PS Naiset 1/2025

Perussuomalainen 1/2025

Purra tylytti oppositiota: Te pelottelette ja huijaatte kansalaisia

Mauri Peltokangas: Ottawan sopimukseen liittyminen oli idioottimainen teko

Perussuomalaiset: Sote-toimia kohdistetaan sinne, missä tarve on suurin – ”Seisomme suomalaisten arjen puolella”

SDP jatkaa julkisen talouden sopeutuksien moittimista, mutta ei tarjoa vaihtoehtoa – Sara Seppänen: Edellisen hallituksen jäljiltä on pakko säästää joka paikasta

Purra Sahateollisuudelle: Perussuomalaisten lähtökohta on, että puun saatavuus tullaan huomioimaan kaikissa tehtävissä päätöksissä

Ruotsalaisprofessori: Oppilaiden valtaa on rajattava

Kaisa Garedew: Vieraskielisten oman äidinkielen opiskelua ei tulisi maksattaa suomalaisilla

Mäenpää tyytyväinen hallituksen aikeisiin esittää miinakieltosopimuksesta irtautumista: ”Vihdoinkin vuoden 2011 strateginen virhe korjataan”

Tavio tapasi Sambian presidentin – kehitysyhteistyö palvelemaan Suomen taloudellisia intressejä

Somessa leviävä tappolista ennustaa uutta jengisotaa Ruotsiin: ”Pidetään hylsyt kuumiina ja ruumiit kylminä”

Intia juhlii hiilenlouhinnan ennätystä – Suomi murehtii porojen röyhtäyksiä

Tynkkynen: “On vain ajan kysymys, milloin Li Anderssonin EU-varojen käyttö menee tutkintaan”

Perussuomalaisten kuntavaaliehdokas Mika Merano: Miksi Helsinki päätti lähettää 350 000 euroa Gazaan? – ”Kaupunkilaisten rahaa heitetty täysin hukkaan kohteisiin, jotka eivät hyödytä veronmaksajaa”

Purra avasi Saabin puolustustarviketehtaan Tampereella: Suomen puolustusteollisuudella on suuri kasvupotentiaali

Saksan armeijaa halutaan varustaa sodan varalta – 1 000 miljardilla saa aseita ja ammuksia, mutta mistä sotilaita?

Antikainen: Elokapina tulee lakkauttaa

Purra Ylen puheenjohtajatentissä: Tärkeintä on turvallinen Suomi – ”Maahanmuuton aiheuttamat ongelmat ratkaistaan kiristämällä maahanmuuttopolitiikkaa”

Vigelius kyselytunnilla: ’’Yli 80 % hoitajista kuormittuu työkaverin kielitaidon puutteesta’’

Ruotsidemokraatit Narinkkatorilla: ”Rakkaat suomalaiset, älkää toistako Ruotsin tekemiä virheitä maahanmuuttopolitiikassa!”

Puola otti käyttöön Suomen mallin mukaisen rajaturvallisuuslain

Jessikka Aro

KOMMENTTI | Päätoimittaja Matias Turkkila kirjoittaa Yleisradion etenevästä politisoitumisesta sekä journalismia käsittelevästä uutuuskirjasta.

