Sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juuso Ruotsissa: Liika älylaitteiden käyttö heikentää lasten hyvinvointia

Garedewilta toimenpidealoite nuoren määritelmän kaventamiseksi nuorisolaissa: 10-vuotiaat ja 29-vuotiaat eivät kuulu samoihin nuorteniltoihin

Etelä-Amerikan Elon Musk ei kuvia kumarra – aikoo laittaa Argentiinan talouden paraatikuntoon vaikka väkisin

Merituulivoiman rakentamisesta kannattamatonta –  kohoavat kustannukset, lisääntynyt kilpailu ja inflaatio syövät katteet

Merkittäviä verohyvityksiä suurille teollisille investoinneille – valtiovarainministeri Purra: ”Hallitus tukee suomalaista työtä ja teollisuutta”

Media jatkaa Trumpin demonisointia toisen salamurhayrityksen jälkeenkin – Trump: “En luovuta ikinä!”

Keskisuomalaisen päätoimittaja Yle-pomo Riikka Räisäsestä: Näillä näytöillä joku muu päätoimittaja olisi jo eronnut

Aamulehden ex-päätoimittaja: Ylen piikkiin rakastajansa kanssa matkustanut uutispomo Riikka Räisänen pitäisi siirtää syrjään

Poliisi nappasi Helsingin yliopiston kunniatohtorin kiinni kahdesti – ensin Kööpenhaminassa, sitten Tukholmassa

Halla-aho: Arvelen, että moni muukin kuin persukansa alkaa ymmärtää Ylen prioriteetteja – ”Leikkausvaraa riittää myös tulevaisuudessa”

Antikainen: Yle on väärässä – uutiset somaliaksi ja arabiaksi eivät auta sopeutumaan suomalaiseen yhteiskuntaan

