Sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juuso Ruotsissa: Liika älylaitteiden käyttö heikentää lasten hyvinvointia

Garedewilta toimenpidealoite nuoren määritelmän kaventamiseksi nuorisolaissa: 10-vuotiaat ja 29-vuotiaat eivät kuulu samoihin nuorteniltoihin

Etelä-Amerikan Elon Musk ei kuvia kumarra – aikoo laittaa Argentiinan talouden paraatikuntoon vaikka väkisin

Merituulivoiman rakentamisesta kannattamatonta –  kohoavat kustannukset, lisääntynyt kilpailu ja inflaatio syövät katteet

Merkittäviä verohyvityksiä suurille teollisille investoinneille – valtiovarainministeri Purra: ”Hallitus tukee suomalaista työtä ja teollisuutta”

Media jatkaa Trumpin demonisointia toisen salamurhayrityksen jälkeenkin – Trump: “En luovuta ikinä!”

Keskisuomalaisen päätoimittaja Yle-pomo Riikka Räisäsestä: Näillä näytöillä joku muu päätoimittaja olisi jo eronnut

Aamulehden ex-päätoimittaja: Ylen piikkiin rakastajansa kanssa matkustanut uutispomo Riikka Räisänen pitäisi siirtää syrjään

Poliisi nappasi Helsingin yliopiston kunniatohtorin kiinni kahdesti – ensin Kööpenhaminassa, sitten Tukholmassa

Halla-aho: Arvelen, että moni muukin kuin persukansa alkaa ymmärtää Ylen prioriteetteja – ”Leikkausvaraa riittää myös tulevaisuudessa”

Antikainen: Yle on väärässä – uutiset somaliaksi ja arabiaksi eivät auta sopeutumaan suomalaiseen yhteiskuntaan

Suurvallat

Kiina on viime vuosina siirtynyt kohti jyrkempää despotiaa, joka on näkynyt myös maan harjoittaman ulkopolitiikan aggressiivisuuden lisääntymisenä. Venäjän ja Kiinan tiivistyvä yhteistyö on myös suuri uhka lännelle. &#8211; Suomessa ja muissa länsimaissa on ollut pitkään naiiviutta Kiinan yhteiskunnallisen kehityksen ja maan johdon omaksuman pitkän aikavälin strategian suhteen, perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra sanoo.

Tänään julkaistussa <a href="https://www.perussuomalaiset.fi/wp-content/uploads/2022/08/UlTurPoWeb.pdf">ulko- ja turvallisuuspoliittisessa ohjelmassaan</a> perussuomalaiset kehottaa varautumaan Kiinan länsimaille asettamaan vakavaan haasteeseen.
Perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra huomauttaa, että Suomessa ja muissa länsimaissa on ollut pitkään naiiviutta Kiinan yhteiskunnallisen kehityksen ja maan johdon omaksuman pitkän aikavälin strategian suhteen.
&#8211; Kiina on viime vuosina siirtynyt kohti jyrkempää despotiaa, joka on näkynyt myös maan harjoittaman ulkopolitiikan aggressiivisuuden lisääntymisenä. Kiina ei vain pyri olemaan alueellinen suurvalta, vaan se haluaa muokata kansainvälistä järjestelmää intressejään tukevaksi. Ohjelmassamme käsitellään varsin paljon Kiinaa ja selvästi Venäjääkin suuremman riippuvuuden uhkia.
Kaikki ovat riippuvaisia Kiinasta
Kiina on arvioiden mukaan maailman ainoa maa, joka kykenisi varsin pienin toimin olemaan omavarainen.
&#8211; Kaikki muut ovat enemmän tai vähemmän riippuvaisia muista ja etenkin Kiinasta. Venäjä on pyrkinyt esiintymään Kiinan rinnalla tasaveroisena liittolaisena, vaikka Venäjä on väestöllisesti, taloudellisesti ja teknologisesti liittolaistaan huomattavasti heikompi. Silti Venäjän ja Kiinan tiivistyvä yhteistyö on suuri uhka länsimaailmalle etenkin, jos nämä maat onnistuvat saamaan puolelleen muita maailman väkirikkaita maita, kuten Intian, Indonesian tai Brasilian, Purra sanoo.
Naiivius ei kanna pitkälle
Purra huomauttaa, että viimeistään koronapandemia paljasti, kuinka haavoittuvaiseksi länsimaat ovat tulleet perusasioiden, kuten suojanaamioiden ja lääkkeiden valmistuksessa, kun niitä tuotetaan vain Kiinassa.
&#8211; Länsimainen teollisuustuotanto myös kärsi vakavia menetyksiä, kun yritysten arvoketjut katkesivat Kiinan suljettua tehtaansa pandemian etenemisen hidastamiseksi. Tästäkin syystä esittämämme sinivalkoinen siirtymä ja uudenlaisen teollisuuspolitiikan rakentaminen ovat tarpeen muuttuneessa maailmassa. Takaisinveto ei ole helppoa, nopeaa eikä ilmaista, mutta se on välttämätöntä.
&#8211; Toisen maailmansodan tuhojen jälkeen laaditut kansainväliset sopimukset normistoineen eivät kaikilta osin vastaa nykymaailman olosuhteita. Etenkin tämä koskee pakolaisuutta koskevia yleissopimuksia, jotka nykyisessä muodossaan mahdollistavat massiivisen elintasosiirtolaisuuden maanosasta toiseen, mikä ei kuitenkaan ollut näiden sopimusten alkuperäisenä tarkoituksena.
&#8211; Naiivi ja optimistinen usko siihen, että Euroopan ulkopuoliset valtiot haluavat noudattaa kansainvälisiä sopimuksia yhtä tunnollisesti kuin Suomi, ei kanna. Samaan aikaan YK:n turvallisuusneuvoston kyky toimia Kiinan ja Venäjän ollessa sen pysyviä jäseniä on ollut vaatimatonta.
<iframe loading="lazy" title="Tuumaustunti 16.8.2022 - Purra ja Luukkanen: ulko- ja turvallisuuspoliittisen ohjelman julkaisu" width="500" height="281" src="https://www.youtube.com/embed/iFt5ENEmIXA?feature=oembed" frameborder="0" allow="accelerometer; autoplay; clipboard-write; encrypted-media; gyroscope; picture-in-picture; web-share" referrerpolicy="strict-origin-when-cross-origin" allowfullscreen></iframe>
&nbsp;

