Tampereen vaalitentti: paljon yhteiskuntarauhaa, vähän vastakkainasettelua

Tampereen yliopiston juhlasalissa perjantai-iltana pidetty presidentinvaalitentti aloitettiin teemaan sopivasti katselemalla videokooste vuoden 1918 tapahtumista Tampereella. Ehdokkailta kysyttiin, millaisia muistoja ja kokemuksia heidän suvussaan on sotaan liittyen ja mitä nimeä vuoden 1918 sodasta tulisi käyttää.

Seuraavaksi ehdokkaat esittelivät toinen toisensa sulassa sovussa. Haastamista tai kuittailua ei koko tentin aikana juurikaan nähty. Ainakaan ehdokkaiden kesken ei siis syntynyt merkittävää vastakkainasettelua.

Illan häröpilleri oli Paavo Väyrynen, joka hauskuutti ihmisiä esittelemällä jälleen yhtä kirjaansa ja vastailemalla kysymyksiin täysin oman mielensä mukaan.

Keskeisenä teemana vastakkainasettelun välttäminen

Yksi illan keskeisimmistä kysymyksistä koski yhteiskuntarauhaa: Millä konkreettisilla keinoilla presidenttinä pitäisitte huolta yhteiskuntarauhasta, jotta vastakkainasettelu ei pääsisi kehittymään?

Mitään kovin konkreettisia vastauksia ei ehdokkailta tullut.

Väyrynen piti perusongelmana politiikan pitkään jatkunutta oikeistolaissuuntausta. Monet ehdokkaat puhuivat ympäripyöreästi arvojohtajuudesta ja eriarvoistumisesta. Torvalds korosti, että vastakkainasettelussa ei sinänsä ole mitään pahaa, vaan tärkeintä on, miten me käsittelemme sitä.

Laura Huhtasaari vetosi, että ensin pitää ymmärtää minkä takia kansa kokee epäoikeudenmukaisuutta. Jos ihmiset eivät saa ääntään kuuluviin tai ihmisiä ei kuunnella, syntyy populistisia liikkeitä.

– Kun rajoitetaan sananvapautta, se vain entisestään kärjistää tilannetta, Huhtasaari totesi.

Huhtasaaren lääke vastakkainasettelun välttämiseen on se, että pitää avoimesti tehdä tilaa keskustelulle kansaa jakavissa asioissa, kuten maahanmuutossa. Kaikki kansalaiset on pidettävä mukana keskustelussa, eikä pidä lähteä halveksimaan toisia erilaisen poliittisen mielipiteen takia.

Merja Kyllönen pitäisi korkeille virkamiehille ja poliitikoille moraalinpalautusviikot. Hän viittasi useiden korkeiden virkamiesten viime aikoina saamiin virkarikossyytteisiin.

Sauli Niinistö kaipasi “omiensa ojentajia”, eli mielipidevaikuttajia, jotka laittavat oman puolensa ylilyönnit kuriin keskustelun kuumetessa.

Matti Vanhanen korosti moniarvoisuuden ja erilaisten mielipiteiden suvaitsemisen tärkeyttä, mutta oli samalla erittäin huolissaan siitä, että tässä ajassa esimerkiksi some antaa mielipiteiden levittämiseen ja “yllyttämiseen” entistä paljon paremmat tekniset mahdollisuudet.

Arvojohtajien arvot

Yksi kysymyksistä koski arvopresidenttiehdokkaiden arvoja: Mikä teille on arvo? Asia, josta aina pidetään kiinni, vaikka se olisi kivuliasta.

Tuula Haatainen korosti inhimillisyyttä, Pekka Haavisto rauhaa ja Sauli Niinistö luottamusta. Paavo Väyrynen ajoi henkisiä ja yhteisöllisiä arvoja materialismin vastapainona. Nils Torvalds painotti, että ihmisen pitää joka tilanteessa uskaltaa vastata teoistaan. Hieman ristiriitaisena esimerkkinä Torvalds kertoi episodin 60-luvulta, jolloin hän oli soittanut ruotsinkieliseen opetushallitukseen asti välttyäkseen ottamasta vastuuta – eli opettajan määräämää rangaistusta – heiteltyään lumipalloja sisällä luokassa.

