Irakin entinen puolustusministeri nosti virassa ollessaan sosiaalitukia Ruotsista – saaga sai kummallisen päätöksen

Donald Trump haluaa vaalikampanjassaan laittomat siirtolaiset ulos Amerikasta: ”Massakarkotukset käyntiin”

EU-komissaari lähetti Elon Muskille uhkailukirjeen ennen Trumpin haastattelua, komissaarin sananvapauden vastainen herättää voimakasta kritiikkiä – Tynkkynen: “Uskomatonta röyhkeyttä EU:n nimissä”

“Tuodaan amerikkalainen unelma takaisin” – Trumpin ja Muskin keskustelu räjäytti X:n

Brittikoomikko Rowan Atkinson: Sananvapaus on toiseksi tärkein asia elämässä

Maastamuuttajia lähtee Ruotsista nyt enemmän kuin maahanmuuttajia tulee

Lontoon poliisi pidätti vasemmistopoliitikon epäiltynä tappamiseen kiihottamisesta, Amnestyn liiviä käyttänyt nainen taputti puheelle erityisen innokkaasti

Maailmankuulu evoluutiobiologi Richard Dawkins viskattiin tylysti pois Facebookista – kyseenalaisti geneettisesti miespuolisten nyrkkeilyottelut naisia vastaan

Teemu Keskisarjan kolumni: Suomen valtamedia natsittelee veitsi-iskujen vastustajia

Päätoimittajalta: Britanniassa mellakoidaan rajusti – tämän takia

Valtiovarainministeriö esittää: 58 miljoonan leikkaus maahanmuuttajien kotoutumiseen

Deflaatio

Venäjän hyökkäys Ukrainaan johtaa yhteiskunnallisiin muutoksiin, joiden vaikutuksia voi tässä vaiheessa vasta uumoilla. Joka tapauksessa punavihreä puunhalaaminen on nyt vihelletty poikki ja on aika katsoa maailmaa vailla värillisiä laseja.

Totaalisen piittaamaton ja vainoharhainen valtapolitiikka tekee omalla tavallaan kyseenalaiseksi kaiken sen, mihin länsimainen ja erityisesti pohjoismainen poseerauspolitiikka on olemassaolonsa perustanut. Arvoliberaalit valinnat kumisevat tyhjyyttään, kun ei enää ole mistä valita.
Erityisen raskaasti Ukrainan katastrofi riepoo pohjoismaista yhteiskuntaa, jonka maailmaasyleilevä valtiolaiva on kokenut moraalisen haaksirikon. Näin <a href="https://www.expressen.se/debatt/blir-detta-slutet-for-var-fredsskadade-idealism/">kirjoittaa</a> Expressenissä kulttuurivaikuttaja Henrik Jönsson:
Paluu sodanjälkeiseen aikaan
Venäjän groteski hyökkäys suvereenia demokraattista valtiota vastaan ​​ei ole vain moraalinen ja humanitaarinen katastrofi, vaan se merkitsee myös Euroopan kenties jäljellä olevien pasifististen tavoitteiden loppumista. Käsitys sosiaalisesta liberalismista modernin yhteiskunnan moraalisena ja taloudellisena päätepisteenä hävitettiin viimein tänään &#8211; koska väkivalta ei lopu koskaan ja palaa jatkuvasti niin kauan kuin meillä ei ole rohkeutta taistella sitä vastaan.
Eettisfilosofisen pohdiskelun lisäksi Ukrainaan tehdystä interventiosta on seurauksia, jotka valkenevat kaikelle kansalle vasta jonkun ajan kuluttua. Vaikerrus polttoaineen, sähkön ja lämmityksen hinnasta nousee suoraksi huudoksi ja me kansalaiset voimme pian oikeasti olla tilanteessa, jossa 1950-luvun elintasolle palataan muutenkin kuin henkisesti. Asiat laitetaan tärkeysjärjestykseen ja paetaan Pavlovin hierarkiasta. Kulttuurivaikuttaja Jönssön jatkaa:
Ruotsissa ei voi olla lainsäädäntöä, joka estää puolustuskyvyn tehostamisen ympäristölupien puuttumisen takia. On kohtuutonta, että ympäristötuomioistuin tekee mahdottomaksi ruotsalaisen sementin tuotannon. Ja viimeisellä hetkellä koko Eurooppa tajuaa seuraukset ydinvoiman alasajosta, joka on tehnyt koko mantereen riippuvaiseksi Venäjän kaasusta.
Niukkuuden jakaminen on hankalaa
Venäjän aggressiolla on seurauksensa myös ilmastonmuutokseen liittyvien toimenpiteiden kannalta. Yhtäältä Euroopan on pakko palata turpeen ja kivihiilen polttoon, joka lisää päästöjä. Toisaalta pula fossiilisista polttoaineista pakottaa kansakunnat etsimään muita keinoja energian tuottamiseksi.
Talouden mahdollinen näivettyminen pakotteiden ja vastapakotteiden seurauksena johtaa työn ja sitä kautta liikkumisen vähenemiseen. Se leikkaa liikennepolttoaineiden käyttöä mutta lisää paineita toimentulotulotukeen. Tavarat kallistuvat mutta kansalaisten tulot vähenevät, deflaatio on hankala, poliitikon kannalta lähes mahdoton yhtälö.
Pakolaisvirta Ukrainasta muualle Eurooppaan on alkanut ja se laittaa suomalaisenkin arvoliberaalin pakolaispolitiikan kyseenalaiseksi. Kun ihmisillä on oikeasti hätä, ratkaisut pitää tehdä toki lainsäädännön mukaisesti mutta akuuttia tarveharkintaa painottaen.
&nbsp;