Thomas Piketty

Viime toukokuussa Karl Marxia muisteltiin maailmalla laajalti, tuolloin tuli kuluneeksi 200 vuotta hänen syntymästään. Marx on ollut ihmiskunnan historian yksi keskeisistä vaikuttajista ja hänen teokset ovat maailman luetuimpia. On jopa väitetty, että ainoastaan Raamattua olisi luettu maailmalla enemmän kuin Marxin kirjoja. Onko hänen teorioillaan merkitystä nykyisin? VTT Heikki Koskenkylä analysoi asiaa. 
Marx oli kommunismin ja sosialismin teorioiden luoja ja eräänlainen maallinen profeetta, jonka ajattelu edusti monille ylintä totuutta kapitalistisen yhteiskunnan kehityksestä. Marxin oppien mukaan kapitalistinen talousjärjestelmä on jyrkästi kahtiajakautunut. Toisaalta on omistava luokka, kapitalistit ja porvarit ja toisaalta työväenluokka eli proletariaatti. Näiden välillä vallitsee pysyvä ristiriita, luokkasota, joka johtaa vähitellen kapitalismin tuhoutumiseen ja työväenluokan valtaan.
Ranskalainen, 1964 syntynyt maantieteilijä ja kirjailija Christophe Guilluy on kehittänyt uudentyyppisen yhteiskuntien kahtiajaon. Julkaistuaan viime vuosina kolme kirjaa Ranskan yhteiskunnan ongelmista hänestä on tullut laajalti tunnettu Ranskassa ja vähitellen muuallakin. Presidentti Emmanuel Macron kutsui hänet viime vuonna keskustelemaan Ranskan yhteiskunnan tilanteesta. Guilluy pitää keltaliivien mellakointia yhteiskunnan uuden kahtiajaon merkkinä. Hänen mielestä populististen puolueiden kannatuksen nousu ja Trumpin valinta presidentiksi heijastelee tätä uutta yhteiskunnan kahtiajakoa.
<blockquote>Guilluy pitää keltaliivien mellakointia yhteiskunnan uuden kahtiajaon merkkinä. Hänen mielestä populististen puolueiden kannatuksen nousu ja Trumpin valinta presidentiksi heijastelee tätä uutta yhteiskunnan kahtiajakoa.</blockquote>
Guilluy viittaa myös ranskalaisen Thomas Pikettyn tutkimuksiin ja kuuluisaan kirjaan ”Pääoma 2000-luvulla”. Pikettyn mukaan tulo- ja varallisuuserot ovat globalisaation aikakaudella kasvaneet huomattavasti. Tämä luo vähitellen epävakautta yhteiskuntiin ja kapitalistiseen talousjärjestelmään. Tämä epävakauden kasvu onkin myös Guilluyn perusväittämä. Se kasvattaa samalla yhteiskunnan poliittisia jännitteitä. Myös Karl Marx ennusti kapitalistisen talouden epävakauden kasvua, kun luokkaristiriita kärjistyy porvariston ja proletariaatin välillä. Työväenluokan vallankumouksessa kapitalistien riistovalta kukistuu ja tuotantovälineet otetaan yhteiskunnan haltuun. Marxin arvioin mukaan tällöin syntyy sosialistinen yhteiskunta, jossa vallitsee täydellinen tasa-arvo.
<h4>Guilluyn uusi ”luokkasota”</h4>
Christophe Guilluy ei ennusta vallankumousta, mutta väittää yhteiskunnan kahtiajaon syventyvän ja poliittisen epävakauden leviävän. Guilluyen analyysissä kahtiajako on kuitenkin erilainen kuin Karl Marxilla. Hänen mukaan kahtiajako syntyy maantieteen pohjalta. Metropolit ja muutkin suuret kaupungit kasvavat voimakkaasti ja ne menestyvät. Ne ovat teknologisesti paljon maaseutua ja pieniä kaupunkeja edellä esimerkiksi digitalisaatiossa. Teollisuus on pääosin suurten kaupunkien ulkopuolella. Teollisuuden työpaikat ovat vähentyneet suuresti kaikkialla ja teollisuuden osuus bruttokansantuotteesta on supistunut jo pitkään. Työpaikat vähenevät maaseudulla ja sinne jäävät lähinnä heikon tuottavuuden toimialat. Metropolien palkkataso on selvästi korkeampi kuin muualla maassa.
<blockquote>Guilluyn mukaan kahtiajako syntyy maantieteen pohjalta. Metropolit ja muutkin suuret kaupungit kasvavat voimakkaasti ja ne menestyvät.</blockquote>
