PS ARKISTO
Teemu Keskisarjan kolumni: Rasisminvastainen teollisuus ja kulttuurinen omiminen
Tehtaat Suomessa lopahtavat, mutta rasisminvastainen teollisuus porskuttaa. Savu nousee virastojen, valtuutettujen ja tutkimuslaitosten piipuista. Rasisminvastaisia rakennelmia, viljelmiä, koneistoja, tuotantopäällikköjä ja spesialisteja piisaa. Verorahoitteiset kanta-asiakkaat tyhjentävät ajatushautomoiden ja -munimoiden kennot.
Ainut pullonkaula on raaka-aine. Ei ole helppoa teollisesti vastustaa, juuria, torjua, kitkeä ja taltuttaa sitä, mikä ei edes esiinny pohjolan luonnossa, ainakaan korkeina pitoisuuksina.
Suomesta ei löydy rotusortoa tai rasistisia henkirikoksia. Siksi mielikuvakaivoksissa louhitaan ajatusrikoksia kuin malmeja. Kyselyhutkimukset tyyliin ”43 prosenttia afrikkalaistaustaisista kokenut häirintää vuoden sisällä – Suomi Euroopan rasistisin maa” käyvät kaupaksi. Tuskin ne kuitenkaan pyörittäisivät uudelleenkoulutusverstaiden ja ilmianto-industrialismin koko kapasiteettia.
Rasisminvastainen teollisuus välttää seisokit tuotekehittelyllä. Sen yksi kustannustehokas käsite on ”kulttuurinen omiminen”. Prosessi vaatii materiaaliksi loukkaantumisia tai mieluiten synteettisiä tekoloukkaantumisia.
Kulttuurisen omimisen maailmanmarkkinat alkoivat Pohjois-Amerikan äkkirikkaista intiaaniheimoista. Suomessa on aika vähän vähemmistökulttuureja enemmistön omittaviksi. Rasisminvastaisuuden kysyntä kuitenkin luo omimiskohujen tarjontaa.
Totean tähän väliin selkokielellä, että minulla ei ole yhtikäs mitään alkuperäiskansoja vastaan. Saamelaisiin suhtaudun erityisen suopeasti sekä historioitsijana että Arkadianmäen elättinä.
Pakinani poistumiskulma olkoon pelkästään kulttuurihistoriallinen.
Loukkauksia ja tekoloukkauksia on aina ollut ja aina oleva. Entisaikaan loukkaantumisen monopoli oli kristillis-isänmaallisilla piireillä. Joutilaat rovastit ja evp. upseerit hyvin kerkesivät kirjasotiin Paavo Rintalaa, Väinö Linnaa, Henry Milleriä tai Hannu Salamaa vastaan. Säädyttömyyden ja jumalanpilkan vastainen teollisuus oli vielä 1960-luvulla runsaasti resursoitua instituutioissa.
Perinteisten arvojen kanssa taiteilijat pyrkivät ja pääsivät tukkanuottasille. ”Kulttuurinen omiminen” ei tietenkään kohauttanut Impivaaran heimoja ennen kansainvälisen ilmiön kotoperäistä standardisointia.
Tässäpä eilispäivän toleranssista esimerkki, jollaisesta loukkaantumisvyöry tänään siirtäisi tuntureita ja kääntäisi Tenon uoman.
Kuvataidenäyttely pohjoissuomalaisessa kaupungissa vuonna 1982. Tyylisuunta ”ekspressionistista sakuraa”, aiheissa läsnä paikallinen stereotypia. Kuvat eivät ole nyt nähtävilläni, mutta aikalaistekstistä melkein kuulee noitarummun kuminan ja joikaamisen. Näytteilleasettajat Pupu ja Rukivehr eivät taiteilijanimistään päätellen ole saamelaistaustaisia, silti heidän kuvastoonsa sisältynee kansallispukimia. Ne tosin ovat riisutut installaatiossa, jossa ”lappalaisukko tiiraa muna kädessään nuotion edessä tanssivaa naishahmoa”.
