“Tohtori Tuho” varoittaa inflaation, nollakasvun ja velkakriisin yhdistelmästä. Onko uhka todellinen?

Finanssikriisin ennustanut ekonomisti Nouriel Roubini kirjoittaa talouden nollakasvun, inflaation ja velkakriisin ongelmallisesta yhdistelmästä. Suomen Uutiset kysyy kahdelta suomalaiselta talousasiantuntijalta, onko tällainen uhka todellinen.

Tohtori Tuhona tunnetun Nouriel Roubinin mukaan talous on vaarassa ajautua suuriin ongelmiin ikään kuin hidastetun elokuvan tavoin. Syy tähän on löysä rahapolitiikka ja löysä valtioiden talouspolitiikka eli finanssipolitiikka.

Roubinin mukaan talouden romahtaessa kaksi taloutta musertavaa voimaa yhdistyvät. 1970-luvun stagflaatio – eli talouden nollakasvun ja inflaation yhdistelmä – kohtaa finanssikriisin paljastamat velkakriisit. Tämä jättää keskuspankit mahdottoman ongelman eteen.

Jos ne jatkavat elvytyksen nimissä nollakorkoja, inflaatio riistäytyy käsistä nakertaen ostovoimaa. Jos ne nostavat korkoja inflaation hillitsemiseksi, raskaasti velkaantuneet valtiot, yritykset ja kotitaloudet musertuvat velkataakkojensa alle.

Kiihtyykö inflaatio?

Oulun kauppakorkeakoulun työelämäprofessori Pentti Pikkarainen on varovainen inflaatiohuolien suhteen. Osastopäällikkönä Suomen Pankissa ja valtiovarainministeriössä toiminut Pikkarainen huomauttaa nykyisten inflaatiolukujen johtuvan pääosin energian hinnan toipumisesta. Osa nykyisistä inflaatioluvuista selittyy tuotannon pullonkauloista. Ne muodostuivat koronarajoitusten vuoksi.

Inflaatiolukuja verrataan vuoden takaisiin hintoihin. Tuolloin energian hinta oli poikkeuksellisen halpaa. Nyt inflaatiolukemat kertovat energian hinnan toipumisesta. Vuoden päästä energian hinta ei välttämättä ota yhtä suuria loikkia, vaan inflaatiolukujen kohoaminen pysähtyy.

Pikkaraisen mukaan palkkojen osalta nousupaine on pitkällä aikavälillä vähäistä johtuen korkeasta työttömyydestä ja alityöllisyydestä. Palkkojen kohotessa työpanos kallistuu johtaen tuotteiden ja palveluiden kallistumiseen – ja inflaatio kiihtyisi.

Yhdysvalloissa työntekijöitä on itse-ehtoisesti kortistossa liittovaltiotason avokätisen työttömyyskorvauksen vuoksi. Koronakorvausten päättyessä palkkatulot tulevat houkutteleviksi. Varsinaista palkkarallia on siis epätodennäköistä odottaa.

Pikkarainen pitää inflaatioshokin todennäköisyyttä kaikesta huolimatta suurempana kuin nolla.

Taloustieteen dosentti Tuomas Malisen mukaan Roubinin huolet tulisi ottaa vakavasti. Yhdysvaltain keskuspankki Federal Reserve voi joutua kiristämään rahapolitiikkaansa inflaatiohuolien vuoksi. Lisäksi ongelmat kasvavat Yhdysvaltain rahoitusmarkkinoilla.

Velkatasot korkeammalla kuin koskaan

Roubini kirjoittaa, ettei 1970-luvun stagflaatiossa nähty nykyisiä velkakuormia. Tästä syystä stagflaation ja velkakriisin yhdistelmää ei olla ennen koettu.

Inflaatio toki kevensi velkojen reaalihintoja 1970-luvulla. Julkinen velkataakka siten väheni.

Finanssikriisin jälkeiset velkakriisit taas ruokkivat pikemminkin deflaatiota kuin inflaatiota. Tämä johtui kysyntäshokista. Roubinin mukaan ongelma on siirtynyt kysyntäpuolelta tarjontaan. Tämän vuoksi deflaatiohuolet siirtyvät inflaatiopuolelle.