Guilluy syyttää tästä kehityksestä myös globalisaatiota. On kyllä tosiasia, että globalisaatio on nostanut äärimmäisestä köyhyydestä noin miljardi ihmistä maailmalla. Tätä ovat korostaneet usein muun muassa YK ja kansainvälinen valuuttarahasto IMF. Samalla on kuitenkin jäänyt vähälle huomiolle globalisaation haittavaikutukset. Globalisaation aikakaudella noin vuoden 1990 jälkeen reaalitulot ovat kasvaneet pieni- ja keskituloisilla palkansaajilla varsin vähän ja monilla ne ovat jopa laskeneet. Toisaalta suurituloisilla ja yleensä korkean ammattitason ja koulutuksen omaavilla henkilöillä reaaliset tulot ovat kasvaneet huomattavasti enemmän kuin pieni- ja keskituloisilla. Tämän seurauksena tuloerot ovat kasvaneet. Kuten Guilluy väittää, korkean tulokehityksen työt ovat pääosin keskittyneet suuriin kaupunkeihin. Maahanmuuton ja erityisesti pakolaisten tulon kritiikki keskittyykin pääosin heikon tulokehityksen ihmisryhmiin.
Der Spiegel-lehdessä (29.12.2018) oli laaja kirjoitus Guilluyen ajatuksista. Kirjoituksen otsake on &#8220;Die da draussen gegen die da drinnen&#8221; (suom: &#8220;Nuo tuolla ulkona vastaan nuo tuolla sisällä”). Sisällä olevilla tarkoitetaan hyvin menestyviä ihmisryhmiä ja erityisesti yhteiskunnan poliittista eliittiä. Tässä joukossa globalisaatiota ja monikulttuurisuutta kannatetaan voimakkaasti. Ulkona olevat tarkoittaa heikomman tulokehityksen ihmisiä, jotka kokevat joutuvansa kärsimään globalisaatiosta ja liiallisesta maahanmuutosta sekä joutuneensa tavallaan yhteiskunnan ulkopuolisiksi. Guilluy varoittaa siitä, että tämän kahtiajaon kärjistyminen tulee aikaa myöten vaarantamaan koko länsimaisen liberaalin demokratian olemassaolon. Tämä hänen uhkakuvansa muistuttaa Karl Marxin ennusteita kapitalistisen yhteiskunnan kehityksestä.
<h4>Marxin talous- ja yhteiskuntaoppien sisältöä ja merkitys</h4>
Karl Marxin talousopit ja -ennusteet olivat pääosin vääriä. Kapitalismi on ollut yllättävänkin joustava ja sopeutumiskykyinen järjestelmä. Erityisesti hyvinvointiyhteiskunnan luominen on pelastanut sen sortumiselta. Myös tulonjako tasaantui pitkiksi ajoiksi mm. progressiivisen tuloverotuksen avulla.
Toisaalta Marx oli oikeassa markkinatalouden ajoittaisesta epävakaudesta. Globalisaation aikana epävakaus on kasvanut. Epävakautta on lisännyt 1990 jälkeen erityisesti rahoitussektori, joka on paisunut valtavasti ja sortunut lukuisia kertoja pahoihin ylilyönteihin. Vuosien 2007-2010 finanssikriisi oli pahimpia, mitä maailmassa on koskaan koettu.
<blockquote>Ranskalainen Christophe Guilluy saattaa olla hyvinkin oikeassa siinä, että yhteiskuntiin on globalisaation myötä syntynyt uudenlainen väestön kahtiajako.</blockquote>
Ranskalainen Christophe Guilluy saattaa olla hyvinkin oikeassa siinä, että yhteiskuntiin on globalisaation myötä syntynyt uudenlainen väestön kahtiajako. Sen yhtenä syynä on globalisaation hyötyjen liian epätasainen jakautuminen eri työntekijäryhmille ja myös eri alueille kussakin maassa. Guilluy näkee populististen puolueiden kannatuksen kasvun olevan suurelta osin lähtöisin eriarvoisuuden ja epätasaisen tulokehityksen lisääntymisestä kaikkialla vanhoissa teollisuusmaissa ja aivan erityisesti EU-alueella ja Yhdysvalloissa. Myös monikulttuurisuuden ja kasvavan maahanmuuton hyötyjä on alettu epäillä entistä enemmän.
Perussuomalainen -lehden <a href="https://www.suomenuutiset.fi/paakirjoitus-kuusi-maailmaa/">pääkirjoituksessa</a> 20.10.2018 tarkastellaan maailman kehitystä selittäviä ns suuria narratiiveja, joista yksi on marxistinen maailmankuva. Kirjoituksessa esitetään varsin osuva, Foreign Affairs -lehden analyysiin perustuva arvio marxilaisesta maailmankuvasta: &#8220;Jo 1800-luvulla havaittiin, että tuottavuuden kasvaessa palkat eivät pysy perässä, ja että pääoman tuoton kasvu on nopeampaa kuin talouskasvun. Kun aikaa kuluu, kapitalisti vaurastuu huikeasti suhteessa duunariin. 2000-luvulla sama teesi löytyi taloustieteen rokkistara Thomas Pikettyn kirjasta. Toisaalta Marx kaasutteli metsään arvellessaan, että ylläsanotun vääjäämätön seuraus olisi kommunismi. Oli miten oli, marxilaisessa maailmankuvassa on käyttökelpoisia havaintoja: Pääomat kasautuvat, keskeiset innovaatiot päätyvät kapitalisteille, työvoiman tarve vähenee, suuryhtiöt nitistävät pienet pois kuljeksimasta, kunnes jäljelle jää vain muutama – muodostuu oligopoli. Kotoinen sovellus on K-kauppa ja S-market.&#8221;
<h4>Kapitalismi ei tuhoutunutkaan</h4>