Naamiot on riisuttu: Sota Ukrainassa tietää loppua arvoliberaalille politiikalle

Professori Nouriel Roubini tuli vuosien 2008-2009 suuren finanssikriisin yhteydessä maailmankuuluksi, koska hän ennusti finanssikriisin tulon. Siksi häntä alettiin kutsua tohtori ”Tuhoksi” eli Dr. Doom. Hän toimii professorina New Yorkin yliopistossa. Nyt hän kertoo arvionsa koronan vaikutuksesta maailmantalouteen. Arvio on hyvin synkkä. 

Koronapandemian alettua maaliskuun alussa Yhdysvalloissa ja Euroopassa hän on esittänyt synkkiä arvioita oman <a href="https://www.nourieltoday.com/">verkkosivunsa</a> videoilla sekä tiedotusvälineissä pari kertaa viikossa. Hänen tuore ennusteensa maailman talouskehityksestä on julkaistu 28.4 <a href="https://www.project-syndicate.org/commentary/greater-depression-covid19-headwinds-by-nouriel-roubini-2020-04">Project Syndicate</a>-julkaisussa. Hän ennustaa tälle vuodelle U-käyrän muotoista globaalin talouden uraa eli nopeaa BKT:n laskua, sitten tasaantumista ja sitten nousua. Vähitellen alkaa sen jälkeen taantuma ”Greater Depression”, joka muuttuu vähitellen lamaksi. Taantuma ja lama kestävät lähes 10 vuotta eli vuoteen 2030 saakka. Hän esittää useita syitä lamalle:
Ensimmäinen on julkisten talouksien suuri budjetin alijäämän kasvu monissa maissa, jopa kymmeneen prosenttiin BKT:stä. Tämä johtaa osalla maista velkojen saneeraukseen. Myös yksityisen sektorin velka-asteet kasvavat huomattavasti.
Toiseksi kehittyneissä maissa väestön ikääntyminen lisää julkisia menoja. Eläkemenot ja terveydenhuollon menot kasvavat voimakkaasti. Covid-19 lisää näitä menoja, koska on varauduttava sen uusiutumiseen ja toisaalta uusiin viruksiin.
Lisäksi uhkana on deflaatio, jolloin hinnat laskevat ja velkojen reaaliarvot kasvavat. Tämä lisää valtioiden ja yritysten konkurssiin menon riskiä.
Keskuspankit taistelevat deflaatiota vastaan ja yrittävät saada inflaation nousemaan. Ne joutuvat ostamaan entistä enemmän valtioiden ja yritysten velkakirjoja.
Edelleen syynä lamaan on tulo- ja varallisuuserojen voimakas kasvu, joka alkoi jo 1990-luvulla globalisaation kiihtymisen myötä. Tämä kasvattaa ihmisten tyytymättömyyttä ja lisää populismia ja nationalismia. Globalisaatio ajautuu ongelmiin. Protektionismi kasvaa ja pääomanliikkeitä rajoitetaan. Globaaleja tuotantoketjuja aletaan purkaa, jolloin tuottavuus alenee, mikä nostaa kustannuksia.
Läntinen demokratia ajautuu ongelmiin ja samoin liberaali yhteiskuntajärjestys. Maahanmuuttoa ja kansainvälistä kauppaa rajoitetaan. Omavaraisuuden vaatimukset kasvavat, jolloin tehokkuus laskee.
Yhdysvaltojen ja Kiinan taistelu maailman herruudesta kiihtyy. Kauppa, investoinnit ja teknologian siirto maiden välillä vähenee. Alkaa uusi ”kylmä sota” Yhdysvaltojen ja toisaalta muun muassa Kiinan, Iranin ja Pohjois-Korean välillä. Yhdysvalloissa teknologiasektorin yritykset integroituvat entistä enemmän osaksi kansallista turvallisuusjärjestelmää. Sama kehitys tapahtuu muuallakin.
Lisäksi riskinä on, että ilmastonmuutoksen torjuntaan ja ympäristönsuojeluun ei riitä varoja, koska monet valtiot ovat ylivelkaantuneita ja kansainvälinen yhteistyö lamaantuu.
Nouriel Roubini toteaa, että nämä kaikki riskit ovat olleet olemassa jo ennen koronapandemian alkamista. Riskit kuitenkin kasvavat nyt olennaisesti ja myrskyinen 2020-luku on edessä. Jos 2020-luvusta selvitään ilman täydellistä romahdusta niin 2030-luvulla voidaan alkaa rakentaa parempaa maailmanjärjestystä.

