Talousasiantuntija Juhani Huopainen pohtii Suomen Perustan sivuilla julkaistussa kirjoituksessaan sitä, miten eurovaluutan rakenteelliset ongelmat ovat ajaneet Euroopan liittovaltiokehitystä ja minkälaisia liittovaltioprojekteja on vielä edessä.

Euromaiden yhteinen rahapolitiikka vaikeuttaa Euroopan kansantalouksien sopeutumista. Rahaliiton purkamisen sijaan päättäjät tyrkyttävät ratkaisuksi tulonsiirtojen ja yhteisvastuiden liittovaltiota. Talousasiantuntija Juhani Huopaisen mukaan tämän ei pitänyt mennä näin, vaan yhteisvaluutan oli tarkoitus lisätä hyvinvointia ja jokaisen maan piti vastata omasta talouspolitiikastaan.

Yhteisvaluutan käyttöönotto poisti kansalliset valuutat ja korkotasot, eivätkä kansalliset valuuttakurssit enää joustaneet taloussuhdanteiden mukaan. Kun jokin euromaa ajautuu matalasuhdanteeseen, on talouden toipuminen tavanomaista hitaampaa ilman valuuttajouston mahdollisuutta. Kasvua tavoitellessaan monet jäsenmaat yrittävät veronalennuksia ja valtion yritystukien ja investointien kasvattamista, mikä kasvattaa budjettivajeita.

– Kun pitkään jatkuneiden budjettivajeiden seurauksena kansallinen velkakuorma kasvaa liian raskaaksi, aletaan huutaa apuun eurooppalaisia ratkaisuja. Yhteinen velka ja jäsenmaiden väliset tulonsiirrot eivät kuitenkaan poista euron aiheuttamaa sopeutumisvaikeutta tai pyyhi ylivelkaisten maiden velkasaldoa pois. Ratkaisun hetkeä lykätään hamaan tulevaisuuteen ja ongelma kasvaa entisestään, Huopainen kirjoittaa.

Euro hajottaa unionia

Kokonaiset kansantaloudet politisoituvat, kun uusi arki on riippuvuutta jatkuvista tulonsiirroista. Päätösvalta siirtyy kansalliselta tasolta EU-koneistolle ja suurten maiden poliittiselle johdolle. Yhteisvaluutta, sen aiheuttama taloudellinen heikkous ja ohjaus kohti “liittovaltiota” tuovat tullessaan riidat. Taloudellinen näköalattomuus ja kansallisen itsemääräämisoikeuden menetys luovat tyytymättömyyttä. Poliittisia jakolinjoja muodostuu niin maiden sisälle kuin niiden välille.

– Tämä tuskin on Euroopan etu. Tämä ei ole välttämättä edes EU:n etu. Euron piti yhdistää, mutta se hajottaakin unionia. Vaikka EU voi olla tyytyväinen sen toimi- ja mielivallan kasvaessa kansallisen itsemääräämisoikeuden kustannuksella, mikäli EU ei pysty tarjoamaan pysyvää ratkaisua euro-ongelmaan, lopulta myös EU:lle käy huonosti, Huopainen uskoo.

Euro ilman liittovaltiota ei ole mahdollinen

EU pyrkii ratkaisemaan rahaliiton perimmäistä ongelmaa kasvattamalla aina tilaisuuden tullen EU:n budjettia ja jäsenmaiden välisiä tulonsiirtoja sekä siirtämällä toimivaltaa jäsenmailta EU:lle. Yhteinen velka on ylivelkaisten jäsenmaiden takia välttämätön osa tätä tavoitetta. Tulonsiirtoluonnetta hämärretään luomalla kaikille paketeille sellaiset säännöt, että varat kerätään sopivilta mailta ja ohjataan sopiville maille.

– Mikäli tavoitteena on torjua eurooppalainen pysyvä tulonsiirtoliittovaltio, siitä loogisesti seuraa, että ei kannata euroa. Mikäli kannattaa euroa, kannattaa samalla tulonsiirtoliittovaltiota. Suomessa lehdistö, puoluejohtajat ja etujärjestöt kuitenkin pitävät kiinni tarinasta, että “reilu euro” ilman pysyviä tulonsiirtoja olisi mahdollinen. Aihe on arka ja siihen kytkeytyy merkittäviä taloudellisia ja poliittisia intressejä, Huopainen kirjoittaa.

Kun korttitalo luhistuu

Huopainen toivoo, että tämä keskustelu nytkähtäisi Suomessa liikkeelle. Hän pitää sitä kuitenkin epätodennäköisenä, sillä etujärjestöt ja lehdistö eivät osaa eivätkä halua tätä keskustelua käydä. Suuren strategian sijaan todennäköisempää onkin, että asiat ratkeavat lopulta disruption kautta. Disruptiossa integraatiomoottori hyytyy eikä pysty tuottamaan enää uusia tarkkarajaisia ja kertaluonteisia ratkaisuja, jolloin ylivelkaisten maiden korttitalo luhistuu.

– Disruptioon ajautuessa Suomen kannalta tärkeintä olisi rajoittaa vahinkoja. Suomen on tärkeää tutkia tarkkaan EU-tason tulevia esityksiä. On pääteltävä, mitä ne tarkoittavat ja mitä niistä seuraa.

– Jokainen uusi yhteistakaus, velkapaketti ja toimivallan siirto kansalliselta tasolta EU:lle heikentää liikkumavaraamme ja pahentaa tulevan laskun loppusummaa. On kerättävä rohkeutta sanoa ei jo etukäteen kehitykselle, joka ongelmien ratkaisemisen sijaan pahentaa niitä. Elämme vaaran vuosia monella tasolla, Huopainen varoittaa.

Suomen Uutiset