Sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juuso Ruotsissa: Liika älylaitteiden käyttö heikentää lasten hyvinvointia

Garedewilta toimenpidealoite nuoren määritelmän kaventamiseksi nuorisolaissa: 10-vuotiaat ja 29-vuotiaat eivät kuulu samoihin nuorteniltoihin

Etelä-Amerikan Elon Musk ei kuvia kumarra – aikoo laittaa Argentiinan talouden paraatikuntoon vaikka väkisin

Merituulivoiman rakentamisesta kannattamatonta –  kohoavat kustannukset, lisääntynyt kilpailu ja inflaatio syövät katteet

Merkittäviä verohyvityksiä suurille teollisille investoinneille – valtiovarainministeri Purra: ”Hallitus tukee suomalaista työtä ja teollisuutta”

Media jatkaa Trumpin demonisointia toisen salamurhayrityksen jälkeenkin – Trump: “En luovuta ikinä!”

Keskisuomalaisen päätoimittaja Yle-pomo Riikka Räisäsestä: Näillä näytöillä joku muu päätoimittaja olisi jo eronnut

Aamulehden ex-päätoimittaja: Ylen piikkiin rakastajansa kanssa matkustanut uutispomo Riikka Räisänen pitäisi siirtää syrjään

Poliisi nappasi Helsingin yliopiston kunniatohtorin kiinni kahdesti – ensin Kööpenhaminassa, sitten Tukholmassa

Halla-aho: Arvelen, että moni muukin kuin persukansa alkaa ymmärtää Ylen prioriteetteja – ”Leikkausvaraa riittää myös tulevaisuudessa”

Antikainen: Yle on väärässä – uutiset somaliaksi ja arabiaksi eivät auta sopeutumaan suomalaiseen yhteiskuntaan

Vihreä valhe

Michael Mooren tuottama ja Jeff Gibbsin ohjaama dokumenttielokuva Planet of the Humans on ollut Youtubessa 22.4.2020 lähtien ilmaiseksi katsottavissa. Sen katsominen pudottaa vihreyden tuomat suomut silmiltä. Dokumentin mukaan Yhdysvaltain veronmaksajien tukiaiset ovat seilanneet vihreiksi julistautuneiden miljardöörien tileille Cayman-saarille ja useat ainutlaatuiset luontokohteet tuhoutuneet. Leffan katsottuaan YK:n pääsihteeri Antonio Guterresin huhtikuussa tekemä vaatimus siitä kuinka ”koronakriisistä pitää pelastaa vain vihreät yritykset”, ei kuulosta houkuttelevalta veronmaksajalle. Matti Hukari kirjoittaa. 

