Sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juuso Ruotsissa: Liika älylaitteiden käyttö heikentää lasten hyvinvointia

Garedewilta toimenpidealoite nuoren määritelmän kaventamiseksi nuorisolaissa: 10-vuotiaat ja 29-vuotiaat eivät kuulu samoihin nuorteniltoihin

Etelä-Amerikan Elon Musk ei kuvia kumarra – aikoo laittaa Argentiinan talouden paraatikuntoon vaikka väkisin

Merituulivoiman rakentamisesta kannattamatonta –  kohoavat kustannukset, lisääntynyt kilpailu ja inflaatio syövät katteet

Merkittäviä verohyvityksiä suurille teollisille investoinneille – valtiovarainministeri Purra: ”Hallitus tukee suomalaista työtä ja teollisuutta”

Media jatkaa Trumpin demonisointia toisen salamurhayrityksen jälkeenkin – Trump: “En luovuta ikinä!”

Keskisuomalaisen päätoimittaja Yle-pomo Riikka Räisäsestä: Näillä näytöillä joku muu päätoimittaja olisi jo eronnut

Aamulehden ex-päätoimittaja: Ylen piikkiin rakastajansa kanssa matkustanut uutispomo Riikka Räisänen pitäisi siirtää syrjään

Poliisi nappasi Helsingin yliopiston kunniatohtorin kiinni kahdesti – ensin Kööpenhaminassa, sitten Tukholmassa

Halla-aho: Arvelen, että moni muukin kuin persukansa alkaa ymmärtää Ylen prioriteetteja – ”Leikkausvaraa riittää myös tulevaisuudessa”

Antikainen: Yle on väärässä – uutiset somaliaksi ja arabiaksi eivät auta sopeutumaan suomalaiseen yhteiskuntaan

uhriutuminen

Perussuomalaisten kansanedustaja Joakim Vigeliuksen mukaan Ylen on uhriutumisen sijaan kestettävä kriittinen keskustelu sen toiminnasta ja liki 600 miljoonan euron verorahoitteisesta budjetista.

Perussuomalaisten presidenttiehdokas Jussi Halla-ahon kriittiset kommentit Ylestä Ilta-Sanomien vaalitentissä ovat herättäneet voimakasta keskustelua Ylen toiminnasta ja rahoituksesta.
Ylen vastineessa sen hallituksen puheenjohtaja Matti Apunen kuvailee Halla-ahon kritiikkiä muun muassa ’’loukkaavaksi’’ ja perussuomalaisten esittämää 144 miljoonan euron leikkausta Yleltä ’’perustelemattomaksi’’.
Valtiontalouden pyhä lehmä
Perussuomalaisten kansanedustaja Joakim Vigelius puolustaa Halla-ahon avausta ja kritisoi Ylen vastareaktiota.
– Halla-ahon kritiikistä uhriutuminen on Yleltä tarpeetonta. Kun valtiontaloudessa liki kaikesta joudutaan tinkimään, tietenkin myös Yle 600 miljoonan budjetteineen joutaa leikkuriin, Vigelius kommentoi.
– Ylestä on muodostunut valtiontalouden pyhä lehmä. Sen budjetti on paisunut liki 100 miljoonalla viimeisen kuuden vuoden aikana, vaikka samaan aikaan suomalaisille tärkeämmistä palveluista on tingitty ja tehostettu. Joko olisi Ylen vuoro?
Suomalaisten enemmistö leikkaisi Yleltä
Vigeliuksen mukaan Ylen tulisi kuunnella kritiikkiä herkällä korvalla.
– Yle toistuvasti korostaa kyselyissä ilmenevää korkeaa luottamusta sen uutisointiin, mutta samoissa kyselyissä tyytyväisiä Yleen on vain joka toinen.
– Perussuomalaisten ja kokoomuksen lisäksi myös enemmistö suomalaisista on valmis leikkaamaan Yleltä. Siitä sopisi oppia eikä uhriutua, kommentoi Vigelius viitaten Elinkeinoelämän valtuuskunnan vuoden takaiseen arvo- ja asennetutkimukseen.
Päätöksiä keväällä
Vigelius toimii jäsenenä sekä Ylen hallintoneuvostossa että Petteri Orpon hallituksen asettamassa parlamentaarisessa työryhmässä, joka arvioi Ylen rahoitusta, suhdetta kaupalliseen mediaan, Yle-lain muutostarpeita ja Ylen tehtävien tarkkarajaistamista.
Hallituksen on määrä tehdä Yleä koskevat mahdolliset muutokset työryhmän kevätistuntokauden 2024 loppuun mennessä valmistuvan työn pohjalta.
&nbsp;

Vigelius Halla-ahon ja Yleisradion sanasodasta: ’’Yle joutaakin jo leikkuriin’’

Hyökkäys Ghwayran vankilaa vastaan Pohjois-Syyriassa alkoi torstaina ja jatkui osin vielä maanantaina. Vankilassa säilytetään 3 500 Isis-taistelijaa, joista moni on lähtöisin ulkomailta. Käynnissä on eräs terroristien suurimmista operaatioista sitten järjestön luhistumisen Syyriassa ja Irakissa.

&#8211; Nämä ovat vaarallisimpia rikollisia, joita Isis-järjestön riveistä löytyy. He ovat viimeisen päälle ammattijihadisteja, <a href="https://www.svt.se/nyheter/utrikes/is-attacken-mot-fangelse-en-valdigt-stor-operation-en-varning-till-hela-varlden">luonnehtii</a> SDF-kurdijärjestön Ruotsin edustaja Shiyar Ali vankilan asukkeja. Hänen mukaansa nyt käynnissä olevassa yhteenotossa on tähän mennessä kuollut 80 terroristia ja 25 kurditaistelijaa.
SVT:n tietojen mukaan kaksi muutakin vankilaa on joutunut hyökkäyksen kohteeksi. Yhdysvaltain johtaman koalition Apache-taisteluhelikopterit ovat mediatietojen mukaan tukeneet kurdijoukkojen operaatioita ja Isis on kokenut merkittäviä tappioita.
Ghwayrassa on tiettävästi myös pohjoismaisia vankeja. Vuosien mittaan sieltä on karannut 500 vankia. Heitä on myös kuollut ja otettu kiinni sekä palautettu takaisin kiven sisälle.
”Varoitus koko maailmalle”
Isis-terroristit ovat aiemminkin tehneet hyökkäyksiä vapauttaakseen tovereitaan kaltereiden takaa. Nyt meneillään oleva operaatio on kuitenkin suurimpia sitten terroristijärjestön luhistumisen.
Kamppailu hyökkääjiä vastaan on äärimmäisen vaikeaa, koska nämä piiloutuvat siviilien joukkoon, käyttävät näitä <a href="https://www.nytimes.com/2022/01/23/world/middleeast/syria-prison-isis.html">ihmiskilpinään</a> ja iskevät yllättäen.
&#8211; Olemme sanoneet sen aiemminkin ja nyt meillä on todisteet: kyseessä on aikapommi. Iskuissa on kuollut moni, emmekä ole valmiit uhraamaan kansaamme vain pelastaaksemme muun maailman terroristeilta, Shiyar Ali toteaa.
&#8211; Tämä on varoitus koko maailmalle.
&nbsp;

Isis hyökkäsi vankiloihin Syyriassa – tuhannet terroristit vaarassa paeta

Todelliseen, kuviteltuun tai tekaistuun sorretuksi tai loukatuksi tulleen asemaan joutuminen on 2020-luvulla varma tapa ylittää median uutiskynnys. Uhrikokemukset ja tunteelliset kertomukset kaltoinkohtelusta herättävät vilkasta keskustelua ja myötätunnon hakemiseen tyypillisesti vastataan. Yhdysvaltalainen kirjailija ja teologi Peter Leithart esittää, että olemme kulttuurisesti siirtyneet meritokratiasta niin sanotun viktimokratian aikaan.