&#8220;Ukkonen jyrähtää voimakkaasti Kesärannan ulkopuolella, mutta pääministerin ilme ei värähdä.&#8221;
Näin painaa menemään Yleisradion uutistoimitus. <a href="https://twitter.com/yleuutiset/status/1556629301218447360">Pääuutisessaan</a>.
Kysytään näin päin: Miten suomalaiset aikuiset yleensä reagoivat salamaniskuihin? Panikoimalla? Piiloutumalla pöydän alle?
Yleisradion pääministeriä käsittelevä juttu on muutenkin täysin hampaaton ja kritiikitön Marinia kohtaan. Miksi valtiollinen yleisradioyhtiö lisää tällaisia kuvailuja tekstiinsä, kuin alleviivaamaan korkean poliitikon järkähtämättömyyttä?
Miksi Yleisradio rakentaa Marin-kulttia?
Tällaisen pohjoiskorealaisen kirjoitustyylin käyttö olisi ymmärrettävämpää, jos se olisi kesätoimittajan kynästä lähtöisin. Mutta tekstin on kirjoittanut Ylen toimittaja Anniina Luotonen, joka valittiin huhtikuussa politiikan toimittajien puheenjohtajaksi.
Tilanne on absurdi. Median nimenomainen tehtävä on vallanpitäjien valvonta ja toiminnan kriittinen arviointi. Ei heidän pönkittämisensä.
<h4>Sipilää hakattiin, Marinia suojellaan</h4>
Yleisradion toiminta on räikeässä ristiriidassa sen kanssa, miten aiempaa pääministeriä Juha Sipilää kohdeltiin. Tuoreessa muistissa on, miten Ylen toimituksen keskeiset yksiköt hakkasivat Sipilää viikkotolkulla. Kun silloinen päätoimittaja Atte Jääskeläinen yritti pidätellä toimituksensa raivoa Sipilää kohtaan, hänet savustettiin pihalle.
Jääskeläisen jälkeen taloon saapui päätoimittajaksi Jouko Jokinen. Valinnan oli tarkoitus rauhoittaa kaaoksessa riehuvaa toimitusta. Hän on pysynyt täysin näkymättömissä, ja antanut talonsa politisoitumisen revetä tasolle, joka nähtiin viimeksi 1960-luvulla. Tuolloin puhuttiin Reporadiosta.
Tuolloin Neuvostoliittoa kritiikittä ihannoivat suomalaiset kommunistit rakensivat Ylestä taisteluvälinettä. Reporadio sensuroi oikeistolaisia ja julisti räikeän puolueellisesti ”tiedostamista”, ”muutosta” ja ”aatteellista heräämistä”.
Tietokirjailija Jarmo Viljakainen <a href="https://hallinta.suomenuutiset.fi/ne-vuodet-joina-kommunistit-rakensivat-ylesta-taisteluvalinetta-reporadio-sensuroi-oikeistolaisia-ja-julisti-raikean-puolueellisesti-tiedostamista-muutosta-ja-aatteellista-heraamista/">kertoo kirjassaan</a>, kuinka Yleisradion tulipunainen toimittajakunta tuki näyttävällä uutisoinnillaan kommunistien mielenosoituksia ja nosti esin yksipuolisen vasemmistolaisia yhteiskuntakriittisiä performansseja.
Noin siis 1960-luvulla. Mutta kuvaus sopii osuvasti myös tähän päivään. Ei päivää ilman innostunutta Yle-reportaasia punavihreistä mielenilmauksista. Kriittisyydestä ei ole tietoakaan, vaikka suomalaiset ovat sukeltamassa kaikkien aikojen energiakriisiin.
<h4>Ongelma ei ole yksin Ylen</h4>
Journalistien ammattikunta on vähin erin hylännyt ajatuksen objektiivisesta journalismista ja asettunut politiikan osapuoleksi. Mallia näyttää Journalistiliiton päätoimittaja Maria Pettersson.
Pettersson on työskennellyt SDP:n mepin Miapetra Kumpula-Natrin kansliassa. Hän ”breikkasi” julkisuuteen kummallisella”<a href="https://dynamic.hs.fi/a/2020/malmo/">Sotatanner – raportti Malmön monikulttuurisesta helvetistä</a>” –irvailullaan, jossa hän pilkkasi islamilaisesta väkivallasta huolestuneita suomalaisia. Pettersson kävi Ruotsissa, ei havainnut väkivaltaa ja päätteli tästä, ettei Ruotsissa ole väkivaltaa.
