Sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juuso Ruotsissa: Liika älylaitteiden käyttö heikentää lasten hyvinvointia

Garedewilta toimenpidealoite nuoren määritelmän kaventamiseksi nuorisolaissa: 10-vuotiaat ja 29-vuotiaat eivät kuulu samoihin nuorteniltoihin

Etelä-Amerikan Elon Musk ei kuvia kumarra – aikoo laittaa Argentiinan talouden paraatikuntoon vaikka väkisin

Merituulivoiman rakentamisesta kannattamatonta –  kohoavat kustannukset, lisääntynyt kilpailu ja inflaatio syövät katteet

Merkittäviä verohyvityksiä suurille teollisille investoinneille – valtiovarainministeri Purra: ”Hallitus tukee suomalaista työtä ja teollisuutta”

Media jatkaa Trumpin demonisointia toisen salamurhayrityksen jälkeenkin – Trump: “En luovuta ikinä!”

Keskisuomalaisen päätoimittaja Yle-pomo Riikka Räisäsestä: Näillä näytöillä joku muu päätoimittaja olisi jo eronnut

Aamulehden ex-päätoimittaja: Ylen piikkiin rakastajansa kanssa matkustanut uutispomo Riikka Räisänen pitäisi siirtää syrjään

Poliisi nappasi Helsingin yliopiston kunniatohtorin kiinni kahdesti – ensin Kööpenhaminassa, sitten Tukholmassa

Halla-aho: Arvelen, että moni muukin kuin persukansa alkaa ymmärtää Ylen prioriteetteja – ”Leikkausvaraa riittää myös tulevaisuudessa”

Antikainen: Yle on väärässä – uutiset somaliaksi ja arabiaksi eivät auta sopeutumaan suomalaiseen yhteiskuntaan

Elina Lepomäki

Perussuomalaisten kansanedustaja Arja Juvonen patistaa hallitusta tuomaan esille ratkaisuja, joilla kestävyysvaje tukitaan ja talous saadaan taas nousuun ilman, että samalla elinkeinoelämä, työllisyys ja peruspalvelut kärsivät enempää. &#8211; Samalla on kiinnitettävä huomiota suomalaisten hyvinvointiin, Juvonen sanoi eilen Ylen A-Talkissa.

Pääministeri Sanna Marinin (sd.) hallituksen puoliväliriihi on edennyt töksähdellen johtuen yhteisten näkemysten puutteesta tai paremminkin sellaisten kaikille kelpaavien keinojen puutteesta, joiden avulla tavoitteisiin ja ratkaisuihin päästään. Myöhään torstai-iltana neuvottelutilanne oli edelleen avoinna, keskeisesti työllisyys- ja talouskysymyksiin liittyen.
Perussuomalaisten kansanedustaja Arja Juvonen patistaa kuitenkin hallitusta tuomaan esille ratkaisuja, joilla koronavuoden jälkeen Suomen talous saadaan nousuun.
&#8211; Kehysriihen tärkein tehtävä olisi nyt löytää vastaukset siihen, miten Suomen kestävyysvaje tukitaan ja millä tavalla talous saadaan taas nousuun ilman, että samalla elinkeinoelämä, työllisyys ja peruspalvelut kärsivät enempää. Samalla on kiinnitettävä huomiota suomalaisten hyvinvointiin, Juvonen sanoi eilen Ylen A-Talkissa.
Juvonen arvioi, että myös yleinen poliittinen tilanne ja puoluekannatukset kasaavat painetta kehysriihessä.
&#8211; Selvästi kaikesta huomaa hallituksen ristivedon, ja varmasti tulevat kuntavaalit myös vaikuttavat taustalla. Toivottavasti uusilla gallupeilla ei kuitenkaan ole vaikutusta kehysriihen ratkaisuihin.
Menokuri ei maistu vasemmistolle
Kehysriihen tilanteesta keskustelemassa olivat myös hallituspuolueiden kansanedustajat Antti Kurvinen (kesk.) ja Matias Mäkynen (sd.) sekä oppositiota edustanut kokoomuksen Elina Lepomäki. Lepomäki vaati hallitukselta erityisesti rakenteellisia uudistuksia, ja menokuria, jotka tunnetusti maistuvat huonosti SDP:lle ja etenkin vasemmistoliitolle.
Pääministeri Marin on esittänyt ensi vuoden kehystason, eli menokaton nostoa vajaalla miljardilla eurolla. Mäkynen vetosi A-Talkissa koronatilanteeseen ja esitti, että Suomen taloustilanne paranee talouskasvulla. Lepomäki huomautti, että hallitus oli lisännyt velanottoa jo kauan ennen koronaa.
Kurvisen mukaan Säätytalolla neuvotellaan nimenomaan siitä, että hallitus toteuttaa sellaisia työllisyystoimia, jotka tuovat lisää rahaa julkiseen talouteen, eikä ”tempputyöpaikkoja”.
Nuoret tarvitsevat työtä ja toivoa paremmasta
Julkisen talouden vahvistamiseksi yksi tehokkaimpia toimia on työllisyyden lisääminen. Pääministeri Marin on äskettäin esittänyt jopa tavoitteita 80 000 uudesta työllisestä. Eri asia kuitenkin on, vahvistaisivatko Marinin ajattelemat uudet työpaikat talouskasvua ja kertyisikö niistä valtion tarvitsemia verotuloja.
Juvonen ei pidä hallituksen tavoitteita uskottavana.
&#8211; Uskottavuuden puute liittyy siihen, kun katsotaan, miten aiemmin on toimittu. Perussuomalaiset kuitenkin yhtyy siihen, että työpaikkoja on oikeasti luotava ja julkista taloutta tasapainotettava. Samalla velan määrää on vähennettävä.
Perussuomalaisille on tärkeää paitsi se, että ihmisillä on työtä, myös ostovoimaa. Perussuomalaiset esittääkin ostovoiman vahvistamista työn verotusta laskemalla ja verokiilaa pienentämällä.
&#8211; Veroja siis alemmas ja raha kiertämään. Jos ihminen joutuu laskemaan, onko varaa pieniin ostoksiin, kuten kahvikupilliseen, niin ei sillä nosteta Suomen taloutta eikä luoda työpaikkoja, Juvonen sanoo.
Hän nostaa esille erityisesti nuorten vaikean aseman työmarkkinoilla. Juvonen korostaa, että nuorten työllistäminen on erittäin tärkeää, ja siihen on löydettävissä myös luovia ratkaisuja: Juvonen on esimerkiksi itse tehnyt Espoon valtuustossa aloitteen, jonka mukaan kotitaloudet voisivat työllistää nuoria muun muassa kesäsetelin kautta.
&#8211; Työllistämisellä voimme samalla myös luoda toivoa ihmisille, ja varsinkin nuoret sitä nyt tarvitsevat.
Ilmastotoimet heikentävät kilpailukykyä
Hallituksen veronkiristykset ja kunnianhimoiset ilmastotoimet heikentävät yritysten kilpailukykyä ja ovat osaltaan ajamassa teollisuutta ja työpaikkoja pois Suomesta. Viimeisimpänä Kemin veitsiluodon paperitehtaan alasajo, jonka seurauksena katoaa yli 600 työpaikkaa.
Juvonen sanoi, että Veitsiluodon tehtaan tilanne ja työttömäksi jäävien tilanne tuntuu kauhealta.
&#8211; Hallituksella on nyt paljon mietittävää. Kunnianhimoinen ilmastopolitiikka ja hiilineutraaliustavoitteet kiristävät silmukkaa suomalaisten ympärillä, Juvonen sanoi ja viittasi samalla hallituksen tavoitteeseen saavuttaa hiilineutraalius vuoteen 2035 mennessä.
&#8211; Tämä karkottaa Suomesta yritykset ja teollisuuden. Muissa Euroopan maissa tavoitteet on asetettu kauemmaksi, Miksi näin, Juvonen ihmetteli.

Juvonen: Hallituksen ilmastopolitiikka ja hiilineutraaliustavoitteet kiristävät silmukkaa suomalaisten ympärillä – ”Karkottaa Suomesta yritykset ja teollisuuden”

Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho painotti maanantaina Elinkeinoelämän valtuuskunnan (EVA) verkkoseminaarissa, että hallituspuolueiden haikailema työperäisen maahanmuuton edistäminen ei ole ratkaisu huoltosuhteen vahvistamiseen ja väestönkasvun supistumiseen.