Laura Huhtasaarelle tärkeitä arvoja olivat oikeudenmukaisuus, mielenpiteenvapaus ja vapaus puhua. Esimerkkinä ihmisten arvostamisesta hän kertoi opettajaäidiltään saamansa ohjeen, että jokaisen oppilaan pitää voida luokkaan tullessaan kokea, että juuri häntä on odotettu.

Kyllösen kunniavieraat

Merja Kyllösen tärkein arvo oli ihmisyys. Kyllösen mukaan “jokainen ihminen sinun elämässäsi on kunniavieras”. Joskus tosin tätä elämänohjetta on Kyllösen mukaan vaikea noudattaa, koska kaikki kunniavieraat eivät ole käyttäytyneet kuin kunniavieraat.

Tentin loppupuolella Kyllönen esitti pienen runon aiheeseen liittyen. Se kuului jokseenkin näin:

Jokaisen on oltava tervetullut,
jotta tätä maailmaa ei valtaa viha,
ajatukset hullut.

Mistä presidentti muistettaisiin

Mistä sinut muistettaisiin Suomen 200-vuotishistoriikissa, kysyttiin presidenttiehdokkailta.

– Minut muistettaisiin siitä, että minä uskoin tähän Suomen kansaan. Me emme ole yhtään sen kehnompi kansa kuin muut Pohjoismaat, jotka pärjäävät omalla valuutallaan, Laura Huhtasaari vastasi.

– Silloin kun päättäjät tekivät huonoa valuuttapolitiikkaa olisi pitänyt vaihtaa päättäjät eikä valuutta.

Huhtasaari kertoi haluavansa markan ja itsenäisyyden takaisin.

– EU:sta meille on lähinnä vain harmia, Huhtasaari totesi.

– Lisäksi minä rohkaisisin suomalaisia lähtemään suoran demokratian tielle, sanoi Huhtasaari viitaten Suomeen “Pohjolan Sveitsinä”.

Todella hyvä asia suorassa demokratiassa on Huhtasaaren mukaan se, että poliittiset päättäjät joutuvat koko ajan olemaan “puolella kankulla”, koska jos kansa kimpaantuu jostakin päätöksestä, kansa voi vaatia sitovaa kansanäänestystä.

– Kyllä kansa tietää! kiteytti Huhtasaari perinteiseen tapaan.

Matti Vanhanen toivoi, että hänet muistettaisiin presidenttinä, joka ratkaisi Afrikan väestöräjähdyksen ja viljelyalan vähenemisen ja terrorismin aiheuttamat ongelmat kansainvälisellä yhteistyöllä. Juontajana ollut Ylen Tampereen päällikkö Sinikka Tuomi moitti Vanhasta “joulupukin toivelistan” esittämisestä hänen ottaessaan tämän tärkeän ongelmakokonaisuuden esille.

EU:sta eroon, infra kuntoon ja metsään

Metropolien menestystekijöistä puhuttaessa Laura Huhtasaari otti esille sen, että kun EU-jäsenmaksuista päästään eroon, rahat voidaan käyttää koko Suomen infrastruktuurin kehittämiseen.

– Olen sydämeltäni maalainen.

– Kun olen vaaliteemani mukaisesti saanut Suomen takaisin niin eristäydyn metsään, Huhtasaari sanoi hymyillen.

Laura Huhtasaari haluaa kunnolliset tietoliikenneyhteydet joka paikkaan, koska silloin hänen miehensä voisi jatkaa lääkärintyötään metsässäkin etäyhteyksien kautta.

Maalaiselämän ihannoimisesta huolimatta Huhtasaari ei siis missään nimessä ole teknologiakielteinen. Hän uskoo, että tulevaisuudessa lääketiede kehittyy niin paljon, että ihmiset eivät nykyisellä tavalla sairastu syöpään ja kärsimykset vaikeissa sairauksissa vähenevät. Uuden teknologian auttamina vammaisena syntyvät tai vammautuvat pystyvät paremmin olemaan yhteiskunnassa mukana.