PS Naiset 3/2024

Perussuomalainen 1/2024

Bidenin heikentynyttä tilaa salailtiin koko hänen presidenttikautensa ajan

Ruotsalainen kulttuurieliitti kummeksuu suomalaisia joululauluja: ”Synkeää ja lohdutonta”

Talvinen ja luminen luonto, yhteinen aika perheen kanssa, kuusen hakeminen metsästä pojanpojan kanssa, joulusauna, rauhoittuminen – nämä asiat saavat joulumielelle

Joulutori-iskun takana pakolaisstatuksen saanut lääkäri – vannoi jo vuosi sitten kostoa Saksalle

Isku saksalaisella joulutorilla, saudimies kaahasi autolla väkijoukkoon – sisäministeri oli aiemmin varoittanut suuresta terrori-iskun vaarasta joulumarkkinoilla

Ääliösuvaitsevainen valtamedia jauhoi ensin huolipuhetta naisiin kohdistuvasta väkivallasta – vähättelee nyt väkivaltaan lietsovaa graffitia eikä tunnista enää naisvihaa

Ronkainen: Puolustuksesta ei voi tinkiä tai säästää – ”Suomen on varauduttava kaikkeen mahdolliseen laajalla arsenaalilla”

Ministeri Ranne: Liikenteessäkin keskitytään nyt perusasioihin – turvallisuuteen ja talouteen

Useita muutoksia rikoslakiin ensi vuoden alusta: Rangaistukset kovenevat, naisten ja tyttöjen silpominen kriminalisoidaan entistä selvemmin

Kolumni: Ensimmäinen puolitoistavuotinen ministerinä

vesi- ja jätehuolto

Perussuomalaista löytyy paljon ja monenlaista ympäristöosaamista &#8211; akateemista, taloudellista ja teknistä. Suomen Uutiset esittelee neljä ympäristöasioista innostunutta konservatiivia: biologin, pääomasijoittajan, insinöörin ja fyysikon.