Jussi Halla-aho totesi, että väestönkasvun supistuminen itsessään ei edes ole ongelma, vaan varsinainen pulma on nettomaksajien ja nettosaajien välisen suhteen vääristyminen.
&#8211; Jos tänne tuodaan ulkomailta ihmisiä, jotka efektiivisesti elävät veronmaksajien rahoilla, eli työssäolosta huolimatta suuri osa tuloista muodostuu tulonsiirroista, niin se ei suinkaan paranna Suomen taloudellista huoltosuhdetta vaan heikentää sitä, Halla-aho sanoi.
Hän huomautti, että tällä hetkellä ylivoimaisesti suurin osa työperäisestä maahanmuutosta tapahtuu saatavuusharkinnan kautta eli tulijat työllistyvät matalapalkka-aloille, joilla aloilla maksettavilla palkoilla on vaikeaa tulla toimeen.
&#8211; Suomeen töihin tulijat kuuluvat yleensä siihen porukkaan, joka on kaikkein vähiten koulutettua.
Suomi ei houkuttele huippuosaajia
Halla-aho myös sanoi, että Suomi ei ole houkutteleva kohde todellisten kansainvälisten huippuosaajien eli niiden näkökulmasta, joilla on todellisuudessa mahdollisuuksia valita, minne mennä.
&#8211; Tavallaan se on ymmärrettävää. Täällä Suomessa on korkea kielimuuri, palkkataso ei ole kovin korkea, verotuksen taso on sietämätön ja ilmastokaan ei monia houkuttele.
&#8211; Kaikenmaalaisia ihmisiä kiinnostavat periaatteessa samat asiat eli yhteiskunnan vakaus, turvallisuus ja hyvä kouluympäristö lapsille. Nämä ovat kaikki sellaisia asioita, joihin heikkotasoinen maahanmuutto vaikuttaa negatiivisesti.
Kokoomuksen kansanedustaja Elina Lepomäki ei ottanut kantaa Halla-ahon esittämiin huomautuksiin, vaan Lepomäki esitteli näkemyksiään työperäisen maahanmuuton kiihdyttämiseksi. Lepomäki on usein aiemminkin sanonut haluavansa luopua työperäisen maahanmuuton saatavuusharkinnasta ja hän toisti näkemyksensä myös EVAn verkkoseminaarissa.
&#8211; Kyllä nyt täytyy poistaa kaikki tulpat, jotka liittyvät tänne töihin tulemiseen. Me esitetään työlupien saamista helpommaksi ja nopeammaksi ilman isompaa byrokratiaa, Lepomäki sanoi.
Kokoomusedustajan puheet työperäisen maahanmuuton kiihdyttämisestä saattavat kuulostaa tylyiltä satojentuhansien työttömien suomalaisten mielestä. Työ- ja elinkeinotoimistoissa oli tammikuun lopussa yhteensä 332 800 työtöntä työnhakijaa eli jopa 81 200 enemmän kuin vuotta aikaisemmin.
Liikkumisen kustannuksia ei saa nostaa
Työtä vailla olevia on tällä hetkellä paljon varsinkin maakunnissa, joissa myös pitkä työmatka tai muuten liikkumisen kustannukset helposti nostavat kynnystä työn vastaanottamiselle.
Halla-ahon mukaan perussuomalaiset haluaa lähteä eri tavoilla korjaamaan työvoiman ja tarjolla olevien työpaikkojen kohtaanto-ongelmaa.
&#8211; Ensisijaisesti on toki pyrittävä siihen, että tuottavia työpaikkoja syntyy myös maakuntiin, tähän voidaankin vaikuttaa laajalla työkalupakilla. Toissijaisesti pitää huolehtia siitä, että liikkumisen kustannukset eivät nouse. Kysehän on työn vastaanottamisen kannustavuudesta suhteessa sosiaaliturvaan. Kun työmatkakustannukset kasvavat, omasta työstä jää käteen entistä vähemmän, siitä puhumattakaan että työmatkailuun menee aikaa.
Pääkaupunkiseudulla kallista asumista
Halla-aho sanoi, että koronapandemian yhtenä myönteisenä seurauksena voi tosin olla myös etätyön mahdollisuuksien kasvaminen.
&#8211; Tällöin tarpeeton matkustelu ja lentely vähenisi. Siinä tapauksessa ihmisillä olisi myös paremmin mahdollisuuksia asua mieluisassa ympäristössä ja tehdä etätöitä. Samalla jo yksikin etätöitä tekevä ihminen itsessään edistää työllisyyttä omassa kunnassaan, esimerkiksi palvelusektoreilla. Etätyöllä siis voi osaltaan olla myös maaseudun elinvoimaa ylläpitävä vaikutus.
Halla-aho huomautti, että vaikka pääkaupunkiseudulla on paljon työpaikkoja, samaan aikaan alueella on paljon työttömiä, heistä kasvava osa maahanmuuttajia. Kun otetaan samalla huomioon suomalainen asumistukijärjestelmä, yhdistelmä johtaa hillittömiin asumisen hintoihin.
&#8211; Niillä, jotka maksavat itse oman asumisensa ei käytännössä ole varaa enää asua pääkaupunkiseudulla, sinne jäävät lähinnä enää erittäin hyvin toimeentulevat ja toisaalta ne, joiden asumisen Kela maksaa. On siis paljon erilaisia asioita, joihin on nyt puututtava, jotta työpaikat ja tekijät saadaan kohtaamaan paremmin.
Kokonaisverorasitus ratkaisee
EVAn verkkoseminaarissa mukana olivat Halla-ahon ja Lepomäen lisäksi myös kehitysyhteistyö- ja ulkomaankauppaministeri, SDP:n varapuheenjohtaja Ville Skinnari ja keskustan kansanedustaja Markus Lohi, joka tuurasi keskustan puheenjohtaja Annika Saarikkoa. Myös sisäministeri Maria Ohisalo (vihr.) perui saapumisensa viime hetkellä, eikä ihme, sillä verkkoseminaarin aiheena oli talous ja työllisyys. Ohisalo tunnetusti inhoaa sopeutuksista ja leikkauksista puhumista. Ohisaloa sijaisti vihreiden varapuheenjohtaja Jaakko Mustakallio.
Seminaarin keskustelijoilta kysyttiinkin leikkauskohteita ja mahdollisia veronkiristyksiä. Mustakallio mainitsi ympäristölle haitallisten tukien leikkaukset. Mustakallio kertoi, että vihreät olisivat valmiita uusiin ympäristöveroihin niiden ohjausvaikutuksen vuoksi. Lohi mainitsi yleishyödyllisten yhteisöjen sijoitustuottojen verotuksen tarkastelun sekä ulkomaisten kiinteistösijoittajien tuottojen verotuksen. Lepomäki ei kiristäisi veroja mistään.
Halla-aho sanoi, että olennaista eivät ole yksittäiset verot vaan kokonaisverorasitus.
&#8211; Mitä enemmän ihminen maksaa suoria tai epäsuoria veroja, sitä vähemmän jää tuloista käteen ja kynnys ottaa työtä vastaan nousee. Kun palkasta jää käteen vähemmän rahaa, se luo yrityksille paineita nostaa palkkoja, ja siitä taas kärsii yritysten kilpailukyky. Tämä on kuin noidankehä, joten mielelläni en nostaisi mitään veroja.
Perussuomalaiset leikkaisivat kehitysavusta
Leikkauskohteista Halla-aho nosti ensinnä esille kehitysavun.
&#8211; Kehitysapuun menee yli miljardi euroa vuodessa. Se on kaivoon heitettyä rahaa, johon meillä ei ole varaa, sillä sekin on lainattua rahaa. Samaan aikaan pitää kyetä tekemään poliittisia päätöksiä, ettei maahanmuutolla heikennetä enempää taloudellista huoltosuhdetta, eli on lopetettava sosiaaliturva-asiakkaiden maahantuonti, joka myös aiheuttaa miljardiluokan kulut veronmaksajille joka vuosi.
Halla-ahon mukaan tulevaisuudessa on kyettävä tekemään suunnanmuutos, joka ehkäisee julkisten menojen kasvua.
&#8211; Työttömyyden ylläpito ja sosiaaliturvamenot ovat keskeisin menoerä julkisessa taloudessa. Meidän on siis pyrittävä saamaan ihmisiä töihin ja samalla torjuttava sellaista väestökehitystä, joka pahentaa tilannetta entisestään.
Työn sivukuluja ja verottamista alas
Valtio-omisteisen Nesteen miljardiluokan jalostamohanke ei päätynyt Porvooseen, vaan jalostamo rakennetaan Hollannin Rotterdamiin. Keskustelijoilta kysyttiin, miten Suomeen saataisiin jatkossa lisää investointeja ja olisiko yhteisöveron alentamisesta hyötyä.
SDP:n Skinnarin ja vihreiden Mustakallion mukaan yhteisöveron alentaminen ei ole ajankohtaista. Keskustan Lohi arvioi, että ulkomaisille yrityksille olennaisinta on vakaa toimintaympäristö, jossa ei tule äkillisiä muutoksia. Lohi olisi valmis keskustelemaan yhteisöveron tasosta sekä siitä, että yhtiöön jäävää voittoa verotettaisiin kevyemmin kuin ulos jaettavaa voittoa. Lepomäki sanoi, että yritysomistamisen verotusta olisi laskettava Suomessa, jotta omistajuutta saataisiin lisää.
Halla-aho arvioi, että yhteisövero on Suomessa jo nyt kilpailukykyinen myös pohjoismaisella tasolla. Perussuomalaisten puheenjohtaja arvioikin, että yritykset pohtivat pitkälti kokonaiskustannuksia, kuten energian, kuljetusten ja työvoiman hintoja.
&#8211; Palkkojen nostaminen heikentää yritysten kilpailukykyä, mutta toisaalta palkkoja ei voi leikatakaan. Joten näkisin, että on puututtava työn sivukuluihin ja työn verottamiseen.
Viron yritysveromalli soveltuisi Suomeenkin
Halla-ahon mukaan Suomesta on tehtävä houkutteleva ympäristö yrityksille ja investoinneille. Yritysveron osalta Halla-aho nosti esille Viron yritysveromallin soveltuvana vaihtoehtona.
&#8211; Mallin mukaan yrityksen tulosta ei veroteta, jos se käytetään yrityksen sisällä investointeihin ja toiminnan laajentamiseen. Tässä puututtaisiin asiaan, jonka moni pk-yrittäjä on kokenut kasvua haittaavaksi tekijäksi.
Mallilla olisi Halla-ahon mukaan myös työllistäviä vaikutuksia.
&#8211; Jos erilaisilla toimilla, kuten verohelpotuksilla, saadaan ihmisiä töihin, tarvitaan vähemmän julkista rahaa työttömyyden lääkitsemiseen. Myös yritysbyrokratiaa, joka osuu useimmiten pk-yrityksiin, on kevennettävä.
&nbsp;

Työttömyys kasvaa, kokoomus haikailee halpatyövoimaa ja vihreät uusia ympäristöveroja – Halla-aho: Maakuntiin luotava tuottavia työpaikkoja

Yleisradion eilisessä vaalitentissä tuli selväksi, että keskusta, kokoomus ja vihreät ovat valmiita avaamaan työmarkkinat halpatyövoiman maahantuonnille, joka johtaa kaksien työmarkkinoiden syntymiseen, palkkojen kiihtyvään madaltumiseen ja työvoiman ylitarjontaan.

