Tieteen puolesta perussuomalaisten ehdokkaana – elektroniikka-asentajasta tuli tiedeaktivisti

Ammattimiehen papereista on ollut Mika Meranolle iloa ja hyötyä myöhemmin, vaikka tie veikin loppujen lopuksi akateemiseen työhön:

– Amiksen työsalissa opiskeluinto heräsi uudelleen.

Merano jatkoi aikuislukioon ja sieltä yliopistoon, mutta muutaman mutkan kautta. Ennen Aalto-yliopiston pääsykokeeseen osallistumistaan hän ehti tehdä töitä ja perustaa perheen. Esikoispoika syntyi vuonna 2016.

Nyt Merano on urallaan etenevä diplomi-insinööri ja perheenisä, mutta myös tiedeaktivisti. Hänet tunnetaan muun muassa viestipalvelu X:ssä leviävistä analyyseistaan, joissa hän ruotii armotta esimerkiksi Suomen Akatemian rahoituspäätöksiä.

Tänä syksynä hän päätti noudattaa monien seuraajiensa neuvoa ja asettui ehdokkaaksi kuntavaaleihin perussuomalaisten listoilta.

Onko kaikki tiedettä, mitä tieteeksi väitetään?

Meranon intohimo tieteeseen ilmenee eräänlaisena tieteen ja luotettavan tiedon tuottamisen suojeluna. Merano kysyy ääneen, onko se kaikki tiedettä, jota tieteeksi väitetään – vai onko sekaan mahtunut jotain aivan muuta, joka vain on verhottu tieteellisellä terminologialla?

Samaa on toki kysynyt moni muukin, mutta Merano on tehnyt sen tavalla, joka on pakottanut keskeiset tiedeinstituutiot reagoimaan ja argumentoimaan tosissaan.

Näin voi päätellä siitä, että Merano saa kysymyksiinsä vastauksia, vastakysymyksiä ja kipakoita puolustuspuheenvuoroja yliopistotutkijoilta ja Suomen Akatemian johdolta.

Meranolle suututaan, mutta ehkä häntä vähän pelätäänkin. Hän puhuu ja kirjoittaa asiassa pysyen. Henkilökohtaisuuksiin hän ei mene. Toisin sanoen jos hän huomaa epäloogisuuksia esimerkiksi sukupuolentutkimuksen tuloksissa, hän ei hyökkää tutkimuksen tehnyttä tieteentekijää saati tämän edustamaa sukupuolta vastaan.

Tieteen puolesta huuhaata vastaan

Toisinkin on toki tulkittu. Mutta loukkaantuneen, vihaisen ja uhkaavan palautteen lisäksi Meranoon ottavat henkilökohtaisesti yhteyttä tutkijat ja professorit, jotka kiittävät ja kannustavat. Moni näistä positiivisen palautteen antajista ei voi asemansa vuoksi asettua Meranon kannalle julkisesti, minkä Merano ymmärtää hyvin. Virka sulkee suut.

Kun Merano itse on valmistunut tekniikan ja luonnontieteitten puolelta, voisi luulla, että hänellä on jotakin humanistisia tieteitä vastaan jo lähtökohtaisesti. Näin ei kuitenkaan ole – paremminkin päinvastoin.

– Humanistinen ja yhteiskuntatieteellinen tutkimus voi tuottaa yhtä tärkeää uutta tietoa kuin tekninenkin. Juuri siksi humanistien pitäisi suojella omaa tonttiaan huuhaalta, jota siellä helposti sikiää. Humanistien pitää siivota pihansa ja pistää vertaisarviointinsa kuntoon ennen kuin tavallisten veronmaksajien luottamus heihin menee täysin – ellei ole mennyt jo.

Merano viittaa moniin julkisuudessakin tunnettuihin kohuihin, joissa oman pesänsä sotkuisuudesta suivaantuneet ammattitutkijat ovat suoltaneet tahallaan täyttä roskaa – ja saaneet huijauksensa läpi kyseisen tieteenalan omissa akateemisissa arvioinneissa.

Oikeudenmukaisen meritokratian puolesta

Kolmikymppiseksi Merano on ehtinyt paljon. Työuransa hän on tehnyt melkein kokonaan yksityisen puolen palveluksessa. Nykyään hän työskentelee johtamisjärjestelmien pääarvioijana.

Merano katsoo kokeneensa eräänlaisen luokkanousun kaupungin vuokratalolähiöstä turvattuun ja hyväpalkkaiseen asemaan. Hänen taustansa lienee osasyy siihen, että hän korostaa meritokratian eli asiantuntijuuteen perustuvan vallan tärkeyttä: jokaisesta yhteiskuntaluokasta pitää päästä opiskelemaan sosioekonomisesta asemasta riippumatta.

Mutta – ja sitten tulee iso mutta.

– Juuri meritokratian ja demokratian turvaamiseksi tieteestä ja koulusta pitää siivota pois pieninkin mahdollisuus kaikenlaiseen huijaamiseen ja rimanalituksiin. Meritokratiassa asema pitää ansaita, peruskoulusta alkaen.

Meranon tutkinto koostuu sähkötekniikan, elektroniikan, biofysiikan ja lääketieteellisen fysiikan opinnoista. Niinpä hän on joskus harkinnut sairaalafyysikoksi erikoistumista. Se kuitenkin edellyttäisi väitöskirjan tekemistä, jolle juuri nyt ei ole aikaa. Työn alla on muun muassa tiedesotia koskeva, yleisölle suunnattu teos, ja Merano vaalii myös rauhallista perhe-elämää.

Yksi asia on silti varma.

– 50-vuotiaana haluan olla jossain asiassa maailman paras. En tiedä vielä tarkkaan, mitä se on, mutta olen valmis tekemään töitä sen eteen.