Harvempi mieltää perussuomalaiset ensisijaisesti ympäristöpuolueeksi, mutta paloa ympäristöasioihin ja alan osaamista PS-aktiiveista kyllä löytyy vaikka muille jakaa. Tämän ei pitäisi yllättää ketään, koska huoli ilmastosta tai luontokadosta painaa kaikkia ihmisiä puoluekannasta riippumatta. Siten myös ne kansalaiset, jotka katselevat maailmaa konservatiivisesta näkövinkkelistä, osallistuvat mielellään ympäristötuhojen estämiseen tai ilmastonmuutoksen torjumiseen. He vain eivät halua tehdä sitä juuri vihreän, punaisen tai minkään muunkaan trendipolitiikan keinoin, jos ja kun fiksumpiakin keinoja on olemassa.
Siinäpä hyvä syy tutustua esimerkiksi ympäristökonsultti Marleena Isomaan, pääomasijoittaja Lassi Noposen, avaruustutkija Tiera Laitisen ja tekniikan lisensiaatti Teemu Tareksen ajatuksiin siitä, miten maapallon elinkelpoisuudesta pitäisi huolehtia.
Suomen Uutisten haastattelemat asiantuntijat ovat koulutukseltaan, taustoiltaan ja mielipiteiltäänkin hyvin erilaisia. Heitä kuitenkin yhdistää se, että ympäristöasiat ovat heille lähellä sydäntä, ja he ovat niihin perehtyneet myös työnsä kautta.
Mikä parasta, he ovat poliittisesti aktiivisia konservatiiveja tai olleet ehdolla vaaleissa perussuomalaisten listoilla.
Noposta, Isomaata ja monia heidän kaltaisiaan asiantuntijoita kuuntelemalla varmistuu ainakin yksi asia. Se nimittäin, että valtamedian maalaama kuva konservatiiveista kouluttamattomina ja luonnosta piittaamattomina kansalaisina on ehdottomasti väärä.
<h4>Pääomasijoittaja luottaa teknologian vetoapuun</h4>
Lassi Noponen on ollut perustamassa kahta ympäristöteknologiayhtiötä, Proventia Groupia ja Loudspringiä. Näistä Loudspring rahoittaa pohjoismaisia puhtaan teknologian yrityksiä.
Ympäristötaloudesta ja –tekniikasta Noposelle on kertynyt kokemusta myös monissa työryhmissä Sitrassa ja Business Finlandissa. Koulutukseltaan hän on juristi ja taloustieteilijä London Business Schoolista.
Kuntavaaleihin Noponen on osallistunut sitoutumattomana ehdokkaana perussuomalaisten listoilta.
Jos Noponen saisi yksin päättää ympäristöpolitiikasta, hän pitäisi huolen siitä, että isot asiat erotetaan pienistä. Nyt ne menevät Noposen mukaan sekaisin, eikä tilannetta ainakaan paranna se, että ympäristökysymyksistä on tullut osa identiteettipolitiikkaa.
&#8211; Jos nyt ensimmäiseksi muistettaisiin, että Suomi tuottaa fossiilisten polttoaineiden hiilidioksidipäästöistä 0,14 prosenttia eli runsaan promillen. Isoimmat ongelmat ovat muualla, ja niihin me voimme yrittää vaikuttaa. Siinä voidaan onnistuakin, minä näen suomalaiset hyvinä ongelmanratkaisijoina. Mutta ratkaisu ei ole se, että pakotetaan helsinkiläiset ajamaan talvisin pyörällä.
Isot ratkaisut löytyvät Noposen mukaan teknologiasta ja siitä, että oikeanlaista teknologiaa viedään sinne, missä siitä saadaan suhteessa isoin hyöty, kuten Kiinaan ja Intiaan.
Esimerkkinä parannuskohteista Noponen mainitsee kaasuturbiinit, joita käytetään sähkön tuottamiseen. Suomessa on vain muutama kaasuturbiini, mutta muualla maailmassa niitä käytetään paljon. Jos jokaiseen niistä asennettaisiin ilmansuodatin, niin sanottu ”hp-filtteri”, tehostuisi sähkön tuotanto useita prosentteja – globaalisti usean ydinvoimalan verran. Se merkitsee enemmän sähköä pienemmillä päästöillä. Mikä parasta, erikoistehokkaita suodattimia valmistetaan myös Suomessa.