Pettersson on ilmiselvän politisoitunut toimittaja. Kun tällainen henkilö nostetaan julkisen kommentoijan asemaan, hän käyttää tilaisuutta häpeilemättömästi hyväkseen.
Eduskuntavaalien alla 2019 Maria Pettersson hehkutti täysin häpeilemättömästi poliittisia lemmikkejään – missäpä muualla kuin Ylen Jälkiviisaissa. Vieraiksi oli tuttuun tapaan valittu ainoastaan vasemmistokeskustelijoita.
Pettersson hehkutti:
“Miettikää, miten ihana tilanne olisi, jos meillä olisi Li Andersson, Maria Ohisalo ja Sanna Marin puoluejohtajina. Tältä näyttää tulevaisuus.”
<blockquote class="twitter-tweet" data-width="500" data-dnt="true">
Yle hetkeä ennen eduskuntavaaleja 2019. 
Journalistiliiton päätoimittaja hehkuttaa suosikkipoliitikkojaan pidäkkeettä: &quot;Miettikää, mikä IHANA TILANNE olisi, jos meillä olisi <a href="https://twitter.com/liandersson?ref_src=twsrc%5Etfw">@liandersson</a>, <a href="https://twitter.com/MariaOhisalo?ref_src=twsrc%5Etfw">@MariaOhisalo</a> ja <a href="https://twitter.com/MarinSanna?ref_src=twsrc%5Etfw">@MarinSanna</a> puoluejohtajina.&quot; 
Video: Yle Areena, Jälkiviisaat 25.1.2019. <a href="https://t.co/blInVhgIef">pic.twitter.com/blInVhgIef</a>
&mdash; Matias Turkkila (@MatiasTurkkila) <a href="https://twitter.com/MatiasTurkkila/status/1557333698323922945?ref_src=twsrc%5Etfw">August 10, 2022</a></blockquote>
<script async src="https://platform.twitter.com/widgets.js" charset="utf-8"></script>
Pettersson saa voimakasta taustatukea vieressä istuvalta Jan Erolalta, joka ”analysoi” keskeisten vaaliteemojen kääntyvän pois maahanmuuttoaiheista. Molemmat arvioivat perussuomalaisten vaalikannatuksen jäävän kymmeneen prosenttiin. Vieressä istuva kielitieteilijä Janne Saarikivi onnistuu sentään sanomaan, että noin tuskin käy.
Suomen Uutisten lukijat muistanevat Erolan tarjoilleen inhoamistaan perussuomalaisista hieman erilaisia tulkintoja. Hän sätti toisessa Jälkiviisaiden jaksossa perussuomalaisia minuuttitolkulla <a href="https://hallinta.suomenuutiset.fi/perussuomalaisten-kannatusnousu-ahdistaa-ylea-aamuohjelmassa-jyrkkaa-propagandaa-ihmisvihaa-rasismia-natsipuolue/">syvästä ihmisvihasta</a>.
<blockquote class="twitter-tweet" data-width="500" data-dnt="true">
&quot;Ihmisviha, natsipuolue, juutalaisviha, syvä ihmisviha, ihmisviha, rasisti, ihmisviha, ihmisviha&quot;
Näin arvioi <a href="https://twitter.com/hashtag/perussuomalaiset?src=hash&amp;ref_src=twsrc%5Etfw">#perussuomalaiset</a>-puoluetta <a href="https://twitter.com/yleuutiset?ref_src=twsrc%5Etfw">@yleuutiset</a>&#39;n ehdottoman puolueeton jälkiviisas <a href="https://twitter.com/JanErola?ref_src=twsrc%5Etfw">@JanErola</a>, jonka viisaita näkemyksiä onkin kuultu <a href="https://twitter.com/hashtag/J%C3%A4lkiviisaat?src=hash&amp;ref_src=twsrc%5Etfw">#Jälkiviisaat</a>-ohjelmassa vuodesta 2000. <a href="https://t.co/wqLRpxu1S8">pic.twitter.com/wqLRpxu1S8</a>
&mdash; Matias Turkkila (@MatiasTurkkila) <a href="https://twitter.com/MatiasTurkkila/status/1357821123677868037?ref_src=twsrc%5Etfw">February 5, 2021</a></blockquote>
<script async src="https://platform.twitter.com/widgets.js" charset="utf-8"></script>
Kuten aina, Ylen juontajat hymistelevät vieressä. Kritiikki ei kuulu konseptiin.
Jan Erola kököttää Jälkiviisaissa kuin tatti. Hän on toiminut ohjelman vakiovieraana ohjelman koko olemassaolon ajan, useimmiten latelemassa itsestäänselvyyksiä. Yleisradioyhtiö, jonka tehtävä on lain mukaan tarjota ”monipuolisia tietoja, mielipiteitä ja keskusteluja”, tarjoaa viikosta ja vuodesta toiseen SDP:tä ja muuta vasemmistoa tukevaa poliittista agitaatiota. Yle käyttää Erolaa äänitorvenaan, koska hän lausuu juuri niitä sanoja, joita poliittinen vasemmisto niin kovasti rakastaa.
