty tukioikeus saldon perusteella.
– Etuuskäsittelijät saattavat olla koulutukseltaan merkonomeja, jotka eivät tunne sosiaalilainsäädäntöä. Pelkät rahapäätökset ovat kuitenkin etuuskäsittelijöiden varassa. Sosiaalityöntekijälle varataan aikaa vain siinä tapauksessa, että on muutakin ongelmaa, Kortelainen sanoo.
Niukkuutta jaetaan
Useat Jyväskylän sosiaalitoimen asiakkaat kokevat, että heidän toimeentulostaan tingitään kaupungin tiukan taloustilanteen takia. Monet hakijat harmittelevat pitkiä käsittelyaikoja ja lukuisten asiapapereiden toimittamista. Esimerkiksi omat tiliotteet pitää paljastaa parilta kuukaudelta, mikä koetaan nöyryyttäväksi.
– Itse en hae tukea huvikseni vaan pakosta. Aikaa vievä hakuprosessi on henkisesti rasittava. Henkilökohtaisia tapaamisia ei saa pelkkien talousvaikeuksien vuoksi. Erilaisten asiapapereiden hankkiminen maksaa. Pelottaa, jos sairastuu vakavasti. Miten silloin jaksaa hakea tukea? Kortelainen kysyy.
Kortelaisen mielestä perusturva pitäisi saada yhdeltä luukulta. Sen voisi hoitaa Kela, jos sillä olisi tarpeeksi resursseja. Yhden luukun periaate säästäisi myös inhimillisiä voimavaroja. Valtiovalta on karsinut lääkkeiden Kela-korvauksia, ja julkisen terveydenhuollon resurssipula pakottaa hakemaan hoitoa yksityiseltä sektorilta. Tämä merkitsee Kortelaisen mielestä lisää tukihakemuksia.
– Ei köyhillä ole tähän varaa. Tämä on järjetöntä siksikin, että ilman lääkkeitä ja hoitoa työttömät eivät pysy työkykyisinä.
Kortelaisen mielestä asumistuki on jäänyt pahasti jälkeen vuokrien hinnoista, mikä synnyttää toimeentulotuen tarvetta etenkin yksin asuvilla.
– Mielestäni tietyt pienet tulot pitäisi jättää huomioimatta etuuskäsittelyssä. Esimerkiksi 200-300 euroa/kk pitäisi saada hankkia ilman lisäselvityksiä. Tämä vähentäisi toimeentulotuen tarvetta, Kortelainen toteaa.
Suuri joukko elää tuen varassa
Sosiaali- ja terveysministeriön mukaan vuonna 2011 noin 372 000 suomalaista joutui turvautumaan toimeentulotukeen selvitäkseen arjesta. Hakemuksista hylättiin noin 12 prosenttia.
– Toimeentulotukiasiakkaiden määrä putosi vuonna 2008, mutta sitten kansainvälinen talouskriisi nosti hakijamäärää. Vuosittain meillä tehdään noin 1,8 miljoonaa toimeentulotukipäätöstä, kertoo ylitarkastaja Jaakko Ellisaari sosiaali- ja terveysministeriöstä.
Ellisaaren mukaan monet hakijoista tarvitsevat neuvontaa.
– Toimeentulotuen hakuprosessin liittyy byrokraattista kitkaa, sillä asiakas asetetaan kohtuuttomiin tilanteisiin. Kaikki eivät pysty tuottamaan viranomaisille vaadittuja tietoja.
Saamiensa yhteydenottojen perusteella Ellisaari patistaa viranomaisia korjaamaan asenteita.
– Sosiaaliviranomaisten suhtautuminen asiakkaisiin on outoa. Välillä asiakkaille on lyöty jopa luuria korvaan, Ellisaari hämmästelee.
Ellisaari kannustaa ihmisiä pitämään oikeuksistaan kiinni ja vaatimaan oikaisua tukipäätöksiin. Nyt vain noin promille hakijoista vaatii oikaisua.
– Oikaisujen avulla kuntien lautakunnat pääsisivät jyvälle, jos toimeentulotukiasiat eivät etene. Myös meillä ministeriössä seurataan hallinto-oikeuden päätöksiä, joiden perusteella voimme ohjeistaa kuntia, Ellisaari selittää.
Oikaisuvaatimuksen tekemiseen saa apua sosiaaliasiamieheltä. Myös muilla kuntien sosiaaliviranomaisilla on neuvontavelvollisuus. Sosiaalityöntekijän puheille pitää päästä seitsemän arkipäivän kuluessa.
(Teksti on julkaistu Perussuomalainen 4/2013 -lehdessä)
