Valtiovarainministeri Purra kyselytunnilla: Keskustan kannattaa tarkistaa verolinjaansa eikä ehdottaa enemmän veroja

Koponen koulutuksen rahoituksesta: Hallitus palauttaa uskon tulevaan ja tekee koulutuksen kunnianpalautuksen

Lehtinen pitää rangaistusten koventamista perusteltuna: “On jo ajauduttu väärälle polulle, kun kouluissa tarvitaan poliiseja”

Antikainen vaatii Koneen Säätiön toimintaa tutkittavaksi – toteutuvatko yleishyödyllisen säätiön kriteerit?

Purralta merkittävä avaus listaamattomien yhtiöiden osinkoverotuksen kokonaisuudistuksesta – Finnwatch kannattaa aloitetta lämpimästi

Valtiovarainministeri Purra Keskuskauppakamarin veropäivillä: Uusia veronkorotuksia ole enää tulossa tällä vaalikaudella

Vasemmistoliiton piirin puheenjohtajiston Esa Annala: ”kuolema persuille”

Demari tuuttasi A-studiossa niin paksua höpöä, että Purra puuskahti: “You can’t make this shit up”

”Kuolemaa persuille” lietsonut vasemmistoliiton kuntapoliitikko: ”Olen huono esimerkki siitä, miten väkivaltaretoriikka on yleistynyt ja normalisoitunut poliittisessa diskurssissa”

Espoossa ja Vantaalla kohta jo lähes puolet työttömistä vieraskielisiä – silti vihervasemmisto vaatii yhä lisää työperäistä maahanmuuttoa