Perussuomalaiset: Kiina on lännelle vuosisadan suurin taloudellinen, poliittinen ja sotilaallinen haaste

Missä vaalit, siellä vaikuttamisyritys. 1800-luvun alussa varhaista vaalivaikuttamista harjoittivat ranskalaiset, myöhemmillä vuosikymmenillä mafiosot. Vaalivilpin kärkinimiin voidaan lukea presidentti John F. Kennedy, hänen vaalitulostaan oli parantelemassa useampikin taho. Dosentti Markku Ruotsila kertoo Suomen Uutisille vaalivaikuttamisen historiasta. 

Pohjois-Amerikan historian dosentti Markku Ruotsila kertoo varhaisimpien Yhdysvalloissa tapahtuneiden vaalivaikuttamisyritysten tapahtuneen ranskalaisten radikaalien toimesta.
– He kannattivat silloista republikaani-demokraatti -puoluetta (nykyiset demokraatit) edustanutta presidenttiä Thomas Jeffersonia. Hän kannatti Ranskan vallankumousta ja sen tavoitteita. Jefferesonia tuettiin kaikin mahdollisin tavoin, rahallisesti sekä propagandan keinoin, Ruotsila taustoittaa.
Jefferson oli Yhdysvaltojen kolmas presidentti (1801–1809) ja hän on yksi itsenäisyysjulistuksen allekirjoittajista.
Ruotsila kertoo Jeffersonin kampanjaan kohdistuneen myös kotimaisia vaikuttamisyrityksiä kirkon toimesta, koska tämä ei ollut uskonnollinen.
– Jeffersonista levitettiin huhua, että hän on antikristus ja polttaisi kirkot. Ihmiset jopa hautasivat raamattuja kampanjan seurauksena, hän tarkentaa.
<h4>Lokalaulu</h4>
1800-luvun lopulla demokraattipresidentti Grover Clevelandia vastaan kävi likaista vaalitaistelua republikaanien James G. Blaine tukijoineen. Kampanja-aikana levitettiin huhua, että Clevelandilla olisi avioton lapsi; ja hän joutui myöntämään, että maksaa elatusapua naiselle, joka väitti Clevelandin olevan lapsensa isä.
– Blainen tukijat tekivät tunnetun kampanjalaulun, jote he lauloivat vaalikiertueella ”Ma, Ma, Where&#8217;s my Pa, Gone to the White House, Ha, Ha, Ha” (Pa tarkoittaa isää).
Isyyttä ei ole voitu vahvistaa, Ruotsila kertoo.
<h4>Uskontoa käytettiin lokaamiseen</h4>
1908 republikaanipresidentti William Howard Taft joutui demokraattien valheellisen huhukampanjan kohteeksi. Taft oli uskonnoltaan unitaari.
Unitaarit eivät usko Jeesuksen olevan Jumalan Poika, vaan pelkkä ihminen, joskin eettisesti hyvin kehittynyt ja siksi oiva esimerkki kunnollisesta elämästä. Useimmat kristityt eivät tunnusta unitaareja kristityiksi.
– Taftin väitettiin yrittävän presidenttinä tuhota kristinuskoa. Väitteitä esitettiin myös katolilaisesta salaliitosta, koska Taftilla oli ollut läheiset välit katoliseen kirkkoon, kun hän toimi Kuuban kuvernöörinä ja Filippiinien kenraalikuvernöörinä. Huhuista huolimatta Taft voitti ja palveli presidenttinä 1909–1913, Ruotsila sanoo.
Vuonna 1928, tulevan republikaanipresidentin Herbert Hooverin (virassa 1928–1933) vastaehdokas Alfred Smith puolestaan joutui katolilaisuutensa vuoksi republikaanisen puolueen, protestanttisten kirkkojen ja Ku Klux Klanin suuren huhukampanjan kohteeksi.
