Sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juuso Ruotsissa: Liika älylaitteiden käyttö heikentää lasten hyvinvointia

Garedewilta toimenpidealoite nuoren määritelmän kaventamiseksi nuorisolaissa: 10-vuotiaat ja 29-vuotiaat eivät kuulu samoihin nuorteniltoihin

Etelä-Amerikan Elon Musk ei kuvia kumarra – aikoo laittaa Argentiinan talouden paraatikuntoon vaikka väkisin

Merituulivoiman rakentamisesta kannattamatonta –  kohoavat kustannukset, lisääntynyt kilpailu ja inflaatio syövät katteet

Merkittäviä verohyvityksiä suurille teollisille investoinneille – valtiovarainministeri Purra: ”Hallitus tukee suomalaista työtä ja teollisuutta”

Media jatkaa Trumpin demonisointia toisen salamurhayrityksen jälkeenkin – Trump: “En luovuta ikinä!”

Keskisuomalaisen päätoimittaja Yle-pomo Riikka Räisäsestä: Näillä näytöillä joku muu päätoimittaja olisi jo eronnut

Aamulehden ex-päätoimittaja: Ylen piikkiin rakastajansa kanssa matkustanut uutispomo Riikka Räisänen pitäisi siirtää syrjään

Poliisi nappasi Helsingin yliopiston kunniatohtorin kiinni kahdesti – ensin Kööpenhaminassa, sitten Tukholmassa

Halla-aho: Arvelen, että moni muukin kuin persukansa alkaa ymmärtää Ylen prioriteetteja – ”Leikkausvaraa riittää myös tulevaisuudessa”

Antikainen: Yle on väärässä – uutiset somaliaksi ja arabiaksi eivät auta sopeutumaan suomalaiseen yhteiskuntaan

luku- ja kirjoitustaito

Kynä, paperi, kuri ja järjestys, luettelee Ruotsin opetusministeri Lotta Edholm, kun häneltä kysytään, mitä kouluihin tarvitaan oppimistulosten kohentamiseksi.
 
Opetusministeri Lotta Edholm kertoo ajatuksistaan tuoreessa Ruotsin opettajajärjestön (Vi Lärare) haastattelussa, jossa pohditaan Ruotsin hallituksen suunnitelmia koulun uudistamiseksi &#8211; tai paremminkin joidenkin vanhojen, hyviksi koettujen käytäntöjen palauttamiseksi.
Ruotsin oikeistohallitus julisti jo yli vuosi sitten, että opetuksen digitalisaatiossa pistetään jarru päälle, ja jatkossa satsataan oppikirjoihin.
Hallituksen kanslian tietojen mukaan kirjatukeen on vuodelle 2024 varattu 658 miljoonaa kruunua.
&#8211; Koulun tulee palata perusasioihin. Koulu ei voi eikä sen pidä yrittää ratkaista kaikkia yhteiskunnallisia ongelmia. Yksinkertaisesti: koulun pitää saada olla vain koulu, sanoo Edholm.
Samat ongelmat kuin Suomessa
Vain pari viikkoa sitten Ruotsin hallitus tiedotti suunnitelmastaan, jonka mukaan lahjakkaille ja nopeasti oppiville lapsille tulee jatkossa tarjota mahdollisuus opiskella muita syvällisemmin nopeampaan tahtiin kuin muut &#8211; ja tämän tulee toteutua nimenomaan koululaitoksen sisällä, lapsen omassa koulussa.
Niin Ruotsissa kuin Suomessakin moni rehtori, opettaja ja vanhempi on toivonut juuri tällaisia linjauksia koulutuspoliitikoilta ja opetusviranomaisilta. Epäilijöitäkin toki löytyy, eikä vähiten akateemisista piireistä. 
Linjauksista ja investointipäätöksistä on kuitenkin pitkä matka koulujen arkeen, ja vielä pitempi aika tarvitaan, ennenkuin nähdään, tehoaako koulutuspolitiikan muutos esimerkiksi surkeisiin Pisa-tuloksiin.
Ruotsissa kamppaillaan samanlaisten ongelmien kanssa kuin täälläkin: peruskoulujen päättötodistuksissa saattaa olla hyviä numeroita, mutta luku- ja laskutaito &#8211; matemaattisesta päättelystä puhumattakaan &#8211; jää isolla oppilasjoukolla niin heikoksi, että jatko-opinnot eivät suju ilman erityistukea.

Ruotsin opetusministeri haluaa keskittyä perusasioihin: ”Koulu ei voi eikä sen pidä yrittää ratkaista kaikkia yhteiskunnallisia ongelmia”

Ovatko käytännön luku- ja kirjoitustaito enää itsestäänselvyyksiä peruskoulunsa päättävien ”diginatiivien” keskuudessa? Entä mistä Pisa-tulosten jatkuva lasku kertoo? Opettaja ja tietokirjailija Mai Allon teos <a href="https://www.suomenperusta.fi/julkaisu/koulukirja-kymmenen-myyttia-suomalaisesta-peruskoulusta-2/">Koulukirja – kymmenen myyttiä suomalaisesta peruskoulusta</a> käsittelee suomalaisen koulujärjestelmän kriisiä, johon ollaan nyt vasta heräämässä.