Antikainen: Vasemmistoliitto jälleen terroristijärjestön puolella

PS 3/2014

Kevään historiallinen EU-vaali mittaa tosissaan hallituksen eurolinjan kannatusta. Äänestäjät voivat kääntää Suomen EU-politiikan uuteen suuntaan. Suuri eurojytky voi kääntää koko Euroopan suunnan. Perussuomalaiset valmistautuvat vaaleihin yhdessä ympäri maata.
<h4>EU voi vaikuttaa kaikkeen</h4>
Mihin EU:ssa sitten voi vaikuttaa, puheenjohtaja Timo Soini?
&#8211; Kaikkeen mitä siellä käsitellään. EU-parlamentin asema on vahva, Soini vastaa.
Soini muistuttaa, että valittujen täytyy pystyä hankkimaan hyvät avustajat ja verkostoitumaan. Hän auttaa edustajia löytämään oikean ryhmän, hän kun tuntee niiden vaikuttajat.
&#8211; Tärkeintä on saada ovet avattua. Meillä on valmiit vaikutuskanavat, ryhmät ja yhteistyökumppanit ja myös monikansallista henkilökuntaa, Soini sanoo.
Soini makustelee ajatusta, että puolue voisi lisätä tietoa ja taitoa EU-asioista henkilövaihdon kautta eduskuntaryhmän ja europarlamentin välillä niin, että kaikilla olisi mahdollisuus oppia uutta.
&#8211; Meillä on hyvä tilanne Euroopassa. Me olemme haluttua seuraa. Olemme Suomen tunnetuin puolue EU:ssa. Se asettaa myös edustajillemme vaatimuksen, koska heitä tullaan vertaamaan minuun, Soini uskoo.
<h4>Mölyt mahassa ja ryhmäkuntaisuus pois</h4>
Soini korostaa, että ehdokkaiden pitää sitoutua omaan suunnitelmaan ja puolueen ohjelmaan. Ehdokkaat ovat puolueen ehdokkaita. Ei pidä katsella liikaa sivuille ja reagoida toisten puolueiden tekemisiin. Eikä varsinkaan pidä asettua muita oman puolueen ehdokkaita vastaan. Yhdessä mennään.
&#8211; Eikä saa sanoa mitään tyhmää. Silloin toiminta jumiutuu. Elämä käy tylsäksi, jos ei osaa asetella sanojaan oikein. Vastuun saajan täytyy olla tehtävänsä tasalla. Linjasta ei pidä tinkiä, mutta täytyy ymmärtää, miten asiat sanotaan, koska vastustajat kyttäävät virheitä, Soini varoittaa ja muistuttaa, että ryhmän täytyy myös järjestäytyä ja toimia yhdessä ryhmäjohtajan johdolla.
<h4>Kolme paikkaa tulee</h4>
Soini näkee kaksi vaihtoehtoa: lautta lähtee liikkeelle, jolloin voitamme, tai sitten ihmiset jäävät kotiin.
&#8211; Olemme taas ainoa vaihtoehto. Viimeksi oli vain Soini ja sohva, nyt on sohva ja perussuomalainen, joista on 20 vaihtoehtoa. Mutta meidän linjamme on ylivoimainen: se on pysynyt samana ja lupauksemme ovat pitäneet, Soini korostaa.
Soini povaa, että kolme ehdokasta menee läpi ja laaja samanmielisten joukko menestyy ympäri Eurooppaa. Tämä antaa entistä paremmat mahdollisuudet vaikuttavaan yhteistyöhön. Mitä suurempi liittouma saadaan kokoon, sitä paremmin se saa tietoa ja sitä vahvemmin kaikki voivat vaikuttaa.