Elokuvan taustasta ja sisällöstä 
Mooren aikaisemmissa dokumenttielokuvissa on kritisoitu Yhdysvaltain yksityistä vakuutuksiin perustuvaa terveydenhoitoa sekä globaalia finanssikapitalismia. Ne ovat saaneet Suomen valtamedialta yleensä runsaasti positiivista huomiota, mutta Mooren uusimman tuotannon Planet for Humans kohdalla on toisin. Kun Helsingin Sanomat <a href="https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006491275.html">uutisoi</a> elokuvasta, lähestymiskulma oli ilmastotutkijoiden suuttumus siitä, kuinka kyseinen elokuva ylipäänsä pääsi levitykseen.
Dokumenttielokuvan tutkimusten kohteina ovat tällä kertaa Yhdysvaltain vihreät lobbarit sekä vaihtoehtoisia, uusiutuvia ja kestäviä energiamuotoja rahoittavat ja niiden tukiaisista hyötyvät tahot. Elokuvan toisena kantavana teemana on näiden energiamuotojen aiheuttama tuho ja hävitys kasvikunnalle, eläimille ja alkuperäiskansoille. Rahahanat avasi presidentti Barack Obaman 90 miljardin puhtaan energian ohjelma vuonna 2009.
Elokuvan haastattelemat asiantuntijat ovat Kalifornian yliopiston vieraileva professori ja Kansainvälisen ilmastopaneelin (IPCC) käyttämä asiantuntija Ozzie Zehner sekä Oregonin yliopiston sosiologian ja ympäristötieteiden professori Richard York. Heidän tutkimustensa mukaan ”vihreä talous” toimii lähinnä fossiilitalouden maksamilla tukiaisilla. Zehner julkaisi myös kirjan Green Illusions jo vuonna 2012 ja on sen jälkeen päivittänyt ajatuksiaan tieteellisissä julkaisuissa.
Planet for Humans on nähtävillä Youtubessa.
(Juttu jatkuu videoupotuksen alla)
https://www.youtube.com/watch?time_continue=2907&#038;v=MrOcBdnC3kw&#038;feature=emb_title
Michael Moore: Planet for Humans. Youtube, 1 h 40 min. 
<h4>Tuulivoimalat jäävät ruostumaan, kun käyttöikä loppuu </h4>
Tuulivoimaloiden haittapuolista elokuvassa käydään läpi ensinnäkin niiden ruostuminen paikalleen, kun käyttöikä on ohi. Voimaloiden tuotto ei ilman tukiaisia maksaisi takaisin korjauskustannuksia, purkamisesta puhumattakaan. Tunnetuin esimerkki lienee Havaijilla Kamaoan tuulipuisto. Toinen haittapuoli on lintukuolemat. Yhdysvaltain mantereen osavaltioissa tuulivoimalat tappavat yli 300 000 lintua vuodessa, mukana runsaasti harvinaisia maakotkia ja valkopäämerikotkia.
<h4>Mojaven autiomaan aurinkovoima </h4>
Elokuva vierailee Sergio Leonen ohjaamien ja Clint Eastwoodin tähdittämien lännenelokuvien kuvauspaikkana mieleen jääneessä Mojaven autiomaassa Nevadassa. Siellä liittovaltion hallinnoimalle 101 miljoonan hehtaarin alueelle rakennettiin 12 000 megawatin tehon verran aurinkosähköä. Aurinkopaneelien tieltä on raivattu autiomaan ainutlaatuinen kasvillisuus kuten 200 vuotta vanhat joosuanpuut, marunapensaat ja moninaiset jukkapalmut.
Osa alueelle houkutelluista yhtiöstä on ehtinyt mennä konkurssiin, veronmaksajien runsaskätisistä tukiaisista huolimatta. Solyndrasta jäi muistoksi 500 miljoonan dollarin velkavastuut ja vuosittain lisääntyvä määrä vanhimmista aurinkopaneeleista rikkoutuneita sirpaleita. Uudempaa teknologiaa edustaa 2015 avattu GE:n ja Sumimoton omistama Desert Sunlight, joka rakennettiin liittovaltion takaamalla 1,5 miljardin dollarin lainalla. Sen kahdeksan miljoonaa 60&#215;120 cm kokoista aurinkopaneelia tuottavat sähköä 550 megawatin teholla päiväsaikaan. Yöllä sama sähkö tehdään kivihiilellä tai maakaasulla.