Suomen Perusta julkaisi Koulukirjan ensimmäisen painoksen vuonna 2021. Kirjassa tuotiin tuolloin esille, että merkittävä joukko opettajia ja tutkijoita on esittänyt jo vuosien ajan – valtavirtakeskustelusta poiketen – koulujärjestelmän tervehdyttämisen vaativan ”resurssien lisäämisen” sijaan vauhdilla etenevien uudistusten kriittistä tarkastelua, eli sen pohtimista, ovatko digitalisaatio, seinättömät luokat ja ilmiöoppiminen todella ratkaisu – vai osa ongelmaa?
Viimeisten parin vuoden aikana sinisilmäisyys digitalisaation suhteen on tullut tiensä päähän. Ruudun tuijottamisen vaikutukset keskittymiskykyyn on nyt tunnustettu siinä missä vaatimukset kännyköiden käytön rajoittamisesta tai kieltämisestä kouluissa ovat muuttuneet osaksi valtavirtakeskustelua. Sama pätee moniin muihinkin koulumaailman uudistuksiin.
Ruotsin koulutuspoliittinen suunnanmuutos
Koulukirjan uudistetussa painoksessa tarkastellaan nyt myös muun muassa Ruotsissa viime vuosina tapahtunutta koulutuspoliittista suunnanmuutosta ja Suomessa tapahtunutta kehitystä sekä esimerkiksi chat-gpt-tekoälyn vaikutuksia opetukseen. Teos tuo myös esiin sen, minkälaisin argumentein digitalisaatiota ja muita opetuksen uudistuksia ajettiin vauhdilla suomalaiseen peruskouluun – ja kenen toimesta.
Kirjassa tartutaan myös muihin koulumaailmaan liittyviin ongelmiin, kuten arvosanojen ja tutkintojen inflaatioon, ideologisen politikoinnin lisääntymiseen kouluissa sekä siihen, miten eri tasoiset oppijat tulisi ottaa paremmin huomioon – eli kysymykseen niin sanotusta ”inkluusiosta”.
Teos on luettavissa Suomen Perustan <a href="https://www.suomenperusta.fi/julkaisu/koulukirja-kymmenen-myyttia-suomalaisesta-peruskoulusta-2/">verkkosivuilla</a>.
&nbsp;

Suomen Perustalta uudistettu painos peruskoulun ongelmia käsittelevästä Koulukirjasta – suomalaisen koulujärjestelmän kriisiin ollaan vasta heräämässä

Perussuomalaiset esitteli tänään puheenjohtaja Riikka Purran johdolla ratkaisujaan koulutusjärjestelmän kuntoon laittamiseksi. Erityisesti Purra keskittyi peruskoulun ja ammatillisen koulutuksen haasteisiin.