Europarlamentissa voi myös toimia vapaana hallituksen linjasta: siellähän ei ole hallitusta, joka kahlitsisi eduskunnan vaikutusvaltaa.
<h4>Ryhmä löytyy saletisti</h4>
Soinin mukaan eurokriittiset löytävät varmasti hyvän ryhmän, johon perussuomalaiset voivat liittyä. Ottajia on useampaankin ryhmään kuin mihin halutaan.
&#8211; Viimeksi menin sinne yksin heiluttamaan kahta kättä ja perustin EFD-ryhmää yhdessä Nigel Faragen kanssa, Soini muistuttaa. Hän kehuu myös tutkija Sampo Terhoa, joka on jatkanut Soinin työtä mainiosti niin, että yhteistyökuviot ovat kunnossa.
&#8211; Sampo on hoitanut hyvin kaikki äänestykset ja raportit ja hän on arvostettu edustaja, Soini kiittää.
<h4>Eurokapina vietävä loppuun</h4>
Soini muistuttaa, että kansa päättää, ketkä valitaan. Tärkeintä on mennä täysillä vaaleihin ja viedä loppuun se mistä kiikastaa: puolue jäi hallituksestakin EU-linjan vuoksi. Kun kansa tuki puoluetta eduskuntavaaleissa, olisi hienoa saada tuki myös eurovaaleissa. Se on mahdollista, koska kansan enemmistö kannattaa perussuomalaisten eurolinjaa. Asetelma on perussuomalaiset vastaan muut – perussuomalaiset vastaan tukipakettilinja.
&#8211; Meillä on mahdollisuus vaikuttaa hallituksen EU-politiikan suuntaan. Vaaleilla on myös yleispoliittista merkitystä: jos perussuomalaiset menestyvät eurovaaleissa, siitä on etua puolueelle ja hallituksen asema vaikeutuu. Ja jos hallituspuolueet menestyvät eri tavalla, se voi hajottaa koko hallituksen, Soini arvioi viitaten SDP:n alamäkeen.
<h4>Vaalityö kannattaa aina</h4>
Käytännön vaalityön tekevät puolueen paikallisosastot. Sitä johtaa puoluesihteeri Riikka Slunga-Poutsalo. Hän varmistaa, että kentällä on käytössään työkalut, joilla vaalit onnistuvat. Myös motivointi on tärkeää.
&#8211; Kentällä puhuttiin puhuttiin ensin vaaliboikotista &#8211; ettei EU:ssa kannata olla lainkaan. Mutta kun keskustelimme, mihin voimme vaaleissa ja europarlamentissa vaikuttaa, oli selvää, että vaalityö kannattaa. Myös eurokriittisten äänen pitää kuulua Euroopassa, Slunga- Poutsalo painottaa.
Tietoa eurovaaleista on jaettu joka käänteessä jo viime vuodesta alkaen. Piirit ovat myös harjaantuneet vaalityöhön kunnallisvaalien jälkeen, vaikka monella paikkakunnalla puolue on yhä nuori. Puoluesihteeriltä vaalit vaativat paljon.
&#8211; Minulle vaalityö merkitsee paljon puhetta ja läsnäoloa, ei niinkään torin reunalla kansan parissa, vaan tuen ja kannustan puolueen omaa väkeä puhumalla heille. 
Vaalitoiminta on alkanut jo nyt yllättävän hyvin, toteaa Slunga-Poutsalo ja ennustaa matkapäiviä kertyvän kevään mittaan runsaasti.
Tämä kirjoitus on julkaistu Perussuomalainen 3/14 -lehdessä.