&#8211; Totta tietenkin on se, että myös maakaasu on fossiilinen polttoaine, josta ajan mittaan halutaan päästä eroon. Toisaalta maakaasu on verrattoman paljon päästöttömämpi energialähde kuin hiili. Maakaasu tulisikin nähdä eräänlaisena siirtymäajan ratkaisuna, hiilen korvikkeena, jonka päästöjä ja käytön tehokkuutta on suhteellisen helppo parantaa.
Sijoittajana Noponen puhuu ehkä omaankin pussiinsa. Toisaalta hän tulee turbiiniteknologiaan liittyvine ehdotuksineen torjutuksi joskus vain siksi, että kaasuun liittyviä teknisiä ratkaisuja pidetään jo lähtökohtaisesti jotenkin sopimattomina, ne kun eivät kuulosta trendikkäiltä tai mediaseksikkäiltä.
&#8211; Tietysti meidän pitää hakea myös aivan uusia ei-fossiilisia teknisiä ratkaisuja. Mutta meidän päättäjiltämme tuntuu puuttuvan käsitys siitä, että isoissa energiainvestoinneissa edelläkävijyys ei välttämättä ole samalla tavalla etu kuin vaikka pelialalla. Energiainvestoinnit ovat valtavia, niiden toimivuus ja tuotto selviää vasta vuosikymmenien viiveellä. Siksi niiden kanssa on vastuutonta leikkiä liian ketterää.
Noposen mukaan nuorilta päätöksentekijöiltä puuttuu sekä perspektiivi että riittävä laskutaito.
&#8211; He ovat ympäristöasioissa mukana tunteella, mikä tietysti on tavallaan hyväkin. Mutta ne isot ja pienet asiat sotkeentuvat juuri siksi, että monella politiikan ja julkisuuden intoilijalla on selvästi laskennossa vitonen ja uskonnossa kymppi.
<h4>Rakennustekniikalla uusia ratkaisuja</h4>
Marleena Isomaa on koulutukseltaan biologi: väitöskirjassaan hän käsitteli turskan populaatiodynamiikkaa ja kannan säätelyä. Hän on työskennellyt ympäristöasiantuntijana mm. Vahanen Oy:lla ja JLL Finlandilla, joissa hänen tehtävänsä liittyivät rakennustekniikkaan, vesistöjen kunnostukseen ja jätehuoltoon.
Viime syksynä Isomaa siirtyi Eurofins Ahma Oy:n palvelukseen. Siellä hänen tontilleen kuuluvat mm. lakisääteiset velvoitetarkkailut ja vesistöihin kytkeytyvät konsultaatiopalvelut.
&#8211; Juuri rakentamisessa on valtavasti mahdollisuuksia viisaaseen ympäristöpolitiikkaan, miettii Isomaa pitkän kokemuksensa pohjalta.
&#8211; On hienoa niin kaupungin kuin ympäristön kannalta, että vanhoja jouto- ja jättömaita puhdistetaan, niille istutetaan puita ja rakennetaan. Sen sijaan viimeiset metsät, puisto- ja viheralueet pitäisi jättää rakentamisen ulkopuolelle.
&#8211; EU:ssa on hiljattain lanseerattu metsästrategia, jossa korostetaan metsien merkitystä ilmastonmuutoksen hillinnässä sekä biodiversiteettikadon pysäyttämisessä. Helsingillä olisi asian suhteen petraamisen varaa.
Isomaa kiinnittäisi huomiota myös sähkön kulutukseen.
&#8211; Sähköä pyritään tuottamaan ilmastoystävällisesti, mutta samalla sähkön tarve on moninkertaistunut. Sähkönkulutuksen tai ylipäätään kulutuksen vähentämisestä ei juuri puhuta. Digitalisaatio sekä niin sanotun hiilineutraalin sähkön tuottaminen johtavat helposti ympäristön kokonaiskuormituksen lisääntymiseen, mikäli fossiiliset polttoaineet nähdään ilmastostrategian ainoana ongelmana.
Euroopan yhteisön Isomaa näkee jossain määrin kaksiteräisenä miekkana.
– Ympäristön kannalta on yleisesti ottaen hyvä, että tällainen yhteisö on olemassa ja kuulumme siihen. Toisaalta taas EU kannustaa esimerkiksi maataloudessa isoihin yksiköihin, mikä johtaa tehotuotannon ongelmiin, hän miettii.
<h4>Hämeenlinnan viherpersu osaa laskea</h4>
Teoreettisesta fysiikasta väitellyt Tiera Laitinen työskentelee Ilmatieteen laitoksella avaruustutkijana ja ryhmäpäällikkönä. Ympäristöasioita hän pitää tärkeysjärjestyksessä ykkösenä ja aikookin pitää niitä esillä muun muassa perussuomalaisten varavaltuutettuna Hämeenlinnan kaupunginvaltuustossa.