Uhriutumisesta on tullut moderni vallankäytön keino ja yksi tapa haalia itselle etuja. Tämä johtuu siitä, että uhrin asemaan tavallisesti ajatellaan liittyvän kärsimystä, joka seuraa väheksymisen ja huonon kohtelun kohteeksi joutumisesta.
Koska ihmisellä on sisäsyntyinen kyky myötätuntoon ja useimmat haluavat auttaa vahingoittuneeksi joutunutta henkilöä, uhriksi ilmoittautumalla on mahdollista kerätä lyhyessä ajassa laajaa tukea ja huomiota. Uhriutuminen ei ole ilmiönä uusi, mutta nykyisellä sähköisen tiedonvälityksen aikakaudella uhriutumistarinat leviävät salamannopeasti ympäri maapalloa.
Uhriutumisesta kirjan kirjoittanut itsetuntemus- ja kohtaamiskouluttaja, sovintokonsultti Daniel Nylund esittää, että uhriutuminen on niin menestyksekästä juuri siitä syystä, että subjektiiviselle <a href="https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/kuuntele-uhkaako-uhriutuminen-vallankayttoa/">loukkaantumisen kokemukselle</a> halutaan kulttuurissamme antaa nykyään niin suuri merkitys.
Uhriutumiskulttuuriin samalla kuuluu sisäänrakennettuna olettamus, että uhri on aina oikeassa. Tällöin loukkaantumisen kokemusta ei saisi kyseenalaistaa.
Uhrin tukemisella voi kirkastaa omaa sädekehää
Yhtä vahvasti kuin uhriasemaan joutuneella on tarve kertoa kokemuksestaan, on muilla ihmisillä yleensä tarve asettua uhriksi joutuneen puolelle osoittamaan myötätuntoa. Uhrin rinnalla seisominen tarjoaa samalla tilaisuuden oman moraalisen aseman pönkittämiselle eli hyvesignaloinnille.
Hyvesignalointi on poliittisten, yhteiskunnallisten tai moraalisten kannanottojen esittämistä siinä tarkoituksessa ja olettamuksessa, että ympärillä olijat suhtautuisivat kannanoton esittäjään hyväksyvästi ja pitäisivät tätä oikeamielisenä ihmisenä.
Kuten uhriutuminen, myös <a href="https://theconversation.com/virtue-signalling-a-slur-meant-to-imply-moral-grandstanding-that-might-not-be-all-bad-145546">hyvesignalointi kukoistaa</a> sosiaalisen median alustoilla. Mitä enemmän tykkäyksiä ja sydämiä hyveellinen somepäivitys kerää, sitä kirkkaampana kirjoittajan sädekehä loistaa.
Uhriutumiseen kulttuurisena ilmiönä liittyy vahvasti, että vaikka uhriutumistarinat voivat olla joko osaksi tai kokonaan totta, ne eivät välttämättä aina ole lainkaan totta. Kuulostaako tutulta? Media erityisesti rakastaa uhriutumistarinoita, ja niinpä tunteisiin vetoavat uhrikertomukset saavat yleensä tilaa media-alustoilla välittömästi sen jälkeen, kun tarina on kerrottu. Tarinoiden todenperäisyyden tarkistaminen on usein puutteellista.
Amerikkalaisnäyttelijä valehteli viharikoksesta
Tuore esimerkki omille kierroksilleen lähteneestä uhriutumistarinasta on amerikkalaisnäyttelijä Jussie Smollettin tapaus.
Amerikkalainen tuomioistuin vahvisti viime viikolla, että Smollett valehteli joutuneensa rasistisen ja homofobisen viharikoksen uhriksi. Hänen kaulaansa väitetysti laitettu hirttoköysi osoittautui osaksi lavastusta, jonka järjestämisestä Smollett oli maksanut nigerialaisveljeksille. Smolletia uhkaa jopa kolmen vuoden vankeustuomio, vaikka ehdollista tuomiota pidetään todennäköisempänä. Sitä ennen ehti kuitenkin tapahtua paljon.
Kaksi vuotta sitten Smollett syötti pajunköyttä sekä medialle että poliisiviranomaisille väittäessään joutuneensa rasistisen hyökkäyksen kohteeksi. Tuoreeltaan amerikkalaisjulkkikset &#8211; sittemmin presidentiksi valittua Joe Bidenia &#8211; myöten kiirehtivät osoittamaan Smolletille tukeaan tunteisiin vetoavilla somepäivityksillä.
<blockquote class="twitter-tweet" data-width="500" data-dnt="true">
What happened today to <a href="https://twitter.com/JussieSmollett?ref_src=twsrc%5Etfw">@JussieSmollett</a> must never be tolerated in this country. We must stand up and demand that we no longer give this hate safe harbor; that homophobia and racism have no place on our streets or in our hearts. We are with you, Jussie. <a href="https://t.co/o8ilPu68CM">https://t.co/o8ilPu68CM</a>
&mdash; Joe Biden (@JoeBiden) <a href="https://twitter.com/JoeBiden/status/1090422326783606784?ref_src=twsrc%5Etfw">January 30, 2019</a></blockquote>
<script async src="https://platform.twitter.com/widgets.js" charset="utf-8"></script>
Smollettin tarinaan alkoi kuitenkin nopeasti kohdistua <a href="https://www.complex.com/pop-culture/jussie-smollett-case-timeline/good-morning-america-interview">epäilyjä</a>. Tapauksesta kertoo paljon se, että amerikkalaisnäyttelijän tukijoiksi ensin ilmoittautuneet julkkikset ja poliittiset silmäätekevät ovat olleet hyvin hiljaa sen jälkeen, kun Smolletin tarinan ristiriitaisuudet vähitellen alkoivat purkautua.
Rasismikokemukset ovat uhritarinoiden peruskauraa
Kuten edellä todettiin, uhriutuminen on modernia vallankäyttöä ja erilaisten etujen haalimista ihmisten myötätuntoon vetoamalla. Smolletin kohdalla tämä pitää erityisesti paikkansa, sillä viranomaisten mukaan motiivina viharikoksen lavastamiseen oli se, että hän pyrki keräämään tapauksella julkisuutta saadakseen enemmän palkkaa Empire-tv-sarjassa. Viidennellä tuotantokaudella Smollettille maksettiin 100 000 dollaria joka jaksosta.
Tunteisiin vetoava kertomus rasismin kohteeksi joutumisesta on uhriutumiskulttuurin ja uhritarinoiden peruskauraa. Kotimainen versio Smolletista voisi olla SDP:n kuntapoliitikkona tunnetuksi tullut Abdirahim ”Husu” Hussein, joka väitti marraskuussa 2019 sometileillään, että hän oli joutunut poistamaan moottiritiellä kesken ajon kuljettamastaan taksista rasistisesti käyttäytyneen asiakkaan. Valtakunnallisessa mediassa <a href="https://www.uusisuomi.fi/uutiset/pysaytin-auton-moottoritiella-ja-pyysin-poistumaan-kyydista-husu-hussein-kertoo-joutuneensa-rasistisen-hyokkayksen-kohteeksi/d5324d08-0a82-4b4a-9336-0eac337c0f53">Husun väitteet</a> menivät sukkana läpi.
Husun toiminta rasistiasiakasta vastaan herätti aluksi laajaa ihastusta, mutta myös ihmettelyä ja jatkokysymyksiä. Sosiaalisessa mediassa alettiin lopulta ihmetellä epäselvyyksiä kuten sitä, että autoa ei saa pysäyttää moottoritiellä eikä asiakasta jättää heitteille. Lopulta taksin lokitiedoista selvisi, että Hussein ei ollut puhunut totta.
Valehtelun paljastuttua Hussein selitti halunneensa herättää keskustelua ulkomaalaistaustaisten taksikuskien kokemasta rasismista. Yhdistelemällä todellisuutta ja kuvitelmia saatiin aikaiseksi jälleen yksi tunteisiin vetoava rasismikokemustarina, jossa kertojalle tarjoutui tilaisuus vetäytyä median uhriposition tuulensuojaan keräämään myötätuntoa ja tsemppaavia kommentteja.
Husseinin motiiveja tekaistulle rasismitarinalle voi vain arvailla. Occamin partaveitsenä tunnetun <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Occamin_partaveitsi">ajattelumallin</a> mukaan yksinkertaisin selitys on paras. Voidaan päätellä, että Husseinin motiivi oli huomion ja näkyvyyden hakeminen, ja tunnetusti politiikkaan pyrkivät ja politiikan liepeillä häärivät toimijat tarvitsevat huomiota.
Viktimokratia on demokratian jälkeläinen
Mitä ilmiöstä pitäisi ajatella ja miten uhriutumiskulttuuria pitäisi hahmottaa? Yhdysvaltalainen kirjailija ja teologi Peter Leithart kuvaa esseekirjoituksessaan, että olemme kulttuurisesti siirtyneet niin sanotun <a href="https://www.firstthings.com/web-exclusives/2018/11/clashing-victimocracies">viktimokratian aikaan</a>.
Nettisanakirja määrittelee viktimokratian <a href="https://www.urbandictionary.com/define.php?term=Victimocracy">demokratian jälkeläiseksi</a>, jossa suurin uhri tuottaa eniten valtaa. Viktimokratia on meritokratian vastakohta. Meritokratia on järjestelmä, jossa valta ansaitaan kyvykkyyden ja ansioiden, siis henkilön meriittien kautta.
Leithart kirjoittaa, että viktimokratia on poliittinen ja kulttuurinen järjestelmä, jonka keskiössä on binaarinen jako suosittuihin ja epäsuosiossa oleviin ihmisryhmiin.
Viktimokratiassa median, politiikan ja akateemisen eliitin toimijat edistävät suosittujen ryhmien asiaa ja pyrkivät horjuttamaan epäsuotuisten asemaa. Suosituksi katsotun ryhmän jäsenyys saadaan esimerkiksi rodun, sukupuolen, seksuaalisen suuntautumisen, uskonnon ja maahanmuuttajastatuksen perusteella. Näiden ryhmien jäsenten oletetaan kokevan arjessaan huonoa kohtelua ja sortoa.
Leithartin mukaan järjestelmän perusperiaate on uhrin asema, joka on tarjolla väitetysti tiettyihin ryhmiin kuuluville. Suosituksi katsotut ryhmät ovat uhreja, epäsuotuiset taas ovat niitä, jotka uhraavat muita.
Syytökset viharikoksista ja rasismista ovat käyttökelpoisia työkaluja uhriasemassa olevien ihmisryhmien ja yksilöiden aseman pönkittämisessä. Oletetut ja koetut vääryydet ja sorto ovat perusteena etuisuuksien ja valta-aseman lujittamiselle. Mitä sorretumpi henkilö, sen parempi ja sitä enemmän oikeassa.
Laajemmassa kontekstissa uhriutumista voidaan hahmottaa intersektionaalisen feminismin viitekehyksessä. <a href="https://paivanbyrokraatti.com/2020/07/21/intersektionaalinen_feminismi/">Intersektionaalinen feminismi</a> on oppijärjestelmä, jonka mukaan ihminen ei ole ensisijaisesti yksilö vaan viiteryhmänsä edustaja. Ryhmien jäsenten katsotaan olevan erilaisissa valta- tai uhriasemissa.
Käytännössä intersektionaalinen feminismi pisteyttää ihmiset uhriutumisasteen mukaan. Tässä ryhmäjaossa pohjimmaiseksi jää valkoihoinen suomalainen heteromies, jota ei voida asettaa mihinkään uhrilokeroon.
Positiivinen erityiskohtelu on käänteistä syrjintää
Kuten Leithart esittää, viktimokratia ei ole yksinomaan kulttuurinen järjestelmä, vaan samalla osa poliittista järjestelmää. Se ilmenee esimerkiksi positiivisena erityiskohteluna, jossa valtaväestöstä poikkeavat ominaisuudet oikeuttavat uhriryhmään katsotuksi kuuluvalle erilaisia etuja ja ohituskaistoja.
Yhdysvalloissa on käytetty opetusmenetelmää, jossa opettaja voi kohdella luokan oppilaita eri tavoilla sen mukaan, mikä heidän ihonvärinsä tai sukupuolensa on. Progressive Stack -metodin mukaisesti syrjäytyneet – siis<a href="https://www.researchgate.net/publication/329187137_In_Defense_of_the_Progressive_Stack_in_advance_A_Strategy_for_Prioritizing_Marginalized_Voices_during_In-Class_Discussion"> uhriryhmään kuuluvat</a> – oppilaat saavat opettajalta puheenvuoron ennen valtaväestöön kuuluvia oppilaita. Metodin puolustajien mukaan mitään väärää ei tapahdu, koska valtaväestön oppilaiden oletetaan hyötyvän järjestelystä.
Suomalaisessa järjestelmässä positiivinen erityiskohtelu on luettavissa esimerkiksi yhdenvertaisuuslaista, jonka perusteista säädetään lain 9  §:ssä: &#8220;Sellainen oikeasuhtainen erilainen kohtelu, jonka tarkoituksena on tosiasiallisen yhdenvertaisuuden edistäminen taikka syrjinnästä johtuvien haittojen ehkäiseminen tai poistaminen, ei ole syrjintää.&#8221;
Positiivinen erityiskohtelu on kuitenkin käytännössä käänteistä syrjintää, koska menettely mahdollistaa sen, että tiettyjä ihmisryhmiä voidaan tukea erityistoimin. Samalla menettely nakertaa pohjaa klassiselta tasa-arvolta ja yhdenvertaisuudelta.
Positiivista erityiskohtelua on pilotoitu <a href="https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/helsinki-kokeilemassa-positiivista-erityiskohtelua-tyohonotossa-kaupunki-vakuuttaa-etta-jatkossakin-valitun-on-oltava-pateva/7997862#gs.l42px4">Helsingin kaupungin hankkeessa</a>, jossa pyrittiin lisäämään ”henkilöstön monimuotoisuutta” antamalla joissain rekrytointitilanteissa etusija aliedustettuun ryhmään kuuluville. Tällaisia ryhmiä voivat olla yhdenvertaisuusvaltuutetun mukaan esimerkiksi maahanmuuttajat tai vammaiset.
Todellisten huono-osaisten ääni ei kuulu
Uhriryhmään kuulumisella on mahdollisuus haalia etuja ja vaikutusvaltaa. Niinpä järjestelmä on omiaan kiihdyttämään uhriutumisen kokemusta, eli tietoisesti ohjaamaan ihmistä hakeutumaan uhrin asemaan. Samalla uhriutumiseen tulee mukaan ripaus kilpailua.
Uhriutuminen ei kuitenkaan ole hyväksi persoonalle ja ajattelulle. Toistuva ja kumuloituva uhriasemasta muistuttaminen on omiaan kiihdyttämään kehitystä, jossa ihminen jopa tiedostamattaan omaksuu uhriryhmään kuulumisen osaksi persoonaansa.
Viime vuonna julkaistu psykologian alaan kuuluva <a href="https://psycnet.apa.org/doiLanding?doi=10.1037%2Fpspp0000329">tutkimus osoittaa</a>, että ihmiset, joilla on taipumusta uhriutumiseen joko aidoin tai tekaistuin perustein, ovat todennäköisesti myös alttiimpia valehtelemaan, manipuloimaan ja pettämään muita ihmisiä henkilökohtaisen hyötymisen vuoksi.
Koska viktimokratiassa ja uhrijärjestelmässä uhrin status ja sen mukana tulevat edut saavutetaan vain oletettuun uhriryhmään kuulumisen kautta, seuraus on, että ”väärään” ryhmään kuuluvien henkilöiden ei edes katsota voivan kokea sortoa tai vääryyksiä.
Opportunistinen uhriaseman tavoittelu ja sen käyttäminen hyväksi on erittäin haitallista koko yhteiskunnan tasolla, sillä maailmassa riittää todellisia avuntarvitsijoita ja haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä, jotka konkreettisesti tarvitsisivat tukea ja apua yhteisöltä. Tällaisia ovat esimerkiksi monivammaiset lapset, joiden puolestapuhujat ovat vähissä.
2020-luvun medioituneessa huomiotaloudessa todellisten huono-osaisten ääni kuuluu heikosti.
&nbsp;

