Teemu Keskisarja: ”Luonnonsuojelu on Suomessa mahdollista ilman Brysselin byrokratiaa ja metsättömien EU-jäsenmaiden holhousta”

Historioitsija Teemu Keskisarja lähtee perussuomalaisten eduskuntavaaliehdokkaaksi Uudeltamaalta. Suomen Uutisten haastattelussa Keskisarja sanoo, että päätökseen siirtyä tutkijan kammiosta politiikan näyttämölle vaikutti suuresti pelko Suomen taloudellisen itsenäisyyden menetyksestä EU:lle ja luonnonvarojen luisumisesta ylikansallisiin käsiin. Keskisarja korostaakin, että metsä on kaikille suomalaisille yhteinen asia. – Haluan ja pystyn vaikuttamaan metsäasiaan. Meidän on kumottava Suomen metsätalouden ja luonnonsuojelun vastakkainasettelu.

Historioitsija Teemu Keskisarja perustelee eilen julkaistulla Suomen Uutisten videolla päätöstään asettua ehdolle kevään eduskuntavaaleissa perussuomalaisten listalta sillä, että hän havaitsi Suomea uhkaavan perikadon.

Keskisarja avaa, että kyse on laajemmasta kokonaisuudesta, joka kytkeytyy sekä kulttuurisiin ja kielellisiin kuin myös Suomen valtiosuvereniteettiin liittyviin kysymyksiin EU:n liittovaltiokehityksen puristuksessa.

– Perikato ei valitettavasti ole liioiteltu uhkakuva. Viittaan sillä moniin seikkoihin, kuten taloudellisen itsenäisyyden rippeiden menetykseen EU:lle. Myös luonnonvarojen hallinnan luovutus ylikansallisiin käsiin on konkreettinen uhka.

Kyselyjä useasta puolueesta

Keskisarja on yksi Suomen eturivin kulttuurivaikuttajia. Pitkän harkinnan jälkeen hän päätti suostua perussuomalaisten ehdokkaaksi, koska sanoo, ”ettei tiennyt muuta puoluetta, josta säteilee aitoa lämpöä suomenkielistä kulttuuria ja äidinkieltä kohtaan.”

Kyselyjä miehelle on kuitenkin tullut ennenkin eri puolilta puoluekenttää. Tämän seurauksena Keskisarja sanoo tuntevansa hieman sympatioita eri puolille, ja toteaa sovittelevasti, että kaikissa puolueissa on jotain hyvää.

Keskisarja tunnustaa ihailevansa esimerkiksi vasemmistoliiton entistä europarlamentaarikkoa Esko Seppästä, etenkin tämän kirjallisen tuotannon vuoksi.

– Esko Seppänen vasemmiston meppinä oli EU-kritiikissään rutkasti aikaansa edellä. Seppänen osoitti Brysselin byrokratian valuviat – tai oikeammin mielenviat – jopa jämerämmin ja älyllisemmin kuin Timo Soini.

Historia on peili nykyhetkestä

Keskisarja on yksi Suomen tunnetuimpia historioitsijoita. Hän on väitellyt tohtoriksi jo 2006 Suomen historian oppiaineesta. Keskisarjan kattava kirjallinen tuotanto tarjoaakin näkökulmia Suomen menneisyyteen vuosisatojen taakse. Hänet on palkittu Valtion tiedonjulkistamispalkinnolla ja Vuoden historiateos -palkinnolla. Keskisarjan kirjallisesta tuotannosta mainittakoon esimerkiksi Suomussalmen ja Raatteen tien taisteluista kertova Raaka tie raatteeseen.

Kirjoittajan ja tutkijan työtään Keskisarja kuvaa ”olemiseksi kuolleiden ihmisten seurassa”, jossa hän kertoo sinänsä viihtyvänsä hyvin.

– Muodikas hokema on, että ei pidä katsella peruutuspeiliin. Historia ei olekaan opaskirja tulevaisuuteen, vaan pikemminkin kaukaisuudessa oleva peili nykyisestä elämäntaistelustamme. Jos kansa ei tunne menneisyyttään, se ei myöskään ansaitse tulevaisuuttaan.

