Sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juuso Ruotsissa: Liika älylaitteiden käyttö heikentää lasten hyvinvointia

Garedewilta toimenpidealoite nuoren määritelmän kaventamiseksi nuorisolaissa: 10-vuotiaat ja 29-vuotiaat eivät kuulu samoihin nuorteniltoihin

Etelä-Amerikan Elon Musk ei kuvia kumarra – aikoo laittaa Argentiinan talouden paraatikuntoon vaikka väkisin

Merituulivoiman rakentamisesta kannattamatonta –  kohoavat kustannukset, lisääntynyt kilpailu ja inflaatio syövät katteet

Merkittäviä verohyvityksiä suurille teollisille investoinneille – valtiovarainministeri Purra: ”Hallitus tukee suomalaista työtä ja teollisuutta”

Media jatkaa Trumpin demonisointia toisen salamurhayrityksen jälkeenkin – Trump: “En luovuta ikinä!”

Keskisuomalaisen päätoimittaja Yle-pomo Riikka Räisäsestä: Näillä näytöillä joku muu päätoimittaja olisi jo eronnut

Aamulehden ex-päätoimittaja: Ylen piikkiin rakastajansa kanssa matkustanut uutispomo Riikka Räisänen pitäisi siirtää syrjään

Poliisi nappasi Helsingin yliopiston kunniatohtorin kiinni kahdesti – ensin Kööpenhaminassa, sitten Tukholmassa

Halla-aho: Arvelen, että moni muukin kuin persukansa alkaa ymmärtää Ylen prioriteetteja – ”Leikkausvaraa riittää myös tulevaisuudessa”

Antikainen: Yle on väärässä – uutiset somaliaksi ja arabiaksi eivät auta sopeutumaan suomalaiseen yhteiskuntaan

The Economist

Edistyksellisenä itseään pitävä talouselämän lontoolainen mahtilehti varoittaa lukijoitaan aliarvioimasta vasemmalle kallistuvan identiteettipolitiikan vaaroja