Oma lukunsa on 2,2 miljardia maksanut Ivanpahin aurinkolämpövoimala. Aurinkopaneeleiden sijasta 350 000 suurta peiliä kohdentavat auringon säteet kolmeen vesitankkiin, jotka kehittävät sähköä kiehuvan veden avulla höyryturbiineilla. Alueen paikkalinnut sekä Tyynenmeren alueelta tulevat muuttolinnut luulevat peilejä veden pinnaksi, mutta yli 400 oC -asteiset heijastusvalokeilat paistavat vuodessa jopa 28 000 lintua elävältä. Kasveille elintärkeiden pölyttäjähyönteisten grillautumismääriä on mahdoton edes arvioida. Maanjäristysherkällä alueella peilien hajoaminen aavikon luontoon ei myöskään näytä lohdulliselta.
<h4>Brasilian metsiä on poltettu sokerista saatavan bioetanolin valmistamiseksi</h4>
Elokuvassa pohditaan puun energiakäyttöä Yhdysvalloissa eli bioenergiaa kestävyyden näkökulmasta. Jos kaikki Yhdysvaltain tarvitsema energia tuotettaisiin maan metsävaroilla niin koko valtakunnan kaikkien metsien polttamisesta saatava energia riittäisi noin yhden vuoden energiankulutukseen. Hävitetyn metsän uusiutuminen kestäisi vähintään 50 vuotta. Silti Georgia Pacific -yhtiön omistajat nimittävät sitä ”uusiutuvaksi energiaksi”.
Biopolttoaineiden osalta elokuvassa todetaan, että Yhdysvalloissa bioetanolin tuotanto kuluttaa suunnilleen saman verran fossiilista energiaa kuin se tuottaa bioetanoliin sitoutunutta energiaa ja kannattavuus perustuu tukiaisiin. Halvempaa bioetanolia saadaan Brasilian sokeriruo’osta. Suurin syy paljon mediassa esillä olleisiin Brasilian metsäpaloihin on juuri kasvava sokerin tarve bioetanolin raaka-aineeksi. Sademetsien tuhoamisen aiheuttamat inhimilliset kärsimykset Amazonin viidakoiden asukkaille eivät ole kunniaksi ihmiskunnalle.
Dokumentissa useiden miljardöörien joukossa vihreän valheen härskeimmäksi rahastajaksi osoittautuu ex-varapresidentti Al Gore. Hänen johtamansa ilmastorahastot ovat investoineet Amazonin sademetsien hakkuisiin ja hiljattain Gore myi viestintäalan yrityksensä öljytuloilla rikastuneen Qatarin Emiirin rahoittamalle Al Jazeeralle. Tuon liiketoimen jälkeen Gore perusti jälleen uuden Cayman-saarten veroparatiisiin rekisteröidyn ilmastorahaston.
<hr />
<h4>TOIMITTAJAN KOMMENTTI: AJATUKSIA ELOKUVAN POHJALTA</h4>
<h4>Riittääkö Vihreälle ympäristöteoksi, kun matkustaa kuuntelemaan Al Gorea? </h4>
Dokumenttia katsoessa tuli mieleen vuoden 2014 eurovaalien vaalipaneeli 5.4.2014 Helsingin messukeskuksen OmaPiha–messujen yhteydessä. Juontajana toiminut Helsingin Sanomien toimittaja Marko Junkkari kysyi kaikkien puolueiden ehdokkailta näkemyksiä ympäristöasioihin. Vihreiden silloinen ehdokas Anne Bland perusteli hyvyyttään ympäristöasioissa, koska hän oli juuri hiljattain käynyt Etelä-Afrikan Durbanissa kuuntelemassa Al Goren puhetilaisuutta. Monet muutkin lensivät eri puolille maailmaa Goren luentojen perässä, sillä hänen henkilökohtainen omaisuutensa kasvoi 300 miljoonaan dollariin (CNC news 4.2.2020).