Eilen illalla Yleisradion työelämää koskevassa vaalintentissä kuultiin yhdeksältä eduskuntavaaliehdokkaalta selkeitä linjaeroja koskien puolueiden näkemystä halpatyövoiman maahantuonnista.
Kokoomuksen Elina Lepomäeltä kysyttiin yleisellä tasolla tarvitseeko palkkatyöllä tulla toimeen vai riittääkö, että palkka on täydennys henkilölle maksettavan sosiaaliturvan lisäksi.
&#8211; Kyllä mä uskon, että tulevaisuudessa meidän on mentävä sellaiseen malliin, että me voidaan yhdistää sosiaaliturvaa ja työssäkäyntiä, Lepomäki vastasi.
Keskusta valmis halpatyövoiman maahantuonnille
Keskustan kansanedustaja Katri Kulmuni olisi valmis luopumaan EU:n ulkopuolelta tulevasta työvoiman tarveharkinnasta.
Tarveharkinta tarkoittaa lupamenettelyä, eli sitä, että tiettyihin työtehtäviin palkataan ensisijaisesti suomalaisia ihmisiä, jotka jo valmiiksi ovat työmarkkinoiden käytettävissä. Tämän järjestelmän keskusta on valmis purkamaan.
&#8211; Työperäistä maahanmuuttoa tarvitaan, koska muuten palveluammateissa kaikki työt eivät tulisi tehdyiksi, Kulmuni esitti.
Kulmuni jopa uskalsi nostaa esille kuluneen kliseen ja väitti, että monella alalla kärsitään ”huutavasta työvoimapulasta.”
Myös kokoomuksen Lepomäki on työvoiman tarveharkinnan poistamisen kannalla.
Myrkkyä suomalaiselle duunarille
Perussuomalaisten Ville Tavio osoitti, miksi perussuomalaiset suhtautuu nihkeästi työperäiseen maahanmuuttoon ja vastustaa työvoiman tarveharkinnasta luopumista.
Tavio neuvoi kiinnittämään huomiota Suomessa jo nyt olevaan työvoimareserviin.
&#8211; No, se (tarveharkinnan poisto) on oikeasti huono asia suomalaisen duunarin kannalta. Koska meillä on tälläkin hetkellä yli puoli miljoonaa työtöntä, me (perussuomalaiset) haluamme, että työt tehdään suomalaisin voimin, ensisijaisesti heidän koulutuksensa kautta, Tavio sanoi.
Hän lisäksi muistutti, että puoli miljoonaa työtöntä aiheuttaa suomalaisille veronmaksajille vuosittain jopa kymmenen miljardin euron kustannukset.
Turvallisuuspoliittisestikin arveluttavaa
Tavio lisäksi huomautti EU-alueella yrityksille saatavilla olevista työntekijöistä.
&#8211; Me olemme jo EU:ssa, missä on työvoiman vapaa liikkuvuus. Ja jos puhutaan saatavuusharkinnasta, niin on pohdittava, olisiko meille turvallisuuspoliittisesti järkevää, että me esimerkiksi avataan Pietarin talousalueen markkinat tänne Suomeen. Se koskisi siis venäläistä työvoimaa. Ja sitten se koskisi irakilaista tai afrikkalaista työvoimaa, jossa kierretään oleskelulupasääntöjä.
Lepomäki vääristeli, että Suomessa useamman vuoden olleiden, työn perässä tulleiden ihmisten työllisyysaste muka olisi 90 prosenttia.
Lepomäki ei huomioi sitä, että Suomeen on jo nyt vaikea houkutella sellaisia työntekijöitä, jotka pystyisivät elättämään itsensä omalla palkallaan.
Suomen Perusta –ajatuspajan syksyllä julkaisemassa tutkimuksessa osoitetaan, että tulijoiden nettotulonsiirrot muuttuvat jo muutaman vuoden maassaoloajan jälkeen keskimäärin tuhansia euroja negatiivisemmiksi kuin kantaväestöllä. Monet työn perässä tulleet ovat silloin jääneet työttömiksi.
Huoltosuhde tuskin paranee vihreiden opeilla 
Vihreät suhtautuvat varsin myönteisesti kaikkeen työperäiseen maahanmuuttoon. Kansanedustajaehdokas Maria Ohisalo yritti perustella työn perässä tulevaa maahanmuuttoa kestävyysvajeella, huoltosuhteen heikkenemisellä ja syntyvyyden laskemisella.
&#8211; Tarvitaan nimenomaan tarveharkinnasta luopumista ja työskentelylupakäytäntöjen helpottamista, Ohisalo sanoi.
Ohisalo ei ota huomioon Suomessa jo olevaa työttömien määrää, joiden työttömyysetuuksien maksaminen on veronmaksajien varassa. Työperäinen maahanmuutto ei myöskään vähennä työttömyyttä sellaisessa tilanteessa, jossa avoimeen työpaikkaan voidaan palkata työnhakija, joka on jo valmiiksi Suomessa.
Huoltosuhde tuskin paranee vihreiden opeilla, jos Suomeen saapuvat halpatyöläiset samanaikaisesti vastaanottavat runsaasti tulonsiirtoja, mutta maksavat vain vähän veroja tai eivät ollenkaan.
Hyödyt yrityksille, haitat veronmaksajille
Työvoiman tarveharkinnan poisto olisi tosiasiassa huono asia suomalaiselle työelämälle. Se tarkoittaisi käytännössä työmarkkinoiden avaamista halpatyövoimalle matalan tason tehtäviin, joissa ihminen ei elä palkallaan. Tällöin veronmaksajat joutuvat tulonsiirroilla täydentämään matalapalkka-alalle tulleiden toimeentuloa.
Lisäksi työvoiman kasvava ylitarjonta matalapalkka-aloilla on omiaan madaltamaan kaikkien alalla työskentelevien palkkakehitystä.
Tarveharkinnan poistossa voittajia olisivat yritykset, jotka saisivat puoli-ilmaista työvoimaa. Häviäjiä olisivat veronmaksajat sekä samalla alalla työskentelevät suomalaiset duunarit.
Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho on aiemmin arvioinut, että elinkeinoelämän sekä kokoomuksen ja keskustan ilmeisenä tarkoituksena on palkkoja polkemalla luoda Suomeen kahdet työmarkkinat.

Yli puoli miljoonaa ihmistä on työtä vailla – keskustan kansanedustajan mielestä Suomessa on huutava työvoimapula

Eilen illalla Yleisradion vaalitentissä nähtiin yhdeksän eduskuntavaaliehdokasta pohtimassa työhön ja työllistämiseen liittyviä kysymyksiä.

Keskustelun aiheena oli myös Juha Sipilän hallituksen luoma aktiivimalli, eli työttömään työnhakijaan kohdistuva aktiivisuusvelvoite, jonka täyttämättä jättämisestä seurauksena on työttömyysturvan aleneminen.
Kokoomus puolustelee mallia
Eduskuntaan ehdolla oleva kokoomuksen kansanedustaja Elina Lepomäki kertoi, että kokoomus pitäisi aktiivimallin edelleen voimassa, jos kokoomus jatkaa hallituksessa. Myös keskustan Katri Kulmuni ilmoitti että keskusta on yhä aktiivimallin takana.
&#8211; Kokoomus on sitoutunut aktiivimalliin, emme ole valmiita siitä luopumaan, Lepomäki sanoi eilen Ylellä.
Keskusta ei tiedä, onko työllistänyt
Keskustan Kulmunilta kysyttiin, montako ihmistä aktiivimalli on työllistänyt, kun aktiivimallin leikkuri on osunut yli 160 000 työttömään työnhakijaan.
&#8211; Aktiivimalli on ensisijaisesti työllisyyspoliittinen keino. En osaa suoraan vastata, paljonko työllisyys on kasvanut nimenomaan sen ansiosta, Kulmuni pyöritteli.
PS laittaisi romukoppaan
Perussuomalaisten kansanedustaja Ville Tavio perusteli, että aktiivimallista pitäisi luopua. Tavio huomautti, että aktiivimalli ei ole luonut uusia työpaikkoja.
&#8211; Tilastoinnissa on vaikeata se, että vaikka toimittajakin alussa sanoi, että meillä on 250 000 työtöntä työnhakijaa, kyllä, se pitää paikkansa, mutta ulkopuolella on sama määrä lisää. Todellisuudessa meillä siis on puoli miljoonaa työtöntä.
&#8211; Aktiivimallin ongelma on se, että henkilöstä tulee tilastollisesti työssäkäyvä jo sillä, että hän on töissä yhden tunnin viikossa. Eihän se näin ole, vaan työn täytyy olla sellaista, että sillä pystyy elämään. Olisi siis mitattava enemmän tehdyn työn määrää kuin yhden tunnin työviikkoja, Tavio sanoi.

Kokoomus ja keskusta ovat sitoutuneet työttömiä kurittavaan aktiivimalliin, perussuomalaiset luopuisi siitä – Tavio: ”Ei ole luonut uusia työpaikkoja”

Kokoomuksen kansanedustaja Elina Lepomäki näytti perussuomalaisin silmin vielä vuonna 2011 raikkaalta tuulahdukselta realismia puolueessa, joka julisti monikulttuurisuuden rikkautta ja euron fantastisuutta. Ajatuspaja Liberan tutkimusjohtajana Lepomäki oli mukana osoittamassa <a href="http://www.libera.fi/julkaisut/raportit/euron-tulevaisuus-suomen-vaihtoehdot/">yhteisvaluutan valuviat</a>. Uudessa kirjassaan Lepomäki kuitenkin näyttää omaksuneen Orpon linjan: nationalismista on tullut mörkö; euron valuviat Lepomäki korjaisi liittovaltiolla.