Kielitaistelu antoi tasa-arvon

Suomalaisten, etenkin Suomen johtajien, historian tuntemusta Keskisarja kuvaa pintapuoliseksi ja paikoin jopa epä-älylliseksi.

– Milloin viimeksi kuulit suomalaisen ministerin puheessaan tai somepäivityksessään viittaavan esimerkiksi 1800-luvun kielitaisteluun ja fennomanian läpimurtoon? Juuri kukaan ei näitä enää muista. Vaikka nimenomaan kielitaistelu antoi suomalaisille ihmisarvon ja tasa-arvon ja kohotti kulttuurin, kansansivistyksen ja välillisesti taloudenkin.

Keskisarja korostaa, että politiikassa historian tuntemus on hänelle työkalu.

– Historia on minulle henki ja elämä, mutta aikalaisena en voi enää katsoa sivusta pahimpia asioita, joita politiikassa tapahtuu. En siis ajattele pelkkää historiaa, vaan myös tulevaisuutta.

Suomalainen metsä sysäsi politiikkaan

Suomalainen metsä on Keskisarjalle sydämen asia. Historioitsijana Keskisarja on syventynyt niin metsien merkitykseen Suomen kehitykselle kuin suomalaisten metsäyhtiöiden historiaan, teollistumiseen ja metsätalouden aluevaikutuksiin. Suomalaisesta metsästä hän on kirjoittanut puolisen tusinaa kirjaa.

Politiikkaan lähtemiseen vaikuttikin vahvasti EU:n suunnitelma Suomen metsien ennallistamiseksi. Maaseudun Tulevaisuuden kolumnissaan Keskisarja kuvaa ennallistamisen tarkoittavan lähinnä miljardihintaisia lumeprojekteja. Keskisarjan mukaan EU-komission asetusesitys luonnon ennallistamiseksi EU-alueella kielii koko maanosan mielenvikaisuudesta.

Keskisarja sanookin päättäneensä tehdä pienen akateemisen itsemurhan ja puhua Suomi-neidolle järkeä ennen kuin tämä hyppää koskeen.

– Alkusysäys politiikkaan lähtemiselle oli ilman muuta EU:n metsäkeskustelu. Siihen minun on pakko puuttua muutenkin kuin kirjoittajana, sillä haluan ja pystyn vaikuttamaan metsäasiaan. Suomalainen metsänomistus takaa ylihuomisesta huolehtimisen kulttuurin Suomessa. Juuri sen takia olemme EU:n metsäisin maa, Keskisarja sanoo.

Hän korostaa, että Suomessa on kumottava Suomen metsätalouden ja luonnonsuojelijoiden keinotekoinen vastakkainasettelu.

– Luonnonsuojelu on aivan helvetin hyvin mahdollista Suomessa ilman Brysselin luonnotonta byrokratiaa ja metsättömien jäsenmaiden holhousta. Kansallispuiston luomiseen Suomessa ei tietenkään tarvita tuhatta lobbaria, EU:n komissiota, tuhansia sivuja englanninkielistä jargonia ynnä muita.

Pakkoenglanti jyrää oman kielen

Keskisarja sanoo, että nykykulttuurissa häntä sapettaa suomen kielen polkeminen ja halventaminen.

– Pahin vihollinen on englannin kieli, joka vyöryy päälle viranomaisteksteissä, koulutusteollisuudessa ja nimistössä sekä internetin epäkulttuurissa. Ihmettelen, miksi me perussuomalaiset yleensä kiukuttelemme “pakkoruotsista”. Sehän on vain pikku päänsärky. Näennäisen vapaaehtoinen pakkoenglanti on aivosyöpä. Se tappaa ajattelun ja tunteet, joita on mahdollista sanoittaa vain ikiomalla äidinkielellä.

Pakkoenglanti valtaa jatkuvasti enemmän alaa myös akateemisessa maailmassa, mikä näkyy esimerkiksi yhä useampien koulutusohjelmien muuttumisessa englanninkielisiksi. Yhä useampi opinnäytetyö yliopistoissa tehdään englanniksi.