<h4>Kannattaisiko elokuva kuitenkin katsoa myös Euroopan parlamentissa? </h4>
Elokuvan viimeisissä kohtauksissa (kohdasta 1h 30min alkaen) Kaakkois-Aasian sademetsiä kaatavat ja metsäpohjaa kulottavat metsurit yrittävät pelastaa kaikki asuinpuunsa menettänyttä orankia kuin aseveljeään sotarintamalla. Tuon kohtauksen taustoitus jää elokuvassa vajaaksi. Ohjaaja ilmeisesti olettaa katsojan osaavan yhdistää sademetsien kaatamisen ja suoalueiden kulotuksen öljypalmujen viljelyyn. Euroopan unionin alueella kulutetaan 6,6 miljardia kiloa palmuöljyä vuosittain. Siitä reilut 2 miljardia kiloa käytetään biodieselin valmistukseen. Indonesiassa ja Malesiassa uhanalaisiin ihmisapinoihin kuuluvat orankit ovat palmuöljyn tuotannon vuoksi vaarassa kuolla sukupuuttoon.
Amazonin sademetsien kulotuksen juurisyy on EU:n ilmastopolitiikallaan luomat markkinat Brasilian bioetanolille. Viime kesänä punavihreät europarlamentaarikot kilpailivat tekopyhyyden ennätyksistä ”tuomitessaan” Brasilian metsäpaloja, jotka he itse olivat politiikallaan välillisesti aiheuttaneet.
<h4>Obaman Green Dealista EU:n Green Dealiin </h4>
Elokuvan nähtyään on syytä pohtia, että kun Yhdysvalloissa 90 miljardin dollarin ”puhtaan energian ohjelma” on aiheuttanut näinkin runsaasti luonnon tuhoa, niin mitä riskejä sisältyykään EU:n Green Deal -ohjelmaan. Green Deal on vihreän kehityksen ohjelma, johon kaavaillaan 1000 miljardin euron panostusta, koronaviruksen polvilleen pistämässä Euroopassa. Esimerkkinä riskeistä mainittakoon vaikkapa Euroopan unionin muovinkierrätysinnosta johtunut muovien kuskaaminen Kiinaan ja sittemmin Malesiaan poltettavaksi (YLE 23.4.2019). Se siis ”kierrätyksestä”. Energiaomavaraisuuden ja ympäristön kannalta olisi ehkä parempi polttaa se muovi omissa jätteenpolttolaitoksissa lämmöksi ja sähköksi.
Toisaalta voidaan kysyä mihin Green Deal -ohjelman 1000 miljardin tukipakettia tarvitaan, jos Euroopan unionissa eletään markkinataloudessa. Tuulivoiman ja aurinkoenergian tuotantokustannukset ovat joissakin Euroopan valtioissa jo laskeneet fossiilisten tasolle ja allekin. Tosin fossiilisten polttoaineiden kohdalla kuluttajan maksama hinta on enimmäkseen veroja.
<img decoding="async" class="size-medium wp-image-13672 alignleft" src="http://hallinta.suomenuutiset.fi/wp-content/uploads/2014/04/matti_hukari-216x300.jpg" alt="matti_hukari" width="100" hspace="5" vspace="5" srcset="https://media.suomenuutiset.fi/wp-content/uploads/2014/04/matti_hukari-216x300.jpg 216w, https://media.suomenuutiset.fi/wp-content/uploads/2014/04/matti_hukari-72x100.jpg 72w, https://media.suomenuutiset.fi/wp-content/uploads/2014/04/matti_hukari-27x38.jpg 27w, https://media.suomenuutiset.fi/wp-content/uploads/2014/04/matti_hukari.jpg 222w" sizes="(max-width: 216px) 100vw, 216px" />Matti Hukari
Kirjoittaja on kansainvälisiin luonnonvarakysymyksiin sekä Yhdysvaltain ja Iso-Britannian poliittiseen historiaan erikoistunut vapaa artikkelitoimittaja. Tässä artikkelissa esitetyt näkemykset ovat henkilökohtaisia.