Kansanedustaja Elina Lepomäen kirjaa <a href="https://otava.fi/kirjat/9789511326441/">Vapauden voitto</a> on sanomalehtien politiikkasivuilla tulkittu samalla näköalattomalla kyynisyydellä kuin politiikan toimittajat tulkitsevat kaikkea politiikkaa &#8211; kirja on nähty vain poliittisena pelinavauksena, jossa Lepomäki &#8220;haukkuu kokoomusta&#8221; ja tällä tavoin nostaa itseään. Tällaiset arviot eivät tee oikeutta Lepomäen kirjalle ja hänen visionäärisyydelleen.
Yli 700-sivuisesta kirjasta päivänpolitiikkaa ja kokoomuksessa vaikuttavia henkilöitä käsittelee vain muutama kymmenen sivua. Lepomäen kritiikki ei edes ole erityisen kärkevää. Hän kritisoi kokoomusta siksi, että on kokoomuslainen, ja näkee, että puolue olisi varsinkin Sipilän hallituksessa pystynyt tekemään paljon kokoomuslaisempaa politiikkaa, jos se olisi käyttänyt neuvotteluasemansa paremmin.
Kuten kirjoitin <a href="https://www.suomenuutiset.fi/sisapiirilahteet-kokoomus-jaanyt-brysselin-vangiksi/">Suomen Uutisissa</a> vuosi sitten, kokoomus on ajelehtinut jo toista vuosikymmentä ilman selkeää käsitystä siitä, miksi se on olemassa, ja mitä se kokoomuslainen politiikka voisi olla.
Puolueen nuorisojärjestö KNL oli vielä pari vuotta sitten oikeistolainen, maahanmuutto- ja eurokriittinen vaihtoehto emopuolueensa globalismille. Petteri Orpon valinta puheenjohtajaksi kaksi vuotta sitten näytti kuitenkin tukahduttavan nuorisojärjestön suunnasta tulevan kritiikin.
Lepomäki sai kaksi vuotta sitten kokoomuksen puheenjohtajavaalissa noin 15 prosenttia äänistä. Nyt Orpo huudettiin jatkokaudelle ilman vastaehdokkaita. Voisiko Lepomäki haastaa kokoomuksen nykylinjan kahden vuoden päästä &#8211; ja millainen Lepomäen johtama kokoomus olisi?
Vapauden Voitto on pitkä vastaus tähän kysymykseen. Lepomäki selittää kirjassaan koko maailman, omista lapsuuden- ja nuoruudenkokemuksistaan alkaen. Lopputulos on lukijan kannalta raskas, kun Lepomäki ottaa yli 700 sivulla kantaa käytännöllisesti katsottuna kaikkiin politiikan lohkoihin.
<h4>Arvopohjapuheet palturia</h4>
Kiitettävää Lepomäen tyylissä on se, että hän osaa ottaa asiat asioina, eikä lähde monen muun kokoomuslaisen tapaan demonisoimaan eri mieltä olevia tai jankuttamaan liturgiaa arvopohjista.
Kesän 2017 hallitusnäytelmästä Lepomäki kertoo hyvin kriittisesti. Susanna Koskea ja Wille Rydmania lukuunottamatta perussuomalaisten jättäminen hallituksesta oli kokoomuksen eduskuntaryhmän mielestä hyvä päätös, mutta uuden hallituksen kokoonpano, sen muodostamisprosessi ja kokoomuksen neuvotteluasema herätti kysymyksiä, Lepomäki kertoo.
Lepomäen mukaan KD ja RKP keskenään erilaisine mielipiteineen olisi ollut neuvottelutaktisesti kokoomukselle parempi vaihtoehto kuin siniset.
Orpon arvopohjapuheita Lepomäki ei osta ollenkaan (s. 57).
&#8211; Soinin porukka oli vuosia Halla-ahon kanssa samassa puolueessa. Sampo Terho, Soini ja Halla-aho ovat kaikki sanoneet, ettei Terhon ja Halla-ahon arvopohjassa ole juuri eroa. Terho vaati ennen puheenjohtajavaalia kansanäänestystä Euroopan unionin jäsenyydestä. Timo Soini vastustaa kategorisesti aborttia, mikä menee aika tiukasti ristiin ainakin oman maailmankuvani kanssa, Lepomäki kirjoittaa.
&#8211; No, tämän uuden porukan kohdalla ei arvoista keskusteltu enää lainkaan. &#8220;Mentiin eteenpäin&#8221;, kuten politiikassa tavataan sanoa.
<h4>Kaverikapitalismia vai markkinataloutta</h4>
Lepomäki on talouspolitiikassa oikeistolaisen maineessa, mutta koko vasemmisto-oikeisto-akseli yksinkertaistaa talous- ja sosiaalipolitiikan kysymyksiä liikaa. Lepomäki selittää hyvin, mikä ero on yhtäältä vapaita markkinoita puolustavalla ja toisaalta elinkeinoelämän eturyhmiä puolustavalla talouspolitiikalla. Niin kutsuttu kaverikapitalismi, jota Suomen Uutisten päätoimittaja Matias Turkkila arvosteli hiljattain <a href="http://www.suomenperusta.fi/wp-content/uploads/2018/05/Veroja-velkaa-ja-kaverikapitalismia-PDF.pdf">Suomen Perustan julkaisussa</a> ja <a href="https://www.suomenuutiset.fi/matias-turkkila-poliittiset-virkanimitykset-kaverikapitalistien-omia-veikkausvoittotarinoita/">videolla</a>, on myös Lepomäen tulilinjalla (s. 69-70).
Monista perussuomalaisista poiketen Lepomäki tosin näkee kaikkein pahimpina kaverikapitalisteina työmarkkinajärjestöt &#8211; sekä työnantaja- että työntekijäpuolen järjestöt &#8211; ja tyypillinen oikeistoliberalismi näkyy siinä, että yksi tärkeimmistä korjattavista asioista Suomen työmarkkinoilla on Lepomäen mielestä työehtosopimusten yleissitovuus.
Sipilän hallituksen suurimpana epäonnistumisena Lepomäki pitää sitä, että työelämän uudistuksista ei tullut mitään. Lepomäen mielestä kokoomus ei käyttänyt hallituksessa kaikkia neuvotteluvalttejaan. Lepomäen mielestä työelämäreformista olisi pitänyt tehdä hallituskysymys. Ulkopuolinen voi ihmetellä myös sitä, miksei Halla-ahon kanssa edes neuvoteltu. Entäpä jos perussuomalaiset olisivat suostuneet työreformiin hintana maahanmuuttopolitiikan järkevöittämisestä?
<h4>Markkinoiden vai sääntelyn epäonnistuminen</h4>
Kirjan parasta antia on pohdinta erilaisten talouskriisien perimmäisistä syistä. Näissä kysymyksissä Lepomäen pitkä työkokemus ja koulutus rahoitusalalla näkyy.
Vasemmistopopulistinen media tapaa syyttää markkinoista sellaisia kriisejä, joiden todellinen syy on markkinoita suitsimaan tarkoitetussa sääntelyssä. Usein vasemmisto vaatii lisää sitä samaa sääntelyä, joka oli syynä kriisiin.
Yhdysvaltain vuonna 2007 alkaneen subprime-kriisin juuret Lepomäki jäljittää jo 1970-luvulle, jolloin luotonantajia kiellettiin valikoimasta asiakkaitaan asuinpaikan perusteella. Kiellon takia pankkien oli myönnettävä asuntolainoja myös sellaisille alueille, missä tilastojen valossa oli odotettavissa luottotappioita (s. 99).
Vasemmisto tyypillisesti selittää puhkeavat talouskuplat ja finanssikriisit &#8220;ihmisen ahneudella&#8221;, mikä hämmentää syystäkin Lepomäkeä. Eivätkö ihmiset muka aiemmin olleet ahneita?
Klassinen esimerkki ahneiden ihmisten spekulaatiosta johtuvasta markkinakuplasta ja sen puhkeamisesta on Hollannin 1600-luvun tulppaanimania, jossa yhden tulppaanisipulin arvo oli parhaimmillaan yli kymmenkertainen silloisen työntekijän vuosipalkkaan nähden. Hinnat putosivat romahduksessa kerralla 90 prosenttia, kun kupla puhkesi.
Tulppaanitarinaa toistellaan sanomalehdissä aina, kun markkinataloutta halutaan moittia. Lepomäki huomauttaa (s. 97), että itse asiassa hollantilainen kukkakauppiaiden kilta sopi helmikuussa 1637, että tulppaanien sopimushinta olisi optioluonteinen, eli ettei se sitoisi ostajaa ostamaan tulppaaneita sovittuun hintaan. Lepomäen tulkinta on, että markkinat syntyvät aina kaikkialle, mutta säännöillä on keskeinen rooli. Hollanti säilytti asemansa Euroopan suurimpana kukkatuottajana, mitään ei tuhottu ja virheistä opittiin.
<h4>Demokratiaa Sveitsin tapaan</h4>