Monet pitävät Karl Marxia merkittävänä taloustieteilijänä, vaikka hänen ennusteet kapitalismin tuhoutumisesta eivät ole toteutuneet. Mielenkiintoista on, että Marx oli huolella perehtynyt aikakautensa suurten taloustieteilijöiden James Millin ja David Ricardon teoksiin kuten myös aiemmin vaikuttaneeseen Adam Smithiin. Hän moitti kirjoituksissaan Smithiä ja Ricardoa siitä, että he eivät perustele kunnolla yksityisen omistuksen tarpeellisuutta. Erikoisena voidaan pitää sitä, että maailman johtavaksi valtioksi vähitellen nouseva Kiina nojaa täysin kommunistisen puolueen yksinvaltaan ja puolueen ohjelma perustuu marxilaisuuteen. Puolueen ideologiassa tosin korostetaan, että marxilaisuutta sovelletaan käytäntöön Kiinan yhteiskunnan erityispiirteet huomioon ottaen.
Marxin merkitys taloustieteilijänä on siis varsin kiistanalainen. Toisaalta yhteiskuntatieteilijänä ja filosofina Marxia arvostetaan edelleen. Filosofiassa Marxia on pidetty jopa Hegelin seuraajana. Hegelin filosofia perustuu dialektiikkaan, jonka mukaan maailma kehittyy kahden vastakkaisen voiman, teesin ja antiteesin, taistellessa hegemoniasta. Hegel katsoi filosofisena idealistina, että todellisuus on pohjimmiltaan henkistä luonteeltaan. Marxin historiallisessa materialismissa selitetään yhteiskuntien ja koko historian kehitystä materialistisista lähtökohdista käsin. Huomattakoon, että Karl Marx väitteli Jenan yliopistossa filosofian tohtoriksi vuonna 1841. Marx kirjoitteli lehtiin paljon kriittisiä arvioita Hegelin teorioista. Marx joutui lähtemään maanpakoon Preussista ja asui pääosin Ranskassa, Belgiassa ja pisimpään Englannissa. Hän kuoli Lontoossa vuonna 1883.
Yhteenvetona:
Marxin keskeinen väite on, että maailmassa on aina vallinnut jonkinlainen luokkaristiriita ja jopa luokkasota. Orjayhteiskunnissa oli jako vapaiden ihmisten ja orjien välillä. Feodaaliajalla oli maanomistajien ja maaorjien välinen kamppailu. Teollisella ja kapitalistisella aikakaudella on vallinnut luokkasota porvariston ja proletariaatin eli työväenluokan välillä. Marx uskoi, että hänen luokkasodan teoriassa on universaali malli yhteiskuntien kehityksestä.
Guilluy jatkaa selvästi marxilaista yhteiskunta-analyysia perustamalla analyysinsa yhteiskunnan kehityksestä uudenlaiseen kansan kahtiajakoon. Siinä korostuu kahdenlainen ”luokkaristiriita”. Toisaalta maantieteellinen jako metropoleihin ja yleensä suurkaupunkeihin sekä toisaalta maaseutuun ja pienkaupunkeihin. Toinen jako on menestyvät ja hyvän tulokehityksen omaavat ihmiset ja toisaalta pieni- ja keskituloiset, joiden reaaliansioiden kehitys on ollut heikkoa globalisaation aikakaudella eli noin viimeisten 30 vuoden aikana. Guilluyn kirjoja on jo käännetty useille kielille mutta toistaiseksi ei ole ilmestynyt suomenkielisiä käännöksiä.
Guilluy mielestä yhteiskunnan poliittinen eliitti on vastuussa siitä, että kasvava osa väestöstä kokee olevansa yhteiskunnan ulkopuolella ja jääneensä ilman globalisaation hyötyjä. Hän ennustaa populististen puolueiden kannatuksen kasvavan edelleen.
<hr />
Ohessa Karl Marxin ja Christophe Guilluyn kirjallisuutta: 
Karl Marx ja Friedrich Engels, Kommunistinen manifesti 1848
Karl Marx, Pääoma: Poliittisen taloustieteen arvostelua. Teoksen ensimmäinen osa julkaistu 1867. Toinen ja kolmasosa ilmestyivät postuumisti Friedrich Engelsin toimittamina vuosian 1885 ja 1894. Neljännen osan toimitti Karl Kautsky vuonna 1904. Toisin kuin kolmea ensimmäistä osaa, sitä ei ole suomennettu.
Christophe Guilluy, La France periphérique, 2014
Christophe Guilluy, No Society, 2018
Christophe Guilluy, Twilight of the Elites, prosperity, the periphery and the future of France, 2019
Silvonen, Jussi, Sata vuotta “Pääomaa” suomeksi, Tieteessä tapahtuu, 31, 2013
Thomas Piketty, Pääoma 2000-luvulla, Into, 2016, teos ilmestyi 2013
Adam Smith, Kansojen varallisuus, ilmestyi 1776, Suomennos WSOY 2015
Matias Turkkila, Pääkirjoitus: Kuusi maailmaa, suuret narratiivit, Perussuomalainen 20.10.2018