Tohtori ”Tuhon” synkkä ennuste – taantuma ja lama kestävät vuoteen 2030 saakka, Yhdysvaltojen ja Kiinan taistelu herruudesta kiihtyy, varallisuuserot kasvavat, globalisaatio ajautuu ongelmiin

Rahan yltiöpäinen lisääminen talouteen johtaa normaalioloissa inflaation kasvuun. Tällä haavaa keskuspankit painavat rahaa hurjia määriä sekä ovat ilmoittaneet rahanluonnin vain kiihtyvän lähitulevaisuudessa. Siitä huolimatta maailmantalous on vaarassa vajota deflaatioon. Massatyöttömyys, kysynnän romahdus ja ankeat talouskasvunäkymät pyyhkäisevät kirkkaasti ohi setelikoneiden aiheuttaman tulvan.

Kysynnän romahtaminen on johtamassa hintojen laaja-alaiseen laskuun. Kuluttajat ovat varovaisia pelätessään lomautuksia ja irtisanomisia eristystoimien vuoksi.
<a href="https://www.ft.com/content/bedbf958-888a-11ea-9dcb-fe6871f4145a">Financial Timesin</a> pääkirjoituksessa muistutetaan, että keskuspankkien setelipainon laakerien hehkuessa ei ole syytä arvailla inflaation piristyvän. Vielä vähemmän tulee olla huolissaan hyperinflaatiosta.
Ruoan kysyntä säilynee ennallaan
Kysynnän katoaminen painaa hintoja alas, vaikka tuotantokin on jäänyt eristystoimien jalkoihin. Öljyn hinnan vapaapudotus on kysynnän hiipumisen selkeä oire. Valtaosa uunituoreesta rahasta on sijoitettu finanssivarallisuuteen.
Ruoka on poikkeus kysynnän romahduksen kirjossa. Päivittäistavarakauppojen myynti on jopa kasvanut, kun ravintoloita on määrätty pidettäväksi kiinni useissa eri maissa.
<a href="https://www.aa.com.tr/en/asia-pacific/covid-19-lockdown-sparks-harvest-crises-in-pakistan-india/1799536">Ruoan tuotantohäiriöt</a> voivat johtaa jopa ruoan hinnan ripeään kasvuun. Se on ihan yhtä inha ongelma kuin kestohyödykkeiden hintojen lasku. Esimerkiksi arabikevät toimi sytykkeenä ruoan hintojen noustua ja palkkojen poljettua paikallaan.
Velan reaalimäärä kasvaa
Deflaation vaarallisin ongelma on velkapääoman reaalinen kasvu, sillä rahan arvon kasvaessa myös velan arvo kasvaa. Velkaa on maailmassa ennätysmäärä ja Euroopan velkakriisi vuosikymmen sitten oli kaataa koko euroalueen.
FT kertoo sijoittajien ennustavan <a href="https://www.ft.com/content/6101eb0c-b63f-4b80-add4-b8ad20f94040">lyhyen aikavälin deflaatiota</a> Yhdysvalloissa. Muutaman vuoden aikajänteellä deflaatiohuolet ovat kuitenkin kadonneet. Tilanne elää luonnollisesti sen mukaan, miten pandemian taltutus onnistuu. Mikäli tiukkoja eristystoimia tarvitaan jatkossakin, voivat deflaatiohuoletkin palata.