Mitä amerikkalaiset edellä, sitä suomalaiset perässä – uhriutumisesta ja loukkaantumisesta tuli someajan modernia vallankäyttöä

Marja Sannikan keskusteluohjelmassa nähtiin perjantai-iltana hämmästyttävä jakso, jossa avaruustähtitieteilijä Esko Valtaojan ja Yle-radiotoimittaja, yhdenvertaisuuskouluttaja Renaz Ebrahimin keskustelu cancel-kulttuurista ja rasismista saavutti eeppiset mittasuhteet. Veri kuohahti, ja keskustelu lähti totaalisesti lapasista. Yhteistä näkemystä paremman maailman rakentamisesta ei todellakaan löytynyt. Kiivaan keskustelun lopuksi sekä keskustelijat että juontaja vaikuttivat varsin hämmentyneiltä. Somekommenteista päätellen myös kuulijoille jäi hämmentynyt olo.
Ylen Marja Sannikan <a href="https://areena.yle.fi/1-50667789">ohjelman</a> teemana oli &#8220;voiko hyvien asioiden ajaminen lisätä pahaa&#8221;. Tarkoitus oli keskustella siitä, voivatko väärät keinot hyvien asioiden ajamiseksi jopa lisätä vastakkainasettelua ja vihaa. Loppujen lopuksi ohjelmassa nähtiin malliesimerkki juuri tästä, kun pakolaisena Suomeen muuttanut Iranin kurdi Renaz Ebrahimi ryhtyi läksyttämään &#8220;etuoikeutetun valkoisen patriarkaatin&#8221; edustajaksi kokemaansa Esko Valtaojaa.
Tamperelaisen PS-valtuutetun Joakim Vigeliuksen Twitter-päivityksessä on näkyvissä debatin kiihkein osa:
<blockquote class="twitter-tweet" data-width="500" data-dnt="true">
Esko Valtaoja: ei pitäisi kytätä yksittäisiä sanoja, vaan mitä sanoilla tarkoitetaan. Esimerkiksi n-sana&#8230;
Woke-aktivisti: superjärkyttävää, epämukavaa, epäsensitiivistä, turvaton tila!
Aktivisti antoi kasvot juuri sille, mistä emeritusprofessori Valtaoja puhui. <a href="https://t.co/NTh4jAKwkx">pic.twitter.com/NTh4jAKwkx</a>
&mdash; Joakim Vigelius (@joakimvigelius) <a href="https://twitter.com/joakimvigelius/status/1461799236291465225?ref_src=twsrc%5Etfw">November 19, 2021</a></blockquote>
<script async src="https://platform.twitter.com/widgets.js" charset="utf-8"></script>
Koko lähetys on nähtävissä <a href="https://areena.yle.fi/1-50667789#autoplay=true">Yle Areenassa</a> &gt;
<hr />
Marja Sannikka listasi ohjelman alussa viisi asiaa, jotka hänen mielestään ovat vääriä keinoja ajaa hyviä asioita. Lähes kaikista näistä nähtiin käytännön esimerkkejä keskustelun kuluessa.
1. Cancel-kulttuuri, jossa ihminen tuomitaan kokonaan epäkelvoksi, jos hän sanoo jotain vähänkään epäilyttävää. 
2. Ihmisten lokerointi ryhmiin ihonvärin tai etnisyyden perusteella. 
3. Me vs. ne -ajattelu. 
4. Keskustelun estäminen. 
5. Kulttuureista oppimisen eli ns. &#8220;kulttuurisen omimisen&#8221; kieltäminen.
<h4>Tietokirjailija: &#8220;Woke-uskontoa pitää vastustaa&#8221;</h4>
Ohjelman ensimmäisellä jaksolla Sannikka ja tietokirjailija Osmo Tammisalo keskustelivat woke-kulttuurista, vähemmistöihin kohdistuvasta huumorista ja &#8220;kulttuurisesta omimisesta&#8221;. Tammisalo kutsui valaistunutta woke-ajattelua uskonnoksi muiden joukossa.
&#8211; Meidän pitää vastustaa totalitarismia ja ajatuskontrollia sen kaikissa muodoissa, Tammisalo kiteytti. Tuli se sitten kristinuskosta, islamista tai woke-uskonnosta.
<h4>Maustetyttöjen canceloija vastaan emeritusprofessori</h4>
Ohjelman toisella jaksolla keskustelemassa olivat avaruustähtitieteen emeritusprofessori Esko Valtaoja ja <a href="https://areena.yle.fi/audio/1-50292274">Yle-radiotoimittaja</a> ja <a href="https://musiikkimedia.fi/speaker/renaz-ebrahimi-random-life/">yhdenvertaisuuskouluttaja</a> Renaz Ebrahimi. Ebrahimi <a href="https://yle.fi/uutiset/3-11114400">tunnetaan</a> muun muassa siitä, että ollessaan &#8220;Emma-raadin historian ensimmäinen ruskea ihminen&#8221; hän esti Maustetytöt-yhtyeen pääsyn Emma-palkintoehdokkaaksi, koska yhdessä yhtyeen kappaleessa oli käytetty hänen mielestään väärää sanaa.
Viisivuotiaana Suomeen muuttanut Ebrahimi kertoi pitävänsä hyvänä sitä, että vähemmistöillä on vihdoinkin mahdollisuus puhua ja ottaa tilaa mediassa. Ja tilaa hän todellakin otti.
Valtaoja vertasi nykyistä poliittisen korrektiuden aikakautta 70-luvun taistolaisuuteen, jolloin tärkeintä oli puhdasoppisuus eikä se, että tehtäisiin oikeasti jotakin. Valtaojan mukaan &#8220;kyttäämismentaliteetti&#8221; kääntyy itseään vastaan.
&#8211; Kuvitteleeko joku, että me suomalaiset alkaisimme suhtautua suopeammin afrikkalaisiin ja antamaan enemmän kehitysapua tämän totaalisen naurettavan Afrikan tähti -kohun jälkeen? Valtaoja kysyi.
&#8211; Yksittäisten sanojen kyttäämisen sijasta pitäisi keskittyä siihen, mitä ihmiset oikeasti tarkoittavat, Valtaoja sanoi.
<h4>&#8220;N-sana&#8221; johti välittömään triggeröitymiseen</h4>
Valtaoja otti esimerkiksi &#8220;pahamaineisen n-sanan&#8221;.
&#8211; On aivan eri asia, jos kansanedustaja puhuu &#8220;hyppivistä neekeriukoista&#8221; kuin jos Peppi Pitkätossun isä on neekerikuningas. Pitäisi katsoa, mitä sanalla tarkoitetaan eikä pelkästään sitä sanaa itseään.
Valtaojan vetoomus kaikui kuitenkin kuuroille korville, sillä Renaz Ebrahimi oli jo havainnut kiellettyjä sanoja ja päättänyt uhriutua.
&#8211; Tämä on ensinnäkin ihan superjärkyttävää, että mä olen tällaisessa tilassa, missä valkoinen ihminen ruskean ihmisen vieressä kaksi kertaa käyttää n-sanaa ihan tahallaan, Renaz Ebrahimi sanoi voimakkaan kiihtyneenä.
&#8211; Tämä on todella epämukava, todella epäsensitiivinen, todella turvaton tila tällä hetkellä. Että on tosi ikävää, että minä olen tässä tilassa ja joudun tähän keskusteluun tällä tavalla.
Ebrahimi oli selvästikin unohtanut aiemman lausuntonsa, jonka mukaan &#8220;meillä pitää olla kaikilla vähän epämukavaa, jotta me päästään oikeasti siihen tasa-arvoiseen maailmaan&#8221;.
<h4>Emeritusprofessori syytetyn penkillä</h4>
Esko Valtaoja katsoi Ebrahimia hyvin hämmentyneenä tämän jatkaessa läksytystä. Valtaoja ei ollut selvästikään valmistautunut tällaiseen keskusteluun.
&#8211; Tämä on just se ongelma, että vähätellään ihmisiä, joita satutetaan ja joita sorretaan. Ja sen takia me ei päästä näissä keskusteluissa koskaan eteenpäin, koska sulla on epämukava olla ja sä et halua ottaa vastuuta, Renaz Ebrahimi sanoi Esko Valtaojaa osoittaen.
&#8211; Sä et halua muokata sun tapoja tehdä asioita, koska etuoikeutettuna ihmisenä sä olet saanut todennäköisesti koko elämäsi vain tehdä asioita ilman, että sä joudut vastuuseen niistä.
&#8211; Toisin kuin minä esimerkiksi olen pienestä pitäen oppinut elämään maailmassa, jossa mä joudun jatkuvasti miettimään, mitä mä saan tehdä, mitä mä saan sanoa, mitä sanoja mä voin käyttää, mitä sanoja musta käytetään.
&#8211; Jos mä loukkaan sua, jos mä esimerkiksi löisin sua nyt, ja sä sanot &#8220;mua sattuu&#8221;, niin enhän mä voi sanoa sinulle, että ei tuo voi sattua, Ebrahimi sanoo Valtaojaa kohti huitoen.
<h4>Nenäpäivä ylläpitää kärsimyskuvastoa?</h4>
Valtaoja yritti välillä puolustautua.
&#8211; Mä olen pienen ikäni koettanut tehdä juuri sitä parempaa maailmaa, mitä sinäkin olet tavoittelemassa, Valtaoja sanoi.
Valtaoja yritti viedä keskustelua takaisin aiempaan argumenttiinsa, että tärkeintä eivät ole yksittäiset sanat vaan se, miten niitä käytetään. Ja että paljon sanoja tärkeämpiä ovat positiiviset teot paremman maailman puolesta.
Ebrahimille tämä ei kuitenkaan kelvannut, vaan hän alkoi kritisoida sitä, miten intersektionaalisia feministejä ja antirasisteja syytetään cancel-kulttuurista.
&#8211; Missä on ne teidän teot, Ebrahimi tivasi Valtaojalta.
&#8211; No minä ajoin viime perjantaina Tampereelle ja olin siellä koko päivän Nenäpäivässä, yritti Valtaoja kertoa.
&#8211; Joka on myös ongelmallinen, huudahti Ebrahimi väliin. Nenäpäivä on kärsimyskuvastoa ylläpitävä.
&#8211; Mitä minun sitten pitäisi tehdä, puuskahti Valtaoja tuskastuneena ja kertoi erilaisista kampanjoista, joihin on elämänsä aikana osallistunut.
&#8211; Jos nämäkin teot paremman maailman puolesta ovat jotain rasistista juttua, niin en minä osaa enää muuta kuin levitellä käsiäni, avaruustähtitieteen emeritusprofessori totesi.
<h4>Ebrahimi: &#8220;Värisokeus on väärin &#8211; ihonväri pitää tiedostaa&#8221;</h4>
Keskustelu jatkui samalla linjalla: Ebrahimi syyllisti Valtaojaa ja Valtaoja yritti puolustautua syytöksiltä. Juontaja Marja Sannikka kysyi seuraavaksi ihmisten lokeroimisesta ihonvärin mukaan. Valtaoja vastusti ihonvärin ja etnisyyden perusteella tehtävää ihmisten luokittelua.
&#8211; Erittäin eri mieltä, Ebrahimi totesi. Mä koen, että me elämme sellaista aikaa, että meidän pitää tiedostaa nämä asiat.
&#8211; Se että mä korostan mun ruskeutta ja sanon teitä valkoisiksi ihmisiksi on realismia.
&#8211; Monet valkoiset käyttää sitä, että &#8220;mä olen värisokea&#8221;, mutta sehän ei ole mikään positiivinen asia tämän hetkisessä maailmassa.
<h4>Myös juontaja sai kuulla etuoikeuksistaan valkoisena naisena</h4>
Seuraavaksi Renaz Ebrahimi piti juontaja Marja Sannikalle topakan luennon siitä, miten hänen statuksensa ja ihmisoikeutensa ja arvonsa &#8220;ruskeana naisena&#8221; ovat eri tasolla kuin Sannikan.
&#8211; Sulla on erilaista valtaa ja etuoikeutta kuin mulla, Ebrahimi sanoi.
&#8211; Mun on pakko sanoa, että mä en ymmärrä tästä enää sanaakaan. Anteeksi nyt vain, Valtaoja sanoi.
&#8211; Sinä oletat tietäväsi, mitä Marja ja minä ajattelemme sinusta, mutta eihän se voi pitää paikkaansa.
&#8211; Minä en oikein usko, että uhriutuminen ja herneen nenään vetäminen on paras tapa reagoida missään tilanteessa, Valtaoja kiteytti keskustelun loppusaldon.
<h4>PS:n riveistä kommentoidaan episodia</h4>
Kansanedustaja Leena Meri (ps.): &#8220;Toinen keskustelee asiallisesti ja analyyttisesti siitä että pitäisi katsoa motiiveja puheen takana eikä takertua vain yksittäiseen sanaan. Toinen räyhää ja kokee olonsa turvattomaksi studiossa. Malliesimerkki mitä on woke-ilmiö. &#8220;
<blockquote class="twitter-tweet" data-width="500" data-dnt="true">
Toinen keskustelee asiallisesti ja analyyttisesti siitä että pitäisi katsoa motiiveja puheen takana eikä takertua vain yksittäiseen sanaan. Toinen räyhää ja kokee olonsa turvattomaksi studiossa. Malliesimerkki mitä on <a href="https://twitter.com/hashtag/woke?src=hash&amp;ref_src=twsrc%5Etfw">#woke</a> ilmiö <a href="https://t.co/Wnabo8uOYP">https://t.co/Wnabo8uOYP</a>
&mdash; Leena Meri (@leena_meri) <a href="https://twitter.com/leena_meri/status/1461991999645573121?ref_src=twsrc%5Etfw">November 20, 2021</a></blockquote>
<script async src="https://platform.twitter.com/widgets.js" charset="utf-8"></script>
Kansanedustaja Lulu Ranne (ps.) vastaa Leena Merelle: &#8220;Tärkeä ohjelma tehdessään ihmisille näkyväksi, mistä woke-ilmiössä ja sen hurmoksellisessa oikeaoppisuuden vaatimuksessa todella on kyse.&#8221;
PS-Nuorison Miko Bergbom: &#8220;Olen erittäin onnellinen siitä, että woke-kulttuurin edustajat päästetään ääneen telkkarissa. Tämän avulla myös muu Suomi huomaa, kuinka pimeää ja aggressiivista ilmapiiriä tuo rotuerotteluun erikoistuva jengi edustaa.&#8221;
<blockquote class="twitter-tweet" data-width="500" data-dnt="true">
Olen erittäin onnellinen siitä, että woke-kulttuurin edustajat päästetään ääneen telkkarissa.
Tämän avulla myös muu Suomi huomaa, kuinka pimeää ja aggressiivista ilmapiiriä tuo rotuerotteluun erikoistuva jengi edustaa.
&mdash; Miko Bergbom (@BergbomMiko) <a href="https://twitter.com/BergbomMiko/status/1461977365534363661?ref_src=twsrc%5Etfw">November 20, 2021</a></blockquote>
<script async src="https://platform.twitter.com/widgets.js" charset="utf-8"></script>
<hr />