&#8211; Oppimistulokset laskevat, kouluissa on monenlaisia ongelmia ja opettajat uupuvat. Eivät vasta nyt, vaalivuonna 2023, vaan näin on tapahtunut useita vuosia. Alan ammattilaiset ovat ongelmista pitkään kertoneet ja esittäneet ratkaisuja, Riikka Purra sanoo.
Perussuomalaiset esitti jo vuonna 2018 tärkeitä huolia, huomioita ja ratkaisuja koulutuspoliittisessa ohjelmassaan.
&#8211; Silloin niille, etenkin peruskoulun osalta, lähinnä vain tuhahdeltiin. Nyt, yli neljä vuotta myöhemmin, oppimistulokset ovat kuitenkin entisestään laskeneet ja koulun ongelmat tulleet kaikkien silmille. Muistakin puolueista on alettu kuulla samanlaisia vaatimuksia kuin mitä perussuomalaiset on jo vuosia sitten esittänyt, Purra huomauttaa.
Peruskoulun arvonpalautus
Perussuomalaiset kokee, että seuraavalla hallituskaudella suomalaisen koulujärjestelmän korjaamisen tulee olla yksi tärkeimmistä painopisteistä. Tehdyt virheet koulutuspolitiikassa ja pedagogiikassa on ensin myönnettävä.
&#8211; Peruskouluun tarvitaan arvonpalautus – perusasioihin, opetukseen ja oppimiseen, opettajan rooliin. Huikentelevaiset pedagogiset tavoitteet toimivat jossakin ja joillakin, mutta eivät koko yhteiskunnan tasolla, Purra toteaa.
Vaatimustaso kuntoon
Kaikkein tärkeintä Purra mukaan on palauttaa kouluihin vaatimustaso. Luokka-asteelta toiselle ei saa päästää, mikäli tavoitteita ei ole saavutettu.
&#8211; Suurin osa toisen asteen ongelmista johtuu peruskoulusta – siitä, että amikseen menee nuoria, joilla ei ole siihen mitään edellytyksiä eikä amiksessakaan vaadita juuri mitään. Ysiltä pääsee nuoria, joiden luku- ja kirjoitustaitokin on surkea. Mielestämme jokaisen pitää osata lukea ja kirjoittaa siirtyessään kolmannelle luokalle, Purra painottaa.
&#8211; Sääli- tai tsemppinumeroiden antaminen pitää lopettaa. Niitä ei saa antaa maahanmuuttajille eikä kantaväestölle. Nelonen on numero, ja se pitää uskaltaa antaa, jos osaaminen ja taidot sitä vaativat. Ehdot eivät ole kiusantekoa vaan huolehtimista oppilaan osaamisesta.
Kaikki uusi ei ole parempaa
Purra harmittelee, että aina kun perussuomalaiset esittävät, että jokin asia aiemmin oli ehkä paremmin, he saavat osakseen vastalauseiden myrskyn ja syytöksiä impivaaralaisuudesta ja peräpeiliin katsomisesta.
&#8211; Mutta ajatelkaa nyt kouluamme. Totta kai yhteiskunta ympärilläkin on muuttunut, mutta niin on koulukin, eikä suinkaan vain parempaan suuntaan.
&#8211; Tavoitteena pitää olla palauttaa suomalainen koululaitos sille tasolle, jossa me ennen olimme. Pääsimme hyvin pitkälle sillä vanhalla, toki jatkuvasti kehitettävällä järjestelmällä – ilman ilmiöpohjaisuutta, ilman jatkuvaa digitulvaa, ilman koko ajan lisääntyviä oppilaiden vapauksia, Purra luettelee.
Rajat ovat rakkautta
Perussuomalaisten mielestä lapsilta pitää uskaltaa vaatia. Erityisesti pojat ovat vaikeuksissa peruskoulussa ja he kaipaavat Purran mukaan rajoja. Koulun rajattomuus on ollut etenkin heille vahingoksi.
&#8211; Myös kouluissa rajat ovat rakkautta. Haluamme opettajalle auktoriteetin takaisin. Se on välttämätöntä sekä oppimisen että koulurauhan säilymisen kannalta.
Purra korostaa, että kaikilla pitää olla oikeus rauhalliseen oppimisympäristöön ja turvalliseen kouluun.
&#8211; Lapset ovat monesti fiksuja ja heitä kannattaa kuulla, mutta koulussa opettaja on pomo. Yliampuvasta itseohjautuvuuteen luottamisesta on palattava kohti opettajavetoisuutta. Itseohjautuvuus sopii harvoille lapsille, ja siihen nojaaminen opetussuunnitelmassa on ollut selvä virhe.
Purra huomauttaa, että pääasiallinen kasvatusvastuu on kuitenkin vanhemmilla.
&#8211; Koulua ja opettajia ei pidä syyttää ja syyllistää eikä liioin huutaa apuun, jos syy on muualla. Koulun päätehtävä on opettaa – se on sen perustyö – mutta totta kai samalla myös osallistua kasvatustyöhön.
Inkluusio on ”kaunis ajatus”
Purra toteaa, että vaikka inkluusio on kaunis ajatus, pedagogisesti hieno malli, se ei käytännössä toimi.
&#8211; Varsinkaan se ei toimi ilman rahaa. Haluamme erityisluokat takaisin. Opetus erityisluokalla on sitä tarvitsevan oppilaan oikeus ja etu.
<iframe loading="lazy" title="Tuumaustunti 13.2. - Riikka Purra: Koulu kuntoon!" width="500" height="281" src="https://www.youtube.com/embed/6X1Noonm-ag?feature=oembed" frameborder="0" allow="accelerometer; autoplay; clipboard-write; encrypted-media; gyroscope; picture-in-picture; web-share" referrerpolicy="strict-origin-when-cross-origin" allowfullscreen></iframe>
Puhelimet pois tunnilla
Perussuomalaiset vaati jo vuonna 2018 puhelimille käyttökieltoa oppitunneilla. Puhelimet voisivat pysyä Purran mielestä repussa koko koulupäivän, kuten on tapa joissakin yksittäisissä kouluissa ja luokissa.
&#8211; Viime eduskuntavaalien alla emme saaneet tällekään ehdotuksellemme kuin päivittelyä. Nyt ääni näyttää olevan jo toinen. Digidigi ja mobiili eivät tulleetkaan tekemään autuaiksi, päinvastoin, ja tämä on syytä ymmärtää.
Purra huomauttaa, että monet lapset – ja aikuiset – ovat addiktoituneita puhelimiin ja muihin laitteisiin ja siksi koulutyö pitää rauhoittaa muille metodeille.