Puoluejohdolla vahva usko EU-vaaleihin – Me olemme haluttua seuraa!

Astelen pitkospuilla, pienen kambodžalaisen metsän siimeksessä. On kosteaa ja lämmintä. Mökki siellä, toinen täällä. Yhdessä niistä seisoo mies, joka näyttää eläköityneeltä Yhdysvaltojen sotilaalta. Hän pyytää peremmälle. Mies esittelee itsensä museon oppaaksi. Hänen pieni, rujo museonsa on täynnä miinoja.
Vain pieni hetki sitten Kambodžan yli pyyhälsi punaisten khmerien raivoisa myrsky. Harhainen, ihmishengistä piittaamaton ideologia kahmaisi maan vuosiksi valtaansa. Sadattuhannet menettivät henkensä käsittämättömässä, vimmaisessa terroriaallossa. Ja tuon ajan tapahtumat kylvävät kuolemaa edelleen.
Maan luoteispäädyn rajanaapuri on Thaimaa. Maiden raja kylvettiin sodan aikana täyteen miinoja, ja niitä on siellä vielä tänäkin päivänä runsaasti. Yhdysvallat puolestaan peitti hieman aikaisemmin maan kaakkoisosan metsiköt ja pellot pommeilla, osa niistä on edelleen räjähdysalttiita.
Takaisin miinamuseoon. Sen seinältä löysin suttuisen tulosteen, jonka otsikossa luki: Ottawa treaty – tarkoittaen siis Ottavan miinankieltosopimusta. Otsikon alla maailman kartta, johon oli merkitty sopimukseen osallistuneet maat. Suomi oli unohtunut listalta pois, mutta sikäläisten surkeaa tilannetta paikan päältä katsellessa Suomen osallistuminen tai osallistumatta jättäminen tuntui suoraan sanottuna yhdentekevältä. Punakhmerit olisivat tehneet hirmutekonsa täysin riippumatta siitä, olisiko Suomi ollut mukana miinakieltosopimuksessa vai ei. He olisivat tehneet tekonsa, vaikka Kambodža olisi ollut siinä itse mukana.
Vaikka koko silloinen maailma toivoi, ettei Kambodžan kansanmurhaa olisi tapahtunut, se tapahtui silti. Ja aivan samoin tänä päivänä tapahtuu asioita, joita harva haluaa. Surkeat asiat tapahtuvat silti.
”Tämä ei voi olla totta”, totesi Ukrainan tapahtumista äskettäin eräs sikäläinen mies, jonka tunnemme nimellä Sergei Bubka. Lähes samoja sanoja käytti oma isoäitini, kun kuuli Neuvostoliiton hyökkäyksestä Suomeen vuonna 1939. Sotavoiman käyttö on rauhan aikaa eläville lähes käsittämätön asia. Ja yhtä hämäräksi jää monelle ajatus siitä, miksi sodan uhkaan pitäisi etukäteen varautua.
Maanpuolustuksesta vastaavien henkilöiden pitäisi pystyä ennakoimaan asioita paremmin. Keskustan Seppo Kääriäinen ainakin kuulosti varovaiselta ja kaukonäköiseltä puolustusministeriaikanaan vuonna 2005:
”Suomen täytyy olla turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa äärimmäisen realistinen, jopa inhorealistinen. Historian opetus on, että mitä tahansa voi tapahtua, vaikka nykyhetkellä näköalat vaikuttaisivatkin rauhallisilta, seesteisiltä ja ei-uhkaavilta. Historia opettaa, että huonoin mahdollinen vaihtoehto voi toteutua silloin kuin sitä kaikkein vähiten odottaa. ”
Kääriäisen sanat olivat täyttä totta, mutta asia lienee ollut muilta ajattelijoilta lainassa. Tuskin hän olisi muuten osallistunut maamme puolustuskyvyn tahalliseen rampauttamiseen äänestämällä hetken päästä maamiinat kieltävän sopimuksen puolesta. Samaan käsittämättömään ratkaisuun päätyi myös hänen puoluetoverinsa, reservin kapteeni Juha Sipilä. Kokoomuksen, SDP:n, KD:n, vihreiden ja vasemmistoliiton kaikkien edustajien ohella. Vain perussuomalaisten kilpi säilyi puhtaana.
Suomen armeijalla oli vielä äskettäin käytössään maamiina-ase. Edullinen ja tehokas puolustusväline. Niitä ei kylvetty pelloille tai metsiin, vaan siistissä rivissä olivat, monen lukon takana. Kaikkein pahimman päivän varalta. Sen päivän, jollaista ei pitäisi tulla. Jota kukaan ei uskonut todeksi.
 Kirjoitus on julkaistu <a href="http://hallinta.suomenuutiset.fi/lehtiarkisto/perussuomalainen-032014/">Perussuomalainen 3/2014</a> -lehden pääkirjoituksena.