Lepomäen mukaan &#8220;Sveitsi on esimerkki maasta, jossa suora demokratia ja hallinnon läheisyysperiaate ovat tuottaneet rauhaa ja hyvinvointia vuosikymmenten ajan&#8221;. Lepomäki korostaa juuri läheisyysperiaatetta, mikä alun alkaen oli Euroopan unioninkin rakennuspalikka: kaikki päätökset pitää tehdä lähellä ihmistä. Tosiasiassa unionissa on kärsitty kroonisesta sääntelyn lisääntymisestä. Lepomäki kuitenkin muistuttaa, että EU on tehnyt myös työtä jäsenmaiden keskenään ristiriitaisen ja protektionistisen lainsäädännön harmonisoimiseksi.
Lepomäellä on myös raikkaita ideoita eduskuntatyön uudistamiseksi. Tässäkin hän hakee mallia Sveitsistä, jossa liittovaltiotason kansanedustajat työskentelevät vain osan aikaa vuodesta (s. 133). Ideana on, että päättäjillä säilyisi kosketus tavalliseen työelämään, eikä poliitikoista muodostu muusta kansasta erillistä säätyä tai rälssiä. Suuri osa työstä tehtäisiin sähköisin välinein eikä fyysisesti tyhjässä täysistuntosalissa puheita pitäen.
Sveitsi demokratian mallina &#8211; tämähän on kuultu joskus aiemminkin. Perussuomalaisten presidenttiehdokas Laura Huhtasaari esitti Sveitsin tyylistä suoraa demokratiaa vaalikampanjassaan. Politiikan toimittaja <a href="https://www.suomenuutiset.fi/laura-huhtasaari-joutui-opastamaan-kokenutta-politiikan-toimittajaa-timo-haapala-ymmartavinaan-sarkasmia-suoran-demokratian-periaatteita/">Timo Haapala tulkitsi</a> Huhtasaaren haikailevan diktatuuria. Toivottavasti Lepomäki säästyy tältä kohtalolta.
<h4>Kohti koulutusmarkkinoita</h4>
Lepomäki kannattaa maisteriopintoihin lukukausimaksuja (s. 457), ja muutenkin hän toisi koulutukseen lisää markkinataloutta (s. 462). Moni pohjoismaisen hyvinvointivaltion kasvatti vastustaa näitä uudistuksia selkäytimellään. Koulutuksen maksuttomuus yliopisto-opintoja myöten on nähty Suomessa säätykierron takeena. Totuus vain on toinen. Maksuton korkeakoulutus on ennemminkin tulonsiirto hyväosaisille.
Lepomäki tunnistaa myös sen ilmiön, että tutkintojen osoittama muodollinen pätevyys ja töissä oikeasti tarvittava osaaminen ovat kaksi eri asiaa. Perinteinen tutkintoihin keskittyvä koulutuspolitiikka alkaa homehtua, kun työelämä arvostaa todellista osaamista, jonka on voinut saada esimerkiksi verkkokursseilla.
Koulutukseen liittyy suuri kysymys, jota Lepomäki ei valitettavasti käsittele kirjassaan ollenkaan, nimittäin se, että kaikki eivät ole yhtä hyvin koulutettavissa luoviin töihin. Kuten Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho kirjoitti hiljattain <a href="https://www.suomenuutiset.fi/jussi-halla-aho-demokratia-kriisissa-liberaali-globalismi/">MTV-kolumnissaan</a>: vaikka voimmekin poistaa Suomesta suorittavan työn, meille jää ihmisiä, joiden taipumukset sopivat parhaiten suorittavaan työhön.
Globalisaatio vie suorittavaa työtä pois kehittyneistä maista ja tuo sen tekijöitä maahanmuuttajien muodossa kehittyneihin maihin. Tämä on yksi tulevaisuuden suurimmista haasteista, mutta Lepomäki ei kerro, mitä näille globalisaatiossa tarpeettomaksi käyville ihmisille tehdään.
<h4>Nationalismi nousee</h4>
Lepomäki totesi <a href="https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/elepomaki/64792-maahanmuuttoon-kurssimuutos/">blogissaan</a> seitsemän vuotta sitten, että &#8220;pakolaisuus edellyttää että henkilöön kohdistuu kotimaassaan jokin uskonnollinen, poliittinen tai etninen vaino. Kriteeriksi ei riitä, että kotimaassa on sota tai että kotimaa on köyhä&#8221;.
Lepomäen mukaan pakolaissopimuksen henki oli taata vainotuille ihmisille mahdollisuus liikkua rajojen yli lähimpään turvalliseen paikkaan, jossa heille annettaisiin samat mahdollisuudet elämän ja hyvinvoinnin rakentamiseen kuin kohdemaan kansalaisille.
&#8211; Nykyisellä humanitaarisella maahanmuutolla ei ole alkuperäisen järjestelmän kanssa paljon tekemistä: ihmiset eivät matkusta lähimpään turvalliseen maahan, vaan (rikkaimmat) siirtyvät lentäen pohjoismaisiin hyvinvointivaltioihin, joissa pääsee yhteiskunnan tarjoamien etujen piiriin, Lepomäki kirjoitti tuolloin.
Nyt Lepomäki uhraa kirjassaan kokonaisen luvun nationalismin käsittelyyn. Hän psykologisoi &#8220;muukalaisvihaa&#8221; ja &#8220;muukalaisepäluuloa&#8221;, vaikka vuosien varrella muun muassa <a href="http://www.suomenperusta.fi/">Suomen Perusta</a> on julkaissut lukuisia raportteja, joissa esitetään järkiperäisiä argumentteja niin humanitaarisen kuin työperäisenkin maahanmuuton rajoittamisen puolesta.
Lepomäki viittaa nationalismin vaarallisuutta käsitellessään Jugoslavian hajoamissotaan 1990-luvulla. Mutta kumpi olikaan konfliktin juurisyy: halu pitää Jugoslavia ja sittemmin Serbia yhtenä monikansallisena valtiona vai se, että joku porukka haluaa päättää omista asioistaan? Lepomäki joutuu itsekin myöntämään, että &#8220;mikä me olemme sanomaan Kosovon albaaneille, että olisi kannattanut jättää sotimatta&#8221;.
Lepomäen suhtautumisen työperäiseen maahanmuuttoon kiteyttää hyvin se, mitä hän toteaa kirjassaan SDP:n Eero Heinäluomalle, joka kertoi lehtihaastattelussa, ettei maahanmuuton vastustaminen hänen mielstään ole rasismia, vaan järkevää: &#8220;En myöskään näe maahanmuuton vastustamisessa sellaisenaan rasismia, mutten myöskään järkeä.&#8221; (s. 151)
<h4>Kohti Euroopan liittovaltiota</h4>
EU-komissaari Jyrki Katainen totesi äskettäin <a href="https://www.hs.fi/talous/art-2000005696361.html?share=167d6211a106c527eba88a4c12d8af6b">Helsingin Sanomien</a> mukaan katuvansa euroalueen yhteisvastuun kritisoimista. Siis ei sitä, että euroalueelle syntyi kriisin verukkeella ikään kuin puolivahingossa yhteisvastuu toisten veloista, vaan sitä, että hän oli joskus kritisoinut tuota yhteisvastuuta.
Lepomäki ei kadu yhteisvaluuttaa kohtaan esittämäänsä kritiikkiä. Mutta perinteiseen eurokraattiseen tapaan hän näkee kriisissä mahdollisuuden syventää integraatiota. Lepomäen puolustukseksi on todettava, että hänen liittovaltiovisionsa ei ole aivan niin älytön kuin Kataisen ja kumppaneiden yhteisvastuun Eurooppa.
Lepomäen liittovaltio keskittyy ensinnäkin alueen sisäiseen ja ulkoiseen turvallisuuteen sekä puolustukseen. Tähän sisältyy myös pakolaisten uudelleensijoittaminen. Toisekseen euroalue on korjattava toimivaksi valuutta-alueeksi. Kolmas ulottuvuus on sosiaalinen, millä Lepomäki tarkoittaa vapaata liikkuvuutta, yksilönvapauksia, taloudellisia vapauksia ja sisämarkkinoita.
Lepomäen liittovaltiovisiossa yhteisvastuu ei tarkoittaisi sitä, että taloutensa kunnolla hoitanut jäsenmaa vastaisi asiansa sössineiden jäsenvaltioiden veloista, vaan &#8220;ihmislähtöistä yhteisvastuuta&#8221;, jossa tulonsiirtoja kohdistetaan ennemminkin yksilöille elinkeinojen sijaan (s. 674).
Sen sijaan no-bailout-periaatetta eli sitä, etteivät maat ole vastuussa toistensa veloista, pitäisi alkaa taas noudattaa (s. 673).
Paperilla ja suunnittelupöydällä Lepomäen &#8220;ihmislähtöinen EU-liittovaltioajatus&#8221; saattaisi toimiakin. Historiaa harrastanut pelkää, että jälleen kerran ollaan rakentamassa jotakin, joka vaatisi toimiakseen uuden ihmislajin. Neuvostoliitto ei toiminut, koska Homo sapiensia ei saatu muutettua neuvostoihmiseksi, Homo sovieticus.
Lepomäen EU-liittovaltio vaikuttaa utopialta, joka edellyttäisi uudenlaisen eurooppalaisen ihmisen, Homo europaeuksen, liikkuvan ihmisen, joka on vapautunut kansallisista ja kulttuurisista juuristaan.
&nbsp;