&#8211; Monet kovilla olevat vanhemmat ovat hävinneet kilpailun laitteille. Useilla lastensuojelun asiakkailla on vakava peli- tai vastaava addiktio. Aivan tavallisissakin perheissä käydään usein uuvuttavia taisteluita peli- ja ruutuajoista, ja vanhemmuus on haastavaa. Kun yhä useampien lasten todellisuus on tätä, miksi koulussakin pitää olla sama juttu? Purra kysyy.
&#8211; Haluamme vähemmän laitteita, vähemmän pelillisyyttä. Teknologian käyttö opitaan varmasti koulun ulkopuolella. Lapset tarvitsevat koulussa oppimisen ja onnistumisen tunteita; heitä ei tarvitse eikä pidä maanitella pelaamisella yrittämään.
Politisoituneet hankkeet haittaavat koulua
Hallinnolliset tehtävät ja kehittämishankkeet on pidettävä Purran mielestä järkevissä mittasuhteissa.
&#8211; Viime vuosien uudistushumppa on ollut täysin yliampuvaa. Koulua on uudistettu liikaa, ja samalla perusasiat ovat jääneet jalkoihin. Osa huonoista uudistuksista on poliittisten päätöksentekijöiden, osa opetushallinnon virkamiehistön voimalla edistämiä.
Purra muistuttaa, että monet uudistamisen työryhmät on asetettu poliittisesti.
&#8211; Niissä ei kuulla opettajia tai opetusalan tutkijoita. Opetushallinnon kaavailut syntyvät kuin norsunluutornissa, ja ruohonjuuritason työ ja tarpeet unohtuvat liian usein.
Maahanmuuton vaikutukset dramaattisia
Purra huomautti, että edes suomalainen koulu ei kestä liian suurta väestöpohjan moninaistumista – eikä sen perussuomalaisten mielestä tarvitsekaan kestää.
&#8211; Suomi menestyi kaikissa osaamisen ja hyvinvoinnin ja luottamuksen mittareissa muun muassa juuri siksi, että olimme niin homogeeninen joukko. Kestivät kaikki sitä kuulla tai eivät, maahanmuutto on yksi koulun ongelmien ja oppimistulosten laskun syy.
Ruotsissa maahanmuuttajataustaisten vaikutus oppimistuloksiin todettiin niin suureksi, että Pisa-tuloksia muokattiin jättämällä suuri määrä maahanmuuttajataustaisia pois testistä vastoin sen kansainvälisiä sääntöjä.
&#8211; Valtion tarkastusvirasto antoi moitteet hallitukselle ja kouluvirastolle asiasta vuonna 2021. Asiasta on puhuttu huomattavan vähän, vaikka kyseessä on tietenkin valtava skandaali. Suomessa ero maahanmuuttajien ja kantaväestön välillä on OECD-maiden kaikkein suurin, vielä suurempi kuin Ruotsissa, Purra huomauttaa.
Lisäraha ei korjaa segregaatiota
Lisärahan kippaaminen maahanmuuttajakouluihin ei Purran mukaan koskaan ratkaise maahanmuuton aiheuttamia ongelmia, vaan maahanmuuttopolitiikkaan vaaditaan selvä muutos.
&#8211; Suomalaistenkin koulut kärsivät resurssipulasta eikä koulu pelasta sitä, minkä maahanmuuttopolitiikka pilaa. Eikä siltä pidä sitä myöskään vaatia. Minkäänlainen, edes resursseiltaan huippuunsa viritetty koulu, ei selviäisi siitä, että integroitavia on liikaa.
Koulushoppailu on jo vanha ilmiö
Polarisaatio koulukentällä kasvaa, ja etenkin kaupungeissa tieto hyvistä ja huonoista kouluista on vanhemmilla. Koulushoppaaminen onkin Purran mukaan seurausta koulujen eriytymisestä erityisesti maahanmuuton seurauksena.
&#8211; Sen sijaan, että vapaata kouluvalintaa yritetään estää, on tärkeää puuttua niihin tekijöihin, jotka joidenkin koulujen turvattomuutta, heikkoa tasoa ja huonoa mainetta aiheuttavat. En kuitenkaan ole optimistinen asian suhteen, Purra harmittelee.
Purra on puhunut aiheesta jo yli kymmenen vuotta.
&#8211; Kaivoin esiin Hesarin kirjoituksen vuodelta 2012, jossa kirjoitan, että ”Mitä enemmän eriytymisen merkit alkavat näkyä – kadulla ja mediassa – sitä enemmän kouluja ”shopataan”. Pääosa ihmisistä ei elä ennakkoluulojen vallassa, vaan näkee, mitä tapahtuu, ja vastaa tähän.”
&#8211; Ja näin tosiaan on yli kymmenessä vuodessa tapahtunut. Erona on se, että tuolloin koulujen arjesta kertovat jutut olivat hyvin harvinaisia. Silloin koulujen maahanmuuttajien osuuksia piti kaivaa Vauva-lehden keskusteluista tai Hommafoorumilta &#8211; nykyään ne on kerrottu jo Hesarissakin, Purra sanoo.
Ruotsi on hyvä huono esimerkki
Purra huomauttaa, että tässäkin asiassa voi katsoa Ruotsia ja sen kurjaa kulkua. Ruotsi ei ottanut lusikkaa kauniiseen käteen, vaan alkoi väkisin sekoittaa oppilaita eri kouluihin.
&#8211; Se ei käynyt niille lastensa hyvää ajatteleville vanhemmille, joilla oli mahdollisuus valita, ja maahan syntyi yksityiskouluja. Tämä entisestään on lisännyt eriytymistä. Emme halua tätä Suomeen. Emme halua Suomesta luokkayhteiskuntaa.
Koulujen turvallisuusongelmat kärjistyneet
Poliisi kertoo nykyään säännöllisesti koulujen kärjistyneistä ongelmista.
&#8211; Väkivaltaa, teräaseita, huumeita. Vain muutama päivä sitten julkaistiin uutinen, jonka mukaan avunpyyntöjä ja vihjeitä kouluilla tapahtuvasta huumeidenkäytöstä ja mahdollisesta välittämisestä tulee pääkaupunkiseudun poliisilaitoksille jatkuvalla tahdilla, Purra sanoo.
Poliisin mukaan on alaikäisiä, jotka haluavat pyörittää suunnitelmallisia huumeiden myyntiorganisaatioita kouluissa. Länsi-Uudellamaalla on tutkittu tällaisia alaikäisten huumemyyntirinkejä.
&#8211; Tällaisissa asioissa pitää olla nollatoleranssi. Ongelmia ei saa hyssytellä kouluissa, vaan poliisi ja muut viranomaiset on otettava apuun. Vakava nuorisorikollisuuden kasvu, väkivalta ja ryöstöt, joista olemme tehneet välikysymyksen ja esitelleet omat toimenpide-ehdotuksemme, liittyy myös kouluun, Purra muistuttaa.