Syyskuisessa kansijutussaan <a href="https://www.economist.com/leaders/2021/09/04/the-threat-from-the-illiberal-left">Economist</a> tekee selvän pesäeron vasemmistolaisen “woke-liberalismin” ja edustamansa klassisen liberalismin välille. Pääkirjoituksessaan lehti toteaa, että jotakin on mennyt pahasti pieleen läntisessä liberalismissa. Sen mukaan klassinen liberalismi uskoo edistyksen tulevan debatin ja uudistuksien kautta.
“Yli 250 vuoden ajan klassinen liberalismi on tuonut mukanaan ennennäkemätöntä edistystä. Se ei tule katoamaan tuosta vain savuna ilmaan. Mutta se käy läpi vakavaa testiä, kuten se kävi sata vuotta sitten, kun sekä bolshevismin että fasismin syövät alkoivat syödä Eurooppaa sisältä käsin.”
The Economistin mukaan (klassisten) liberaalien on aika ymmärtää, mikä heidän vastassaan on ja alkaa panna hanttiin.
Kuten arvata saattaa, lehti pitää Yhdysvalloissa, vapausaatteen henkisessä kodissa, suurimpana vaarana vapautta vastaan Trumpin oikeistoa.
Mutta kritiikillä on uusi kohde.
Vasemmiston hyökkäystä vapautta vastaan Economist hankalammin hahmotettavana, koska amerikanenglannin “liberaali” on alkanut sisällyttää itseensä myös epäliberaalin vasemmiston.
Teemanumerossaan Economist kuvaa ilmiötä, jota myös <a href="https://www.suomenuutiset.fi/entista-useampi-tutkija-pitaa-cancel-kulttuuria-uhkana-akateemiselle-vapaudelle-toiset-kieltaytyvat-tunnustamasta-ilmion-olemassaoloa/">Suomen Uutiset </a>on käsitellyt lukuisia kertoja: eliittiyliopistoilta leviää autoritaarista vasemmistoajattelua muuhun yhteiskuntaan.
“Kun nuoret vastavalmistuneet ovat päässeet töihin laatulehtiin ja politiikkaan, liike-elämään ja koulutukseen, he ovat tuoneet mukanaan kauhukuvat turvattomuuden tuntemisesta (safe space -vaatimus) ja agendan, joka jumittaa ahtaasti ymmärretyssä visiossa oikeudenmukaisuuden saavuttamisesta alistetuille identiteettiryhmille.”
Lehden mukaan nämä akateemiset vasemmistolaiset toivat mukanaan myös taktiikan, jolla pakotetaan muita ideologiseen puhdasoppisuuteen. Keinot ovat tutut deplatforming ja canceling, joille termeille ei ole löytynyt kunnollisia suomenkielisiä vastineita. Keinoja käytetään sekä vihollisiin että liittolaisiin, jotka eivät ole pysyneet ruodussa. Deplatforming ja cancel viittaavat sananvapauden rajoittamiseen rikosoikeuden ulkopuolella ilman varsinaista sensuuria. Tyypillistä on uhkailu vaiennettavan julkaisualustoja, tapahtumajärjestäjiä tai työnantajia kohtaan.
<h4>Autoritaarinen vasemmisto palauttaa lännen keskiajalle</h4>
Economist vertaa nykyistä autoritaarista vasemmistoa siihen kirkon ja valtion erottamattomaan kokonaisuuteen, joka hallitsi Eurooppaa aina 1700-luvulle ja klassisen liberalismin voittoon asti.
Lehden mukaan epäliberaali vasemmisto ja klassiset liberaalit (kuten Economist esittää itse olevansa) tavoittelevat pitkälti samoja asioita. Molemmat esimerkiksi uskovat, että ihmisten tulee saada kukoistaa seksuaalisuudestaan tai rodustaan riippumatta. Molemmat epäilevät auktoriteetteja ja molemmat uskovat muutoksen haluttavuuteen. Klassiset liberaalit ja epäliberaalit edistykselliset kuitenkin eroavat toisistaan täysin siinä, miten näihin päämääriin olisi tarkoitus päästä.
“Klassisille liberaaleille edistyksen täsmällinen suunta on mahdoton tietää. Sen täytyy olla spontaania ja muotoutua alhaalta ylös, ja se edellyttää vallanjakoa, niin ettei kukaan tai mikään ryhmä pitemmän päälle pysty yksin hallitsemaan.”
Sen sijaan epäliberaali vasemmisto pitää omaa valtaansa kaiken keskipisteenä, koska he ovat varmoja siitä, että todellinen edistys on mahdollista vain kun he ensin huolehtivat rodullisten, seksuaalisten ja muiden hierarkioiden purkamisesta.
Economistin pääkirjoituksen mukaan tällä erolla on merkittäviä seurauksia. Klassiset liberaalit uskovat mahdollisuuksien tasa-arvoon ja vapaaseen kilpailuun estämällä yritysten monopolisoituminen, puolustamalla elinkeinovapautta, uudistamalla radikaalisti verotusta ja mahdollistamalla koulutus kaikille koulutusseteleillä. Edistykselliset sen sijaan tavoittelevat lopputulosten “oikeudenmukaisuutta”, jonka mittarit he päättävät itse.
<h4>Vasemmistolle “värisokea” politiikka on rasistista</h4>
“Esimerkiksi tutkija-aktivisti Ibram X. Kendi väittää, että mikä tahansa ‘värisokea’ politiikka, mukaanlukien lasten osaamisen mittaaminen standardoiduilla testeillä, on rasistista, jos lopputuloksena on keskimääräisten rodullisten erojen kasvu, olivatpa tarkoitusperät sen takana kuinka valistuneita tahansa.”
Klassista liberalismia edustavan Economistin mukaan ei vain ryhmien, vaan ennen kaikkea yksilöiden, kohtelun tulee olla yhdenvertaista, jotta yhteiskunta kukoistaa.
Vanhan koulukunnan edistykselliset ovat pysyneet sananvapauden kannattajina. Mutta epäliberaalit edistykselliset ajattelevat, että oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo edellyttää pelikentän kallistamista vastoin niitä, jotka ovat etuoikeutettuja ja taantumuksellisia.
Se tarkoittaa rajoituksia heidän sananvapauteensa käyttäen uhriuden kastijärjestelmää, jossa etuoikeutetuksi miellettyjen on alistuttava niille, jotka voivat esittää olevansa uhreja ja tarvitsevansa kompensaatiota sen nojalla. Economistin mukaan samaan toimintatapaan kuuluu &#8220;taantumuksellisten&#8221; rankaisu varoittavaksi esimerkiksi muille. Seurauksena on syyttely ja vaientaminen.
Economist siteeraa taloustieteilijä Milton Friedmania, jonka kerrotaan sanoneen, että yhteiskunta, joka asettaa tasa-arvon vapauden edelle, ei saavuta kumpaakaan.
“Hän oli oikeassa. Epäliberaalit edistykselliset luulevat, että heillä on suunnitelma alistettujen ryhmien vapauttamiseksi. Todellisuudessa heillä on yksilöiden sortamisen kaava &#8211; joka ei juurikaan eroa populistisen oikeiston suunnitelmista. Omilla tavoillaan molemmat ääripäät asettavat vallan prosessin edelle, päämäärän keinojen edelle ja ryhmäedut yksilönvapauksien edelle”, Economistin pääkirjoitus toteaa.
<h4>Vapausaate on ihmisluonnolle vaikea</h4>
Miksi klassisen liberalismin on sitten vaikea pärjätä tässä maailmassa? Economistin mukaan jotkin klassisen liberalismin piirteet ovat vastoin ihmisen luontaisia ajattelutapoja.
Se vaatii kannattajaansa puolustamaan vastapuolen sananvapautta silloinkin, kun tietää niiden olevan väärässä. Yrityksiä ja niiden työntekijöitä ei sovi suojata luovalta tuholta. Rakkaimpasi saavat edistyä urallaan vain omilla meriiteillään, vaikka kaikki vaistosi kehottaisivat venyttämään sääntöjä heidän puolestaan. Sinun on hyväksyttävä poliittisten vastustajiesi voitto uurnilla, silloinkin kun ajattelet että ne raunioittavat koko maan.
Economistin mukaan Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen lännen ylimieliset eliitit menettivät tuntumansa liberalismin nöyryyteen ja itse-epäilyyn. Sosialismin jälkeen liberalismilla ei näyttänyt olevan ideologista haastajaa. Eliitit alkoivat uskoa, että he ovat aina oikeassa. He muokkasivat Yhdysvaltain meritokratiaa suosimaan itsensä kaltaisia ihmisiä. Finanssikriisin jälkeen talous kasvoi liian hitaasti, ja eliitti alkoi asennoitua työväenluokasta tulevaan kritiikkiin halveksuvasti.
<h4>Vasemmiston uhka pitää ottaa vakavasti</h4>
Lehti varoittaa ottamasta epäliberaalin vasemmiston uhkaa klassiselle liberalismille liian kevyesti. Liian monet vasemmalle kallistuvat liberaalit peesaavat vasemmistoa sosiaalisen oikeudenmukaisuuden vaatimuksissa. He hyväksyvät sen, että muutos edellyttää epäliberaalia suvaitsemattomuutta.
Economist vaatii pääkirjoituksessaan klassisia liberaaleja löytämään taistelutahtonsa uudestaan.
“Heidän on kamppailtava kiusaajia ja canceloijia vastaan. [Klassinen] liberalismi on yhä paras oikeudenmukaisen edistyksen moottori. [Klassisilla] liberaaleilla pitää olla rohkeutta sanoa se.”
Economist on vaikutusvaltainen toimija. Sen lukijakunta on pitkälti sitä talouselämän eliittiä, joka on viime vuodet harjoittanut johtamissaan yrityksissä hämmästyttävän pitkälle menevää radikaalivasemmiston identiteettipolitiikan myötäilyä.
Nyt julkaistu teemanumero on talousglobalistien ensimmäisiä itsekriittisiä puheenvuoroja äärivasemmistolaista woke-identiteettipolitiikkaa vastaan.