Koskenkylä: Onko Karl Marxin talous- ja yhteiskuntaopeilla mitään merkitystä nykyisin, ja mistä Ranskan ja Yhdysvaltain yhteiskuntien kahtiajakautuminen oikein johtuu?

Kuusi kilpailevaa, maailmaa selittävää suurta narratiivia ovat: liberaali maailma, lämpenevä maailma, tribalistinen maailma, teknologian maailma, marxistinen maailma ja realistinen maailma. 

Kuolisitko Euroopan hiili- ja teräsyhteisön puolesta? Entä EU:n puolesta? YK:n puolesta? Aika harva vastaa myöntävästi. Entä maapallon selviytymisen puolesta? Oman perheesi, puolisosi tai lastesi puolesta?
Tiedämme, että ihmiset ovat historian saatossa toistuvasti uhrautuneet lähimmäistensä, heimolaistensa tai maanmiestensä vuoksi. Aikamoinen joukko ihmisiä kaatui sodissa kommunistisen neuvostotasavallan puolesta, samoin kuin länsimaisten liberaalien arvojen puolesta.
Miksi jotkut sidokset ovat vahvoja, ja toiset eivät? Entä mitä seuraavien vuosikymmenten aikana tapahtuu? Selitys riippuu siitä, keneltä kysytään. Vaihtoehtoisista tulevaisuudenkuvista ei ole puutetta, ja usein selittäjän oma tausta määrittää visioiden suunnan ja laadun. Yhdysvalloissa asuva Robert Ringer toteaa osuvasti: Sen sijaan, että ihmiset arvostaisivat totuutta, he yrittävät nähdä todellisuuden sellaisena, mitä he itse eniten arvostavat. Fantasiointi on tietenkin helppoa, todellisuuden kohtaaminen ei niinkään. Harhaileva ajattelu ei johda ehjään maailmankuvaan. Ringer kehottaakin ihmisiä syventymään tarkasti todellisuuden luonteeseen. On tärkeää ymmärtää, mitä asiat todellisuudessa ovat &#8211; sen sijaan, että tyytyisi hyväksymään sen, miltä asiat näyttävät. Ellei tähän kykene, on hyvin vaikeaa toimia järkevästi.
Suuria narratiiveja &#8211; siis mahdollisia maailmanselityksiä &#8211; on useita. Mikä niistä dominoi?
Yhdysvaltalainen Foreign Affairs -lehti listasi kuusi kilpailevaa maailmaa selittävää suurta narratiivia. Ne ovat: liberaali maailma, lämpenevä maailma, tribalistinen maailma, teknologian maailma, marxistinen maailma ja realistinen maailma. Kirjoitus on hyvin laaja, mutta yritän tiivistää tähän kirjoituksesta muutamia pääkohtia. Mukana myös muutama oma huomio Suomesta.
Moni uskoo LIBERAALIIN MAAILMANKUVAAN. Mikseipä uskoisi. Rauha, hyvinvointi, ihmisoikeudet. Sovinto, monenkeskisyys, instituutiot. Mutta miksi liberaalin Barack Obaman Yhdysvallat nosti valtaan rääväsuu-Trumpin? Löytyisikö selitys siitä, että vanha tasapaino pääoman ja työvoiman välillä rikottiin? Globalisaatiomyönteinen talouseliitti painoi kaasupolkimen pohjaan, avoin talous toi sille satumaisia voittoja. Vauhdin hurmassa rakenteet tuhoutuivat, ja pienet ihminen jäivät jalkoihin. Mitä hurjempaan vauhtiin avoin talous piiskataan, sen rajumpi on myös negatiivinen vaikutus. Trump on villiintyneen turbokapitalismin vahinkolapsi, köyhtyneiden keskisormennäyttö miljardööreille. Suomalainen toimittaja on ilmiölle sokea, Saarikosket, Kotkavirta, Haapala tai Alenius eivät näe verhon taakse.