Uskomaton näytelmä: Yle-toimittaja Renaz Ebrahimi hyökyi absurdilla tavalla Esko Valtaojan kimppuun – lopputuloksena syntyi vakuuttava näyttö siitä, mikä woke-ilmiössä on pielessä

Edistyksellisenä itseään pitävä talouselämän lontoolainen mahtilehti varoittaa lukijoitaan aliarvioimasta vasemmalle kallistuvan identiteettipolitiikan vaaroja

Syyskuisessa kansijutussaan <a href="https://www.economist.com/leaders/2021/09/04/the-threat-from-the-illiberal-left">Economist</a> tekee selvän pesäeron vasemmistolaisen “woke-liberalismin” ja edustamansa klassisen liberalismin välille. Pääkirjoituksessaan lehti toteaa, että jotakin on mennyt pahasti pieleen läntisessä liberalismissa. Sen mukaan klassinen liberalismi uskoo edistyksen tulevan debatin ja uudistuksien kautta.
“Yli 250 vuoden ajan klassinen liberalismi on tuonut mukanaan ennennäkemätöntä edistystä. Se ei tule katoamaan tuosta vain savuna ilmaan. Mutta se käy läpi vakavaa testiä, kuten se kävi sata vuotta sitten, kun sekä bolshevismin että fasismin syövät alkoivat syödä Eurooppaa sisältä käsin.”
The Economistin mukaan (klassisten) liberaalien on aika ymmärtää, mikä heidän vastassaan on ja alkaa panna hanttiin.
Kuten arvata saattaa, lehti pitää Yhdysvalloissa, vapausaatteen henkisessä kodissa, suurimpana vaarana vapautta vastaan Trumpin oikeistoa.
Mutta kritiikillä on uusi kohde.
Vasemmiston hyökkäystä vapautta vastaan Economist hankalammin hahmotettavana, koska amerikanenglannin “liberaali” on alkanut sisällyttää itseensä myös epäliberaalin vasemmiston.
Teemanumerossaan Economist kuvaa ilmiötä, jota myös <a href="https://www.suomenuutiset.fi/entista-useampi-tutkija-pitaa-cancel-kulttuuria-uhkana-akateemiselle-vapaudelle-toiset-kieltaytyvat-tunnustamasta-ilmion-olemassaoloa/">Suomen Uutiset </a>on käsitellyt lukuisia kertoja: eliittiyliopistoilta leviää autoritaarista vasemmistoajattelua muuhun yhteiskuntaan.
“Kun nuoret vastavalmistuneet ovat päässeet töihin laatulehtiin ja politiikkaan, liike-elämään ja koulutukseen, he ovat tuoneet mukanaan kauhukuvat turvattomuuden tuntemisesta (safe space -vaatimus) ja agendan, joka jumittaa ahtaasti ymmärretyssä visiossa oikeudenmukaisuuden saavuttamisesta alistetuille identiteettiryhmille.”
Lehden mukaan nämä akateemiset vasemmistolaiset toivat mukanaan myös taktiikan, jolla pakotetaan muita ideologiseen puhdasoppisuuteen. Keinot ovat tutut deplatforming ja canceling, joille termeille ei ole löytynyt kunnollisia suomenkielisiä vastineita. Keinoja käytetään sekä vihollisiin että liittolaisiin, jotka eivät ole pysyneet ruodussa. Deplatforming ja cancel viittaavat sananvapauden rajoittamiseen rikosoikeuden ulkopuolella ilman varsinaista sensuuria. Tyypillistä on uhkailu vaiennettavan julkaisualustoja, tapahtumajärjestäjiä tai työnantajia kohtaan.
<h4>Autoritaarinen vasemmisto palauttaa lännen keskiajalle</h4>
Economist vertaa nykyistä autoritaarista vasemmistoa siihen kirkon ja valtion erottamattomaan kokonaisuuteen, joka hallitsi Eurooppaa aina 1700-luvulle ja klassisen liberalismin voittoon asti.
Lehden mukaan epäliberaali vasemmisto ja klassiset liberaalit (kuten Economist esittää itse olevansa) tavoittelevat pitkälti samoja asioita. Molemmat esimerkiksi uskovat, että ihmisten tulee saada kukoistaa seksuaalisuudestaan tai rodustaan riippumatta. Molemmat epäilevät auktoriteetteja ja molemmat uskovat muutoksen haluttavuuteen. Klassiset liberaalit ja epäliberaalit edistykselliset kuitenkin eroavat toisistaan täysin siinä, miten näihin päämääriin olisi tarkoitus päästä.
“Klassisille liberaaleille edistyksen täsmällinen suunta on mahdoton tietää. Sen täytyy olla spontaania ja muotoutua alhaalta ylös, ja se edellyttää vallanjakoa, niin ettei kukaan tai mikään ryhmä pitemmän päälle pysty yksin hallitsemaan.”
Sen sijaan epäliberaali vasemmisto pitää omaa valtaansa kaiken keskipisteenä, koska he ovat varmoja siitä, että todellinen edistys on mahdollista vain kun he ensin huolehtivat rodullisten, seksuaalisten ja muiden hierarkioiden purkamisesta.
Economistin pääkirjoituksen mukaan tällä erolla on merkittäviä seurauksia. Klassiset liberaalit uskovat mahdollisuuksien tasa-arvoon ja vapaaseen kilpailuun estämällä yritysten monopolisoituminen, puolustamalla elinkeinovapautta, uudistamalla radikaalisti verotusta ja mahdollistamalla koulutus kaikille koulutusseteleillä. Edistykselliset sen sijaan tavoittelevat lopputulosten “oikeudenmukaisuutta”, jonka mittarit he päättävät itse.
<h4>Vasemmistolle “värisokea” politiikka on rasistista</h4>
“Esimerkiksi tutkija-aktivisti Ibram X. Kendi väittää, että mikä tahansa ‘värisokea’ politiikka, mukaanlukien lasten osaamisen mittaaminen standardoiduilla testeillä, on rasistista, jos lopputuloksena on keskimääräisten rodullisten erojen kasvu, olivatpa tarkoitusperät sen takana kuinka valistuneita tahansa.”
Klassista liberalismia edustavan Economistin mukaan ei vain ryhmien, vaan ennen kaikkea yksilöiden, kohtelun tulee olla yhdenvertaista, jotta yhteiskunta kukoistaa.
Vanhan koulukunnan edistykselliset ovat pysyneet sananvapauden kannattajina. Mutta epäliberaalit edistykselliset ajattelevat, että oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo edellyttää pelikentän kallistamista vastoin niitä, jotka ovat etuoikeutettuja ja taantumuksellisia.
Se tarkoittaa rajoituksia heidän sananvapauteensa käyttäen uhriuden kastijärjestelmää, jossa etuoikeutetuksi miellettyjen on alistuttava niille, jotka voivat esittää olevansa uhreja ja tarvitsevansa kompensaatiota sen nojalla. Economistin mukaan samaan toimintatapaan kuuluu &#8220;taantumuksellisten&#8221; rankaisu varoittavaksi esimerkiksi muille. Seurauksena on syyttely ja vaientaminen.
Economist siteeraa taloustieteilijä Milton Friedmania, jonka kerrotaan sanoneen, että yhteiskunta, joka asettaa tasa-arvon vapauden edelle, ei saavuta kumpaakaan.
“Hän oli oikeassa. Epäliberaalit edistykselliset luulevat, että heillä on suunnitelma alistettujen ryhmien vapauttamiseksi. Todellisuudessa heillä on yksilöiden sortamisen kaava &#8211; joka ei juurikaan eroa populistisen oikeiston suunnitelmista. Omilla tavoillaan molemmat ääripäät asettavat vallan prosessin edelle, päämäärän keinojen edelle ja ryhmäedut yksilönvapauksien edelle”, Economistin pääkirjoitus toteaa.
<h4>Vapausaate on ihmisluonnolle vaikea</h4>
Miksi klassisen liberalismin on sitten vaikea pärjätä tässä maailmassa? Economistin mukaan jotkin klassisen liberalismin piirteet ovat vastoin ihmisen luontaisia ajattelutapoja.
Se vaatii kannattajaansa puolustamaan vastapuolen sananvapautta silloinkin, kun tietää niiden olevan väärässä. Yrityksiä ja niiden työntekijöitä ei sovi suojata luovalta tuholta. Rakkaimpasi saavat edistyä urallaan vain omilla meriiteillään, vaikka kaikki vaistosi kehottaisivat venyttämään sääntöjä heidän puolestaan. Sinun on hyväksyttävä poliittisten vastustajiesi voitto uurnilla, silloinkin kun ajattelet että ne raunioittavat koko maan.
Economistin mukaan Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen lännen ylimieliset eliitit menettivät tuntumansa liberalismin nöyryyteen ja itse-epäilyyn. Sosialismin jälkeen liberalismilla ei näyttänyt olevan ideologista haastajaa. Eliitit alkoivat uskoa, että he ovat aina oikeassa. He muokkasivat Yhdysvaltain meritokratiaa suosimaan itsensä kaltaisia ihmisiä. Finanssikriisin jälkeen talous kasvoi liian hitaasti, ja eliitti alkoi asennoitua työväenluokasta tulevaan kritiikkiin halveksuvasti.
<h4>Vasemmiston uhka pitää ottaa vakavasti</h4>
Lehti varoittaa ottamasta epäliberaalin vasemmiston uhkaa klassiselle liberalismille liian kevyesti. Liian monet vasemmalle kallistuvat liberaalit peesaavat vasemmistoa sosiaalisen oikeudenmukaisuuden vaatimuksissa. He hyväksyvät sen, että muutos edellyttää epäliberaalia suvaitsemattomuutta.
Economist vaatii pääkirjoituksessaan klassisia liberaaleja löytämään taistelutahtonsa uudestaan.
“Heidän on kamppailtava kiusaajia ja canceloijia vastaan. [Klassinen] liberalismi on yhä paras oikeudenmukaisen edistyksen moottori. [Klassisilla] liberaaleilla pitää olla rohkeutta sanoa se.”
Economist on vaikutusvaltainen toimija. Sen lukijakunta on pitkälti sitä talouselämän eliittiä, joka on viime vuodet harjoittanut johtamissaan yrityksissä hämmästyttävän pitkälle menevää radikaalivasemmiston identiteettipolitiikan myötäilyä.
Nyt julkaistu teemanumero on talousglobalistien ensimmäisiä itsekriittisiä puheenvuoroja äärivasemmistolaista woke-identiteettipolitiikkaa vastaan.