Jopa globalistinen Economist -lehti on huolissaan vasemmistolaisesta woke-kulttuurista

Riita moposta johtaa satojen miesten tappeluun Göteborgin ongelmalähiössä. Pian sen jälkeen jengirikollinen ampuu poliisin viereisessä ongelmalähiössä. Ja sama jatkuu tauotta, sillä syrjäytyneet nuoret äänestävät Ruotsissa nyt aseillaan, kertoo The Economist.

The Economist <a href="https://www.economist.com/europe/2021/07/24/sweden-is-being-shot-up">nostaa</a> jälleen voimalla esille sen, että Ruotsista on viimeisen 15 vuoden aikana tullut Euroopan väkivaltaisin maa, jos mittapuuna pidetään aseilla tehtyjä surmatöitä. Analyysi perustuu Eurostatin ja WHO:n tilastoihin kaikkiaan 22 Euroopan maasta.
Ruotsi <a href="https://www.suomenuutiset.fi/ruotsissa-ammutaan-eniten-ihmisia-euroopassa-nousu-tilastohuipulle-on-ollut-hammastyttavan-nopeaa/">nousi</a> surullisen surmatilaston kärkeen vuonna 2018. Uhrit ovat tutkija Klara Hradilova-Selinin selvityksen mukaan useimmiten 20-29-vuotiaita miehiä. Ruotsissa kuolee luoteihin 2,5-kertaa niin paljon ihmisiä kuin keskimäärin vertailumaissa.
Sopeutumattomuus johtaa väkivaltaan
Economistin kuvauksen mukaan ampumiset ovat seurausta maahanmuuttajien huonosta sopeutumisesta ja siitä seuraavasta huono-osaisuudesta, rikollisuudesta sekä huumeista. Erityisen ongelmallinen tilanne on Pohjois-Afrikasta ja Lähi-Idästä saapuneilla.
Economist lyö vielä lisää löylyä ja kertoo poliisin otteen kirvonneen ongelmalähiöistä, joissa valtaa pitävät nyt gangsterit. Laatulehti muistuttaa lopuksi, että vielä vuonna 1980 poliisi selvitti 80 prosenttia Göteborgin henkirikoksista. Tänään murhista ja tapoista selviää 20 prosenttia.
&nbsp;

The Economist kertoo karusti epäonnistuneesta integraatiosta – laatulehden kuva Ruotsista tuo mieleen helvetin esikartanon