– Väitettiin, että Smith ottaisi presidenttinä käskynsä paavilta. Hänen kerrottiin aikovan tehdä Valkoisesta talosta paavin kesäasunnon – ja hävittyään vaalit hänen kerrottiinkin usein toistetun vitsin mukaisesti lähettäneen sähkeen paaville: ‘unpack’ eli tyhjennä matkalaukkusi. Smithin sanottiin myös aikovan kumota kieltolain, sillä tuolloin katolilaisia pidettiin yleisesti alkoholismiin taipuvaisina. Lisäksi peloteltiin, että Smith suosisi virassaan katolilaisia maahanmuuttajia ja yleensäkin hänen uskottiin kumoavan Yhdysvaltojen demokraattisen järjestyksen, Ruotsila kertoo.
<h4>Demokraattipresidentti Franklin D. Rooseveltin vamman salailu</h4>
Polion sairastanut Franklin D. Roosevelt oli liikuntarajoitteinen. Hänen pyörätuolinsa häivytettiin julkisista esiintymisistä. Rooseveltin virkakausi ajoittui vuosille 1933–1945.
– Kuvat järjestettiin niin, että pyörätuolia ei näkynyt. Roosevelt käytti metallisia seisontatukia. Hänen heikkoa terveydentilaansa salailtiin myös hänen neljännelle kaudelle valintansa yhteydessä. Hän kuoli kesken viimeistä kauttaan sairauskohtaukseen, Ruotsila sanoo.
Roosevelt on Ronald Reaganin (virassa 1981–1989) ohella yksi historian suosituimmista presidenteistä ja hän jäi myös historiaan ainoana presidenttinä, joka on ollut vallassa enemmän kuin kaksi kautta.
<h4>Lehmät, jotka ”äänestivät”</h4>
Vuonna 1960 voittaneen demokraattipresidentti Kennedyn (virassa 1961-1963) ja republikaaniehdokkaan, Richard Nixonin (virassa 1969–1974) ero oli vain alle yksi prosentti.
Suurlähettiläänä toiminut ja kieltolain aikaisella salakuljetuksella rikastunut JFK:n isä, Joe oli vaikutusvaltainen henkilö. Hänen suhteillaan ja rahoillaan vaikutettiin Kennedyn voittoon ainakin Illinoisin Chicagossa. Myös Frank Sinatralla, muiden muassa Kennedyn kampanjalaulun esittäneellä laulajalla oli roolinsa voiton sinetöinnissä, sillä hänellä oli suora yhteys mafiapomo Sam Giancanaan.
– Tästä tapahtumasta kerrotaan, että Kennedy sai ääniä myös hautausmailta Illinoisissa. Teksasissa Kennedylle ääniä järjesti tuleva varapresidentti ja JFK:n salamurhan jälkeen presidentiksi tullut Lyndon B. Johnson (virassa 1963–1969). Kennedy sai Teksasissa enemmän väitetyistä äänistä, kuin oli äänioikeutettuja. Tästä johtuen teksasilaisten lehmienkin kerrottiin äänestäneen Kennedyä, Ruotsila kertoo.
Nixon myönsi tappionsa, eikä vienyt vaalivilppiä Korkeimpaan oikeuteen.
<h4>Neuvosto-Venäjän “active measures” eli aktiiviset toimet</h4>
Neuvosto-Venäjän tuottamasta materiaalista ei tuohon aikaan ei käytetty termiä valeuutiset, vaan puhuttiin disinformaatiosta. CIA eli Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu käytti toiminnasta nimitystä ‘active measures’ eli aktiiviset toimet.