Suvaitsevaiset kauhistuivat Michael Mooren uutuuselokuvasta, eikä ihme – Planet for Humans paljastaa, miten vihreällä aatteella rahastetaan – härskeimmäksi osoittautuu ex-varapresidentti Al Gore

EU haluaa näyttää muulle maailmalle esimerkkiä päästövähennyksissä, ja löi pöytään 43 % vähentämistavoitteet. Suomelle kaavailtu päästövähennystavoite on Euroopan kireimpiä. Vaikutus maamme teollisuudelle on merkittävä, moni suomalainen teollisuuden työntekijä maksaa tästä työpaikkansa menetyksellä. Onko meillä vaihtoehtoja? Kestävän kehityksen asiantuntijatehtävissä toimiva Matti Hukari arvioi tilannetta. 

Hangzhoussa 4-5.9.2016 pidetyn G-20-maiden huippukokouksen alkajaisiksi Kiina ja Yhdysvallat ilmoittivat ratifioivansa Pariisin ilmastosopimuksen. Samalla uutisoitiin tietoja viime vuoden kasvihuonekaasupäästöistä. Kiinan osuus on 28 %, Yhdysvaltojen 14 %, Intian 7 % ja EU:n 9 % maailman kokonaispäästöistä. Kun nuo valtioiden sitoumukset julkistettiin Pariisissa joulukuussa 2015, se sai Suomen hallituksen ympäristöministerin ja EU:n komission riemunkiljahduksiin. Itseään vihreänä pitävät ja vihreydellään kilpailevat poliitikot eri puolueista kehuivat sopimusta sanoilla inspiroiva, historiallinen ja käänteentekevä.
Kauniita sanoja, joilla voisi kuvata Broadwayn musikaalia, mutta onko niillä katetta tai tekemistä ilmastosopimuksen todellisuuden kanssa?
Kuten sen virallinen nimi (INDC eli Intended Nationally Determined Contributions) kertoo, kyse on sitoumuksista tai osuuksista &#8211; ei sopimuksesta. Kiina sitoutui vähentää taloutensa hiili-intensiteettiä 60 % ja Intia 33 % vuoteen 2030 mennessä. Pakistan lupasi vähentää päästöjään ”mahdollisuuksiensa mukaan”. Absoluuttista päästöjen vähentämistä ne eivät luvanneet. Sen sijaan Yhdysvallat lupasi vähentää todellisia päästöjä 26 % vuoden 2005 tasosta ja EU 40 % vuoden 1990 tasosta vuoteen 2030 mennessä.
Jokainen valtio sai Pariisissa päättää itse tavoitteensa. Käytännössä Kiina kasvattaa päästöjään vielä lähes 15 vuotta. Venäjä lupasi leikata vuoden 1990 tasosta, jolloin Neuvostoliiton tuotanto oli korkeimmillaan, mutta käytännössä Venäjä voi kasvattaa päästöjään noin 40 % nykytasosta.
Maailman parhaisiin yliopistoihin lukeutuvan MIT:n tekemän laskelman mukaan Pariisissa ilmoitetuilla toimenpiteillä ilmaston arvioitu lämpeneminen hidastuisi enintään 0,2 °C astetta vuoteen 2100 mennessä. Ennustettu lämpeneminen olisi 3,7 °C ja ilman Pariisin sitoumusten sisältämiä toimenpiteitä se olisi 3,9 °C. Yhdysvalloille aiheutuvat kustannukset lasketaan silti sadoissa miljardeissa dollareissa. Noiden investointien hyötysuhde on kuitenkin todennäköisesti parempi kuin EU:n toimenpiteiden.
<h4>EU:n ilmastopolitiikka ei palkitse jäsenmaita tehokkuudesta</h4>
Pariisin ilmastokokouksen neuvotteluissa EU halusi lyödä pöytään kovimmat luvut. EU:n päästökaupassa mukana olevalle teollisuudelle Pariisin sitoumus tarkoittaa 43 % vähentämistavoitetta vuoden 2005 tasosta vuoteen 2030 mennessä. Teollisuuden päästökaupan ulkopuolella olevien talouden sektoreiden päästöjen vähentämiseksi EU:n komissio julkisti ehdotuksensa heinäkuussa. Näihin kuuluvat liikenne, maatalous, talokohtainen lämmitys, jätehuolto ja eräät teollisuuskaasut. Komission ehdotuksen mukaan näiden alojen kasvihuonepäästöistä leikataan vuoteen 2030 mennessä keskimäärin 30 % vuoden 2005 tasosta.
Taakanjaossa Suomelle tuli keskiarvon ylittävät tavoitteet. Suomi joutuu vähentämään kasvihuonepäästöjään päästökauppaan kuulumattomilla sektoreilla 39 % vuoteen 2030 mennessä. Komissio linjasi eri maille erilaiset päästötavoitteet, joiden mukaan varakkaat maat maksavat enemmän. EU-maista vain Ruotsi ja Luxemburg saivat komissiolta Suomea suuremman tavoitteen. Usealla Itä-Euroopan valtiolla tavoite on alle kymmenen prosenttia ja Bulgarialla pyöreä nolla.