Hän on huolissaan ilmastonmuutoksesta, vaikka hänen työnsä avaruussään parissa ei suoranaisesti ilmakehän ilmiöihin liitykään.
Miten Laitinen näkee silloin tällöin julkisuuteen nousevat ehdotukset ja tutkimustulokset maapallon hätäjäähdytyksestä teknologisin keinoin?
&#8211; Ilmaston keinotekoiseen viilentämiseen on ehdotettu monia pellepeloton-henkisiä ratkaisuja. Varjostimia avaruuteen Auringon ja Maan väliin, rikkidioksidia stratosfääriin heijastamaan auringonvaloa&#8230; On hyvä, että näitä tutkitaan ja vaikka vähän testataankin, jotta meillä on vielä jotain keinoja kokeiltavaksi sitten, jos ilmastonmuutos äityy ennustettuakin pahemmaksi. Mutta näissä tekniikoissa on paljon ongelmia, vastaa Laitinen.
&#8211; Yksi ongelma on se, että nuo mainitut keinot vaatisivat jatkuvaa ylläpitoa &#8211; kuka siitä huolehtisi, kuka maksaisi ja kuka päättäisi? Ja toiseksi niillä voisi olla odottamattomia ikäviä sivuvaikutuksia. Ihan kuten ilmastonmuutos on paljon hyvää tuottaneen teollistumisen odottamaton sivuvaikutus.
Laitinen huomauttaa, että myös hiilidioksidin talteenottoon tähtäävät teknologiat ovat alkutekijöissään.
&#8211; Hiilidioksidia ei ainakaan vielä saada pois ilmakehästä tarvittavan isossa mittakaavassa siedettävillä kustannuksilla. En siten oikein näe vaihtoehtoa fossiilisten polttoaineiden voimakkaalle vähentämiselle. Mutta tietenkin tutkimusta kaikkiin suuntiin pitää jatkaa, jotta muitakin ratkaisuja löytyy.
<h4>Ilmansuojelua ilmastohysterian sijaan</h4>
Tekniikan lisensiaatti Teemu Tares tekee ympäristötyötä Envia-yrityksessään ja istuu viidettä vuotta Espoon kaupungin ympäristölautakunnassa perussuomalaisten edustajana. Koulutukseltaan hän on sähkötekniikan diplomi-insinööri. Jatko-opinnoissaan hän on perehtynyt avaruusteknologiaan, maan kaukokartoitukseen ja merenmittaukseen.
Tares pelkää ilmastohysterian johtavan taloudellisten harmien ohella siihen, että hengitysilman laadun, pinta- ja pohjavesien, maaperän ja koko elonkehän suojeluun kiinnitetään liian vähän huomiota, koska niihin ei riitä enää resursseja.
Lisäksi Tares muistuttaa, että Suomessa on osattu hoitaa esimerkiksi jätevesiongelmat moniin muihin maihin verrattuna melko hyvin, ja sitä osaamista kannattaa ylläpitää sekä edelleen parantaa.
&#8211; Itse mietin joskus esimerkiksi sitä, millä keinoin voitaisiin korvata vesivessat. Siihen tarvitaan jokin tekninen oivallus, jotta kuivakäymälät hyväksyttäisiin kaikkialla ja ravinteiden kierrätys saataisiin toimimaan. Se olisi tärkeää maanviljelylle, säästäisi juomavettä ja suojelisi lopulta myös meriä.
&#8211; Nyt satsataan valtavasti joka tasolla ilmastonmuutoksen torjuntahankkeisiin, negatiivisista talousvaikutuksista viis. Ilmaston tila ei Suomen toimilla kuitenkaan muutu miksikään, mutta voimme toki tuhota oman taloutemme, pohtii Tares.
&#8211; Liian vähälle huomiolle on jäänyt myös kaikkien ympäristöongelmien perimmäinen syy, väestönkasvu ja sitä osaltaan ruokkiva pakolaispolitiikka. Jostain syystä unohdetaan myös, että ilmastonmuutokset olivat suurimmillaan aikana, jolloin mitään teollisuutta ei ollut olemassa.
Tares toivoisi ympäristölautakuntiin lisää teknistä ja taloudellista osaamista. Hän huomauttaa myös, että monet ympäristölautakunnat ovat hyvin naisvaltaisia.
&#8211; Niissä moni tuntuu pelkäävän, että taivas putoaa niskaan hetkellä millä hyvänsä. Se ei ole hyvä lähtökohta viisaille ratkaisuille.