Tiettävästi mikään 1980-luvun kulttuuritaho ei loukkaantunut šamaanirituaalin omimisesta – ei vaikka teoksen nimi oli: Oula katsoo himoiten tytärtään.
(lähde: Kauko Röyhkä, Vaeltava vitsaus. Muistelmat 2. Docendo)
TEEMU KESKISARJA
Artikkeliin liittyvät aiheet
Mitä mieltä?
Aiheeseen liittyviä artikkeleita
Olutbrändi Bud Lightin woke-tuska pahenee: Amerikkalaisten entinen suosikkikalja ei enää mene kaupaksi edes alennusmyynnissä
Maassa maan tavalla -ajattelu on ”äärioikeistolaisuutta” – ainakin, jos Diakonissalaitoksen ja Jari Taposen julkaisemiin materiaaleihin on uskominen
Vigelius: Rasismin käsite inflatoituu, koska sitä havaitaan joka paikassa – makeisissa, riisissä, lautapeleissä, tiernapojissa, sombreroissa, pesukarhuissa, burkhan kritisoinnissa, lipuntarkastajissa
Husu Hussein ylistää uusnatsijohtaja Lucas Gagea sankariksi X:ssä
Miksi yhden asian fanaattiset joukkoliikkeet paljastuvat aina lopulta äärivasemmistolaisiksi puuhakerhoiksi?
Teemu Keskisarjan kolumni: Kaikkien aikojen kustannustehokkain sosiaalityöntekijä
Teemu Keskisarjan kolumni: Yleisradio sonnia lypsämässä
Viikon suosituimmat
Teemu Keskisarjan ja Onni Rostilan kolumni: Näin Yle valeuutisoi pikkutyttöjen teurastuksen
Itäkeskuksen muslimiyrittäjä HS:lle: Hameen on oltava löysä lantion kohdalta, jotta muut miehet kuin minä eivät näe
Helsingin Itäkeskuksen Hansasillalla esillä ollut islamilaisia pukeutumissääntöjä esittelevä kyltti on puhututtanut mediassa ja somessa tällä viikolla. Kyltissä kehotettiin naisia peittämään koko vartalonsa, jotta heitä ei häirittäisi. Muualla Euroopassa samankaltaisia kylttejä on nähty jo pitkään. Saksassa on tuotu oikeuden eteen myös sharia-poliiseja.
Maahanmuuttopolitiikka kiristyy koko EU:ssa – PS-meppi Sebastian Tynkkynen: ”Ratkaisujen aika on tullut” – kokoomuksen meppi Aura Salla nosti äärioikeistokortin
Euroopan unionin maahanmuuttopolitiikka on liikkeessä ja kääntymässä selvästi tiukempaan suuntaan. Sekä keskeisissä EU-toimielimissä että jäsenvaltioiden hallinnoissa ilmenee tahtotilaa tiukentaa maahanmuuton sääntöjä ja tehostaa laittomasti EU:ssa oleskelevien palautuksia. - Ihmisoikeuksista EU:ssa pidetään jatkossakin kiinni, mutta kenenkään ihmisoikeus ei ole oleskelu laittomasti EU-maissa, perussuomalaisten meppi Sebastian Tynkkynen sanoo.
Vihersiirtymä vastatuulessa: Saksalaisautoilijat vaihtavat sähköautonsa bensaan ja dieseliin
Autoilijoiden siirtyminen sähköisiin kulkuvälineisiin tökkii välittömästi, kun tuet loppuvat. Saksassa jopa kolmannes sähköautoaan vaihtaneista on siirtynyt takaisin bensaan tai dieseliin sen jälkeen, kun avustukset hiipuivat. Tavoite fossiilivapaasta uusien autojen kaupasta vuonna 2035 karkaa yhä kauemmaksi.