Seuraavaksi MARXILAINEN MAAILMANKUVA: Jo 1800-luvulla havaittiin, että tuottavuuden kasvaessa palkat eivät pysy perässä, ja että pääoman tuoton kasvu on nopeampaa kuin talouskasvun. Kun aikaa kuluu, kapitalisti vaurastuu huikeasti suhteessa duunariin. 2000-luvulla sama teesi löytyi taloustieteen rokkistara Thomas Pikettyn kirjasta. Toisaalta Marx kaasutteli metsään arvellessaan, että ylläsanotun vääjäämätön seuraus olisi kommunismi. Oli miten oli, marxilaisessa maailmankuvassa on käyttökelpoisia havaintoja: Pääomat kasautuvat, keskeiset innovaatiot päätyvät kapitalisteille, työvoiman tarve vähenee, suuryhtiöt nitistävät pienet pois kuljeksimasta, kunnes jäljelle jää vain muutama – muodostuu oligopoli. Kotoinen sovellus on K-kauppa ja S-market.
Onko TEKNOLOGIA paras muutoksen selittäjä? Teollinen vallankumous korvasi ihmislihakset koneilla, ja maailma koki massiivisen muutoksen. Nyt on meneillään kehitys, jossa koneilla korvataan ihmisaivot. Murros on oleva käsittämätön. Kapitalisti hymyilee, mutta on varjopuolikin: Entistä älykkäämmät koneet jauhavat keskiluokan työttömyyskortistoon. Syntyy toimettomien nuorten miesten valtava joukko, jolla ei ole mitään tekemistä. Köyhyys ärsyttää, böönaa ei löydy. Pelit, viina, tuskaisuus – itä-Saksan rähinät potenssiin kymmenen. Kaikkialla maailmassa.
TRIBALISTINEN MAAILMANKUVA: Saamme kiittää evoluutiota nisäkkäiden syvärakenteisiin kovakoodatusta käytöskoodistosta, joka suosii läheisiä ja varoo ulkopuolisia. Perhekeskeisyys, sukurakkaus, isänmaallisuus – kaikki samaa erittäin vahvaa juurta. Tribalistinen koodisto on vuosimiljoonien ikäinen, ja se aktivoituu uhkaavissa tilanteessa. Erityisiä ongelmia syntyy, kun heimon alueella alkaa vaikuttaa Yale-professori Amy Chuan käsitteellistämä markkinoita dominoiva vähemmistö, toiselta nimeltään vieras eliitti. Esimerkkejä: Saddam Husseinin sunnit Irakissa, tutsit Ruandassa, hallitsijaheimo alaviitit Syyriassa. Yhdysvaltain valkoisen väestön suhteellinen osuus pienenee seuraavien vuosikymmenten aikana. Syntyykö heistä lopulta samanlainen ryhmä? Miten enemmistö suhtautuu vähemmistöön, jolle kaikki varallisuus on keskittynyt?
LÄMPENEVÄ MAAILMA. Nopeasti vaihtelevia säitä, sulavia jäätiköitä? Ilmastopakolaisten vyöry, valtioiden luhistuminen? Biotalous on suomalaisen suurteollisuuden ”All-in”-veikkaus, mutta onko se sitä muille?
Vihoviimeisenä Foreign Affairsin listalla on REALISTINEN MAAILMANKUVA, jossa on mukana aimo annos kyynisyyttä. Valtapolitiikka ei katoa pehmeiden arvojen tieltä, suuret tallovat jatkossakin pienet alleen. Jos mikään ei muutu, autoritäärinen, valtio-ohjattu ja syvästi korruptoitunut Kiina jyrää pian Yhdysvaltojen ohi. Historia jatkaa kulkuaan, ongelmia riittää ratkottavaksi.
+++
Ongelmat eivät ole uusia, maailmansotien jälkeen lääkkeeksi keksittiin demareiden johdolla hyvinvointivaltio. Mutta dermariaatetta ei ole päivitetty globaaliin maailmaan. Kaikkialla demarit vat tehneet saman virheen – hyvinvointivaltion etuudet on avattu ulkopuolisille. Hyvinvointivaltio kääntyy peruutusvaihteelle valtion velkaantumisen myötä. Rahoittajat tuntevat sen verojen nousuna ja etujen vastaanottajat etuuksien laskuna. Tämä saa kansat raivoihinsa. Mitä köyhempiä ne ovat, sen rajumpi reaktio.
MATIAS TURKKILA
<hr />
Kirjoitus on julkaistu <a href="https://www.suomenuutiset.fi/lehtiarkisto/">Perussuomalainen #9/2018</a> -lehden pääkirjoituksena