Perussuomalaisten ympäristöosaajat peräänkuulutavat ilmastohysterian sijaan ilmansuojelua – “Joillakin ympäristöintoilijoilla on uskonto kymppi, laskento vitonen”

Vesihuoltolaki edellyttää käytännössä liittymään niin vesi- kuin viemäröintisysteemeihin vesihuoltolaitosten toiminta-alueilla, mikä asettaa ihmiset hyvin eriarvoiseen asemaan. PS-kansanedustaja Minna Reijonen on jättänyt ministerin vastattavaksi kirjallisen kysymyksen, jossa toivoo vesihuoltolakiin muutoksia, jotka ottaisivat kansalaisten taloudellisen tilanteen paremmin huomioon.

Vesiosuuskunnat hoitavat usein niin vesi- kuin jätevesiliittymisiä. Joillekin alueille perustetaan kunnan päätöksillä vesihuoltolaitosten toiminta-alueita. Näillä alueilla asukkaat helposti velvoitetaan liittymään niin vesi- kuin viemäriverkostoon.
&#8211; Kansalaisille voidaan määrätä jopa uhkasakkoja, elleivät he liity järjestelmiin, jos perusteet olla liittymättä eivät ole riittävät, sanoo Minna Reijonen.
Tasapuolisuus ei toteudu hinnoissa
Vesi- ja viemäriliittymien hinnat ja muut kulut vaihtelevat eri vesiosuuskunnissa. Yleensä liittymiskulut ovat merkittäviä. Kuntalaiset voivat joutua hyvinkin eriarvoiseen asemaan riippuen siitä, minkä osuuskunnan alueella asutaan.
&#8211; Tasapuolinen kohtelu hinnoissa ei toteudu kuntalaisten osalta. Myöskään kuntalaisen taloudellista tilannetta ei käytännössä huomioida mitenkään, sanoo Reijonen.
Reijonen teki ministerille kirjallisen kysymyksen, jossa tiedustelee, onko vesihuoltolakiin suunnitteilla muutoksia, jotka ottaisivat huomioon kansalaisten taloudellisen tilanteen liityttäessä tai ns. pakkoliitettäessä kansalaisia vesi- ja viemäriverkostojen toiminta-alueisiin.
&nbsp;

Reijonen: Vesihuoltolaki ei ota lainkaan huomioon kansalaisten taloudellista tilannetta

Perussuomalaisten kansanedustaja Minna Reijonen vaatii, että vesi- ja vesijätehuoltoa järjestettäessä on maankäyttöä tarkasteltava kokonaisuutena. Reijosen maankäyttö- ja rakennuslakiin tekemässä aloitteessa velvoitettaisiin kuntaa tarkastelemaan maankäyttösuunnitelmaa kokonaisuutena myös haja-asutusaluilla, kuten kaava-alueilla jo tehdään.

&#8211; Käyttökelpoisen talousveden saantia ei tule hankaloittaa, mutta kunnan tulee varmistaa, että vesi- ja vesijätehuoltoa järjestettäessä tarkastellaan asiaa kokonaisuutena, riippumatta kuka linjan rakentaa ja omistaa, sanoo kansanedustaja Minna Reijonen.
Maanomistajia tulee kuulla ja kunnan tulee tehdä päätös putkilinjasta kokonaisharkinnan perusteella, eikä yksi maanomistaja kerrallaan. Putkilinjoista päätettäessä etusijalla tulee olla kokonaisharkinta, järkevä, kohtuullinen ja tasapuolinen kohtelu. Vesiosuuskunnilla on iso ja tärkeä rooli vesi- ja jätevesihuollon järjestämisessä. Putkistolinjojen asiantunteva suunnittelu on tärkeää.
Ohjeet ja suositukset ajan tasalle
Kunnan toimielimelle tulee laatia ajantasaiset ohjeet ja suositukset ja varmistaa järkevällä ja asianmukaisella tavalla veden saanti talouksiin ja samalla huolehtia putkiväylillä olevien maanomistajien oikeudenmukaisesta ja tasapuolisesta kohtelusta.
&#8211; Esiin on tullut tapauksia, joissa vesiosuuskunta hakee kunnalta päätöksen vesilinjan sijoittamisesta yksi maanomistaja kerrallaan. Lopputuloksena voi olla suoran maanomistajien rajalla kulkevan maanomistajien yhdessä hyväksymän vesilinjan sijaan maanomistajien tonteilla tarpeettomasti ilman selkeää syytä kiemurteleva vesilinja, Reijonen sanoo.