Jopa globalistinen Economist -lehti on huolissaan vasemmistolaisesta woke-kulttuurista

Perussuomalaisten kansanedustaja Jussi Halla-aho puhui tv-haastattelussa sananvapauden merkityksestä, cancel-kulttuurista, uhripääomasta sekä väistämättömistä reaktioista, jotka seuraavat kiellettyjen aiheiden nostamisesta poliittiseen keskusteluun.

Perussuomalaisten kansanedustaja Jussi Halla-aho kertoi eilen Alfa-TV:n Sanna Ukkola Live -ohjelmassa, että aikoinaan tullessaan politiikkaan hänen oli vaikea kuvitella, miksi poliittisessa keskustelussa niin monet teemat ja keskusteluaiheet menevät ihmisillä tunteisiin ja ihon alle.
Halla-ahon mukaan useiden ihmisten kanssa on mahdollista keskustella lähes mistä tahansa aiheesta, mutta poikkeuksena maahanmuutto on usein se ”sokea piste”, jossa loogiset argumentit eivät enää päde.
&#8211; Jonkin verran maahanmuuttokeskustelussa on toki menty eteenpäin. Edelleen näkee silti paljon lehtien pääkirjoituksia ja kolumneja, jotka on kirjoitettu ikään kuin ”suvakkinäkökulmasta”, ja ne olisi siten voitu yhtä hyvin kirjoittaa 10-15 vuotta sitten. Keskustelun suhteen Suomessa ei ole vielä tapahtunut samanlaista vallankumousta kuin esimerkiksi Ruotsissa tai muissa pohjoismaissa, joissa keskustelun sävy on muuttunut täysin, varsinkin vuoden 2015 tapahtumien jälkeen, Halla-aho sanoo.
Halla-aho toteaa, että maahanmuutto on poliittisena teemana edelleen tabu, eli kiellettynä pidetty keskustelunaihe. Sen rinnalle on nykyään tullut muitakin aiheita, joita Halla-aho vertaa ”pyhään lehmään”.
&#8211; Nykyään seksuaalisuuteen ja sukupuoli-identiteettiin liittyvät kysymykset tuntuvat aiheuttavan samalaisia reaktioita. Ne ovat ikäviä, ja herättävät tavallisissa ihmisissä ärtymystä. Itse en kuitenkaan pidä näitä ilmiöitä yhtä vaarallisina, koska kaikki hulluudet menevät aina ohi.
Liberaaleiksi itseään kutsuvat harvoin ovat liberaaleja
Halla-ahon mukaan pyhänä lehmänä maahanmuutto on kuitenkin huomattavasti vaarallisempi aihe, koska se johtaa politiikkaan, jonka aiheuttamat vahingot ovat pysyviä ja vaikeita korjata.
Halla-aho toteaa myös, että kiellettyjen tabuaiheiden nostaminen poliittiseen keskusteluun on edelleen hankalaa.
&#8211; Ei ole olemassa sellaista tapaa esittää tiukkaa ja kansallismielistä maahanmuuttopolitiikkaa, joka saisi hyväksynnän niiltä, jotka ovat samasta aiheesta vahvaa eri mieltä ideologisista syistä.
&#8211; Meillä perussuomalaisilla on varmasti kehitettävää omassa viestinnässämme ja ilmaisussamme. Pyrimmekin tekemään sitä jatkuvasti paremmin, jotta meidän kanssamme samalla tavalla ajattelevien kynnys äänestää perussuomalaisia ei muodostuisi tarpeettoman korkeaksi, Halla-aho sanoo.
Hän jatkaa, että pelkästään ideologisen tabun rikkominen kuitenkin yleensä johtaa vihamieliseen reaktioon punavihreässä mediassa, täysin riippumatta siitä, miten asia on ilmaistu.
&#8211; Tutkimusten mukaan suuri osa toimittajista on punavihreitä puoluepoliittisessa merkityksessä. On vaikea sanoa, mikä olisi nimeltään se arvokokonaisuus, mitä perussuomalaiset edustaa. Sama ongelma pätee kuitenkin myös vastakkaiseen laitaan. Itse kutsun sitä mieluummin punavihreäksi kuin arvoliberaaliksi. Ne, jotka nykyään kutsuvat itseään liberaaliksi, ovat tyypillisesti kaikkea muuta kuin liberaaleja.
Sensuurilainsäädäntö iskee lopulta omiin luojiinsa
Halla-aho on usein korostanut sananvapauden merkitystä perusoikeutena. Perussuomalaiset puolueena on usein esittänyt sananvapautta rajoittavan lainsäädännön korjaamista.
Kuitenkin nykyisin eri yhteyksissä vaaditaan usein sananvapauteen kohdistuvia rajoituksia. Esimerkiksi hallituspuolue vihreät ovat esittäneet ”vihapuheen” torjuntaan tähtäävää tiukkaa lainsäädäntöä, vaikka monelle on epäselvää, mitä vihapuheella edes tarkoitetaan.
Halla-aho sanoo olevansa huolissaan siitä, miten kevyesti monet ihmiset nykyään suhtautuvat sananvapauden rajoituksiin silloin kun rajoitukset eivät suoraan rajoita heidän oikeuttaan ilmaista mielipiteitään.
&#8211; Sensuurilainsäädännöstä muodostuu helposti Frankensteinin hirviö, joka lopulta myös iskee omiin luojiinsa. Tällaiset lait ovat kaikkien vallanpitäjien käytössä, ja poliittiset suhdanteet voivat jonain päivänä muuttua. Sen takia kaikkien olisi syytä puolustaa sananvapautta myös silloin, kun se ei satu henkilökohtaisesti suojelemaan omia mielipiteitä.
Lakien tulisi olla selkeitä ja yksiselitteisiä
Halla-aho nostaa esille myös, että lakien tulisi olla mahdollisimman selkeitä ja yksiselitteisiä.
Sananvapauden rajoittamisen kannalta ongelmaksi on usein nähty varsinkin epäselvästi muotoiltu rikoslain perusmuotoinen säännös kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.
&#8211; Lain kirjain on voimakkaasti rajoittava, koska rikolliseksi teoksi on rajattu myös loukkaava puhe, jossa solvataan tai panetellaan jotakuta ilman että sanoja olisi määritelty. Kyse on myös siitä, miten lainkohtaa tulkitaan. Sanoisin, että valtakunnansyyttäjä (Raija Toiviainen), jolla on yksinoikeus ja velvollisuus nostaa syytteitä kiihottamisrikoksesta, niin hänellä on lähtenyt pahasti laukalle. En epäröi sanoa ääneen tätä kaikkien näkemää tosiasiaa, Halla-aho sanoo.
Laki kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ei suojele yksinomaan vähemmistöryhmiä, vaan lain säännöksessä on mainittu myös esimerkiksi vakaumukselliset tai niihin rinnastettavat ryhmät. Halla-aho katsoo, että kyseinen rikoslain pykälä, samoin kuin laki uskonrauhan rikkomisesta kuitenkin suojelee lähinnä tiettyjä etnisiä ryhmiä ja uskontoja
&#8211; Ne johtavat siihen, että ihmiset ovat taustastaan riippuen eriarvoisessa asemassa ja nauttivat eri asteista lain suojaa. Mielestäni tilanne on sietämätön länsimaisen liberaalin oikeusvaltion näkökulmasta.
Identiteettipolitiikka kulttuurivallankumouksen ytimessä
Halla-aho nosti uudestaan esille myös kuukausi aiemmin pitämänsä puheen teemat, jossa hän tarkasteli yhteiskunnan kulttuurivallankumousta, johon liittyy vahvasti identiteettipolitiikka sekä kulttuurisodat.
&#8211; Samanlaisia piirteitä oli aikoinaan Kiinan kulttuurivallankumouksessa tai vaikka Talibanien valtaannoususta Afganistanissa. Vuosituhannen taitteessa kauhisteltiin sitä, että talibanit räjäyttivät vanhan buddha-patsaan Afganistanissa, koska patsas koettiin loukkaavaksi ja se ei sopeutunut senhetkiseen vallitsevaan ääri-ideologiaan.
&#8211; Olen miettinyt eroaako tästä periaatteellisella tasolla se, että länsimaissa nykyään kaadetaan historiallisten henkilöiden patsaita. Tai pyritään kirjoittamaan uusiksi vuosisatoja sitten kirjoitettuja kirjoja koska ne eivät vastaa tämän päivän standardeja, Halla-aho sanoo.
Uhrius on haluttua pääomaa
Kulttuurivallankumoukseen liittyy myös nykyisin selvästi havaittavissa oleva pöyristymisen ja loukkaantumisen kulttuuri. Halla-ahon mukaan merkittävä syy tilanteeseen on se, että länsimaissa on takana pitkä hyvinvoinnin jakso.
&#8211; Kun ratkottavana ei enää ole oikeita ongelmia, niin ihmisluonto alkaa keksiä ongelmia. Vaikka sitten ihmisten sukupuolesta tai siitä, saako suomalaisia kutsua suomalaiseksi.
&#8211; Toisaalta on myös niin, että uhrius on tänä päivänä haluttua pääomaa. Monet nykyään mielellään kokevat kuuluvansa johonkin syrjittyyn uhrikategoriaan, koska sillä saa pelimerkkejä ja puheaikaa. Nykyajan intersektionaalinen ajattelu nimenomaan rakentaa kastijärjestelmää, jossa ihmisen oikeus puhua ja toisaalta eräät väistämisvelvollisuudet määrittyvät sen mukaan, millaisia, lähinnä syntymässä saatuja ominaisuuksia ihmisillä on. Esimerkiksi etninen tausta, sukupuolinen suuntautuminen ja niin edelleen. Tällöin ihmistä ei enää arvioida yksilönä, vaan ryhmän edustajana.
Cancel-kulttuuri perustuu ilmiantoihin
Kulttuurivallankumoukseen liittyy myös niin sanottu cancelointi eli joukkoistettu maalittaminen ja nettivainoaminen, jolla pyritään saamaan kohteen työpaikka, virka, maine, ystävyyssuhteet ja/tai perhe-elämä ”peruutettua”. Tarkoitus on siis tuhota ihmisen työura, elanto ja ihmissuhteet.
Viimeksi canceloinnin kohteeksi joutui urheiluvaikuttaja Aleksi Valavuori, joka <a href="https://www.suomenuutiset.fi/urheiluvaikuttaja-valavuori-kaytti-vaaria-sanoja-transurheilijoista-vasemmistopoliitikot-ja-toimittajat-santasivat-canceloimaan-deadnamen-kaytto-on-transfobiaa/">sai kimppuunsa</a> vasemmistopoliitikkoja, toimittajia ja aktivisteja sen jälkeen, kun Valavuori paheksui mieheksi syntyneiden transurheilijoiden osallistumista urheiluun naisten sarjoissa.
&#8211; Cancel-kulttuuri perustuu ilmiantoihin. Se muistuttaa satojen vuosien takaisia noitavainoja. Nykyään ihmisten fyysinen tuhoaminen ei kuitenkaan ole enää samalla tavalla muodikasta, vaan sen sijaan nykyään keskitytään tuhoamaan sosiaaliset suhteet ja työmahdollisuudet, Halla-aho arvioi.
&nbsp;

