Talouslehden tyly arvio: “Italia on suurin uhka yhteisvaluutta eurolle, jonain päivänä maata johtaa eurovastainen hallitus”

Financial Timesin vakiokolumnisti Wolfgang Münchau kirjoittaa Italian olevan suurin uhka yhteisvaluutta eurolle ja koko EU:lle. Hänen mukaansa on erittäin todennäköistä, että maata tulee vielä johtamaan eurovastainen hallitus. Hän ei kuitenkaan ennusta tätä tapahtuvaksi ensi vaalien jälkeen. Sen sijaan hän kiinnittää huomionsa niihin tekijöihin, jotka tuskin saavat italialaiset kääntymään euromyönteisemmiksi.

Münchaun mukaan on vaarallista tuudittautua ajatukseen, etteikö Italia eräänä päivänä ottaisi lopputiliä eurosta. Tällä hetkellä maan perustuslaki ei anna myöden järjestää eurojäsenyyden jatkamisesta kansanäänestystä. Perustuslaki sanoo, ettei kansainvälisistä sopimuksista voi äänestystä järjestää. Tämä ei kuitenkaan estä Italiaa eroamasta eurosta.

Italia haavoittuvainen euroerolle, riskit astronomiset

Münchau muistuttaa Italian talouden junnanneen paikoillaan jääden samalle tasolle kuin mitä talous oli euroon liityttäessä. Tästä johtuu esimerkiksi suuret epätasapainot Saksan ja Italian keskuspankkien välisissä taseissa. Italian tase on tätä nykyä negatiivisempi kuin koskaan. Edes kesällä 2012 riehunut eurokriisin syvin tähän asti nähty vaihe ei johtanut Italiaa näin suuriin vajeisiin.

Saksan saldo on plussalla. Saksalla on saamisia muilta keskuspankeilta summattuna yli 750 miljardia euroa. Italialla on taas omassa piikissään lähes 360 miljardia euroa, Münchau kirjoittaa. Hän kertoo, että osa tästä potista johtuu Euroopan keskuspankin velkakirjaostoista, ja on siksi harmitonta. Iso osa selittyy kuitenkin “hiljaisella talletuspaolla”.

Münchaun mukaan tahmaava talous ei välttämättä merkitse euroeroa. Hän pitää teoriassa mahdollisena ajatusta, että poliittinen tahto voittaa talouselämän tarpeet tästä ikuisuuteen. Italian talous voi toki muuttua kestämättömästä polusta terveeksi. Mutta se vaatii suoranaisia ihmeitä, sekä rajua taipumista muilta jäsenmailta. Suomi kuuluu näihin taipujiin.

Viisi asiaa pielessä

Italian jaloilleen pääsy vaatii Münchaun mukaan vähintään yhden muuttujan korjaantumista. Kaikkiaan tällaisia muuttujia on viisi kappaletta.

Italiasta voisi kuoriutua Saksan kaltainen valtio. Maan tulisi tehdä tiukkoja uudistuksia taloudessa, ja siivota esimerkiksi oikeusjärjestelmänsä. Italian tulisi keventää verotusta, ja kanavoida verotulot tuottavuutta parantavaan teknologiaan. Saksan tulisi samalla auttaa Italiaa sallimalla suurempaa tuontia Italiasta. Se heikentäisi Saksan budjettitasapainoa.

Toinen tarvittava tekijä olisi pohjoisten euromaiden taipuminen mittaviin ja jatkuviin tulonsiirtoihin pohjoisesta etelään.

Kolmantena EU:sta pitäisi tehdä liittovaltio, jolla olisi verotusoikeus. Verotuksella kerättäisiin rahaa pohjoisista maista ja tuloja ojennettaisiin eteläisiin valtioihin, kuten Italiaan.

Neljäs oljenkorsi on EKP. Keskuspankin tulisi pystyä uusimaan Italian valtiovelkakirjat hamaan tappiin asti.

Viidentenä kikkana olisi italialaisten mentaliteetti: he haluavat pysyä eurossa ikuiset päivät.

Münchau arvelee, että vain yhden tällaisen tekijän muuttuminen voisi kenties riittää siihen, että Italia tulee pysymään euromaana. Ongelma hänen mielestään on se, ettei yksikään vaade ole toteutumassa.

Italialaisten tilanne tuskin kohenee

Münchau perustelee, miksi kaikki viisi asiaa jäävät retuperälle. Ja juuri siksi hänen mielestään Italian euroeroa ei voida siirtää loputtomasti tuonnemmaksi.

Uudistuksia luvannut ex-pääministeri Matteo Renzi ei toteuttanut uudistuksia kovinkaan ahkerasti. Hän keskittyi näpräämään poliittisia uudistuksia, eikä Italian talous reipastunut. Renzin seuraajalla ei ole juuri aikaa eikä mandaattia uudistusten tekoon.

Münchau ei usko, että Saksa jatkaa muiden maiden “bailouttia” – ei jatka ennen Saksan vaaleja, eikä sen jälkeen. Saksan perustuslaki vaatii tasapainoista budjettia, joten löyhempää budjettikuria ei nähdä Italian pelastamiseksi.

Italian tai muiden eteläisten euromaiden toistuva pelastaminen ei sovi muidenkaan pohjoisten euromaiden pirtaan. Liittovaltio on Münchaun mielestä vielä utopistisempi ajatus pohjautuen juuri pohjoisten maiden vastustukseen.

EKP päätti pidentää velkakirjojen osto-ohjelmaa, ja se on Münchaun mielestä kiistatta auttanut Italiaa. Tällainen ohjelma ei vain tule riittämään Italialle kovin pitkäksi aikaa. EKP:n tulisi saada ostettua italialaisten velkaa hamaan tulevaisuuteen asti.

Italian eurokannatus ei välttämättä ole pysyvää. Maan kolmesta suuresta puolueesta ainoastaan sosialidemokraatit kannattavat eurojäsenyyttä. Münchaun mukaan on epätodennäköistä, että he pysyvät vallassa joka ainoan vaalin jälkeen.

Italian tulee antaa selkeä viesti Saksalle

Italian tulisi kyetä ilmaisemaan riittävän selkeästi Saksalle, ettei maa voi jatkaa euromaana, jos muutoksia ei tule. Münchau kirjoittaa, että Saksa ei voi valita joko poliittisen unionin tai ei-poliittisen unionin väliltä. Valinta tulee tehdä joko poliittisen unionin tai Italian euroeron kesken.

Jälkimmäinen merkitsisi historian suurinta konkurssia. Se vaarantaisi myös koko Saksan pankkisektorin ja maan huolella rakennetun kilpailukyvyn.