Kamala Harris on positiivisen erityiskohtelun tuotos – maailman menestynein “DEI-rekry”
Kamala Harris on uransa joka käänteessä hyötynyt siitä, että hän on nainen ja kuuluu rodulliseen vähemmistöön. Hän on malliesimerkki siitä, miten paljon positiivinen erityiskohtelu voi edistää vähemmistöjen menestystä. Varapresidenttinä hän oli Bidenin "DEI-rekry", joka lopulta syrjäytti presidentti Bidenin. Nyt hänellä on mahdollisuus nousta maailman mahtavimman maan presidentiksi.
Yle kehysti Trumpin kampanjatilaisuuden vitsin rasismiksi: ”Roskasaari” – tosiasiassa Puerto Rico hukkuu roskiin
Ylen toimittajien mieleen ei tullut tarkistaa, miksi Amerikassa on ennenkin kutsuttu Puerto Ricoa roskasaareksi. Rasismi ei liity asiaan, vaan vertaus on sangen kirjaimellinen, koska roskia Puerto Ricossa riittää. Saaren asukkaiden yksi suurimpia ongelmia onkin jäteasemien tilan puute, ja eri arvioiden mukaan kaatopaikkatila saattaa loppua kesken 2–4 vuodessa.
Mäenpää: Itäkeskuksen kyltit seurausta vihreiden maahanmuuttopolitiikasta
Yksi kuluvan viikon kuumimmista puheenaiheista on ollut Helsingin Itäkeskukseen ilmestynyt herättänyt ohjetaulu koskien musliminaisten pukeutumista. Perussuomalaisten kansanedustaja Juha Mäenpää muistuttaa ohjeistuksesta pöyristynyttä vihreiden puheenjohtajaa Sofia Virtaa siitä, että tapahtunut on seurasta vihreidenkin tukemasta avoimien rajojen maahanmuuttopolitiikasta.
PS-Nuoriso: Suomessa ei ole sijaa sharia-laille
Perussuomalainen Nuoriso on tyrmistynyt, mutta ei vähääkään yllättynyt islamilaisten pukeutumissääntöjen julistamisesta Itäkeskuksessa. Uutisoidussa julisteessa kehotettiin naisia peittämään koko vartalonsa, jotta heitä ei häirittäisi. Muualla Euroopassa julisteet ovatkin jo vuosia sitten vaihtuneet islamistisiin “sharia-poliiseihin”, jotka häiriköivät kansalaisia islamilaisten oppien rikkomisesta.
SVT nauhoitti salaa Malmössä imaamin perjantairukouksen, jossa ylistettiin Hizbollahin johtaja Nasrallahia
Ruotsin yleisradioyhtiön uutistoimitus SVT Nyheter oli tekemässä tutkivaa journalismia, kun imaami Sami Al-Tameemi ylisti Hizbollahin edesmennyttä johtajaa Hassan Nasrallahia perjantairukouksessa Libanonin kulttuuriyhdistyksessä Malmössä. Hän kutsui Nasrallahia marttyyriksi. SVT nauhoitti tilaisuuden. Tämä oli SVT:n toinen käynti yhdistyksen tiloissa.
Koko läntinen maailma velloo tunnemyrskyissä – Suomestakin tuli puberteettiyhteiskunta, jota rakennetaan fiilispohjalta
Tietokirjailija-kouluttaja Katleena Kortesuon uutuuskirja "Tunteet tapissa" kertoo havainnollisesti, kuinka olemme siirtyneet tietopohjaisesta konsensusyhteiskunnasta tunneuskovaisuuden maailmaan, jonka perustukset valettiin 1980- ja 1990-luvuilla. Monelta osin yhteiskuntamme on kuin 13-vuotias teini, joka kokee tunteita vahvasti ja viskoutuu tunnemyrskyn mukana milloin mihinkin suuntaan. Pelkkä tunne on kuitenkin surkea kumppani silloin, jos edessä on vaikea ja kauaskantoinen päätös.
Uusimmat
Toimitus suosittelee
Perussuomalainen 1/2024
Lue lisää