Taloustieteen professori ja eurovaaliehdokas Virén: EU-johtajat viljelevät jopa epäuskottavia uhkakuvia – ja unohtavat tärkeimmän

Taloustieteen professori ja eurovaaliehdokas Matti Virén kirjoittaa Uuden Suomen Puheenvuoro-blogipalvelussa EU:n luomista uhkakuvista.

Matti Virén arvelee syyksi sen, että EU haluaa painottaa vaalien merkitystä ja sitä kautta EU:n tulisi tiivistää rivejään. Uhkakuvien valintoja hän ei täysin ymmärrä, sillä väestönkasvu loistaa poissaolollaan. Samaan aikaan uhkalistalla on usea vähämerkityksinen tai jopa uskomaton huoli.

Europarlamenttivaalien ulkoiset uhat ovat tietysti suurvallat ja valikoidusti heidän johtajansa. Uudeksi murheeksi on nostettu vielä viime vuonna ilmastonmuutos. Yhdysvaltojen presidentti Donald Trumpia pidetään kelvottomana ja Venäjän presidentti Vladimir Putinia arvaamattona.

EU:n uhkakuvalistalla ainoastaan Kiina on Virénin mielestä realistinen.

Venäjän talous alle kymmenesosa EU:n taloudesta

Suomessa Putin-huolet on luonnollisesti otettu vakavasti, jopa hysteerisesti. Virén kertoo, että Venäjän uhkaa ylläpidetään lähinnä vain verbaalisella tasolla. EU:lle epämiellyttävät vaalitulokset ovat poikkeuksetta Venäjän toimia. Venäjä vakuuttaa syyttömyyttään.

Europarlamenttivaalien alla internetin teknologiajättejä on patistettu reippaasti ulkomaiden vaalivaikuttamisen torjuntaan. Facebook ja Google eivät ole havainneet europarlamenttivaalien alla Venäjältä masinoitua ännestäjiin vaikuttamista.

Virén muistuttaa Venäjän talouden koosta, mikä on alle kymmenesosa EU:n taloudesta. Hän arvelee, että ennemminkin Venäjä luhistuu kuin EU juuri talouksien kokoerojen vuoksi.

– On absurdia myös ajatella, että Venäjä kykenisi jotenkin hajottamaan Euroopan unionin. Pitkässä juoksussa Venäjän hajoaminen taitaa olla todennäköisempää, Virén kirjoittaa.

Jos Putin-uhka olisi riittävän suuri, olisi vastatoimiakin tarjolla. Venäjä voitaisiin sulkea rahoitusmarkkinoilta. Se iskisi todella kovaa ja tehoaisi nopeasti. Ukrainalle voisi tarjota asekalustoa ja Itämeren kaasuputken sijaan energiaa voisi tuottaa muilla tavoin.

EU ja Yhdysvallat painostamaan Kiinaa

Virén kirjoittaa, ettei Kiina ole toiminut täysin muun maailman kanssa samoilla markkinatalouden pelisäännöillä. Kiina tukee julmetusti kiinalaisia yrityksiä maaperällään. Kiina pitää valuuttakurssinsa myös epärealistisella tasolla, mikä vinouttaa maailmankauppaa.

Virénin mielestä EU:lla ja Yhdysvalloilla on tässä yhteinen intressi saada Kiina toimimaan yhteisillä pelisäännöillä. Hän harmittelee asetelmaa, jossa Yhdysvallat tulkitaan öykkäröiväksi häiriköksi. Tämä tulkinta tehdään vain siksi, että Trumpista ei pidetä. EU:lla on henkilökohtaisten syiden nojalla vaara asettua väärälle puolelle suurvaltojen kiistassa.

Taloudet eri poluilla

Virénin mielestä EU:n ei tulisi tähdätä ilmastonmuutoksessa liian kunnianhimoiseen politiikkaan. Euroopan ja Yhdysvaltojen taloudet ovat kulkeneet eri polkuja sitten finanssikriisin puhkeamisen. EU-alueen talous polkee enemmän tai vähemmän paikoillaan, kun taas Yhdysvaltain talous on vironnut nopeasti ja nyt se on nykäissyt jo tuntuvan eron EU-talouteen.

Ilmastonmuutoksen torjunta nakertaa kasvupotentiaalia ja elintasokuilu Yhdysaltoihin kasvaa. Yritykset hakeutuvat ulkomaille ja se luo painetta veronkiristyksille. Tämän ketjun vuoksi markkinat alkavat voida entistä pahemmin.

Väestönkasvu “unohtui”

Virénin mielestä suurin uhka EU:lle on sitä ympäröivien maanosien raju väestönkasvu. Hän kirjoittaa YK:n väestöennustelaskelmiin nojaten, että Lähi-idän ja Afrikan väestömäärä kasvaa neljällä miljardilla tämän vuosisadan loppuun mennessä. Hän arvelee, että väestö pyrkii siirtymään Eurooppaan.

Hänen mielestään EU:n maalailemat visiot nostaa Afrikan talous eurooppalaiselle tasolle eivät ole tästä maailmasta. Hän vertaa tilannetta Suomen mittakaavassa. Hänen mielestä on järjenvastaista kuvitella, että Kauniainen pystyisi nostamaan muun Suomen elintason Kauniaisten tasolle.

Eurooppalaiset työmarkkinat eivät selviytyisi tällaisesta väestönlisäyksestä.

Virén haluaa toimivia ja konkreettisia ratkaisuja väestönkasvun tuomiin ongelmiin. Niitä hän ei ole vaalikeskusteluissa nähnyt, lukuunottamatta täysin utopistisia visioita.