Reijonen: Maankäyttöä tarkasteltava kokonaisuutena myös haja-asutusalueilla

Käyttökelpoisen talousveden saanti talouksiin on tärkeää. Vesiosuuskunnilla on iso ja tärkeä rooli vesi- ja jätevesihuollon järjestämisessä. Kunnat ja vesiosuuskunnat tekevät paljon yhteistyötä. Putkistolinjojen asiantunteva suunnittelu on tärkeää. Tärkeää on ottaa huomioon linjojen varsiin jäävät maanomistajat ja kuunnella heitä. Vesiosuuskuntien määrä näyttäisi olevan kasvussa.

&#8211; Vesiosuuskuntien toimintakulttuureissa on suuria eroja, sanoo perussuomalaisten kansanedustaja Minna Reijonen.
Putkilinjojen rakennusvaiheessa asiaan liittyy maankäyttö- ja rakennuslaki ja valvontaan liittyy myös vesihuoltolaki. Myös kuluttajansuojalaki koskee vesiosuuskuntia. Myös kuntapäättäjille tulee kysymyksiä ja kommentteja vesiputkistojen ja jätevesiputkistojen sijoittamisesta.
Vesiosuuskuntien johtamisessa haasteita
Vuonna 2017 on tehty Pro Gradu -tutkielma (Nykänen Kari, Tampereen Yliopisto, Hallintotiede) aiheesta vesiosuuskunnan johtamisen haasteet. Tutkielman mukaan vesiosuukunnan johtamista on kritisoitu muun muassa hallinnollisen kokemuksen puutteesta, liiketalouden taitamattomuudesta, oman edun tavoittelusta ja heikosta vuorovaikuttamisesta sekä ylipäätään kyvyttömyydestä hallita toiminnan moninaisuutta.
&#8211; On selvää tarvetta päivittää ja tarkentaa vesiosuuskunnille ohjeistusta, sanoo Reijonen
Väylien rakentamisen kulttuureissa on eroja
Kuntien mielestä vesiosuuskunnat ovat melko itsenäisiä toimijoita. Osalle maanomistajia putkisto saatetaan merkitä rasitteeksi tilalle.
&#8211; Joskus vesiosuuskunta saattaa muuttaa väyläsuunnitelmiaan jopa kertomatta maanomistajille tai linjan tekeminen maastossa saatetaan aloittaa ennen kuin sopimukset maanomistajien kanssa ovat kunnossa, ihmettelee Reijonen
&#8211; Riita-asiat ovat omiaan viivästyttämään asioita, joten selvä ohjeistus vastuista ja menettelytavoista olisi paikallaan. Myös valvontavastuut tulisi selkeyttää. Kuka valvoo linjojen vetämistä? Ehkä kunta voisi ottaa siinä isomman vastuun ja roolin.
Reijonen teki asiasta toimenpidealoitteen eduskunnalle. Hän ehdottaa, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin esittääkseen sopivalle toimielimelle laadittaviksi päivitetyt sekä ajantasaiset ohjeet ja suositukset vesiosuuskuntien toimintaa ja roolitusta sekä vastuita varten, mikä varmistaa järkevällä ja asianmukaisella tavalla veden saannin talouksiin ja samalla huolehtii putkiväylillä olevien maanomistajien oikeudenmukaisesta ja tasapuolisesta kohtelusta.