– Neuvosto-Venäjän vaalivaikuttamista tapahtui jo 1918 kongressivaaleissa silloisen lähettilään toimesta. Silloin ja aina siitä lähtien KGB ja sen edeltäjäorganisaatiot lähettivät rahaa suosimilleen yhdysvaltalaisille ehdokkaille ja järjestivät erilaisia huhu- ja disinformaatiokampanjoita. Ajoittain soluttauduttiin myös kummankin pääpuolueen sisälle ja yritettiin sieltäkin käsin saada Neuvostoliitolle mieluisia ehdokkaita valtaan. Ruotsila kertoo.
<h4>Vaikuttaminen kiihtyi kylmän sodan aikana</h4>
1960 demokraattien esivaalikampanjoinnissa JFK:n vastaehdokkaalle Adlai Stevensonille tarjottiin apua KGB:n eli Neuvostoliiton valtiollinen turvallisuuspoliisin toimesta.
– Merkittävä vaikutusyritys liittyy vuoden 1968 vaaleihin. Nixonin ja hänen vastaehdokkaansa demokraatti Hubert Humphreyn väliseen kampanjaan.
– Humphreylle tarjottiin rahaa ja tietoja KGB:n toimesta (mutta hän ei suostunut ottamaan ainakaan rahaa vastaan). Samaan aikaan Nixon puolestaan kävi salaisia neuvotteluja Taiwanin ja Etelä-Vietnamin kanssa, jotka lupasivat sitten edistää rauhanneuvotteluja Vietnamin sodan päättämiseksi – mutta vain jos hänet valittaisiin presidentiksi, Ruotsila tarkentaa.
Myös media joutui Neuvostoliiton uhriksi. 
– Kuuluisa esimerkki on 1976 esivaalien ajoilta, jolloin Neuvostoliiton onnistui soluttaa yhdysvaltalaiseen lehdistöön täysin vääriä huhuja siitä, että demokraattien ehdokkuutta tavoitellut jyrkästi neuvostovastainen senaattori Henry ‘Scoop’ Jackson olisi homo, Ruotsila kertoo ja lisää:
– 1980-luvulla, kun Ronald Reagan oli presidenttiehdokkaana, neukkuagentit soluttautuivat itse republikaaniseen puolueeseen, Ruotsila päättää.
<h4>Lopuksi</h4>
Todettakoon toimituksen puolesta vielä sekin, että siinä vaikka Yhdysvaltojen omissa vaaleissa on nähty jos jonkinlaista vilunkia, on toiminta usein ollut kovin pientä ja hikistä siihen verrattuna, mitä maa on itse saanut muualla maailmassa aikaan. Yhdysvalloille ei ole tehnyt pahaa luhistaa epämieluisia puolueita tai joissain tapauksissa jopa kokonaisia valtioita etujensa turvaamiseksi.
Toisinaan toiminta on ollut menestyksekästä, toisinaan ei. Ja on toki sanottava sekin, ettei maa ole ollut asialla yksin. Isot ovat kurmottaneet pienempiään aina historian alkuhämäristä saakka.
Sattui kalenterissa olemaan mikä vuosiluku hyvänsä, valtaryhmittymät ovat aina yrittäneet ohjailla kansakuntien tahtoja erilaisin keinoin. Toisinaan vaikuttaminen toteutetaan väärillä huhuilla tai Facebook-kampanjoilla, toisinaan B52-pommikoneilla tai Mainilan laukauksilla.
Poliittinen valta on oikotie valtaviin omaisuuksiin. Kansainvälisen politiikan kiemuroita arvioidessa kannattaakin aina pitää kirkkaana mielessä vanha yksinkertaistus: follow the money.
Kuka hyötyy, ja kenen kustannuksella?

Salailua, manipulointia ja paavien käskyläisiä – Yhdysvaltain vaaleissa on nähty monenlaista vilunkia