Perussuomalaiset julkaisi toimenpiteitä peruskoulun korjaamiseksi: Vuonna 2018 esityksillemme lähinnä tuhahdeltiin – ”Nyt koulujen ongelmat ovat tulleet kaikkien silmille”

Monikansallisessa ja moniarvoisessa kaupungissa virkahenkilöstön olisi hyvä kaikilta osin edustaa palvelemaansa väestöä. Siksi Lontoon poliisi on pyrkinyt rekrytoimaan erilaisen taustan omaavia henkilöitä joukkoihinsa. Kaikki ei kuitenkaan ole mennyt aivan putkeen.

Hänen Majesteettinsa poliisitarkastaja Matt Parr <a href="https://www.express.co.uk/news/uk/1727045/metropolitan-police-diversity-targets-sir-mark-rowley-david-carrick">totesi</a> taannoin Express-lehdessä, että olisi ”kirkkaasti väärin”, jos saarivaltakunnan poliisivoimat koostuisivat ”ylivertaiselta osaltaan” valkoisista henkilöistä.
Lontoon poliisissa (Metropolitan Police) <a href="https://www.police.uk/pu/your-area/metropolitan-police-service/performance/workforce-diversity/">BME-taustaisten</a> (Black and Minority Ethnic) virkahenkilöiden osuus on luokkaa 17 prosenttia. Luku on alle tavoitteen ja asiaan pyritään saamaan muutosta.
Muutama vuosi sitten Lontoon poliisille asetettiin <a href="https://www.lbc.co.uk/news/met-accepting-functionally-illiterate-applicants-who-struggle-to-write-crime-rep/">tavoitteeksi</a> BME-taustaisten osuuden nostaminen rekrytoinneissa 40 prosenttiin vuoden 2023 loppuun mennessä.
Puutteita luku- ja kirjoitustaidossa
Ongelmia kunnianhimoisen rekrytavoitteen täyttämisessä on kuitenkin koitunut siitä, että kielitaidoiltaan sopivien ja pätevien henkilöiden löytäminen on hankalaa. Pieleen menneitäkin rekrytointeja on tiettävästi tapahtunut ja jopa poliisin johto on itsekin puuttunut asiaan.
Erityisen vaikeaksi moniarvoisuuden tavoittelussa on osoittautunut valtakielen eli luetun ja kirjoitetun englannin kielen hallinta. Vielä ei olla siinä pisteessä, että kaikki työ olisi digitaalista, vaan analogisiakin taitoja tarvitaan.
Käytännön työssä hankaluus tulee esiin silloin, kun konstaapelin pitäisi vaikkapa kirjoittaa raportti. Ja näitä tilanteita poliisin työssä saattaa tulla usein eteen.

Tasavertaisuus velvoittaa: Englannin kielen taito hakusessa Lontoon poliisissa

Lukutaidottomuus ei näy päällepäin. Lähes 13 prosenttia 16–65 vuotiaista Ruotsissa asuvista ei omaa riittävää luku- ja kirjoitustaitoa selvitäkseen arjen vaatimuksista. Erityisen heikossa asemassa ovat ikääntyneenä maahan saapuneet.