Puolueellisuus tihkuu läpi, räikeästi. Yleisradio tarjoilee vasemmistotoimijoille valtavan viestintäplatformin ja estää vasemmistoa koskevan kritiikin.
Jälkiviisaiden lisäksi poliittista sisältöä tuutataan kaikista kanavista. Jatkuvasti, joka päivä. Pahimmillaan tuputus on vaalien alla. Ja innokkain aivopesu <a href="https://hallinta.suomenuutiset.fi/yle-kioskin-johdatteleva-vaalikone-on-lapimata-vihrean-aktiivin-johdolla-kyhattiin-sakeinta-puppua-mita-suomalaisten-vaalikoneiden-historiassa-on-koskaan-nahty/">kohdistuu nuorisoon</a>.
<h4>Mitä medialle oikein tapahtui?</h4>
Viestintäyrittäjä Katleena Kortesuon tuoreen kirjan kannessa esitetään kysymys: ”Journalimin kuolema &#8211; Mitä medialle oikein tapahtui?”
Kortesuon mukaan median kritiikittömyys Sanna Marinia kohtaan ”tihkuu kiusallisella tavalla läpi”.
Milloin media kertoo Marinin ”johtaneen upeasti joukkojaan edestä”, milloin hän on &#8220;tehnyt historiaa”, milloin hänen hiustyylistään vedetään yhtäläisyysmerkkejä koronan voittamiseen.
Kortesuo nostaa esimerkiksi myös Maria Petterssonin siekailemattoman Jälkiviisaat-hypetyksen.
<h4>Aggressiiviset Marin-fanit nujertavat kritiikin</h4>
Hehkutuksen vastaparina on Marin-fanien joukko, joka puolustaa suojattiaan aggressiivisesti. Heidän vihansa äärellä joutui taipumaan jopa Venäjä-trollien piinaama Jessikka Aro, jota Venäjän sotatoimia tukevan Johan Bäckmanin joukkiot eivät koskaan saaneet vaikenemaan.
Jessikka Aro kertoo Kortesuon kirjassa, kuinka hänet huudettiin nurin:
”Mä tviittasin sen ja tein ehkä kärjekkään kommentin: ”ihmeellistä että löytyy aikaa naistenlehdissä poseeraamiselle mutta ei EU-kirjeenvaihtajille”. Tää oli toiminnan kritisoimista, eikä mennyt mitenkään hänen henkilöönsä. Mä jouduin canceloimaan itseni ensimmäistä kertaa. Edes Venäjän trollit eivät ole saaneet mua canceloimaan itseäni kertaakaan. – – Minut leimattiin naisvihaajaksi. 
Mä loppujen lopuksi poistin sen tviitin, koska mä en jaksanut sitä hirviömäistä viestittelyä itseäni kohtaan. Ja mä lopulta jopa pyysin anteeksi [nauraa], ihan kauheeta.
Siinäkin Sanna Marin viestinnässään on onnistunut. Hänellä on tällainen oma niin sanottu pieni trolliarmeija, joka leimaa kaikki kriitikot. Pääministerin toiminta on maailman eniten kritisoitava asia. Se, miten Sanna Marin kohtelee lehdistöä, on hänen toimintaansa leimaava asia. Sitä pitää saada kritisoida ilman, että tulee itse leimatuksi.”
Sama suomeksi: istuvaa hallitusta tukevat aggressiiviset metelöitsijät huutavat toimittajan hiljaiseksi.
<h4>Yle ei enää edes yritä peitellä puolueellisuuttaan</h4>
Olemme tulleet tilanteeseen, jossa Yleisradiota käytetään poliittisen vaikuttamisen keskeisenä välineenä. Toimintaa ei edes yritetä peitellä. Yhtiö vaalivaikuttaa monin eri tavoin, ja mitä lähemmäs vaaleja kuljetaan, sen räikeämmäksi Ylen touhu käy. Tämä on kansanvallan kannalta kestämätöntä. Vaalisuosikkien valinta ei voi olla median tehtävä. Vaalien teemojen ohjailu ei voi olla Yleisradion tehtävä.
Missään tapauksessa ei käy päinsä, että Yleisradio kieltäytyy käsittelemästä omia suosikkipoliitikkojaan kriittisesti.
Ylen on toteutettava sitä tehtävää, joka sille on kansakunnan työnjaossa määrätty.