Rahaa painetaan pää märkänä – deflaatiohuolet silti kasvavat

Ekonomisti ja <a href="http://www.primeeconomics.org/" target="_blank">Policy Research in Macroeconomicsin</a> johtaja Ann Pettifor käy <a href="https://static1.squarespace.com/static/541ff5f5e4b02b7c37f31ed6/t/55ba08e6e4b0c6602ddd7f9d/1438255334668/Why+the+euro+is+the+gold+standard+writ+large.pdf" target="_blank">kattavassa raportissaan</a> Miksi euro on ilmiselvästi kuin kultakanta – ja kuten kultakanta, eurokin epäonnistuu (Why the euro is gold standard writ large – and like gold standard, it will fail) lävitse seikkaperäisesti havainnollistaen, miten valta ja vauraus siirretään yhteisvaluutta euron avulla kansalaisilta pankkiireille. Suomen Uutiset kävi jo aiemmin läpi <a href="https://www.suomenuutiset.fi/euro-1800-luvun-valuutta/" target="_blank">näkemystä</a>, jonka mukaan euro on kuin 1800-luvun valuuttajärjestelmä. Tuolloin vertailussa oli niin ikään kultakanta.
Pettiforin mielestä euroa ja kultakantaa voi verrata hyvin toisiinsa. Yhden merkittävän eron hän kuitenkin löytää valuuttajärjestelmien väliltä: kultakannan pystyi aina katkaisemaan, kun taas euron edestä kaikki kansalliset valuutat on hävitetty, eikä palaaminen modernimpaan valuuttajärjestelmään onnistu niin helpolla.
Velkojien unelma
Kultakantaa käytettiin pääosin 1800-luvulla, kun maailman kauppamahtina silloin toiminut Iso-Britannia halusi suojata saatavansa niin sanotulla &#8220;kovalla valuutalla&#8221;. Tällainen kova valuutta määräytyi kultakannassa eri maiden kultavarantojen mukaan. Se säilytti arvonsa. Velkojien kauhistus on korkotasoa korkeampi inflaatio, jolloin velkapääoman arvo käytännössä supistuu.
Maat, jotka eivät olleet kultakannassa pystyivät keskuspankkinsa turvin luomaan inflatorista rahaa. Tämä taas tiesi velkojille harmia. Velkojien unelmana olikin kultakanta, joka ennemmin johti deflaatioon, eli velan arvo nousi suhteessa kunkin maan palkkoihin.
Deflatorinen talouspolitiikka oli kultakannassa oleville maille käytännössä niiden ainoa tie saada pääomavirrat kulkeutumaan takaisin. Tällaisia toimia olivat muun muassa palkkojen leikkaus, joka piristi vientiä ja toi siten arvokasta valuuttaa takaisin keskuspankin holviin. Valtion työkalupakissa oli myös menojen leikkaus ja verojen korotus.
Samanlaisia lääkkeitä on nyt tarjottu kriisiin ajautuneille euromaille, myös Suomella on edessään tällainen tie. Ongelma on siinä, että kaikki nämä toimet kurjistavat kansalaisten elämää ja näiden toimien &#8220;pakollisuus&#8221; käytännössä riistää kansalaisilta mahdollisuudet heille mielekkäämpään talouspolitiikkaan.
Toisin sanoen valta ja varallisuus siirtyy pakon sanelemana kansalaisilta velkojille, joita nykyaikana edustavat pääosin pankit ja muut rahoituslaitokset.
Kultakannan ja euron yhtäläisyydet
Kultakannan tunnusmerkistöön kuului lisäksi pääomien vapaa liikkuvuus. Näin kultakantaiseen maahan pystyi investoimaan helposti, mutta samalla vaikeuksien iskiessä pääoma lähti vauhdilla karkuun. Euronkin yhteydessä on nojattu pääomien vapaaseen liikkuvuuteen. Se on itse asiassa yksi euron perusarvoista.
