Taloustieteen dosentti Malinen selittää, miksi EKP:n rahapoliittinen elvytys murentaa talouden

Läntisen maailman keskuspankit ovat kilpaa pyrkineet pitämään globalisaation laajentumisvuosien jälkeen tilanteen yhtä auvoisena kuin se oli viime vuosituhannen lopussa. EKP on puskenut uunituoretta rahaa tuhansien miljardien eurojen edestä arvopaperimarkkinoille, ja se aikoo puskea vielä lisää. Tämä on luonut vain näennäistä hyvän olon tunnetta tuhoisin seurauksin. Taloustieteen dosentti Tuomas Malisen pohtii elvytyksen vaikutuksia Twitterissä. Suomen Uutiset kokosi keskeiset ajatukset.

Taloustieteen dosentti Tuomas Malisen kiintopiste on tuottavuus. Perusideana on se, että hyvät ja tuottavat yritykset luovat tuottavuutta. Ne kehittelevät tuotteitaan tai valmistusmenetelmiään.

Huonosti tuottava yritys kaatuisi tai olisi ainakin konkurssinsa rajamailla. Nollakoron rahapolitiikka piilottaa tuottavuuskasvun.

Malisen twiittiketjun ensimmäinen viesti (juttu jatkuu kuvan alla):

I guess now is a good time to remind ourselves, why further debt and monetary stimulus is a bad idea.

I understand the desperation, but the fact is that the #economy is not something you can manage from above. Thread.

Let's start with a familiar chart. 1/14@GnSEconomics pic.twitter.com/9D1Wv0D7OR

— Tuomas Malinen (@mtmalinen) June 4, 2020

Malinen havainnollistaa positiivisen koron merkityksen siten, että tämä korko erottaa hyvät ja toimimattomat yritykset toisistaan. Hyvä yritys toimii kohtuullisellakin lainakorolla, kattaen tuloillaan kulunsa ja vielä jää voita leivän päälle.

Tuottamattomat investoinnit johtavat kaameisiin tappioihin. Esimerkiksi eurokriisin aikaan Espanjassa sijaitseva Ciudad Realin lentokenttä rakennettiin miljardilla eurolla. Se myytiin aasialaisille sijoittajille pilkkahintaan.

Olisiko yksityinen raha polttanut miljardi euroa lähestulkoon kokonaan vain siitä ilosta, että lentokentällä liikkuu rahtikone silloin ja toinen tällöin? Tai että sillä “suojattiin espanjalaisia työpaikkoja” parin rakennusvuoden ajan?

Massiivinen lentokenttä rakennettiin 150 kilometrin päähän Madridista palvellakseen pääkaupungin liikennettä. Julkinen hanke toteutettiin, vaikka lentokentällä ei ole ollut kannattavaa toimintaa.

Yksityinen raha ei olisi kuuna päivänä lähtenyt tähän rakennusprojektiin. Samaan aikaan, kun ex-pääministeri Jyrki Katainen oli lykkinyt pankkitukea Kreikan kautta muun muassa Saksan ja Ranskan pankeille, hän oli skeptinen julkisen rahan tuottomahdollisuuksista.

– Ei voida ajatella, että minkä tahansa yrityksen heikkoudet korvattaisiin veronmaksajien rahoilla, Katainen jyrisi 2012 suomalaisen telakkateollisuuden ahdingosta, jolle olisi tarvittu 50 miljoonan euron apupaketti.

Sama logiikka ei jostain syystä pätenyt ulkomaisiin pankkeihin – jotka ovat yrityksiä nekin. Niinpä pääministeri Katainen sälytti miljardiluokan pankkituet veronmaksajien rahoilla.

Mitä järkeä on tukea ulkomaisia pankkeja, muttei suomalaisia telakoita?

Löysällä rahalla löysät tulokset

Jos lainarahasta pitää maksaa korkoa, huonot liikeideat kaatuvat alkumetreillä. Entä jos lainaraha olisi ilmaista? Raha kanavoituu heikon tuottavuuden yrityksiin, kankeisiin savijalkoihin. Nämä savijalat eivät voi virtaviivaistaa toimintaansa halutessaankaan, koska ne ovat riippuvaisia alhaisista koroista. Hiemankin korkeammat korot kaataisivat ne.

Tuottavuus kärsii. Kasvu jää aneemiseksi, kuten Euroopassa on havaittu.

EKP ilmoitti juuri uudesta yritystuesta. Se aikoo ostaa yritysten lainapapereita, mutta niissä on riskinsä. Ja panokset vain kovenevat.

Kauanko julkinen sektori jatkaa heikosti tuottavien yritysten tukemista? Maailmassa yrityksiä on kaatunut haastajien edessä. Se kuuluu markkinatalouteen. Nyt suunnitelmataloudella pyritään pitämään kaikki ennallaan.

Yhdessä asiassa tämä strategia on onnistunut: talous ei ole Suomessa juurikaan kasvanut sitten vuoden 2008 luvuista. Se on pysynyt ennallaan.