Halla-aho: Poliittisessa keskustelussa monet teemat menevät ihmisillä tunteisiin ja ihon alle – “Maahanmuutto on usein se sokea piste, jossa loogiset argumentit eivät enää päde”

Ihmisillä on evoluution luoma taipumus kokea myötätuntoa ja halu auttaa ongelmista kärsiviä ihmisiä. Internetin ja massamedian aikana ihmisten kyky tunnistaa oikeita uhreja vilpillisistä uhriutujista on kuitenkin heikentynyt huomattavasti. Tästä syystä uhriutumisesta on tullut entistä tehokkaampi tapa tavoitella resursseja ja vaikutusvaltaa. Tuore tieteellinen tutkimus osoittaa, että uhriutumisella on yhteys moraalisesti kielteisiin persoonallisuuspiirteisiin kuten narsismiin, manipulatiivisuuteen, itsekkyyteen sekä rehellisyyden ja nöyryyden puutteeseen. Nykyaikainen informaatioympäristö suosii kovaäänistä ja vilpillistä signalointia. Uhriutumisesta on tullut kilpailullista. Suurimpia häviäjiä tässä ovat kaikista suurimman avun tarpeessa olevat ihmiset.

Uhrin asema on perinteisesti ei-toivottu. Siihen liittyy vahingoittumista ja kärsimystä. Evoluution myötä ihmisille on kehittynyt kyky kokea myötätuntoa uhriksi joutuneita kohtaan sekä halu pyrkiä helpottamaan heidän asemaansa. Tästä syystä uhriutuminen voi myös olla toimiva strategia resurssien ja vaikutusvallan tavoittelussa.
Uhriksi tekeytyvä voi saada huomiota, yleisön myötätuntoa, sosiaalista statusta, taloudellista tukea sekä muita etuja. Uhrina oleminen voi luoda jopa valta-aseman: sillä voi vaatia muilta hyvitystä, ohjailla keskusteluja, sanella teemoja sekä hälventää uhrin syyllisyyttä ja vastuuta mahdollisista omista virheistä.
Kun uhrin asema tuo mukanaan tällaisia etuja, se myös kannustaa ihmisiä uhriutumaan. Toisin sanoen, näennäisessä uhrin asemassa on jotain tavoiteltavaa. Otollisin tilanne uhriutumiselle on sosiaalinen ympäristö, johon liittyy henkistä epämukavuutta, ja jossa voi vedota kolmansiin osapuoliin kuten organisaatioiden hallinnollisiin elimiin. Vetoomuksissa tehdään rohkeita väitteitä, joiden todenperäisyyttä on hankala varmistaa. Olennaisinta on usein subjektiivinen kokemus. Opportunistiset ihmiset voivat näin hyväksikäyttää muiden hyväntahtoisuutta ja myötätuntoa vilpillisin perustein.
Tuore tieteellinen tutkimus <a href="https://psycnet.apa.org/doiLanding?doi=10.1037%2Fpspp0000329">osoittaa</a>, että ihmiset, joilla on taipumusta uhriutumiseen joko aidoin tai tekaistuin perustein, ovat todennäköisesti myös alttiimpia valehtelemaan ja pettämään muita henkilökohtaisen hyödyn tavoittelemiseksi. Uhriutuminen ja uhriaseman kuuluttaminen liittyvät siis moniin moraalisesti kielteisiin persoonallisuuspiirteisiin kuten narsismiin, manipulatiivisuuteen, itsekkyyteen sekä rehellisyyden ja nöyryyden puutteeseen. Tutkimus julkaistiin korkea-arvoisessa psykologian tiedejournaalissa.
Brittiläisen Kolumbian yliopiston tutkijat laativat uhriutumisen skaalan, joka mittaa ihmisten taipumusta kertoa muille puutteistaan, haasteistaan sekä epäonnestaan, josta he kärsivät. Korkeamman pisteytyksen saaneet hyvesignaloivat useammin ja pyrkivät pönkittämään omaa moraalista ylemmyyttään, ja vastaavasti he vähättelivät omaa rooliaan ja moraalista vastuutaan. Toisin sanoen, hyvesignaloijat olivat muita kiinnostuneempia siitä, miten he näyttäytyvät muille moraalisesti ylevinä. Vastaavasti he olivat vähemmän kiinnostuneita siitä, miten he toimivat itse moraalisesti.
<blockquote>Hyvesignaloijat olivat muita kiinnostuneempia siitä, miten he näyttäytyvät muille moraalisesti ylevinä</blockquote>
Quillette-lehden koosteessa <a href="https://quillette.com/2021/02/27/the-evolutionary-advantages-of-playing-victim/">kerrotaan</a> useiden tutkimustulosten viittaavat siihen, etteivät väitteet uhriasemasta automaattisesti kerro objektiivisesti tunnistettavasta kärsimyksestä. Selittävänä tekijänä ovat ihmisten yksilölliset erot heidän taipumuksissaan tekeytyä uhreiksi muiden silmissä. Myös ympäristötekijöillä voi olla vaikutusta ihmisten käyttäytymiseen ja luonteenpiirteiden korostumiseen.
Nykyaikana uhriutuminen tapahtuu verrattain laajalle ja tuntemattomalle yleisölle internetissä, mm. sosiaalisessa mediassa. Usein uhriutujat vetoavat etäisiin kolmansiin osapuoliin. Tämä lisää katteettomien ja epärehellisten väitteiden toimivuutta verrattuna tilanteisiin, joissa osapuolet tietävät läpinäkyvämmin toisensa ja mahdolliset ongelmalliset tilanteet.
Aiemmin on <a href="https://www.researchgate.net/publication/349006713_Being_Bad_to_Look_Good_Competence_Reputational_Stakes_Can_Increase_Unethical_Behavior">tunnistettu</a>, että ihmiset saattavat huijata ja esittää kyvykkäämpiä hankkiakseen statusta ja hyötyjä (mm. doping-aineiden käyttö urheilussa tai hakukoneella lunttaaminen visailuissa). Lisäksi ihmisten on myös <a href="https://journals.sagepub.com/doi/pdf/10.1177/1368430209342258">tunnistettu</a> feikkaavan moraalisuuttaan tavoitellakseen hyvää mainetta (mm. julkinen moralisointi, joka ei vastaa ihmisen toimintaa yksityiselämässään). Uhriutuminen on yksi luonteva jatke moraalisesti kyseenalaiselle opportunismille.
<blockquote>Ihmisten on myös tunnistettu feikkaavan moraalisuuttaan tavoitellakseen hyvää mainetta</blockquote>
Nämä havainnot eivät kuitenkaan tarkoita, etteikö olisi olemassa oikeita, avun tarpeessa olevia vilpittömiä uhreja. Päinvastoin havainnot antavat syytä tarkastella uhriutumista ja sosiaalista ympäristöä entistä kriittisemmin. Vilpilliset, opportunistiset, hyvesignalointiin ja herkkään uhriutumiseen taipuvaiset ihmiset ohjaavat resursseja pois oikeilta avun tarvitsijoilta. Lisäksi he ruokkivat kierrettä, jossa ihmiset ehdollistuvat uhriutumisen kulttuurille. He luovat entistä enemmän kannustimia vilpilliselle uhriutumiselle. Psykologian tutkimuksissa on puhuttu jo ”<a href="https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S2352250X16300288">kilpailullisesta uhriutumisesta</a>”.
Uhriutumisen kierre voi selittää myös sitä, miksi tutkimusten mukaan enemmistö ihmisistä <a href="https://link.springer.com/article/10.1007/s11109-020-09662-x">kuvittelee</a> olevansa keskimäärin muita heikommassa asemassa. 65 prosenttia aikuisista vastaajista <a href="https://static-content.springer.com/esm/art%3A10.1007%2Fs11109-020-09662-x/MediaObjects/11109_2020_9662_MOESM1_ESM.pdf">koki</a> olevansa jollain tasolla yhteiskunnan sortamia, ja noin 55 prosenttia ei kokenut saavansa elämässään sitä, mitä ansaitsisi. Suurin osa ihmisistä siis ajattelee, että maailma kohtelee heitä kaltoin.
<blockquote>Vilpilliset, opportunistiset, hyvesignalointiin ja herkkään uhriutumiseen taipuvaiset ihmiset ohjaavat resursseja pois oikeilta avun tarvitsijoilta.</blockquote>
Aiemmin historiassa ihmiset elivät paikallisissa pienyhteisöissä ilman virtuaalista todellisuutta. Tuolloin he kykenivät helpommin erottelemaan hämääjät ja uhreiksi tekeytyvät ihmiset oikeista avun tarvitsijoista. Ihmiset tunsivat toisensa paremmin, ja huijareilla oli suurempi kiinnijäämisen riski sekä kustannus epärehelliseksi leimautumisesta.
Nykyaikana puolestaan ihmisten on helppo tekeytyä uhreiksi tuntemattomalle yleisölle ja hakea turvaa poliittisista viiteryhmistä. Vaikka uhriutujien joukossa on oikeita avun tarvitsijoita, sosiaalinen ympäristö ja asenneilmapiiri suosivat suhteellisesti enemmän vilpillistä signalointia. Massamedioista ja läpinäkyvyyden puutteesta hyötyvät ennen kaikkea kovaäänisimmät opportunistit. Heidän toimintansa kiihdyttää kilpailullista uhriutumista ja haittaa eniten niitä, jotka kaikista kipeimmin tarvitsisivat apua yleisön ymmärrystä ja apua.