Keskisarja kuvaa tilannetta korkeakoulujen kansainvälistymiskiimaksi.

– Se tarkoittaa sitä, että kokoukset ovat englanniksi, jos vain yksikin kokouksen osanottaja ei suomea taida. Ansioluetteloissa korostuu englanti. Näin siitä huolimatta, että yliopistojen henkilökunnassa ja opiskelijoissa on valtavasti sellaisia ihmisiä, jotka arvostavat suomea äidinkielenään! Pakkoenglanti tulee ylhäältä päin – ja siihen voi puuttua.

Länsimaissa valtava kotoutusteollisuus

Keskisarjalla on näkemyksiä muihinkin politiikan keskeisiin substanssikysymyksiin. Kuten viime eduskuntavaaleissakin, myös tällä kertaa maahanmuuttopolitiikka on vaalien alla noussut puheenaiheeksi.

Keskisarja löytää maahanmuuttopolitiikasta paljon korjattavaa.

– Suomeen, kuten muihinkin länsimaihin, on syntynyt valtava kotoutusteollisuus. Sivuhaarana pyörivät rasisiminvastaiset ajatuspajat. Maahanmuuton tosiseikat ovat hautautuneet omituiseen julkisen sektorin industrialismiin.

Työvoimapula ratkaistaan rakenteellisesti

Nykyisin maahanmuuttoa ajavat vihervasemmistopuolueet kytkevät teeman Suomen väitettyyn ”työvoimapulaan”, vaikka tosiasia on, että Suomeen saapuvat maahanmuuttajat tulevat tänne tekemään pitkälti matalapalkka-alojen töitä, joiden tekijöistä ei ole pulaa nytkään.

Keskisarja sanookin, että työvoimapulaksi kutsuttu tilanne on seurausta siitä, että monia töitä ei yksinkertaisesti vain kannata tehdä eikä teettää.

– Työvoimaksi on tarjolla satojatuhansia suomalaisia työttömiä, kymmeniätuhansia työttömiä maahanmuuttajia – ja vielä EU:ssa puolen miljardin ihmisen jokseenkin vapaasti työmarkkina. Kyse on vain siitä, että työn tekemisen ja teettämisen hyödyt eivät tällä hetkellä kohtaa. Ongelma ei parane työvoiman houkuttelulla ulkomailta, vaan verotuksen laskulla, etuuksien pienentämisellä ja muilla rakenteellisilla muutoksilla.

Nato-päätös hoidettiin ripeästi

Eduskuntavaalit 2023 osuvat loppusuoralla olevan Nato-jäsenyysprosessin myötä käänteentekevään taitekohtaan Suomen historiassa. Historioitsija Keskisarja kuitenkin arvioi, että Suomen ulkopoliittinen rooli ei Nato-päätöksen myötä muilta osin muutu merkittävästi, vaan Suomen ulkopolitiikka jatkunee suhteellisen samalla tapaa, rauhallisesti ja vähäeleisesti kuin aikaisemmissakin liittoumissa.

Suomen valtiojohdon ripeä reagointi muuttuneeseen maailmantilanteeseen viime vuonna saa Keskisarjalta kiitokset.

– Nykyinen hallituksemme, presidenttimme ja eduskuntamme ovat menetelleet Nato-asiassa tarmokkaasti ja oikein. Kiitokset siitä!

Somessa vetelehtiminen ei innosta

Teemu Keskisarja on historiasta ammentava akateemikko, joka kuitenkin pohtii paljon tulevaisuuden kehityskuvioita – sangen yksilöllinen persoona siis monellakin tapaa. Omaperäistä on sekin, että vaikka Keskisarja tunnetaan laajasti julkisuudessa, häntä ei ole mahdollista tavoittaa sosiaalisen median kautta, koska hän ei ole somessa.

Tulevaisuudessa – ja mikäli tulee valituksi eduskuntaan – hän ei ole luopumassa tutkijantyöstään ja kirjoittamisesta.

– Ehdottomasti jatkan kirjojen kirjoittamista. Somessa en vetelehdi sekuntiakaan.