Elina Lepomäki luopui maahanmuuttokriittisyydestä ja hurahti liittovaltiouskoon

VTT Heikki Koskenkylä ihmettelee Nordean pääanalyytikko Jan von Gerichin Helsingin Sanomien <a href="http://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000005262532.html">kirjoitusta</a>. Von Gerich kirjoitti, että euromaiden tulisi löytää laajamittainen ratkaisu yhteisiin velkakirjoihin eli eurobondeihin. Hän ei kuitenkaan mainitse tekstissään suoraan eurobondeja. Myös Euroopan komissio on jättänyt termin pois käytöstä, koska sen mainitseminen on saanut nihkeän vastaanoton lukuisissa euromaissa.

– Euroalueen yhteisistä velkakirjoista ei tule koskaan ratkaisua ­euroalueen maiden velkaongelmaan. Mahdollisemmalta näyttää malli, jossa yhteisiä velkakirjoja käytettäisiin rahoittamaan euro­alueen syvempää yhteistä finanssipolitiikkaa, von Gerich pyörittelee kirjoituksessaan.
Koskenkylän mielestä von Gerich ei kirjoita avoimesti sitä, mihin nämä velkakirjoista saadut tulot käytetään. Hän muistuttaa, että finanssipoliittisia tuloja voidaan saavuttaa niin velkarahoituksella kuin verotuksellakin. Euromaille on pyöritelty arvonlisäverosta korvamerkittyä osuutta euromaiden yhteisen budjetin tulonlähteeksi.
<h4>Mihin Euroopan komissio tarvitsee velkarahaa?</h4>
Euroopan komissio haluaa von Gerichin mukaan lisää yhteistä velkaa. Koskenkylä muistuttaa, ettei velkarahaa haalita kassakaappeihin. Sitä aiotaan myös käyttää. Koskenkylä mainitsee kolme esillä ollutta menokohdetta.
Ensimmäinen menokohde olisi euroalueen yhteiset infrastruktuurihankkeet. Koskenkylän mielestä tämä voisi vielä onnistuakin, mikäli kohteet vain osataan valita viisaasti. Viisaus ei vain ole itsestäänselvyys. Esimerkiksi Espanjassa Real Ciudadin lentokenttä maksoi tuhat miljoonaa euroa ja se myytiin lähes käyttämättömänä <a href="http://www.bbc.com/news/world-europe-33578949">huutokaupassa</a>. Huutokaupassa lentokenttä vaihtoi omistajaa 10 000 eurolla.
Toinen käyttökohde komission mielestä voisi olla suhdannetasoitusrahasto. Tämä tarkoittaa yksittäisten euromaiden suhdannekuoppien tasoittamista yhteisillä varoilla.
Kolmantena visiona on ollut euroalueen työttömyyskorvausrahasto.
– Tämä on ollut erityisesti Ranskan lempilapsi, Koskenkylä muistuttaa.
<h4>EU-perussopimukselle lisää sopimusrikkomuksia</h4>
Yhdestä asiasta von Gerich ja Koskenkylä ovat samaa mieltä: Euroopan rahoitusvakausväline (ERVV) ja Euroopan vakausmekanismi (EVM) ovat tosiallisesti jo toteutettuja eurobondeja. Ne ovat Koskenkylän mukaan jo ilmiselviä EU-perussopimusrikkomuksia. Hän lisää, että Euroopan keskuspankin harjoittama rahapoliittinen keventäminen on niin ikään kiertotie eurobondien käytöstä.
– Tämä on erittäin huolestuttavaa, Koskenkylä huokaa sopimusrikkomuksista.
Hänen mielestä EU:n perussopimusta olisi pitänyt muuttaa. Sopimukseen ei olla haluttu koskea, koska politiikot pelkäävät sen kaatuvan kansanäänestyksissä. Muutamissa euromaissa EU:n perussopimus tulee viedä kansanäänestykseen ennen muutosten ratifiointia.
– Jos kansa on niin tyhmää, että he hyväksyvät muutokset niin silloinhan eurobondeja ei tarvitse piilottaa selän takana, Koskenkylä naurahtaa.
<h4>Lisävastuut hallitusohjelman vastaisia</h4>
Von Gerichin mukaan Suomelle sopisi &#8220;ajatus rajoitetuista yhteisistä velkakirjoista&#8221;. Asialla on myös kiire. Hänen mukaansa asiaa ei voida lykätä ensi vaalikauteen. Kokoomuksen kansanedustaja Elina Lepomäki ei näe yhteisiä velkakirjoja <a href="http://elepomaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/238019-turvabondit-eivat-ratkaise-euroalueen-systeemikriisia">ratkaisuna</a> – ei edes &#8220;rajoitettuina&#8221;.
Koskenkylä muistuttaa hallitusohjelmasta, jossa kielletään yhteisvastuun lisääminen euroalueella. Hän ei ryhdy arvailemaan sitä, miten uusi hallituskokoonpano asian kanssa etenee. Koskenkylä muistuttaa, että uusi eduskuntaryhmä Sininen tulevaisuus on kuitenkin sitoutunut noudattamaan jo aiemmin tehtyä hallitusohjelmaa.

VTT Koskenkylä ihmettelee von Gerichin salamyhkäistä kirjoitusta eurobondeista – “Erittäin huolestuttavaa”

Viime viikonloppuna vihreät valitsivat puheenjohtajakseen suurelle yleisölle melko tuntemattoman ensimmäisen kauden kansanedustajan Touko Aallon. Millainen poliitikko tämä 33-vuotias jyväskyläläinen oikein on?

Vielä vähän aikaa sitten näytti siltä, ettei miehillä ole asiaa vihreisiin. Jarkko Tontti kirjoitti vuonna 2008 blogiinsa otsikolla <a href="http://www.vihrealanka.fi/blogit/viimeinen-vihrea-mies-sammuttaa-valot">Viimeinen vihreä mies sammuttaa valot</a>, ettei hän halua asettua ehdolle, koska heteromiehellä ei ole mitään edellytyksiä menestyä vihreänä poliitikkona.
<h4>Ei vaikuta feministimieheltä</h4>
Sukupuolikysymyksiä tutkinut yhteiskuntatieteilijä Henry Laasanen <a href="http://beta.oikeamedia.com/o1-23506">päättelee</a> nyt, että Tontti oli väärässä. &#8220;Aisankannattajamiehillä&#8221; on kuin onkin mahdollisuuksia vihreissä.
&#8211; Vihreiden entistä ja nykyistä puheenjohtajaa yhdistää aisurifeminismi, jossa miehisyyttä pyydellään anteeksi ja jossa feministejä nuoleskellaan niin paljon kuin omatunto antaa periksi, Laasanen pohtii.
Pitkä, urheilullinen ja parrakas Aalto ei vaikuta feministimieheltä, mutta puheissaan hän ohittaa voittamansa Emma Karin. Aalto “tunnistaa etuoikeutetun asemansa kantasuomalaisena, heteroseksuaalisena, isokokoisena miehenä tässä yhteiskunnassa” ja tiedostaa “rakenteet, jotka ylläpitävät sukupuolten välistä eriarvoisuutta”.
Aalto on puhunut vihreistä yleispuolueena, jonka tavoitteena on nousta pääministeripuolueeksi asti. Hänen johdollaan vihreiden voi olla helpompi murtautua ulos yliopistokaupunkien punavihreistä kuplista, mutta se ei näytä tarkoittavan tinkimistä hulluimmistakaan punavihreistä aatteista.
<h4>Harkitsi siirtymistä siviilipalvelukseen</h4>
Tammikuussa silloinen vihreiden varapuheenjohtaja Aalto harkitsi siirtymistä siviilipalvelukseen. Aalto oli<a href="http://www.hs.fi/nyt/art-2000005058699.html"> pöyristynyt</a> puolustusministeri Jussi Niinistön puheesta, jossa ainakin osa siviilipalvelukseen siirtyvistä reserviläisistä leimattiin rintamakarkureiksi”. Aalto on itse suorittanut asevelvollisuutensa. Hän on sotilaspoliisi ja reservin korpraali.
Aalto toimi ennen omaa kansanedustajauraansa julkihomon vihreän Jani Toivolan eduskunta-avustajana. Oman suvaitsevaisuutensa tason seksuaalietiikasta ja avioliittoinstituutiosta eri tavalla ajattelevia kohtaan Aalto osoitti helmikuussa täysistunnossa, jossa käsiteltiin Aito Avioliitto -kansalaisaloitetta. Kun perussuomalaisten Mika Niikko piti puhetta, <a href="http://www.hs.fi/nyt/art-2000005091906.html">teki</a> Aalto niin sanotun naamapalmueleen eli painoi päänsä alas ja nosti käden otsalleen.
<h4>Sympatiseeraa kansalaistottelemattomuutta</h4>
Anarkistisempien punavihreiden tapaan Touko Aalto sympatiseeraa kansalaistottelemattomuutta, tai ei ainakaan sanoudu siitä irti. Huhtikuussa Aalto<a href="http://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/touko%20aalto%202laki-63830"> sanoi</a>, että “kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneen kohdalla kansalaistottelemattomuus on lähimmäisen auttamista”.
Kuntavaalit oli Aallon työnäyte. Hän oli itse Jyväskylän ääniharava 2 371 äänellä ja Aallon imussa vihreät sai suurimman puolueen statuksen varmistaneet neljätoista valtuustopaikkaa ja 19,8 prosenttia Jyväskylän äänistä.
<a href="https://vaalikone.yle.fi/kuntavaalit2017/jyvaskyla/ehdokkaat/10034#questions">Ylen kuntavaalikoneen perusteella</a> Touko Aalto ei juuri poikkea muista vihreistä. Hän kannattaa koulujen vähintään viikottaista pakollista kasvisruokapäivää. Hän on täysin samaa mieltä väitteestä “Oman kuntani tulee ottaa vastaan Suomesta turvapaikan saaneita”.
Vaalikoneeseen Aalto on vastannut, että “perimä, perhetausta, vakaumus, sukupuoli ja sosioekonomiset taustatekijät vaikuttavat paljon ihmisten mahdollisuuksiin edetä yhteiskunnassa.”
Vihreitä pitkään seuranneelle on yllätys, että puolueen puheenjohtaja tunnustaa geeniperimän merkityksen yksilön menestykselle. Tyypillinen punavihreä selittää kaikki erot yhteiskunnallisilla tekijöillä.
<h4>Entinen kommunisti</h4>
Aallon vaalikonevastauksien mukaan “transihmisten pakkosterilisointivaatimus on edelleen räikeä epäkohta oikeusvaltiossa nimeltä Suomi”.
Tästä poliittisesta kysymyksestä voi olla samaa tai eri mieltä, mutta mitään pakkosterilointia ei Suomessa vaadita. Suomessa juridinen sukupuolenvaihdos edellyttää biologisen sukupuolenkorjausleikkauksen läpikäymistä, minkä väistämätön seuraus on lisääntymiskyvyttömyys. Pakkosterilointi-termin käyttö on vain poliittista retoriikkaa.
Monella vihreällä on vasemmistolainen tausta. Touko Aalto oli 19-vuotiaana kommunisti.
&#8220;Kommunistien aatteet vastaa omaakin ajatusmaailmaa, eli kansan enemmistö ja luonto ovat tärkeämpi kuin markkinat&#8221;, Aalto kirjoitti Kommunistisen nuorisoliiton lehdessä 2000-luvun alussa.
Osallistumistaan Kommunistisen nuorisoliiton opintokerhoon Aalto<a href="http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/532440-19-vuotiaan-touko-aallon-sanomiset-kommunistinuorten-lehdessa-leviavat-netissa-nain"> selittää</a> Helsingin Uutisissa sopivaan aikaan eteen tulleena paikkana &#8220;kanavoida nuoren miehen maailmantuskaa&#8221;.
– Silloin heräsi yhteiskunnallinen ajattelu, kun näki ympärillään epäoikeudenmukaisuutta eikä oikein ymmärtänyt, mistä kaikesta siinä oli kyse ja mitä sille voisi tehdä, Aalto kertoi Helsingin Uutisille. Nykyistä itseään Aalto kuvailee sosiaaliliberaaliksi markkinatalouden kannattajaksi.
<h4>Markkinahenkinen mies</h4>
Talouspoliittisesti Aalto todella vaikuttaa melko markkinahenkiseltä. Linjapaperissaan <a href="http://toukoaalto.fi/agenda2019/">Agenda 2019</a> kannattaa työmarkkinareformia, johon kuuluu paikallinen sopiminen.
Blogissaan Aalto<a href="http://toukoalto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237642-hidas-kasvu-on-uusi-normaali"> varoittelee</a> uskomasta pitkään noususuhdanteeseen, joka veisi ongelmat pois. Aalto uskoo, että hidas talouskasvu on uusi normaali, ja siksi rakenteellisia uudistuksia tarvitaan nyt, kun taloudessa pilkottaa edes jonkin aikaa kohtalaista kasvua.
Jopa hyvin markkinaliberaalina tunnettu kokoomuksen kansanedustaja Elina Lepomäki<a href="https://www.uusisuomi.fi/raha/222046-varoituksia-eduskunnasta-suomi-nousi-mutta-vasta-suhdannehuipussa-nyt-uhkaa-jo-uusi-isku"> totesi</a> Aallon blogista, että “Toukon tekstissä ja toimenpiteissä paljon hyvää&#8221;.