Pääkirjoitus: Kuusi maailmaa

Amerikkalainen professori Robert Gordon väittää, että vaikka Yhdysvaltojen tuottavuuskehitys oli aiemmin maailman nopeimpia, tuottavuuden kasvu hidastuu jatkossa olennaisesti.

Professori Robert Gordon on yksi maailman tunnetuimpia taloudellisen kasvun tutkijoita. Hän työskentelee Northwestern–yliopistossa Yhdysvalloissa. Häneltä ilmestyi viime syksynä uusi kirja ”The Rise and Fall of American Growth: The US standard of living since the civil war, jossa tutkitaan Yhdysvaltojen taloudellisen kasvun ja tuottavuuden kehitystä pitkällä ajalla ja esitetään arvio kehityksestä tulevaisuudessa.
Gordonin massiivinen kirja on noteerattu maailman talouslehdissä näyttävästi. Siitä on ollut esittelyjä ja arvioita monissa maailman talouslehdissä, viimeksi The Economist-lehdessä 9.1.2016. Arvioinnit ovat olleet hyvin positiivisia, mutta myös kritiikkiä on esitetty.
Gordonin perusväite on se, että Yhdysvaltojen tuottavuuskehitys oli aiemmin maailman nopeimpia ja pitkiä aikoja nopeinta, mutta tuottavuuden kasvu hidastuu jatkossa olennaisesti. Vuosina 1920-1970 tuottavuus kasvoi vuosittain keskimäärin peräti 2,8 prosenttia. Sen jälkeen tuottavuuskehitys hidastui ollen vuosina 1970-2014 keskimäärin 1,62 prosenttia vuodessa. Tuotannon kasvu on ollut molempina ajanjaksoina jonkin verran nopeampaa kuin tuottavuuden kasvu, koska työvoiman määrä on kasvanut aivan viime aikoihin saakka.
Yhdysvallat oli 1800-luvun puolivälin jälkeen alkaneella teollisen vallankumouksen kaudella maailman johtava maa uusien keksintöjen käyttöönotossa. Näitä olivat erityisesti sähkö, puhelin, auto, rautatiet ja lentokone. Muut maat ottivat näitä innovaatioita käyttöön selvästi hitaammin kuin Yhdysvallat. Yhdysvallat oli pitkään maailman ylivoimaisesti suurin autojen, puhelinten ja lentokoneiden tuottaja. Edes 1930-luvun alun suuri lama ei hidastanut kuin tilapäisesti näiden tuotteiden kasvua.
Toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvaltojen hallitseva asema sai jatkoa erityisesti Marshall-avun ja Bretton Woods -instituutioiden &#8211; Kansainvälisen valuuttarahaston ja Maailmanpankin &#8211; kautta. Yhdysvaltojen rooli alkoi kuitenkin vähentyä 1970-luvun alussa, kun dollarin kultakytkentä lopetettiin ja kansainvälinen kilpailu alkoi kiristyä. Japani nousi nopeasti Yhdysvaltojen haastajaksi, erityisesti 1980-luvulla. Japanin nousu päättyi suuren kuplan puhkeamiseen 1990-luvun alussa.
Taloudellinen epätasa-arvo tuloeroilla mitattuna alkoi kasvaa voimakkaasti 1980-luvulla, mikä vaikutti negatiivisesti kasvuun. Gordon on tässä samoilla linjoilla kuin Thomas Piketty. Informaatio-vallankumous piristi Yhdysvaltoja 1990-luvulla, mutta sen jälkeen tuottavuuden kehitys on hidastunut. Kasvavat taloudet, kuten Kiina, Brasilia, Intia, Etelä-Korea ym. ovat kasvaneet huomattavasti Yhdysvaltoja nopeammin jo pitkään. Gordon on varsin pessimistinen Yhdysvaltojen talouskasvun ja tuottavuuden kehityksen suhteen tulevaisuudessa. Väestö ikääntyy, terveydenhoitomenot kasvavat voimakkaasti, samoin koulutusmenot ja julkinen velka on jo liian suuri. Gordonin mielestä Yhdysvaltojen dynaamisuutta on vaikeata palauttaa ennalleen. Gordon on jo aiemmin ennustanut, että tuottavuuden kasvu ja samalla potentiaalisen tuotannon kasvu jäävät jatkossa vain 1-1,5 prosentin tasolle vuodessa. Tämä merkitsisi myös reaalipalkkojen varsin hidasta kasvua tulevaisuudessa.
Robert Gordonin kirja on erinomainen analyysi Yhdysvaltojen kasvuun vaikuttaneista tekijöistä pitkällä ajalla (1850-2015). Hänen näkemyksensä IT-vallankumouksen vaikutuksista saattaa silti olla liian pessimistinen. Jos Gordon on oikeassa, niin hänen johtopäätös koskee myös kaikkia muitakin vanhoja teollisuusmaita ja siten myös Euroopan unionin maita. Suomen talouskasvu on ollut vaimeata kohta jo kymmenen vuotta. Tuottavuuden kehitys on ollut Euroopan unionin heikoimpia. Jos Yhdysvallat kohtaa Gordonin ennustamia ongelmia tuottavuuden kehittämisessä, Suomella on vielä paljon huonompi tilanne, koska lähtökohtamme on selvästi Yhdysvaltoja heikompi. Monet asiantuntijat ovat kuitenkin väittäneet, että vanhat teollisuusmaatkin saattavat menestyä kiristyvässä globaalissa kilpailussa, mikäli tuotantorakenteet ovat kunnossa, talous on innovatiivinen, työmarkkinat joustavat ja ylipäänsä kannustimet työntekoon ja yrittäjyyteen ovat kunnossa. Näissä kaikissa suhteissa Suomella on nyt valtavasti parantamisen tarvetta.

Onko Yhdysvaltojen kasvu hidastunut pysyvästi?