Pikkarainen kertoo, että suuret velkamäärät rajoittavat jonkin verran keskuspankkien liikkumatilaa, mikäli inflaatiosta koituisi harmia. Jättivelkoja tulisi jollain muotoa saneerata. Suurin huoli euroalueella liittyy Italian velkaantuneisuuteen.

Pikkaraisen mukaan Italia on haluton velkajärjestelyihin, vaan maksattaa velkansa mielummin muilla mailla. Suomen tulisi vaatia velkasaneerauksia.

Yhden velka on toisen saatava. Italian, Saksan ja Ranskan pankit ovat luotottaneet Italiaa. Jos velkoja järjestellään edullisemmiksi, katoaisi samalla näiden pankkien saatavia. Näitä pankkeja pitäisi sitten pääomittaa tai vaikka fuusioida. Muutoin ne horjuisivat konkurssien partaalla.

Pitäisikö raskaasti velkaantuneiden valtioiden sitten tehdä velkasaneerauksia?

– Niiden olisi pakko tehdä velkasaneerauksia, jotka todennäköisesti kaataisi pankkeja. EKP:n ja Euroopan pankkiviranomaisten linjaukset ovat johtaneet siihen, että pankeilla on poikkeuksellisen paljon valtiolainoja tasessaan. Ne on usein laskettu korkeammaksi mahdolliseksi vakuudeksi, minkä vuoksi niihin kohdistuvat tappiot aiheuttaisivat pankeille suuria ongelmia, Malinen vastaa.

Velkatasot sitovat keskuspankkien käsiä

EKP uusii inflaatiotavoitteensa. Se tähtää nyt kahden prosentin inflaatioon. EKP samalla hyväksyy tilapäisesti kahta prosenttia suurempia inflaatiolukuja.

Roubinin mukaan keskuspankit ovat menettäneet itsenäisyytensä. Ne joutuvat rahapolitiikassaan ottamaan huomioon julkisvelan tuomat rajoitukset. Käytännössä rajoitukset koskevat korkopolitiikkaa.

Roubini kirjoittaa, että julkiset ja yksityiset velkatasot ovat niin korkealla, että velalliset ovat velka-ansassa.

Malinen on samaa mieltä Roubinin kanssa. Hän ei yllättynyt EKP:n uudesta tavoitteesta. Keskuspankilla ei ollut vaihtoehtoja.

– Korkojen nostaminen kaataisi sekä Euroopan rahoitusmarkkinat että pankit, Malinen sanoo.

Elvytys kasvattanut eriarvoisuutta

Elvyttävä raha- ja finanssipolitiikka on johtanut myös sosiaaliseen ongelmaan: eriarvoisuus on kasvanut rajusti.

Tämä johtuu siitä, että elvytysvarat ovat siirtyneet pääosin osake- ja asuntomarkkinoille. Osakkeiden hinnat takovat uusia ennätyksiä ja asumisen kustannukset ovat karanneet käsistä.

– Näyttö siitä, että keskuspankkien arvopaperiostot ovat rikastuttaneet enimmäkseen hyvätuloisia, alkaa olla melko vahvaa. Tämä ei toki ole ihme, koska rikkaammat omistavat eniten arvopapereita, joiden arvoa arvopaperiostot ovat erityisesti nostaneet, Malinen summaa.

Roubini arvelee, että velkakriisin iskiessä raskaasti velkaantuneet yritykset ja holtittomat varjopankit kaatuvat ensimmäisenä. Tämän jälkeen velkaantuneet kotitaloudet ja niitä luotottaneet pankit ajautuvat vaikeuksiin.

Suomen Uutisten haastattelujen perusteella voi sanoa, etteivät taloustieteilijät ole yksimielisiä tulevista talouden haasteista. Kaikki näkevät toki riskit, mutta niiden todennäköisyydestä ollaan eri mieltä.

Mutta mikäli Roubinin varoitukset osuvat kohdalleen niin olemme keskellä ennennäkemätöntä talouskriisiä.