Vihreiden uusi puheenjohtaja Touko Aalto on armeijan käynyt heteromies, entinen kommunisti ja nykyinen feministi

Kokoomuksen puheenjohtajuudesta tänä kesänä kisaava kansanedustaja Elina Lepomäki <a href="http://elepomaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/217325-kokoomuksen-arvioitava-eurolinjansa-uudelleen" target="_blank">peräänkuuluttaa</a> faktapohjaista keskustelua EU:sta ja eurovaluutasta. Euro ei Lepomäen mukaan ole lisännyt Suomen talouden vakautta, vaan on heikentänyt sitä. Erityisen kriittisesti hän tarkastelee yhteisvaluutta euron vuoksi tehtyjä toimia.

Lepomäki hämmästelee sitä, ettei keskusteluissa ole nostettu esille sitä, että nimenomaan riskien tasaaminen eri eurovaltioiden kesken johti eurokriisiin. Hänen mukaansa eurokriisi ei ole ohitse, ja että pahin on vasta edessä.
Hän painottaa, että keinotekoisen alhaalla pidetyt korot eivät kerro sijoittajille velkakirjojen todellista hintaa. Hinnanmuodostus käy haastavaksi, koska EKP isona toimijana on ostamassa lähes kaikkia mahdollisia velkakirjoja pois markkinoilta valtioiden joukkovelkakirjoista yritysten liikkeellelaskemiin velkakirjoihin.
Lepomäki kirjoittaa, että jossain kohtaa velkakirjojen riskit toteutuvat, koska korkoja ei voida painaa ikuisesti nollan tietämille. Hän muistuttaa, että Italia saa tällä haavaa historiansa alhaisimmat korot, vaikka maan velkataakka on muhkea ja maan pankit hoipertelevat vaarallisilla vesillä.
Lepomäki muistuttaa, ettei Suomen etu ole aina sama asia kuin Saksan etu. Suomalaisilla esimerkiksi Kreikan riskit olivat likimain olemattomia, ja velkajärjestelyissä suurimman taakan olisivat kantaneet Keski-Euroopan maiden pankit. Saksa olisi voinut halutessaan siistiä pankkiensa tappiot itse. Samalla huonot luotot olisi hoidettu asianmukaisesti pois, kun nyt ne roikkuvat euromaiden niskassa.
Kreikalle Lepomäki näyttäisi ovea.
&#8211; Mielestäni ei voi olla poissuljettua, että Kreikalle luodaan lähitulevaisuudessa uskottava ja lempeä tie ulos eurosta esimerkiksi rinnakkaisvaluutan kautta. Markkinapaniikkia ei asiasta enää syntyisi: suuri osa velkojista on tätä nykyä julkisia instituutioita kuten EKP ja IMF. Päätös on toki Kreikan.
Kansanedustaja kummastelee myös puolueensa linjattomuutta. Lepomäen mukaan kokoomus vastustaa suunnitelmataloutta SUomessa, mutta edistää sitä EU-tasolla.
&#8211; Jos me kokoomuslaiset pyrimme vastustamaan suunnitelmataloutta kotimaassa, sitä pitäisi systemaattisesti vastustaa myös EU:ssa. Jos emme kannata esimerkiksi Keskustan ajamaa kasvurahastoa ja SDP:n ajamaa valtiokapitalismia, miksi pidämme vastaavaa rakennelmaa (kuten ESIR) EU-tasolla kannatettavana? Jos uskomme markkinakuriin, miksi edistämme yhteisvastuuta?

Kokoomuksen Lepomäki: eurokriisi ei ole vielä ohi, euro on heikentänyt Suomen talouden vakautta

Kokoomuksen kansanedustaja Elina Lepomäki haastaa Alexander Stubbin kokoomuksen puheenjohtajakisassa. 

&#8211; Päätin lähteä puheenjohtajakisaan, koska minulla on ratkaisut. Kokoomuslaiset voivat sitten itse päättää, uskovatko he minun ratkaisuvaihtoehtoihini ja siihen, että olen oikea ihminen viemään näitä ratkaisuja eteenpäin, Lepomäki perustelee päätöstään.
Asiasta kertoi <a href="http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016040221354101_uu.shtml" target="_blank">Iltalehti</a>.