Koulukuraattori Gulistan Kavak on kirjoittanut huomiota herättäneen lastenkirjan. Sen nimi on ytimekkäästi ”Äitini ei osaa lukea eikä kirjoittaa”. Kirjassaan Kavak haluaa tuoda esiin piilevän ongelman, joka koskee 800 000 Ruotsissa asuvaa.
Lähes 13 prosenttia 16–65 vuotiaista ei omaa riittävää luku- ja kirjoitustaitoa.
Erityisen pahaksi ongelma on usein muodostunut heille, jotka ovat saapuneet Ruotsiin vasta kypsässä iässä.
-Mitä vanhemmaksi tulet sitä vaikeammaksi käy oppiminen. Jos vielä tulet toisesta maasta, käy uuden kielen oppiminen aina vain vaikeammaksi, Kavak <a href="https://www.tv4.se/klipp/va/13810210/analfabetism-det-osynliga-funktionshindret-ett-globalt-problem">sanoo</a>.
Lukutaidottomuus on näkymätön vamma
Gulistan Kavak <a href="https://www.mitti.se/nyheter/gulistan-skrev-barnbok-om-analfabetism-6.3.42881.871ed535dd">varttui</a> Tukholmassa perheessä, jossa kumpikin vanhemmista olivat luku- ja kirjoitustaidottomia. Uutuuskirja on omaelämänkerrallinen ja kertoo siitä, kuin kirjailija itse sai olla auttamassa vanhempiaan mitä moninaisemmissa elämän ja arjen käänteissä.
-Kirja kertoo lapsesta, joka menee äitinsä mukana ruokakauppaan. Siellä lapsi saa häärätä tulkkina, jotta tarvittavat tavarat löytyvät ja kertoa vielä mitä pakkaukset sisältävät, jotta äiti sitten voisi laittaa haluamansa ruoat.
Gulak käyttää termiä analfabeetti, joka tarkoittaa luku- ja kirjoitustaidotonta henkilöä. Hän on käsitellyt aihepiiriä ennenkin, muun muassakirjoittaessaan teoksen ”Luku- ja kirjoitustaidottomuus – näkymätön vamma”.

Ruotsissa asuu 800 000 luku- ja kirjoitustaidotonta henkilöä

Luku- ja kirjoitustaito on yksi tärkeimmistä keinoista syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Vanhempien puuttuvaa suomen kielen taitoa pidetään esimerkiksi yhtenä maahanmuuttajajengien syntymisen tärkeimmistä juurisyistä. Siksi vuonna 2011 voimaan tullut kevennetty menettely kielitaitovaatimuksista Suomen kansalaisuuden saamiseksi on täysin ristiriidassa kotoutumisen edistämisen ja sukupuolten välisen tasa-arvon kannalta.