Turkkila: Päivä, jota ei pitänyt tulla

Vaasalainen toimittaja ja kansanedustaja Maria Tolppanen on tehnyt 33-vuotisen työuran Yleisradion toimittajana ja freelance-toimittajana. Hän on tuottanut Yleisradiolle lukuisia dokumentteja, uutisraportteja ja ohjelmia laidasta laitaan, oikeastaan kaikkea muuta paitsi hartaus- ja musiikkiohjelmia. Tolppanen on syntyjään kemiläinen, mennyt naimisiin ja hankkinut lapsensa Rovaniemellä ja muuttanut Vaasaan vuonna 1986.
Tolppanen on myös istunut Journalistiliiton radio- ja tvfreelancerien ammattiosaston FAO:n hallituksessa yli kaksikymmentä vuotta sekä Radio- ja televisiotoimittajien liiton RTTL:n hallituksessa kaksi kautta. Hän on ollut mukana sorvaamassa oman alansa työehtosopimuksia Etelärannassa.
&#8211; Brysseliin tarvitaan ehdokkaita, joilta löytyy tietoa, taitoa ja uskallusta. Pitkä toimittajanura ja kauteni eduskunnassa ovat antaneet minulle eväitä siihen, että pystyn poimimaan olennaisen ja tarttumaan siihen. Kuvia en kumartele enkä satuja säikähtele. Peruslähtökohtani on välittäminen; pitää mennä ihminen edellä eikä rahan mahti edellä. Liituraitaedustajaksi en ole pyrkimässä, siitä huolimatta pyrin luomaan hyvät suhteet muihin ryhmiin, Tolppanen sanoo.
<h4>Työttömyys on Euroopan suurin ongelma</h4>
Euroopan suurin ongelma Tolppasen mukaan on työttömyys, joka kulkee käsi kädessä talousvaikeuksien kanssa. Jos veroeurojen virtaaminen veroparatiiseihin estettäisiin, olisi Euroopalla varaa hoitaa työllisyys ja talous kuntoon.
&#8211; EU:n hallitsematon sosiaalinen ulottuvuus on saatava kuriin. Suomi esimerkiksi maksaa Suomessa työskentelevien unionikansalaisten perheille perhe-etuudet, kuten kotihoidontuen, vaikka perhe ei olisi koskaan edes käynyt Suomessa. Lisäksi uusi direktiivi takaa EU:n ulkopuolelta töihin tulevalle suomalaisen sosiaaliturvan vain neljän viikon maassa oleskelun jälkeen. Tähän meillä ei ole varaa. Unioni yrittää muuttaa hyvän asumisperusteisen sosiaaliturvamme työperusteiseksi, joka on ehdottomasti huonompi vaihtoehto.
EU:n tulevaisuuden Tolppanen näkee horjuvana eikä ole lainkaan vakuuttunut siitä, että koko unionia on olemassa enää viidentoista vuoden päästä. EU unohtaa tyystin Suomen kaltaiset pohjoiset kolkat, joissa ongelmat ovat tyystin toiset kuin Etelä-Euroopassa. EU:n pitäisi toimia siten, että kansallisetkin ongelmat tulisivat kunnioitetuiksi.
&#8211; Pelkään pahoin unionin kaatuvan omaan mahdottomuuteensa pankkiunioni- ja liittovaltiohaaveidensa kanssa, Tolppanen arvelee.
<h4>Koko kakkua ei voi syödä</h4>
Politiikka vie suurimman osan Tolppasen vapaa-ajasta, mutta englantia ja ruotsia hän opiskelee pari kolme kertaa viikossa, ja uintia silloin kun ehtii. Lukemis- ja elokuvaharrastukselle ei enää riitä aikaa. Laatuajan viettäminen ystävien kanssa on tärkeä henkireikä. Lisäksi leskeksi jääneellä Tolppasella on Vaasassa kolme lasta ja neljä lastenlasta, joita hän tapaa viikoittain.
Vaalityötä Tolppanen aikoo jatkaa samalla kaavalla kuin eduskuntavaaleissakin, kirjoittamalla ja puhumalla samoista asioista ja kiertämällä maata sen, minkä eduskuntatyö antaa myöden. Ensisijalla on Vaasan vaalipiiri sekä Lappi, joka on aina ollut lähellä Tolppasen sydäntä. Kierrettyä tulee myös Helsinki ja Uusimaa, koska työmaa on pääkaupunkiseudulla.
&#8211; Mielellään kiertäisin koko maan, mutta ymmärrän ettei koko kakkua voi syödä. Johonkin pitää keskittyä.
Tolppanen ei ole säästänyt sukanvarteen EU-vaaleja varten eikä hänellä ole varsinaista vaalibudjettia suunniteltuna. Esimerkiksi eduskuntavaaleissa Tolppaselta paloi omaa rahaa vain kuutisen tuhatta euroa kannattajien tekemän valtavan ja pyyteettömän vapaaehtoistyön ansiosta.
&#8211; On myös muistettava, että EU-vaali ei ole henkilövaali, vaan ennen muuta puoluevaali. Nämä vaalit ratkaisevat, tuleeko Euroopasta liittovaltio ja jatkuuko suomalaisten veroeurojen jakaminen ympäri Eurooppaa ja nykyisin jopa maailmaa.
Kirjoitus on julkaistu <a href="http://hallinta.suomenuutiset.fi/lehtiarkisto/perussuomalainen-032014/">Perussuomalainen 3/2014</a> -lehdessä.