IL: Elina Lepomäki kokoomuksen puheenjohtajakisaan

Ajatushautomo Libera järjesti 8. lokakuuta keskustelutilaisuuden eurokriisistä paljonlupaavalla otsikolla ”Kaikki mitä olet halunnut tietää eurokriisistä”. Tilaisuuden puhujalista oli vaikuttava, mikä nostaa aina keskusteluntasoa – tyhjille fraaseille tai paikkansapitämättömyyksille ei tällä kertaa ollut tilaa.
Tilaisuuden avasi ajatushautomo Liberan hallituksen puheenjohtaja ja kokoomuksen kansanedustaja Elina Lepomäki purkaen euron tuoman vakauden myyttiä. Inflaatiotaso on vaihdellut euroaikana ihan samalla tavalla kuin kelluvan markan aikana. Omaisuuserien hinnat ovat olleet eurossa alttiita heilunnalle. Korkotaso on pysynyt alhaisena, mutta on kyseenalaista, onko se ”sopimaton pakkopaita”, vai talouden tilaan sopiva taso.
Pitemmän pään eli valtioiden velkakirjojen korko oli aluksi useissa euromaissa matala, mutta tästä seurasi kupla ja kriisi heikommissa maissa, kun korot kääntyivät uudelleen nousuun. Mitään varsinaista korkoerohyötyä esimerkiksi kruunuun jättäytyneeseen Ruotsiin ei ole havaittavissa.
Vaikka Lepomäen mukaan euro on näennäisesti poistanut valuuttakurssiriskin, niin Suomen ulkomaankaupasta vain 40 prosenttia on euroalueen kanssa – lopun osalta valuuttariskit ovat edelleen olemassa. Lisäksi, euron valuuttakurssi muihin valuuttoihin nähden on vain satunnaisesti sopiva yksittäisen jäsenmaan taloudelliseen tilanteeseen.
Euron vaikea lapsuus ja liittovaltiota kohti 
Suomen Pankin johtokunnan neuvonantaja Antti Suvanto, finanssialalla pitkään toiminut Stefan Törnqvist ja useissa kansainvälisissä ja kotimaisissa finanssialan asiantuntijatehtävissä toiminut Johnny Åkerholm keskustelivat tämän jälkeen yhteisvaluutan tilasta. Suvanto toisti virallista käsitystä, jonka mukaan eurojärjestelmässä on valuvikoja ja virheitä, joita on kaikissa suurissa hankkeissa, ja näitä vikoja korjataan.
Åkerholm huomautti, että ongelmat jatkuvat vieläkin – euroalueen hallinto ei ole puuttunut Suomen taloudenpitoon tähän asti millään tavalla, koska budjettivaje- ja velkatasot ovat mahtuneet virallisten raamien sisään, vaikka taloutemme kokonaistila ja suunta ovat olleet erittäin heikko. Suvanto valitteli, että kriisinhallintaa on vaikeuttanut liittovaltiotyyppisten järjestelyiden puuttuminen, ja hänen mielestään sellaisia tarvitaan jatkossa.
Törnqvist valitteli, että vaikka euro voi hyvin, kansalaiset ja talous eivät. Liittovaltiota ei kukaan poliitikko virallisesti kannata, mutta sellaista kohti ajaudutaan askel kerrallaan. Mikäli eurossa halutaan pysyä, Törnqvist epäilee, että viiden prosentin tuottavuusloikka ei riitä, vaan tarvitaan kahdenkymmenen prosentin petraus. Hänelle kelpaa Suomen tulevaisuudenvalintojen kohdalta mikä tahansa, kunhan sen taustalla on tietoinen ja harkittu strategia, eikä ajopuuna ajelehtiminen. Puheet euron peruuttamattomuudesta Törnqvist kuittasi muistuttavan Neuvostoliiton ikuiseksi julistautumista.
Kestääkö euro ilman liittovaltiota?
Valtiovarainministeriön entinen huippuvirkamies Peter Nyberg, Tukholman yliopiston professori Markus Jäntti (vas.) ja Aalto-yliopiston professori Sixten Korkman pohtivat, minkälainen liittovaltio mahdollisesti edessämme olisi, ja millainen sen pitäisi olla, että euro kestäisi.
Nyberg kommentoi luottavansa EU:n julkaistuihin suunnitelmiin, ja totesi, että liittovaltio tulee. Hän muistutti, että kriisin yhteydessä on luovuttu aiemmista säännöistä ja lisätty yhteisvastuuta – ja askeleita otetaan jatkuvasti lisää. Korkman puolestaan piti poliittisen liittovaltion syntymistä käytännössä mahdottomana, vaikka lisäintegraatiota varmasti tapahtuu jatkossa. Jos pankkiunioni ei riitä euron säilyttämiseen, euro saa mennä ”romukoppaan muiden epäonnistuneiden valuuttakokeilujen tavoin”.
Jäntti oli pitkälti samaa mieltä Korkmanin kanssa ja piti valuuttaliiton syventämistä suositeltavana, mutta sekä Suomen euroeroa että liittovaltiota ”haihatteluna”. Nyberg toivoi, että ymmärtäisimme todennäköisimmän kehityspolun olevan sen, mikä on suurten euromaiden intresseissä.
Voiko euron hajottaa tai siitä erota? 
Helsingin Yliopiston professori Vesa Kanniainen toisti tutkimusryhmä EuroThinkTankin aiemman käsityksen, että eurosta voidaan erota. Euron hajottaminen ei ole Suomen käsissä, mutta eurosta eroaminen on. Siksi Kanniainen pohti, olisiko eurosta eroamisella saatavat taloussopeutumishyödyt eron kustannuksen arvoisia. Korkman oli aiemmin esittänyt euroeron aiheuttavan ”helvetin”, ja siksi Kanniainen kutsuikin euroeron hintaa ”helvettikustannuksiksi” ja vertasi niitä arvioihin myöhemmin syntyvien hyötyjen arvioihin. Hyvin pienilläkin oman valuutan eduilla ja isoilla helvettikustannuksilla Kanniainen totesi nettohyödyn olevan positiivinen.
Nordean entinen pääekonomisti Roger Wessman totesi, että euro on ”tyhmä idea” ja euron ulkopuolella oleminen ei olisi Suomelle minkäänlainen ongelma. Lisäksi hän piti järkevänä miettiä euroeron hyötyjä ja kustannuksia. Hän allekirjoitti Kanniaisen olevan suunnilleen oikeassa euron aiheuttamien hyvinvointitappioiden koosta. Hän piti kuitenkin eurosta eroamisen kustannuksia mahdollisesti huomattavasti suurempina kuin Kanniainen arvioi. Koska Suomen euroero on nykyisessä poliittisessa ilmastossa erittäin epätodennäköinen ratkaisu, sen pelkkä pohtiminen vie huomiota pois talouden sopeutustarpeesta. Wessmanin myöhempi <a href="http://rogerwessman.com/2015/10/09/euroeron-kustannus-hyotyanalyysi/comment-page-1/">kirjoitus</a> ja sen yhteydessä käyty keskustelu on tutustumisen arvoinen.
Loppukeskustelu: huono juttu, mutta minkäs teet
Keskustelun loppua vaivasi yhteinen käsitys, että tulevan euroliittovaltion muotoa ja syvyyttä ei tiedetä. Myöskään ei tiedetä, miten eurosta eroaminen sujuisi käytännössä, ja mitä siitä seuraisi. Konsensus tuntuu kuitenkin kallistuneen sen puolelle, että ei ole häpeä myöntää euron olevan epäonnistunut ja aiheuttaneen mittavia taloudellisia vahinkoja sekä tähän asti että myös jatkossa.
Käsiäänestyksessä panelisteilta kysyttiin, olisiko Suomen aikoinaan pitänyt liittyä euroon. Vain kolme vastasi kyllä (Jäntti, Suvanto, Åkerholm). Peräti kuusi totesi, että Suomen ei olisi pitänyt liittyä (Törnqvist, Korkman, Nyberg, Kanniainen, Wessman, Lepomäki).
Suomen eroamista eurosta ei kuitenkaan konsensus kannattanut. Euroeroa puolsi 3,5 (Lepomäki, Törnqvist, Kanniainen, Nyberg ”ehkä”) ja eurossa pysymistä kannatti viisi (Jäntti, Suvanto, Åkerholm, Korkman, Wessman).
<hr />
TOIMITTAJAN KOMMENTTI:
Tilaisuus tuntui eurokriisiä ja sen ympärillä lilluvaa keskustelua pitkään seuranneesta hyvin tutulta, mutta suomalaisittain virkistävältä poikkeukselta. Euron uskonomainen kehuminen jäi käytännössä nollille, eikä eurolla myöskään peloteltu. Kukaan ei puhunut tyhmiä.
Mikäli haluamme päästä eteenpäin keskustelussa, olisi suotavaa, että Suomessa alettaisiin tosissaan pohtia, millaiseen liittovaltioon olemme valmiita suostumaan. Tätä toivottiin jo Liberan ja EuroThinkTankin edellisessä <a href="http://www.libera.fi/raportti/euron-tulevaisuus-suomen-vaihtoehdot-2/">tilaisuudessa</a> toukokuussa 2014. Lisäksi euroeron käytännön toteutusta ja ”helvettikustannuksia” minimointia olisi syytä pohtia.
Finanssimarkkinoilla on tapana käyttää niin sanottua stop-lossia, eli tappionpysäytystoimeksiantoa. Jos jotain osaketta on ostettu, etukäteen päätetään, mitä tehdään, jos osakkeen kurssi kääntyykin laskuun. Kun osakkeen hinta saavuttaa stop-rajan, osake myydään, ilman mutinoita tai pohtimisia. Stop-lossin käyttö takaa sen, että kokonaisriskit pysyvät maltillisina, eikä vahingossa ajauduta tilanteeseen, josta ei enää ole mahdollista selviytyä.
Suomella ei ole minkäänlaista stop-tasoa, eli rajoitinta siihen, kuinka paljon ja syvää liittovaltiota Suomi tulee omalta osaltaan hyväksymään. Meillä ei ole yksiselitteistä numeroa, tai pyhää rajaa, jota ei voi rikkoa. Meillä ei ole etukäteen päätettyä rajaa Suomen taantuman pituudelle, jonka jälkeen ryhdymme muihin toimenpiteisiin. Viiden kuluneen vuoden luulisi olevan riittävän pitkä aika. Aiommeko ihmetellä sisäistä devalvaatiota seuraavat viisi vuotta, vai kymmenen vuotta? Missä vaiheessa toteamme, että emme siinä onnistu?
Vastaavasti, jos Suomella ei ole selkeää euroerosuunnitelmaa, tai rahaliiton tasolla ei ole luotu sellaisia menettelytapoja ja yhteisymmärrystä, että euroero olisi mahdollista toteuttaa yhteistyössä, meillä ei myöskään ole mitään konstia laukaista stoppia, jos stop-taso tulee vastaan.
Siksi me olemme ajopuuna, ja tilaisuudesta jäi minulle surullinen olo. Käytäväkeskustelussa kommentoitiin nimettömänä, että Suvannon vetämän asiantuntijatyöryhmän <a href="http://www.taloussanomat.fi/kansantalous/2015/10/01/raportti-suomi-voisi-sallia-emu-eriytymista/201512764/12">visiot</a> rahaliiton tulevaisuudesta olivat ”samaa vanhaa höpötystä”, eivätkä ratkaise euron ongelmia. Aiemmin omissa nimissään Roger Wessman on todennut, että vaikka euroero tai sen purkaminen saattaisi olla järkevää, hän ei luota siihen, että ne tahot, jotka tämän ideoivat, loivat, valvoivat ja sitten hoitivat kriisiä, osaisivat euron purkaa.
Kansainvälisen valuuttarahaston juuri eläkkeelle lähtenyt pääekonomisti Olivier Blanchard <a href="http://www.telegraph.co.uk/finance/economics/11919355/fiscal-union-eurozone-emu-olivier-blanchard-imf.html?fb_ref=Default">varoitti</a> 10. lokakuuta, että edes euroalueen yhteinen budjetti ei tule korjaamaan toimimatonta euroaluetta. Kaikki tuntuvat tietävän, että tämä ei toimi, mutta ääneen se kehdataan sanoa vasta eläkkeelle pääsyn jälkeen. Se, mikä alkoi poliittisena projektina ei voi päättyä poliittisena projektina, koska poliitikoista ja virkamiehistä ei ole purkamista tekemään. Silloin vaihtoehtoina on joko taloudellisten äärimmäisten vaikeuksien kautta euroeroihin ajautumisia tai äärimmäisen kivuliasta sopeutumista.