Ajatus pyöreän pöydän tapaamisesta heräsi viime marraskuussa, kun oikeusministeri Leena Meri tapasi Ihmisoikeusliiton edustajia. Nämä luovuttivat hänelle vetoomuksen kunniaan liittyvän väkivallan torjumiseksi. Sen oli allekirjoittanut lähes 6 000 ihmistä.
Ministerin mielestä kunniaväkivalta nousi ilmiönä ”selkeästi” yleiseen keskusteluun vuoden 2015 pakolaiskriisin myötä.
Kansalaisten oli ja on Pohjoismaissa vaikeata ymmärtää, kuinka joku voi ajatella naisten asemasta “noin vanhakantaisesti”.
Naisten uskallettava astua esiin
Kunniaväkivalta on ilmiönä olemassa, mutta emme edes tiedä, kuinka paljon sitä loppujen lopuksi on. Yhteinen sanoma perjantain keskustelijoilla oli se, että yhteisön sisäinen väkivalta ei välttämättä tule viranomaisten tietoon.
– Aihe on sellainen, että sen pitää saada julkisuutta, jotta naiset uskaltavat astua esiin. Suomessa kaikki fyysinen ja henkinen väkivalta sekä pakottaminen, se on yksinkertaisesti kielletty.
– En tiedä sitä, miten miehet tämän ilmiön olemassaolon myöntävät, se on hyvä kysymys.
Yhteisöjen johtajiin vaikutettava
Meren mukaan vaikuttaminen täytyy kohdistaa erityisesti yhteisöjen johtohahmoihin, jotka ovat yleensä ”niitä vanhempia miehiä” yhteisössä.
– Loppupuheenvuorossani yritin sanoa sitä, että sosiaalinen rangaistus on ihmiselle yksi pahimmista, sinut erotetaan ryhmästä tai syrjitään tai on joku häpeärangaistus.
Ministerin mielestä sosiaalinen rangaistus voisi toimia toisinkin päin. Jospa yhteisö muuttuisikin ja ihmiset alkaisivat ajattelemaan ”ettei näin saa tehdä, tämä ei ole ok”.
– Rikosoikeus on omansa ja toinen on sitten asenteet ja se, ettei jokin ole hyväksyttävää. Kolmas on naisten osallistaminen. Naiset pääsevät pois kotipiiristään ja heille tulee velvoitteita koulutukseen.
– Kun ihminen tulee maahan hänelle on oikeasti kerrottava, mikä täällä on sallittua ja mikä ei.
Artikkelia korjattu 18.2.2025 klo 10.43 vetoomuksen allekirjoittajamäärän osalta.