Maria Tolppanen: EU tarvitsee tietoa, taitoa ja uskallusta

Tamperelaissyntyinen 37-vuotias filosofian tohtori Sakari Puisto kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1995 Sammon lukiosta ja lähti asevelvollisuuden suorittamisen jälkeen Iso-Britanniaan opiskelemaan luonnontieteitä Cambridgen yliopistoon. Tohtoriksi hän väitteli vuonna 2004 pääministerien Tony Blairin ja Gordon Brownin tieteellisenä pääneuvonantajanakin toimineen Sir David Kingin ohjauksessa.
&#8211; Väiteltyäni aloitin työurani Etelä-Kiinassa Shenzenissä ja Hong Kongissa paikallisten firmojen palveluksessa. Se oli aika silmiä avaava kokemus ainoana länsimaalaisena &#8211; töissä pärjäsi vielä englannilla mutta muuten ei, joten mandariinikiinaa oli opeteltava puhumaan. Parin vuoden jälkeen päätin palata takaisin Eurooppaan ja Suomeen, Puisto kertoo.
Tällä hetkellä Puisto toimii Cambridgen yliopistossa vierailevana tutkijana liiketaloustieteen alalla jakaen aikansa Englannin ja Suomen välillä. Lisäksi hän on ollut muun muassa Elinkeinoelämän Valtuuskunnan EVA:n Globaalit Skenaariot -hankkeen asiantuntijatyöryhmässä ja kirjoittanut EVA:lle myös analyysin Kiinan kehitysnäkymistä. Puisto kirjoittelee säännöllisesti Suomen valtakunnallisiin lehtiin ottaen kantaa talouspoliittisiin kysymyksiin.
<h4>Kevään vaaleissa hahmottuu EU:n tulevaisuus</h4>
Puisto uskoo perussuomalaisilla olevan hyvät mahdollisuudet vaikuttaa EU-politiikkaan Brysselissä. Puistoa itseään huolettaa erityisesti EU:n talous- ja rahapolitiikka, demokratiavaje ja liittovaltiokehitys. Perussuomalaisten ja muiden eurooppalaisten EU-kriittisten voimien tulisi toimia yhteistyössä, kunnes laiva kääntyy.
Yksittäisen mepin tehtäväksi Puisto kokee asioista tiedottamisen. On osattava kysyä oikeita kysymyksiä, torjuttava väärä ja harhaanjohtava informaatio ja kasvatettava EU-kriittistä voimaa kurssin muuttamiseksi.
&#8211; Vastustan yhteisvastuita ja velkaunionia. Alkuperäinen ajatus Euroopan yhteisestä vapaakauppa-alueesta ja integraatiosta oli hieno idea, mutta nyky-EU:lle byrokraattisena ja narsistisena liittovaltioprojektina ei kuuna päivänä olisi pitänyt Nobelia myöntää. Nobel-palkinto olisi kuulunut sodan jälkeisille Euroopan jälleenrakentajille. Näissä vaaleissa hahmottuu pitkälti, millaiseksi EU:n tulevaisuus muodostuu. Mahdollisuudet suunnan muuttamiseen ovat toki olemassa, 
Puisto huomauttaa.
Euro oli Puiston mielestä Suomen kannalta hätiköity ratkaisu. Euron käyttöönotossa talouden lait yritettiin sivuuttaa poliittisen projektin tieltä. Suurissa rahapoliittisissa linjauksissa Suomi on useimmiten seurannut suurempia voimia jo pienen kokonsakin vuoksi. Nyt Suomen pitää olla hereillä ja valmiina tekemään oikeita ratkaisuja. Pohjoinen euro saattaisi tulla kyseeseen jossain vaiheessa. Nykyeuron tulevaisuuden suhteen Puisto on skeptinen, mutta muistuttaa, että muutkin maailman päävaluutat ovat tällä hetkellä vaikeuksissa.
<h4>Juuret Suomessa</h4>
Vahvasta asiantuntijataustastaan sekä laajasta ja monipuolisesta kansainvälisestä kokemuksestaan huolimatta Puisto on juuriltaan perinteinen suomalainen. Hän käy mielellään lenkillä ja luistelemassa, matkustelee, lukee ja käy kulttuuritapahtumissa. Tänä keväänä vaalityö vie kuitenkin suuren osan ajasta, eikä perheen lisäksi aikaa harrastuksille juuri jää.
Pirkanmaa on Puiston ydinaluetta, jossa hänellä on suuri tukiryhmä ja paljon kannatusta, joten hänen tarkoituksenaan on olla siellä vahvasti esillä. Hän aikoo kiertää myös muualla Suomessa, erityisesti Etelä-Suomessa ja käydä myös Itä- ja Pohjois-Suomessa Lappia myöten. Lisäksi hän kirjoittelee lehtiin ja sosiaaliseen mediaan. Puisto toivoo profiilinsa herättävän tiedotusvälineiden kiinnostusta ja tuovan mukanaan julkisuutta lehtikirjoitusten ja paneelikeskustelujen kautta.
&#8211; Aion käyttää omaa rahaa vaalikampanjassani, tosin budjetti on konservatiivinen. Kaikki resurssit käytetään tarkkaan ja harkitusti.
Kirjoitus on julkaistu <a href="http://hallinta.suomenuutiset.fi/lehtiarkisto/perussuomalainen-032014/">Perussuomalainen 3/2014</a> -lehdessä.