Reijonen haluaa vesiosuuskunnille selkeät ohjeistukset

vesi- ja jätehuolto

Perussuomalaisten ympäristöosaajat peräänkuulutavat ilmastohysterian sijaan ilmansuojelua – “Joillakin ympäristöintoilijoilla on uskonto kymppi, laskento vitonen”

Reijonen: Vesihuoltolaki ei ota lainkaan huomioon kansalaisten taloudellista tilannetta

Reijonen: Maankäyttöä tarkasteltava kokonaisuutena myös haja-asutusalueilla

Reijonen haluaa vesiosuuskunnille selkeät ohjeistukset

Uusimmat

Bidenin heikentynyttä tilaa salailtiin koko hänen presidenttikautensa ajan

Ruotsalainen kulttuurieliitti kummeksuu suomalaisia joululauluja: ”Synkeää ja lohdutonta”

Talvinen ja luminen luonto, yhteinen aika perheen kanssa, kuusen hakeminen metsästä pojanpojan kanssa, joulusauna, rauhoittuminen – nämä asiat saavat joulumielelle

Joulutori-iskun takana pakolaisstatuksen saanut lääkäri – vannoi jo vuosi sitten kostoa Saksalle

Isku saksalaisella joulutorilla, saudimies kaahasi autolla väkijoukkoon – sisäministeri oli aiemmin varoittanut suuresta terrori-iskun vaarasta joulumarkkinoilla

Ääliösuvaitsevainen valtamedia jauhoi ensin huolipuhetta naisiin kohdistuvasta väkivallasta – vähättelee nyt väkivaltaan lietsovaa graffitia eikä tunnista enää naisvihaa

Ronkainen: Puolustuksesta ei voi tinkiä tai säästää – ”Suomen on varauduttava kaikkeen mahdolliseen laajalla arsenaalilla”

Ministeri Ranne: Liikenteessäkin keskitytään nyt perusasioihin – turvallisuuteen ja talouteen

Useita muutoksia rikoslakiin ensi vuoden alusta: Rangaistukset kovenevat, naisten ja tyttöjen silpominen kriminalisoidaan entistä selvemmin

Kolumni: Ensimmäinen puolitoistavuotinen ministerinä

Viikon suosituimmat

Bidenin heikentynyttä tilaa salailtiin koko hänen presidenttikautensa ajan

Ruotsalainen kulttuurieliitti kummeksuu suomalaisia joululauluja: ”Synkeää ja lohdutonta”

Talvinen ja luminen luonto, yhteinen aika perheen kanssa, kuusen hakeminen metsästä pojanpojan kanssa, joulusauna, rauhoittuminen – nämä asiat saavat joulumielelle

Toimitus suosittelee

Omalääkärimalli toteutuu tällä hallituskaudella – ministeri Juuso: “Kyseessä on suomalaisille aivan valtava muutos”

Analyysi: Yhdysvalloissa vasemmisto radikalisoitui pienessä ajassa ja vieraantui hyvin kauas keskivertoäänestäjistä, ilmiö aiheuttaa vasemmistolle näköharhan

Päätoimittajalta: Elokapina on radikalisoituneen median ikioma luomus

Miko Bergbom ja Niko Ohvo: Etelärantaa ja Hakaniemeä yhdistää rakkaus halpatyövoimaa kohtaan

Suomessa vieraillut brittiprofessori: woke-eliitti ja siihen kuuluva media ovat radikalisoituneet voimakkaasti, ja seuraus on karu: he ovat kyvyttömiä enää ymmärtämään tavallisia ihmisiä

PS Naiset 3/2024

Perussuomalainen 1/2024