Voimassa olevan lain perusteena käytettiin maahanmuuttajien yhteenkuuluvuutta Suomessa ja sitä, että se vähentää ulkopuolisuuden tunteen aiheuttamaa syrjäytymistä ja marginalisoitumista. Kielitaidon puuttuminen ja siitä seuraava eriytyminen kuitenkin lisäävät syrjäytymistä sekä ulkopuolisuuden tunnetta. Naisten suomen kielen taidolla on myös suuri merkitys perheen lasten tulevaisuudelle. Esimerkiksi yhtenä maahanmuuttajajengien juurisyynä pidetään vanhempien puuttuvaa suomen kielen taitoa.
Panostukset kotoutustoimiin ja kielen opetukseen pyörivät kesto-otsikkoina maahanmuuttopolitiikan ongelmien ratkaisemisessa. Syrjäytymisen ehkäisyssä suomen kielen luku- ja kirjoitustaito on yksi tärkeimmistä keinoista, jollei tärkein. Kielitaidottomuus vaikuttaa suoraan työllistymiseen sekä esimerkiksi rikoksella oirehtivien maahanmuuttajanuorten auttamiseen (vanhempien on vaikea olla osana yhteiskuntaa, jos he eivät ymmärrä kieltä).
Vuonna 2011 voimaan tullut <a href="https://www.oppimistaito.fi/kielitaito-ja-kansalaisuus">kevennetty menettely</a> Suomen kansalaisuuden kielitaitovaatimuksista onkin edellä mainituista syistä täysin ristiriidassa sekä kotoutumisen edistämisen että sukupuolten välisen tasa-arvon kannalta.
Se toteaa seuraavaa:
&#8220;Kielitaitoedellytykseen ehdotetut poikkeukset kohdistuisivat usein etenkin naisin, sillä suuri osa luku- ja kirjoitustaidottomista maahanmuuttajista on naisia. Erityisesti kotona lapsia hoitavat äidit kohtaavat haasteita kotoutumisessa ja sosiaalisten verkostojen luomisessa. Osallisuuden kannalta oleellisen kielitaidon hankkiminen voi olla monilapsisten perheiden äideille vaikeaa, sillä kotoutuskoulutukseen osallistuminen edellyttää pääsääntöisesti kahdeksan tunnin opiskelupäiviä.&#8221;
Lähtömaissa paljon naisiin kohdistuvia ihmisoikeusrikoksia
Kielitaitovaatimuksesta poikkeaminen ei-terveydellisistä syistä luo suoran kannustinloukun maahanmuuttajanaisille, jotka ovat jo nyt tutkitusti heikommassa asemassa esimerkiksi työmarkkinoilla. Taustalla voi hyvin usein vaikuttaa lähtömaiden heikko ihmisoikeustilanne, joka tarkoittaa esimerkiksi sitä, että useat maahanmuuttajanaiset eivät tiedä, että Suomessa nainen on tasa-arvoinen lain edessä eikä esimerkiksi aviomies voi määrätä, mitä nainen Suomessa tekee.
Monessa maassa naisilla ei ole juuri mitään perusoikeuksia tai esimerkiksi mahdollisuuksia päättää omasta ammatistaan tai koulutuksestaan. Useissa lähtömaissa naisten tehtävänä on myös hoitaa koti ja lapset. Suomessa puolestaan on subjektiivinen oikeus päivähoitoon, joka puolestaan tarkoittaa sitä, että naisella on vapaus opiskella eikä jäädä kotiäidiksi.
Aikaisempi laki sisälsi poikkeuksen terveydellisistä syistä
Perussuomalaisten eduskuntaryhmän lainsäädäntöasiantuntija Niko Ohvo sanoo, että vuonna 2011 Suomen kansalaisuuden kielitaitovaatimusten poikkeusperusteita <a href="https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/HallituksenEsitys/Documents/he_80+2010.pdf">laajennettiin huomattavasti</a>.
&#8211; Poikkeusperusteiden laajennuksen keskeisinä perusteluina käytettiin esimerkiksi sitä, että niillä voidaan edistää maahanmuuttajien yhteenkuuluvuutta Suomessa ja vähentää ulkopuolisuuden tunteen aiheuttamaa syrjäytymistä ja marginalisoitumista.
Ohvon mukaan jo aiempi kansalaisuuslaki sisälsi iäkkäiden sekä terveydentilaltaan heikkojen, kuten esimerkiksi aisti- ja puhevammaisten, poikkeussäännöt.
Hän selventää, että vuonna 2011 voimaan tulleen lain perusteluissa tuotiin esiin maahanmuuttajien erilaiset yksilölliset tilanteet, joilla esimerkiksi maahanmuuttajanaisten heikentynyttä kielitaidonoppimiskykyä perustellaan.
Perusteluissa sanotaan seuraavaa:
&#8220;Kansalaisuutta hakevien joukossa on luku- ja kirjoitustaidottomia, iäkkäitä, vähäisen koulutustaustan omaavia henkilöitä, oppimisvaikeuksista kärsiviä tai muita erityisryhmiä, joiden osalla nykyisten poikkeussäännösten soveltamista tulee selkiyttää. Usein myös monilapsisen perheen äidit ja yksinhuoltajat vetoavat siihen, ettei heillä ole tosiasiallisia mahdollisuuksia osallistua kielenopetukseen siinä määrin, että he saavuttaisivat laissa edellytetyn kielitaidon tason. Poikkeusperusteeseen vedottaessa myös perusteen olemassaolon osoittaminen voi olla haasteellista. Esimerkiksi luku- ja kirjoitustaidottomuuden toteaminen edellyttää riittävää osaamista.&#8221;
Kansalaisuuslain muutos käsittelyssä
Ohvo sanoo, että vaatimuksia kielitaidon oppimiselle ei juuri ole.
&#8211; Pykälän 3. momentissa säädettiin, että luku- ja kirjoitustaidottomuus sekä suomen tai ruotsin kielen ymmärtämisen ja puhumisen alkeiden hallinta tai säännöllinen osallistuminen suomen tai ruotsin kielen opintoihin osoitettaisiin hakijan suomen tai ruotsin kielen opettajan antamalla todistuksella, hän sanoo ja jatkaa:
&#8211; Eduskunnassa on <a href="https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/KasittelytiedotValtiopaivaasia/Sivut/HE_64+2022.aspx">käsittelyssä</a> tällä hetkellä esitys, jolla kansalaisuuslakia muutettaisiin jälleen kielitaitoedellytysten osalta. Tässä esityksessä ehdotetaan kielitaitoedellytyksestä poikkeamista koskevien säännösten täsmentämistä siten, että todistuksen suomen tai ruotsin kielen puhumisen ja ymmärtämisen alkeista tai jommankumman kielen säännöllisistä opinnoista voisi antaa myös muu kuin hakijaa opettanut opettaja.
Todistus alkeiskielitaidosta tai säännöllisestä opiskelusta tarvitaan, jos hakija pyytää poikkeamista luku- ja kirjoitustaidottomuutensa perusteella tai hän on sellainen 65 vuotta täyttänyt henkilö, joka ei ole saanut kansainvälistä suojelua. Esitetty lakimuutos antaisi myös mahdollisuuden siihen, että suomen tai ruotsin kielen opettaja voisi antaa todistuksen hakijan kielitaidosta myös erillisen testauksen perusteella, vaikka hän ei olisi itse aiemmin opettanut hakijaa.
Sukupuolisyrjivää lain poikkeamaa ei tilastoida
Maahanmuuttoviraston lupa- ja kansalaisuusyksikön kansalaisuuden vastuualueen tulosalueen johtajan Kristiina Simosen mukaan Migrissä ei tilastoida tapauksia, joissa henkilö saa kansalaisuuden siten, että kielitaitoedellytyksestä poiketaan luku- ja kirjoitustaidottomuuden perusteella.
&#8211; Poikkeaminen on tässä tapauksessa mahdollista, jos hakija hallitsee vähintään suomen tai ruotsin kielen ymmärtämisen ja puhumisen alkeet tai on osallistunut säännöllisesti ja pitkäaikaisesti suomen tai ruotsin kielen opintoihin. Luku- ja kirjoitustaidottomuus osoitetaan hakijaa henkilökohtaisesti opettaneen suomen tai ruotsin kielen opettajan antamalla todistuksella luku- ja kirjoitustaidottomuudesta. Lisäksi edellytetään myös todistusta tarvittavan kielitaidon tasosta tai osallistumisesta suomen tai ruotsin kielen opintoihin.
Simonen sanoo, että luku- ja kirjoitustaidottomuus on kielitaitoedellytyksen poikkeusperusteena itsenäinen.
&#8211; Sen sijaan terveydentilaan tai aistivammaan liittyvät poikkeusperusteet osoitetaan lääkärintodistuksella. Tähän tarvitaan hakijaa hoitaneen lääkärin antama todistus, joka osoittaa, että hakijan sairaus tai vamma on sellainen, että se estää pysyvästi riittävän kielitaidon hankkimisen.
Tilastoja ei ole saatavilla
Suomen Uutiset pyysi Migriltä myös tilastoja siitä, kuinka kauan ei-terveydellisistä syistä luku- ja kirjoitustaidottomat kansalaisuuden saaneet henkilöt ovat asuneet Suomessa. Olisimme halunneet saada luku- ja kirjoitustaidottomille myönnettyjen kansalaisuuksien sukupuolijakauman.
&#8211; Tilastoa siitä, kuinka pitkään nämä henkilöt ovat asuneet Suomessa ei valitettavasti ole myöskään saatavissa tietojärjestelmistämme. Luultavasti tilastoja kysymistäsi tiedoista ei ole muiltakaan viranomaisilta saatavissa. Pahoittelut, että emme pysty antamaan tämän tarkempia tietoja kysymässänne asiassa, Simonen vastaa.
Lainsäädäntöasiantuntija Ohvo sanoo, että tilastoinnin puuttuminen on huono asia, sillä maahanmuuttoa koskevien esitysten vaikutusarviointi on heikkoa kautta linjan.
&#8211; Ongelmien havainnointi on hyvin vaikeaa, jos tilastointi ei ole riittävän tarkkaa. Maahanmuutosta ja sen lieveilmiöistä tulisi yleisestikin laatia tilastointia nykyistä tarkemmin. Ongelmia tai epäkohtia ei voida havaita ilman kunnollista dataa. Eritoten sukupuolivaikutusten arviointi on vaikeaa, vaikka nykyinen hallitus korostaa niitä lainsäädäntötyössään, hän päättää.
&nbsp;