Liikenne tuottaa Suomessa noin 40 % ei-päästökauppasektorin kasvihuonekaasupäästöistä, ja siten sillä on keskeinen merkitys Suomen kansallisten tavoitteiden saavuttamisessa. Harvaan asutussa Suomessa liikenteelle tulevat kustannukset siirtyvät merkittävästi teollisuuden harteille. Kustannusten määrä liikkuu alustavien arvioiden mukaan sadoissa miljoonissa. Lisäksi tulevat palkansaajien työmatkakulujen lisäykset, mitkä todennäköisesti siirtyvät palkankorotusvaatimuksiin ja ennen pitkää palkkakuluihin.
EU on tähän saakka päästökauppasektorilla tunnistanut ns. hiilivuodon riskin eli teollisuuden siirtymisen niihin maihin, jotka eivät rajoita hiilidioksidipäästöjään yhtä ankarasti kuin EU. Päästökaupan ulkopuolisella sektorilla taas EU on itse aiheuttamassa hiilivuotoa jäsenmaiden välillä. Teollisuusyritysten laskelmissa esimerkiksi Puolan alhaisemmat logistiikkakulut aiheuttavat herkästi tuotannon siirtymisen sinne. Moni suomalainen teollisuuden työntekijä maksaa tästä työpaikkansa menettämällä.
Komissio asetti maakohtaiset velvoitteet valtioiden BKT:n perusteella. Siis mitä suurempi BKT on asukasta kohti, sitä suuremmat tavoitteet päästövähennyksille. Koko ajatus on ympäristön kannalta nurinkurinen ja johtaa talouden supistumiseen. Olennaista olisi edistää kansantalouksien hiili-intensiteetin vähenemistä eli hiilidioksidipäästöjen suhdetta bruttokansantuotteeseen. Niissä jäsenmaissa, joissa talouden hiili-intensiteetti on suuri, kuten Puola ja Bulgaria, ei BKT-tason johdosta vaadita päästöjen vähentämistä juuri lainkaan. Ei, vaikka juuri näissä maissa olisi taloudellisesti edullisinta vähentää päästöjä ja vähentämisvaraakin olisi enemmän.
<h4>Yhdysvallat ei tarvinnut Kioton sopimusta, mutta on silti vähentänyt päästöjään suhteessa talouden kokoon</h4>
Yhdysvaltojen politiikka on jo Ronald Reaganin ajoista lähtien ollut tieteen ja teknologian mahdollisuuksia korostava. Vuonna 1987 Reagan allekirjoitti ensimmäisen lain globaalista ilmastonmuutoksen ehkäisystä. Siinä amerikkalainen tiedeyhteisö velvoitettiin tunnistamaan teknologiat ja aktiviteetit, joilla ilmaston lämpenemistä voidaan hidastaa. Laki perustuu ajatukseen teknologian kehittämisestä, ei talouden rajoittamisesta. Reagan siis uskoi tutkimukseen, ei kilpailua vääristävään tukipolitiikkaan.
Taloudellisesti vahva kansantalous pystyy kehittämään tulevaisuuden teknologiaa. Konsulttiyhtiö PWC raportoi viimeksi vuonna 2015 teollisuusmaiden talouksien hiili-intensiteetin kehittymistä. Vuosina 2000-2014 Yhdysvaltojen talouden hiili-intensiteetti on vähentynyt yhtä paljon kuin EU:ssa. Näin on tapahtunut vaikka Yhdysvallat ei lähtenyt mukaan Kioton ilmastosopimukseen. Presidentti George W. Bushin viitoittaman energiapolitiikan ansiosta päästöjen vähentäminen on onnistunut talouskasvua hidastamatta.
Samaa periaatetta noudatti myös presidentti Barack Obaman 2.6.2014 julkistama asetus clean power plan, jolla Yhdysvaltojen energiantuotannon tulee vähentää hiilidioksidipäästöjään 30 % vuoden 2005 tasosta vuoteen 2030 mennessä. Tavoitteen saavuttaminen on mahdollista &#8211; ja taloudellisesti kannattavaa &#8211; liuskekaasun avulla. Ohjelma pitää sisällään vanhojen kivihiilivoimaloiden sulkemista, uudempien hiilivoimaloiden modernisointia ja hiilidioksidin talteenoton toteutusta sekä uusien kaasuvoimaloiden avaamista.
Mikäli EU-komissio vapautuisi <a href="https://www.suomenuutiset.fi/vihrean-politiikan-hinta/">vihreästä valheesta</a>, se kehittäisi Yhdysvaltojen kaltaisen toimintamallin, jossa Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankki EBRD rahoittaisi Puolan, Bulgarian ja Romanian hiilivoimaloiden uudistamisen. Näissä maissa sähkö tuotetaan yli 90 %:sti kivihiilellä.