Tieteellinen tutkimus: internet-ajan uhriutumisella on yhteys narsismiin, manipulatiivisuuteen, epärehellisyyteen ja ylimielisyyteen

Perussuomalaisten kansanedustajat Jussi Halla-aho ja Jani Mäkelä toppuuttelevat väitteitä poliitikkoihin kohdistuvasta informaatiovaikuttamisesta. &#8211; Avautumisia tehneet kansanedustajat ovat todennäköisesti vain kokeneet kansalaispalautteen EU-elvytyspaketista kiusalliseksi, Mäkelä toteaa.

Ex-ministeri, kansanedustaja Sanni Grahn-Laasonen (kok.) vihjasi huhtikuussa sosiaalisen median kanavillaan, että EU-elvytyspaketista kansanedustajille seurannut palautetulva olisi informaatiovaikuttamista. Grahn-Laasonen myös kuvasi saamaansa palautetta ”masinoiduksi vyörytykseksi”.
Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho kuitenkin sanoo, että poliitikkojen keskuudessa on kehittynyt uhriutumiskulttuuri, jossa mikä tahansa omaan toimintaan kohdistuva kritiikki tulkitaan epäasialliseksi hyökkäykseksi
&#8211; Kansalaisilta tulee tällä hetkellä paljon palautetta EU-elvytyspakettiin liittyen. Ne, jotka kannattavat pakettia varmaankin kokevat sen häiritseväksi. Nähdäkseni tämä palauteryöppy ei kuitenkaan eroa mitenkään palautetulvasta, jota on nähty esimerkiksi kansalaisaloitteiden yhteydessä aiempina vuosina.
Halla-aho sanoo, että palaute täytyy vain hyväksyä osaksi poliitikkona toimimista.
&#8211; Ne, jotka joutuvat kantamaan päätösten seuraukset yleensä myös ottavat yhteyttä päätöksen tekijöihin.
Palautetta tulee aina paljon
Kansanedustaja Jani Mäkelä toteaa, että palautetta tulee aina paljon, liittyen moniin erilaisiin edessä oleviin päätöksiin.
&#8211; Esimerkiksi sähkötupakasta, turkistarhauksesta sekä vene- ja moottoripyöräverosta tuli aikanaan hyvinkin paljon palautetta. En siis näe palautteen määrää mitenkään poikkeuksellisena. Pidänkin melko tarkoitushakuisena tämän palautteen leimaamista trollaamiseksi tai informaatiovaikuttamiseksi.
Mäkelä huomauttaa, että koronarajoitusten vuoksi ihmisillä on tällä hetkellä vaikeuksia jopa osallistua mielenosoituksiin kaduilla.
&#8211; Millä tavalla kansalaisten pitäisi ilmaista näkemyksensä elvytyspaketista, jos he eivät voi edes lähettää sähköpostia kansanedustajille ilman, että heidät leimataan ulkomaan agenteiksi?
Suomalaiset jakautuneet elvytyspaketin suhteen
Mäkelä arvioi, että avautumisia tehneet kansanedustajat ovat todennäköisesti vain kokeneet kansalaispalautteen EU-elvytyspaketista kiusalliseksi.
&#8211; Pahimmassa tapauksessa voi olla jopa niin, että kyseiset kansanedustajat eivät edes ymmärrä elvytyspaketin vakavia vaikutuksia, eivätkä tiedä, mitä ovat tekemässä. Ihmiset kyllä ymmärtävät, mistä oikein on kyse.
Mäkelä huomauttaa, että tutkimusten mukaan suomalaiset ovat vahvasti jakautuneet kahteen leiriin elvytyspaketin suhteen.
&#8211; Useat kymmenet prosentit äänestäjistä vastustavat pakettia. Sehän tarkoittaa satoja tuhansia ihmisiä. Kyllä siitä joukosta varmaan muutama kymmenen sähköpostia irtoaa ilman trollaustakin.
Perussuomalaiset kannattaa kansanäänestystä
Eduskunnassa on parhaillaan käsittelyssä kansalaisaloite kansanäänestyksen järjestämiseksi elvytyspaketista. Perustuslakivaliokunnan mietinnössä valiokunnan enemmistö esittää kansalaisaloitteen hylkäämistä, mutta valiokunnan perussuomalaiset jättivät mietintöön vastalauseen, jossa he esittävät kansalaisaloitteen hyväksymistä.
Perussuomalaisten vastalausetta käsiteltäneen eduskunnassa huomenna tiistaina, jolloin siitä myös äänestetään.
Halla-aho huomauttaa, että vaikka EU:ssa on harjoitettu aiemminkin tulonsiirtoja, elvytyspaketti kuitenkin muuttaa niin merkittävästi EU:n luonnetta, että EU ei olisi enää sama unioni, johon suomalaiset aikoinaan päättivät kansanäänestyksellä liittyä.
&#8211; Siinä mielessä elvytyspaketille olisi hyvä hakea niin vahva mandaatti kuin mahdollista. Perussuomalaiset pitää neuvoa-antavaa kansanäänestystä perusteltuna. Kansalaiset eivät vuoden 2019 eduskuntavaaleissa tienneet, että tällainen ratkaisu tulisi tehtäväksi, eikä äänestäjillä ollut mahdollista ottaa kantaa elvytyspakettiin.
<iframe loading="lazy" title="Tuumaustunnilla 10.5.2021: Halla-aho ja Mäkelä vaativat EU-tukipaketin hylkäämistä" width="500" height="281" src="https://www.youtube.com/embed/ngyRT_wQ96Y?feature=oembed" frameborder="0" allow="accelerometer; autoplay; clipboard-write; encrypted-media; gyroscope; picture-in-picture; web-share" referrerpolicy="strict-origin-when-cross-origin" allowfullscreen></iframe>
&nbsp;

Halla-aho: Poliitikkojen keskuudessa on kehittynyt uhriutumiskulttuuri, jossa mikä tahansa omaan toimintaan kohdistuva kritiikki tulkitaan epäasialliseksi