Suomen kansalaisuuden voi saada ei-terveydellisistä syistä myös luku- ja kirjoitustaidoton hakija

Ruotsissa viime keskiviikkona seitsemää ihmistä puukottanut afgaanimies saapui Ruotsiin suuren muuttoaallon mukana ja sai oleskeluluvan koulunkäynnin perusteella. Koulu ei maistunut ja pian poliisikin puuttui miehen tekemisiin.

Seitsemästä murhan yrityksestä epäilty afganistanilaismies <a href="https://samtiden.nu/2021/03/den-misstankte-i-vetlanda-fick-uppehallstillstand-for-att-ga-i-gymnasiet-misslyckades/">saapui</a> yksin Ruotsiin vuosien 2015-2016 pakolaisaallon mukana. Hän puukotti satunnaisesti kohtaamiaan ihmisiä pikkukaupunki Vetlandan keskustassa Etelä-Ruotsissa keskiviikkona. Miehen terrorismiyhteyksiä selvitellään edelleen.
Kabulista kotoisin oleva nuorukainen sai oleskeluluvan koulunkäynnin perusteella vuonna 2017 . Oleskelulupaan myönnettiin jatkoa marraskuussa vuonna 2018. Koulunkäynti ei mennyt oikein putkeen ja todistukset jäivät saamatta. Nyrkkeily sen sijaan kiinnosti.
Aakkosten oppiminen kangerteli
Hän odotti jatkoa syksyllä umpeen menneeseen oleskelulupaansa. Miehen iäksi ilmoitetaan 22 vuotta mutta Facebookin ja Instagramin kuvissa hän näyttää selvästi vanhemmalta.
Lukutaitokurssilla aakkosten oppiminen tiettävästi <a href="https://www.friatider.se/22-arige-terroristen-en-analfabet-fran-afghanistan">kangerteli</a> pahasti, josta voidaan päätellä, että mies on ainakin osin luku- ja kirjoitustaidoton. Ja siten riippuvainen verkon ja somen kuva- sekä äänipalveluista ja myös näiden manipuloitavissa. Facebookissa hänellä ei juuri näytä olevan ruotsalaisia kavereita.
Vuonna 2019 poliisi otti miehen <a href="https://samnytt.se/har-ar-tamim-sultani-som-misstanks-ha-huggit-ner-atta-personer-i-vetlanda/">kiinni</a> häiriön aiheuttamisesta yleisellä paikalla. Huumetesti antoi positiivisen tuloksen ja poliisin mukaan miehen mieliala vaihteli voimakkaasti. Hän on ollut tekemisissä virkavallan kanssa myös tämän jälkeen.