Ylen pääuutinen hehkuttaa, että vaikka ukkonen jyrähti, Sanna Marin ei säikähtänyt – mikä mediassa oikein on vialla, ja miksi Yleisradio rakentaa Marin-kulttia?

Hallituksen vihapuhejahti ottaa yhä kovempia kierroksia. Valtionvarainministeriö ja oikeusministeriö onnistuivat valikoimaan 27 anonyymia, joskin hämmästyttävän samanmielistä kansalaista, joiden mielestä Suomi tarvitsee kipeästi ilmianto-organisaatioita, some-agentteja, ankaria rangaistuksia vihapuheesta sekä mallin, jossa kansalaisilta viedään mahdollisuus asettua vaaleissa ehdolle, ellei hän irtaudu vihapuheesta. Hallituksen spontaaniksi kansalaismielipiteeksi verhottu malli noudattelee mielipiteenvapauden kontrollointia tavalla, jota vihervasemmiston kaikkein kiivaimmat sananvapauden kaventajat ovat jo vuosien ajan yrittäneet edistää. Kokonaisuus näyttää vahvasti siltä, että hallitus yrittää epämääräisellä vihapuhelainsäädännöllä estää itseensä kohdistuvaa kritiikkiä.
Silloin, kun hallitus ei ole kiireinen koronakriisin kanssa, valtakunnan asialistalla tärkeysjärjestyksessä seuraavana on päättäjiin kohdistuvan kiusallisen nettikirjoittelun suitsiminen. Viime viikkoina hallitus on nostanut esille erilaisia vihapuheselvityksiä ja -hankkeita. Vain muutama päivä sen jälkeen, kun Naton Stratcom-tutkimusyksikkö <a href="https://hallinta.suomenuutiset.fi/sotilasliitto-nato-ja-hallitus-etsivat-yhdessa-hallitusta-kritisoineita-kansalaisten-viesteja-tekoalyn-avulla-hyokkaykseksi-tulkittu-muun-muassa-hallintotavan-julkinen-arvosteleminen/">toimitti</a> valtioneuvoston kanslian tilaaman raportin ministereihin kohdistuvasta naisvihamielisestä nettikirjoittelusta, kuntaministeri Sirpa Paatero (sd) esitteli jo toista <a href="https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/162963/VM_Kansalaispaneeli_sananvapaudesta_Loppuraportti.pdf?sequence=1&amp;isAllowed=y">tuoretta vihapuheraporttia</a>. Raporttien julkaisuajankohta osuu hämmästyttävän hyvin yksiin kuntavaalien loppusuoran alkuperäisen aikataulun kanssa.
Helmikuun aikana kokoontunut anonyymi kansalaispaneeli luovutti valtiovarainministeriölle 25. maaliskuuta 28-sivuisen raportin toimenpiteistä &#8220;julkisissa ammateissa toimivien henkilöiden suojelemiseksi vihapuheelta.&#8221;
48 500 euroa maksaneen raportin on tuottanut Åbo Akademin Institutet för samhällsforskning, ja sen tilasivat valtiovarainministeriö ja oikeusministeriö jakamalla laskun puoliksi.
Raportissa ei luonnollisestikaan selitetä, mitä vihapuheella ja maalittamisella tarkoitetaan. Raportin tuottamisessa kuultiin asiantuntijalausuntoja lähinnä saman suuntaisesti ajattelevilta asiantuntija-aktivisteilta. Hallitus näyttää hakevan oikeutusta sananvapauden rajoittamiseksi itse tilatuista ja riippumattomuudeltaan kyseenalaisista selvityksistä.
<h4>Some-agentteja ja ilmianto-organisaatioita</h4>