<h4>Liikenteen päästöjen vähentämisen vaihtoehdot Suomessa</h4>
Useta kotimaiset poliitikot näkee liikenteen päästöjen vähentämistavoitteessa myös mahdollisuuksia ja laittavat toivonsa biopolttoaineiden käytön lisäämiseen. Kotimaisen työllisyyden kannalta tämä olisikin onkin hyvä vaihtoehto, mutta nykyisillä öljyn hinnoilla ei kovinkaan kannattava veronmaksajalle. Varjoja Suomen biopolttoainebuumille luovat Keski-Euroopan ympäristöjärjestöt ja vihreät poliitikot. Viimeksi Oxfamin ympäristöaktivisti Marc-Olivier Herman (Deutsche Welle 20.7.2016) tyrmäsi Suomen EU:n ilmasto- ja energiapolitiikan perustamisen metsänieluille. Brittiläinen The Telegraph -lehti uutisoi 25.8.2016 Michiganin Yliopiston tutkimuksesta, jonka tulosten mukaan biopolttoaineet (tässä tapauksessa maissietanoli) ovat ympäristön kannalta huonompia kuin bensiini.
Tutkija John DeCiccon mukaan ilmastosyiden takia biopolttoaineita suosiva politiikka on todistettu tieteellisesti virheelliseksi. Suomessa ei kasvateta maissia etanolin valmistusta varten eikä puun käytön vaikutuksia voi rinnastaa maissin käyttöön biopolttoaineena. Toisaalta historia on osoittanut, että EU-parlamentin ympäristövaliokunnan ja EU:n komission käsitys biopolttoaineista pohjautuu enemmän politiikkaan kuin tieteeseen.
Nykyisestä oppositiosta löytyy tahoja, joiden mielestä paras tapa päästä liikenteen vähentämistavoitteeseen olisi ensinnäkin tehdä yksityisautoilusta verotuksen avulla nykyistä huomattavasti kalliimpaa ja toisaalta ohjata verovaroja joukkoliikenteen tukemiseen nykyistä enemmän. Ajatus kuulostaa kauniilta, mutta se olisi kivulias tie yhteiskuntamme kakuntekijöille, joiden pitäisi päästä työpaikoilleen sellaisilla kustannuksilla, että työnteko kannattaa – työmatkakulujen ja verotuksen jälkeenkin.
Mikäli ilmastopolitiikassa siirryttäisiin vihreistä teorioista käytännön toimiin, olisi helpointa alentaa reilusti autoveroa, jotta autokantamme uudistuisi vähäpäästöiseksi ja sähköautojenkin osuus lisääntyisi. Toinen keino olisi etätyön edistäminen lakisääteisesti niissä yrityksissä, joissa se on työvälineiden puolesta mahdollista. Nykyinen hallitus laittoi toimeen lievän autoveron alennuksen sekä vanhojen autojen romutuspalkkion. Nämä pienet toimet ovat jo vaikuttaneet kahdella tavalla: Yksityisautoilun päästöt ovat vähentyneet, autokauppa on vilkastunut ja autoveron tuotto valtiolle on ollut suurempi kuin mitä on budjetoitu. Hämmästyttävää on se, että hallitus ei ole saanut tästä kiitosta niiltä tahoilta, jotka yleensä mainostavat ympäristötietoisuuttaan.
<img decoding="async" class="size-medium wp-image-13672 alignleft" src="http://hallinta.suomenuutiset.fi/wp-content/uploads/2014/04/matti_hukari-216x300.jpg" alt="matti_hukari" width="100" hspace="5" vspace="5" srcset="https://media.suomenuutiset.fi/wp-content/uploads/2014/04/matti_hukari-216x300.jpg 216w, https://media.suomenuutiset.fi/wp-content/uploads/2014/04/matti_hukari-72x100.jpg 72w, https://media.suomenuutiset.fi/wp-content/uploads/2014/04/matti_hukari-27x38.jpg 27w, https://media.suomenuutiset.fi/wp-content/uploads/2014/04/matti_hukari.jpg 222w" sizes="(max-width: 216px) 100vw, 216px" />Matti Hukari
Kirjoittaja toimii yhteiskuntavastuuseen ja kestävään kehitykseen liittyvissä asiantuntijatehtävissä. Hän on kirjoittanut kansainvälistä energiapolitiikkaa koskevia artikkeleita ja kirja-arvioita mm. Kanava-lehteen. Tässä artikkelissa esitetyt näkemykset ovat henkilökohtaisia.

“Inspiroiva, historiallinen ja käänteentekevä” ilmastosopimus hidastaisi lämpenemistä enintään 0,2 asteella – suomalainen teollisuus maksaisi raskaan hinnan