Eurovaaliehdokas Sakari Puisto: EU-kriittisten on käännettävä laiva

Taloustieteen professori Matti Virén on tutkinut kuntien henkilöstömäärän kasvua. Kuntien toiminnan tehokkuutta ja kuntaliitosten vaikutuksia on hänen mukaansa selvitetty vuosien varrella, mutta päätöksenteossa ja kuntauudistusten suunnittelussa näihin selvityksiin ei ole yleensä mitenkään reagoitu.
&#8211; Esimerkinomaisesti voi mainita ainakin Moision ja Uusitalon (2003) kuntaliitoksia koskevan tutkimuksen ja Loikkasen ja Susiluodon (2005) kuntakoon ja toiminnan tehokkuuden välistä yhteyttä selvittävän tutkimuksen. Mikään niistä ei tue oletusta, jonka mukaan kuntien toiminta tehostuu kuntakoon kasvaessa, Virén selvittää. 
Julkisilla menoilla ja julkisesti rahoitetuilla organisaatioilla on professorin mukaan tapana kasvaa vuosi vuodelta.
&#8211; Vähäinenkin kuntien henkilöstömäärän kehityksen seuranta saa meidät epäilemään, että aivan kaikki ei kohdallaan kuntien henkilöstömäärissä. Kuntasektorilla oli 1970-luvun alussa töissä hieman vajaa 200 000 työntekijää, nyt noin 450 000.
Työntekijöiden määrän kasvu on Virénin mukaan niin suuri, että sitä on mahdotonta laittaa valtion asettamien lisävelvoitteiden, väestökehityksen tai muun vastaavaan piikkiin. Pikemmin kyse on siitä, että järjestelmä on byrokratisoitunut. Henkilöstön määrän kasvu noudattaa hänen mukaansa samaa kaavaa kaikissa virastoissa ja laitoksissa – ilman välitöntä yhteyttä kysynnän määrään ja rakenteeseen.
&#8211; Miten muuten voi olla mahdollista, että kunnallisten palveluiden kysyntä kasvaa samalla tavalla kaikilla sektoreilla ja kaiken kokoisissa kunnissa? Markkinataloudessa näin ei koskaan tapahdu. Yksityisellä sektorilla on myös moneen kertaan saneerattu ja jokaisen työntekijän tarve on tarkkaan laskettu. Kuntasektorin on paljolti säästynyt tältä katselmukselta, jo senkin vuoksi, että palkolliset ovat useasti itse päättämässä työpaikoistaan, Virén huomauttaa.
Tällaisessa tilanteessa on Virénin mukaan vaikea nähdä, että kuntakoon kasvattaminen ei ratkaisisi ongelmia &#8211; päinvastoin tuntuu siltä, että ongelmat vain pahenisivat.
<h4>Tutkimustieto ja ulkomaiset mallit sivuutettu</h4>
Helsingin yliopiston kaupunkitaloustieteen emeritusprofessori Heikki A. Loikkanen on seurannut aktiivisesti kunta- ja sote-uudistuksen etenemistä.
Loikkanen harmittelee sitä, kuinka vähälle huomiolle tieteellisen tutkimustiedon käyttö ja vastaavien ulkomaisten mallien vertailu on jäänyt uudistusten valmistelussa. Kuntien yhdistämistä perustellaan hänen mukaansa sillä, että näin saataisiin ratkaistua useita ongelmia ja parannettaisiin alueen kilpailukykyä.
&#8211; Kuntakoon kasvusta kuvitellaan jotenkin automaattisesti seuraavan kilpailukyvyn paraneminen sekä maankäytön, asumisen ja liikenteen ongelmien ratkeaminen. Näin ei tietenkään ole.
Useiden eri maita koskevien tutkimusten perusteella ei Loikkasen mukaan valitettavasti voida sanoa, että kuntakoolla ja kuntien yhdistymisellä voitaisiin helposti saavuttaa merkittäviä säästöjä. Useimmissa tutkimuksissa kuntakoolla tai kuntaliitoksella ei ole joko merkitsevää vaikutusta kuntien asukaskohtaisiin menoihin tai sitten se on pikemminkin niitä kasvattava.
<h4>Suomen mallille ei perusteluja eikä esikuvia</h4>
Yhdeksälle kaupunkialueelle juuri nyt kaavailtu kuntaliitosten sarja synnyttäisi Loikkasen mukaan suurkuntia, joiden tehtävät olisivat maailmanennätysluokkaa. Tällaiselle ratkaisulle ei ole hyviä perusteluita eikä hyviä esikuvia.
Suomessa hallituksen esityksiä on Loikkasen mukaan kritisoitu siitä, että sen esitysten yhteydessä ei esitetä niiden vaikutuslaskelmia.
&#8211; Mutta sitäkin suurempi ongelma on se, että monet harkinnanarvoiset vaihtoehdot eivät Suomessa tule usein edes esille. Tämä asetelma koskee kunta- ja palvelurakennetta, sosiaali- ja terveydenhuoltoa ja monia muitakin politiikka-politiikka-alueita, Loikkanen harmittelee.
Tämä artikkeli on julkaistu <a href="http://hallinta.suomenuutiset.fi/lehtiarkisto/perussuomalainen-032014/">Perussuomalainen 3/14</a> -lehdessä.  Matti Virénin ja Heikki A. Loikkasen artikkelit voi lukea kokonaisuudessaan <a href="http://www.suomenperusta.fi/wp-content/uploads/2014/02/Kunnat-kuntoon_pdf11.pdf">Kunnat kuntoon!</a> -kokoelmassa (pdf), jonka on julkaissut <a href="http://www.suomenperusta.fi/">Suomen Perusta -ajatuspaja</a>.