Karmivat kuvat kadulla lojuvasta ranskalaisopettajan irtileikatusta päästä ovat kiertäneet netissä viikonlopun ajan. Islamistinen terroriteko on tuomittu jyrkästi, mutta se on myös saanut puolustelijoita. Montako irtileikattua päätä vielä tarvitaan, ennen kuin eurooppalaiset heräävät oikeasti puolustamaan sananvapautta? 
<blockquote class="twitter-tweet" data-width="500" data-dnt="true">
CONFLANS &#8211; Rassemblement devant le collège du <a href="https://twitter.com/hashtag/MonsieurPaty?src=hash&amp;ref_src=twsrc%5Etfw">#MonsieurPaty</a> pour lui rendre hommage. <a href="https://twitter.com/hashtag/Libertedexpression?src=hash&amp;ref_src=twsrc%5Etfw">#Libertedexpression</a> <a href="https://t.co/FrVIl1tdJC">pic.twitter.com/FrVIl1tdJC</a>
&mdash; Clément Lanot (@ClementLanot) <a href="https://twitter.com/ClementLanot/status/1317463027210399745?ref_src=twsrc%5Etfw">October 17, 2020</a></blockquote>
<script async src="https://platform.twitter.com/widgets.js" charset="utf-8"></script>
Samuel Patyn koululle kerääntyneitä huolestuneita kaupunkilaisia. 
Historian opettaja Samuel Paty, 47, murhattiin perjantaina julmalla tavalla Pariisin lähiössä. Ylen <a href="https://yle.fi/uutiset/3-11600649">mukaan</a> teosta epäillään 18-vuotiasta tšetšeenimiestä, joka oli tullut Ranskaan turvapaikanhakijana ja saanut pakolaisstatuksen.
Lehtitietojen <a href="https://www.dailymail.co.uk/news/article-8850463/Paris-attack-Islamist-terrorist-asked-pupils-point-teacher-beheading-him.html">mukaan</a> yläasteen opettaja Samuel Paty oli pari viikkoa sitten näyttänyt ilmaisunvapautta käsitelleellä tunnilla oppilailleen Charlie Hebdo -lehdessä aikoinaan julkaistuja Muhammad-pilakuvia. Sananvapautta pidetään yhtenä valistusaatteen ja Ranskan tasavallan arvopohjan kulmakivistä.
Välttääkseen loukkaamasta muslimioppilaitaan, opettaja oli pyytänyt heitä poistumaan luokasta ennen kuvien näyttämistä. Yksi muslimioppilaista oli kuitenkin jäänyt luokkaan, ja kertoi myöhemmin vanhemmilleen piirroksista.
Muslimivanhemmat tekivät asiasta valituksen ja opettaja kutsuttiin puhutteluun, jossa olivat muslimivanhemmat, koulun rehtori ja opetusviraston edustaja. Tämä ei muslimivanhemmille kuitenkaan riittänyt, vaan isä julkaisi sosiaalisessa mediassa videon, jossa hän piti opettajan käytöstä pöyristyttävänä ja kutsui häntä &#8220;roistoksi&#8221;, koska opettaja oli näyttänyt &#8220;piirroksen alastomasta miehestä ja kutsunut tätä Mohammadiksi&#8221;. Videota jaettiin laajasti muslimiyhteisön keskuudessa ja opettaja sai asian johdosta uhkauksia.
Maalittiko video opettajan?
Opettajan murhaajan arvellaan nähneen videon ja toimineen sen innoittamana. Murhasta epäilty tšetšeenimies oli matkustanut kotoaan sadan kilometrin päähän Pariisiin toteuttaakseen tekonsa. Hän oli pyytänyt koulun oppilaita osoittamaan hänelle sen opettajan, joka oli näyttänyt profeetta Mohammadin kuvia.
Tšetšeeni seurasi koulusta kotiin matkalla ollutta historianopettajaa ja hyökkäsi tämän kimppuun useilla veitseniskuilla. Lopuksi murhaaja leikkasi opettajan pään kokonaan irti. Todistajat olivat kuulleet murhaajan huutaneen &#8220;Allahu akbar&#8221;, kertoo <a href="https://www.bbc.com/news/world-europe-54581827">BBC</a>. Tšetšeenimies sai hieman myöhemmin surmansa poliisien ampumista luodeista kieltäydyttyään pudottamasta aseitaan ja ammuttuaan poliiseja ilma-aseella.
Yhdeksän otettu kiinni kuulusteluja varten
Poliisi on ottanut kiinni kaikkiaan yhdeksän henkilöä, joiden joukossa ovat epäillyn tekijän nuorempi veli, isoisä ja vanhemmat. Poliisi siis tutkii perheenjäsenten mahdollista osuutta terroriteon suunnitteluun tai toteutukseen.
Lisäksi on otettu kiinni viisi muuta henkilöä. Näiden joukossa on muun muassa se oppilaan isä, joka oli valittanut oppitunnista.
Yhteyksiä ISIS-järjestöön
Mediatietojen <a href="https://www.dailymail.co.uk/news/article-8850463/Paris-attack-Islamist-terrorist-asked-pupils-point-teacher-beheading-him.html">mukaan</a> tšetšeenimies lähetti heti teon jälkeen kuvia opettajan irti leikatusta päästä ISIS-järjestöä tukevien tšetšeenien somekanavalle, josta kuvat lähtivät leviämään laajemmalle. Tutkintaa johtava yleinen syyttäjä on kertonut, että epäillyn sisarpuoli matkusti vuonna 2014 Syyriaan liittyäkseen ISIS-joukkoihin.
Ranskaan tuli noin 30 000 tšetšeeniä turvapaikanhakijoina 2000-luvun alussa, kun tšetšeenit kävivät sotaa Venäjää vastaan. Monet heistä olivat osallistuneet taisteluihin. Ranskassa on viime aikoina ollut tšetšeenijengeihin liittyneitä väkivaltaisuuksia.
Jatkoa Charlie Hebdo -lehden terrori-iskulle
Tapaus on selvää jatkoa Pariisissa vuonna 2015 tapahtuneelle islamistiselle terrori-iskulle. Kaksi algerialaistaustaista veljestä hyökkäsi vasemmistoliberaalin Charlie Hebdo -lehden toimitukseen ja ampui rynnäkkökivääreillä 12 ihmistä kuoliaaksi, koska lehti oli julkaissut pilakuvia profeetta Mohammadista.
Charlie Hebdo -iskun oikeudenkäynti alkoi Pariisissa syyskuun alussa. Alle kuukausi sitten pakistanilaismies haavoitti kahta ihmistä veitsellä Charlie Hebdo -lehden entisen toimituksen lähettyvillä.
Poliitikot tuomitsevat iskun
Ranskan opetusministeri Jean-Michel Blanquer on kommentoinut pitävänsä iskua &#8220;hyökkäyksenä tasavaltaa vastaan&#8221;. Presidentti Emmanuel Macron on puolestaan sanonut poikkeuksellisen suoraan, että kyseessä on islamistinen terroriteko.
&#8211; Ei ole sattumaa, että terroristi surmasi opettajan, sillä hän halusi surmata tasavallan ja sen arvot, Macron sanoi puhuessaan valistusarvoista ja vapaudesta.
Terroriteko on jälleen yksi osoitus siitä, että Ranskaan on todellakin muodostunut vahva, islamilainen rinnakkaisyhteiskunta. Presidentti Macronin aloittama <a href="https://www.suomenuutiset.fi/ranskaan-on-syntynyt-rinnakkaisyhteiskuntia-macron-lahtee-taistoon-islamistista-separatismia-vastaan/">kamppailu</a> &#8220;islamilaista separatismia&#8221; vastaan ei tule olemaan helppo.
&#8220;Je suis Samuel&#8221;
Monet ranskalaiset ovat osoittaneet tukensa murhatulle opettajalle viemällä koululle kukkia ja kantamalla mielenilmauksissa kylttejä, joissa lukee &#8220;Minä olen Samuel&#8221; tai &#8220;Minä olen opettaja&#8221;. Samanlainen &#8220;Minä olen Charlie Hebdo&#8221; -iskulause nousi suosioon viisi vuotta aiemmin.
Mutta opettajan murhan takia pidettyjen mielenosoitusten osallistujamäärät ovat jääneet suorastaan surkean vähäisiksi, jos niitä vertaa vaikkapa USA:ssa kuolleen George Floydin muistoksi Ranskassa järjestettyihin BLM-mielenosoituksiin.
Amerikkalaiskirjailija: &#8220;Oikeutettu kosto kolonialismista&#8221;
Kaikkein tiedostavimmat somekommentoijat ovat pitäneet opettajan murhaamista täysin oikeutettuna kostona Ranskan harjoittamasta kolonialismista.
&#8211; Toivon, että muslimit eivät tunne tarvetta pyytää anteeksi sen tyypin puolesta, joka tappoi opettajan Pariisissa, <a href="https://twitter.com/freedomrideblog/status/1317214515939975172">kirjoittaa</a> mustien oikeuksia ajava kirjailija Margaret Kimberley Twitterissä.
<blockquote class="twitter-tweet" data-width="500" data-dnt="true">
I hope Muslims don&#39;t feel the need to apologize because of the guy who killed the teacher in Paris. France participated in the slave trade, colonized all over the world, impoverished Haiti, and killed thousands in Vietnam and Algeria. Has France apologized?
&mdash; Margaret Kimberley (@freedomrideblog) <a href="https://twitter.com/freedomrideblog/status/1317214515939975172?ref_src=twsrc%5Etfw">October 16, 2020</a></blockquote>
<script async src="https://platform.twitter.com/widgets.js" charset="utf-8"></script>
&#8211; Ranska osallistui orjakauppaan, kolonisoi ympäri maailman, köyhdytti Haitin ja tappoi tuhansia Vietnamissa ja Algeriassa. Onko Ranska pyytänyt anteeksi?
Margaret Kimberley kertoo <a href="https://twitter.com/freedomrideblog/status/1317199090866741248">Twitterissä</a> myös, että ranskalaisopettajan pään irti leikkaaminen toi hänen mieleensä sen, miten ranskalaiset leikkasivat vuonna 1849 algerialaisten vastarintataistelijoiden päitä irti.
&#8220;Loogista jatkoa cancel-kulttuurille&#8221;
Spiked-nettilehden kolumnisti Brendan O&#8217;Neill puolestaan <a href="https://www.spiked-online.com/2020/10/17/je-suis-samuel/">vertaa</a> opettajan murhaa nykyään vallalla olevaan loukkaantumisen kulttuuriin, jossa uhreiksi itsensä kokevilla on &#8220;oikeus&#8221; loukkaantua niin kovasti, että he voivat vaatia toiselle nettivainoamista, potkuja tai jopa kuolemaa. O&#8217;Neillin mielestä länsimaisen yhteiskunnan kaksi suurinta uhkaa tällä hetkellä ovat ääri-islam ja cancel-kulttuuri, ja eliitti pyrkii estämään näistä kummastakaan ongelmasta keskustelemisen.
&#8211; Tämän hyökkäyksen kohteena oli yksi ainoa mies, mutta sen tavoitteena oli terrorisoida kokonaista tasavaltaa, O&#8217;Neill kirjoittaa.
O&#8217;Neillin mukaan &#8220;barbaarinen yhden miehen inkvisitio&#8221; teloitti historianopettajan, jonka rikoksena oli jumalanpilkka. Tällä tavoin kaikille valtion virkamiehille lähetettiin &#8220;keskiaikaiseen tyyliin&#8221; varoitus, että heidän henkensä on vaarassa, jos he uskaltavat &#8220;vähätellä Muhammadia&#8221;.
Brendan O&#8217;Neill on aiemmin <a href="https://www.suomenuutiset.fi/blm-mellakat-muuttuivat-kulttuurivallankumoukseksi-jossa-kaadetaan-patsaat-ja-hiljennetaan-vaaraoppiset/">kritisoinut</a> myös BLM-mielenosoituksia niiden muututtua kulttuurivallankumoukseksi, jossa kaadetaan patsaat ja hiljennetään vääräoppiset.
Uskalletaanko sananvapautta puolustaa
O&#8217;Neill vetoaa ihmisiin, jotta kaikki nousisivat puolustamaan sananvapautta sivistyneen yhteiskunnan kulmakivenä. Sensuurin, loukkaantumisen, uhriutumisen ja potkujen vaatimisen kulttuurista on päästävä eroon, puhumattakaan &#8220;profeetan kunnian&#8221; puolustamiseksi tehdyistä terrori-iskuista.
Monet muutkin ovat juhlapuheissaan puolustaneet sananvapautta länsimaisena perusarvona, mutta vielä ei kaduilla näy ihmismassojen mielenosoituksia sananvapauden puolesta.
Opettajan murhanneen muslimiterroristin vastaus oli selkeä: hän ei halunnut sananvapautta &#8220;vääräuskoisille&#8221;. Hän oli valmis tappamaan ja uhraamaan vaikka oman henkensä, jotta kukaan ei uskaltaisi edes keskustella sananvapaudesta.

Herättääkö opettajan terroristinen murha eurooppalaiset puolustamaan sananvapautta, vai jatkuuko tiedostajien myllytys – “Oikeutettu kosto kolonialismista”