Raportissa on 25 erilaista ehdotusta, joiden joukkoon mahtuu eriskummallisia ideoita. Listan kärjessä on ilmiantamiseen valtuutetun &#8220;Trusted flagger&#8221; -organisaation perustaminen, jotta somekeskustelujen &#8220;valvonta olisi jatkuvaa ja säännöllistä.&#8221; Paneeli esitti myös anonyymiin nettikirjoitteluun puuttumista mm. yritysvastuun ja esimoderoinnin kautta.
Panelistien mukaan Suomen lain piirissä toimivien verkkoalustojen moderaattoreista vähintään yksi henkilö pitäisi asettaa juridiseen vastuuseen alustalla julkaistusta materiaalista. Käytännössä keskustelualustoista tehtäisiin lehtien kaltaisia medioita, joilla on vastuullinen päätoimittaja.
Kansalaispaneelin yllättävin idea oli luoda vastavoima internet-trolleille. Raportissa ehdotetaan: &#8220;Tuodaan eri verkkoalustoille koulutettuja, vihapuhetta ja trollausta vastustavia vaikuttajia (nk. &#8220;some-agentit&#8221; tai &#8220;anti-trolli armeija&#8221;)&#8221;
Lainsäädännön osalta raportissa ehdotetaan ankarampia rangaistuksia mm. vähemmistöihin kohdistuneesta vihapuheesta. Lisäksi yhdyskuntapalvelua väläytetään uudeksi rangaistusmuodoksi viharikoksista. Raportissa mainitaan myös, että vaaleissa ehdokkaaksi asettuvilta henkilöiltä tulisi edellyttää irtisanoutumista vihapuheesta:
<a href="https://hallinta.suomenuutiset.fi/wp-content/uploads/2021/03/asenteet.png"><img decoding="async" class="alignnone size-full wp-image-75462" src="https://hallinta.suomenuutiset.fi/wp-content/uploads/2021/03/asenteet.png" alt="" width="100%" srcset="https://media.suomenuutiset.fi/wp-content/uploads/2021/03/asenteet.png 1148w, https://media.suomenuutiset.fi/wp-content/uploads/2021/03/asenteet-300x108.png 300w, https://media.suomenuutiset.fi/wp-content/uploads/2021/03/asenteet-1024x370.png 1024w, https://media.suomenuutiset.fi/wp-content/uploads/2021/03/asenteet-768x278.png 768w, https://media.suomenuutiset.fi/wp-content/uploads/2021/03/asenteet-100x36.png 100w, https://media.suomenuutiset.fi/wp-content/uploads/2021/03/asenteet-60x22.png 60w" sizes="(max-width: 1148px) 100vw, 1148px" /></a>
Kansalaispaneeli sananvapaudesta -julkaisun esityksessä estettäisiin vaaleihin osallistuminen henkilöiltä, jotka eivät irtaudu &#8220;vihapuheesta&#8221;. 
Kenties vähiten eriskummallinen ehdotus oli vihapuheen ja maalittamisen määritteleminen. Vaikka raportin kärkenä oli ehdottaa keinoja puuttua vihapuheeseen ja maalittamiseen, siinä ei selvennetty, mitä nämä ongelmallisina pidetyt ilmiöt käytännössä ovat. Raportissa ei myöskään käsitelty sananvapauden määrittelyn haastavuutta. Sananvapaus kehystettiin yksipuolisesti ikään kuin vihapuheen uhriksi, jota tulisi suojella kontrollitoimenpiteillä. Raportissa ei millään tavalla käsitelty sitä, miten kontrollitoimenpiteet voivat vaarantaa perinteisiä länsimaisia sananvapausihanteita.
Lukijalle jää siis hämärän peittoon, mikä on sellaista vihapuhetta ja maalittamista, johon panelistit ylipäätään tarjoavat ehdotuksiaan. Epäkohdistaan ja keveydestään huolimatta Paateron nimittämä hallituksen työryhmä otti suosituksista välittömän kopin ja ilmoitti pyrkivänsä suunnittelemaan seuraavan kahden kuukauden aikana suositusten pohjalta toimenpiteitä.