Ranskalainen taloustieteen professori Thomas Piketty on tämän hetken tunnetuimpia taloustieteilijöitä maailmalla. Hän julkaisi vuonna 2013 noin 800 sivuisen kirjan ”Capital in the Twenty First Century”. Der Spiegelin mukaan ranskalainen taloustieteen professori Piketty julkaisee lähiaikoina Saksassa uuden teoksen ”Die Schlacht um den Euro” eli ”Kamppailu eurosta”.
Spiegelin haastattelema Piketty kertoo suhtautuvansa erittäin kriittisesti eurojärjestelmään ja kritisoi harjoitettua talouspolitiikkaa ja eurokriisin ratkaisukeinoja. Hän katsoo julkisten talouksien saneerauksen kasvattaneen työttömyyttä ja lisänneen tuloeroja. Piketty iloitsee Syrizan vaalivoitosta Kreikassa ja uskoo, että se voi kääntää koko euroalueen talouspolitiikan suunnan.
&#8211; Harjoitettu politiikka on luonut syvän luottamuskriisin koko euroalueelle, hän väittää.
Saksalainen kurinalainen talouspolitiikka Pikettyn mukaan ei sovi kaikille maille, ja hän pitää euroaluetta täysin keskeneräisenä luomuksena. Yhteinen raha ja rahapolitiikka edellyttävät tuekseen yhteistä finanssipolitiikkaa, eurobondeja ja tulonsiirtoja. Hänen mukaan tarvittaisiin laaja yhteisvastuu, jotta euroalue voi selvitä kriisistä ja menestyä tulevaisuudessa. Fiskaalinen unioni on siis Pikettyn mukaan tarpeen. Toisaalta Piketty myös myöntää, että vallan keskittämisellä Brysseliin on suuri vastustus kansalaisten keskuudessa ja aivan erityisesti hänen kotimaassaan Ranskassa.
&#8211; Meillä on yhteisvaluutta 19 maassa, mutta kullakin maalla on oma veropolitiikkansa. Maiden harjoittama finanssipolitiikka poikkeaa toisistaan. Tämä ei voi toimia. Olemme luoneet eurojärjestelmän myötä hirviön, Piketty toteaa.
Uudistuskyvytön Ranska
Piketty myös suree sitä, että Ranskan painoarvo EU:ssa on vähentynyt ja Ranska on ollut kyvytön uudistumaan. Hän kritisoi voimakkaasti Ranskan presidenttiä Hollandea.
Piketty on myös erityisen huolissaan siitä, että suuret monikansalliset yritykset kiertävät verojen maksua ja harjoittavat hyvin aggressiivista verosuunnittelua maailmanlaajuisesti. Hänestä pääomien siirtyminen veroparatiiseihin pitäisi pystyä estämään kansainvälisellä yhteistyöllä.
Pikettyn motto on selvästikin se, että nykyisenkaltaisessa kapitalistisessa maailmantaloudessa rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät.
Mitä Piketty sanoi Suomesta? 
Pikettyn kirja (noin 800 sivua) on saanut valtavaa huomiota maailmalla. Teosta on myyty jo 1,4 miljoonaa kappaletta, mikä lienee ennätys alallaan. Myyntiä on ollut suunnilleen yhtä paljon Amerikassa, Euroopassa ja Aasiassa. Lähes kaikki taloustieteen huippunimet maailmalla ovat arvioineet teosta, viimeksi Suomessa Björn Wahlroos uudessa kirjassaan.
Jesper Roine on julkaissut Suomessa kirjasta tiivistelmän ja arvion nimeltä ”Pääoma 2000-luvulla, kooste ja Pohjoismainen näkökulma”.
Perintöveron suuruudeksi Piketty on suositellut 50-60 prosentin veroa ja suurten perintöjen osalta 80 prosenttia. Piketty kuitenkin pitää Suomen 44 prosentin kokonaisveroastetta ja julkisen sektorin menojen suhdetta BKT:een 58 prosenttia hyvin korkeana. Ne eivät voi enää kasvaa. Piketty on aktiivisesti kritisoinut veroparatiiseja ja suurten monikansallisten yritysten verojen kiertoa äärimmäisen aktiivisella verosuunnittelulla. Piketty ei vastusta kaikkia tuloeroja vaan ainoastaan epäoikeudenmukaisia ja liiallisia.
Piketty esitti kirjassaan, miten talouskasvu, varallisuuden karttuminen, pääoman ja työn tulo-osuudet sekä henkilöiden välinen tulonjako on kehittynyt ja tulee kehittymään tulevaisuudessa yksityisomistukseen perustuvassa kapitalistisessa taloudessa.
Pikettyn pääväittämä on se, että tulo- ja varallisuuserojen jatkuva kasvu vaikuttaa haitallisesti talouksien kasvuun pitkällä ajalla.
Pikettyn aikaisempaa kirjaaa on kritisoitu voimakkaasti, ja jopa hänen käyttämiään tulonjakoa koskevia tilastoja vastaan on hyökätty. EVA:n johtajan Matti Apusen mielestä tiedotusvälineet suosivat Pikettyä ja salailevat Pikettyyn kohdistuvaa kritiikkiä.
Suomessa Piketty palkittiin Yrjö Jahnssonin säätiön taloustieteen palkinnolla vuonna 2013.

Talousprofessori Thomas Piketty kutsuu euroaluetta hirviöksi – ”Das Monster Eurozone”