<h4>Myös raportin taustat herättävät kysymyksiä</h4>
Hallituksen asiantuntija-auktoriteetiksi nostetun anonyymin paneelin taustat herättävät kysymyksiä myös puolueellisuudesta ja läpinäkyvyyden puutteesta. Raportissa kerrotaan, että kutsu oli lähetetty satunnaisesti 3000 ihmiselle, joista paneeliin osallistui 29 vapaaehtoisen henkilön joukko. Osallistujien nimiä ei ole kerrottu. 27 osallistujaa vastasi kyselyyn, jossa kartoitettiin eri toimenpiteiden suositeltavuutta. Ehdoton enemmistö kannatti kaikkia raportissa ehdotettuja toimenpiteitä ja oli harvinaisen yksimielinen satunnaisotannalla valikoituneeksi joukoksi.
Raportin mukaan panelistien mietintöjä ja keskustelua oli ollut ohjaamassa seitsemän yhteiskunnallista asiantuntijaa, joista useimpia yhdistää hyvin saman suuntainen agenda. Keskusteluja oli taustoittamassa infosota-aktivisti Jessikka Aro, yhdenvertaisuusvaltuutetun edustaja Robin Harms, Tiedolla vihaa vastaan -hankkeen päällikkö Milla Aaltonen, Amnesty Internationalin vaikuttamistyön avustaja Vilja Härkönen ja vihapuhetutkija Reeta Pöyhtäri. Kansalaispaneelin kuultavina olivat myös poliisitarkastaja Måns Enqvist ja sisäministeriön poliisiosaston kehittämispäällikkö Tarja Mankkinen.
On merkillepantavaa, ettei esimerkiksi sananvapausmielisiä toimijoita tai mm. median ja internet-alustojen edustajia ollut kansalaispaneelin kuultavana. Käytännössä hallitus sai, mitä tilasi. Yksipuolisten vaikuttajien ohjaileman anonyymin raadin suulla luotiin raportti, joka tukee täysin hallituksen agendaa ilman poikkipuolisia merkintöjä.
Uuskieliseen tapaan raportin laatijat kutsuvat toimintatapaansa vieläpä &#8220;demokraattiseksi innovaatioksi&#8221;:
&#8220;Kansalaispaneeli on esimerkki demokraattisesta innovaatiosta, puntaroivasta kansalaiskeskustelusta, jossa joukko tavallisia kansalaisia keskustelee syvällisen perehtymisen jälkeen yhteiskunnallisesta kysymyksestä ja tuottaa suosituksia päätöksentekijöille tai laajemmalle äänestäjäkunnalle.&#8221;
Vielä joitain vuosia sitten kiistanalaiset lakikirjan ulkopuoliset uudissanat &#8220;vihapuhe&#8221; ja &#8220;maalittaminen&#8221; olivat kiisteltyä orwellilaista uuskieltä. Niiden määritelmät eivät ole tarkentuneet vielä edes tähänkään päivään mennessä. Akateemisuudestaan huolimatta Åbo Akademin alaisuudessa tuotettu tuorein raportti ei myöskään lisää käsitteellistä tai muutakaan juridista ymmärrystä. Hallitus näyttää pikemminkin hyväksikäyttävän epämääräistä kieltä mielipidevaikuttamisensa perussanastona. Tilaamalla hätäisesti koottuja harvalukuisten anonyymien neuvostoja hallitus näyttää pyrkivän leimaamaan ja hiljentämään kriitikoitaan mielivaltaisesti. Todennäköisin ja sivuutetuin uhri tulee olemaan länsimainen sananvapausihanne.

Mitä ihmettä? Valtioneuvoston julkaisussa esitelty “demokraattinen innovaatio” estäisi vaaliehdokkuuden jatkossa niiltä, jotka eivät irtaudu vihapuheesta