Pääomaliikkeitä on jouduttu eurokriisin aikana rajoittamaan jo kahdesti. Kyproksen ja Kreikan asettamat rajoitukset ovat toki vahingoittaneet maiden taloutta, ja siten heikentäneet näiden maiden mahdollisuuksia maksaa velkojaan takaisin. Toisaalta rajoitukset pienensivät muiden euromaiden tukipaketin kokonaismäärää. Jos Kreikan talletuspako olisi saanut jatkua kaikessa rauhassa, neuvoteltaisiin nyt vielä suuremmasta tukipaketista, koska pankkien pääomittamisen tarve olisi suurempi.
Kultakannassa ollessaan maa luovutti rahapolitiikkansa pois ja sitoi itsensä kovan valuutan reservien määrään. Euromailta on niin ikään riistetty rahapoliittiset vaikutusmahdollisuudet.
Miksi kansa luovutti valtansa pois?
Eri kyselyiden mukaan yhteisvaluutta euron kannatus on vahvaa, jopa kriisiä pahiten riepotelleissa maissa. Jos kansalaisilta eri euromaissa olisi aikanaan kysytty, haluavatko he luovuttaa vallan ja varallisuuttaan pankkiireille, olisi vastaus ollut mitä ilmeisimmin tätä vastaan.
Kansalaisille myytiin mieluumin toisenlainen tilannekuva. Kultakannan aikoihin kultaa pidettiin lähes pakkomielteisenä vaurauden säilyttäjänä. Siitä tuli Pettiforin mukaan peräti eräänlainen fetissi.
Vastaavasti yhteisvaluutta euroa on markkinoitu terhakkaasti &#8220;Euroopan yhdentymisen symbolina&#8221;, jolloin eurolle on muodostunut korkea itseisarvo. Eurosta poistumista on taas demonisoitu likimain kaikella &#8220;impivaaralaisuudesta&#8221; alkaen. Kansalaisille tulee mielikuva paluusta jonnekin keskiajalle, jos euro lakkaisi olemasta heidän valuuttansa.
Toiseksi, kuten kultakannan aikoihin, kovaan valuuttaan siirtyminen luo massiivisen pääomatulvan. Kreikkalaispolitiikot pystyivät lupaamaan huokemmalla velkarahalla muhkeampia eläkkeitä kuin aiemmin. Kovempaan valuuttaan siirtyminen laski myös tuontitarvikkeiden hintoja. Reunamaiden katukuva muuttui katumaastureiden myötä. Lisäksi esimerkiksi Espanjassa ja Irlannissa kovaan valuuttaan siirtyminen muodosti valtaisat asuntokuplat.
Alun hurmoshenkeä pidetään edelleen euron edistyksellisyytenä. Tämä on omiaan ylläpitämään &#8220;uskoa&#8221; euroon.
Valta on siirtynyt Euroopan keskuspankille, jonka johtokunnan koostumukseen kansalaisilla ei ole osaa eikä arpaa. Pettifor kirjoittaa raportissaan siitä, miten EKP vuosi etukäteen tiedon kreikkalaispankkien ELA-hätärahoituskaton pitämisestä ennallaan. Uutisen levittyä Kreikan talletuspako yltyi jo tunteja ennen kuin EKP julkisti päätöksensä. EKP:n tulisi huolehtia euromaiden rahoitusolojen vakaudesta – eikä keikuttaa venettä.
EKP:n motiivin arvellaan olleen puhtaasti poliittinen: EKP halusi painostaa Kreikan hallitusta taipumaan velkojien ehtoihin. Tässäkin mielessä valta siirtyi demokraattiselta Kreikan parlamentilta velkojille. Kreikassa järjestetyn kansanäänestyksen tulos kertoi, että 61,3 prosenttia kreikkalaisista hylkäisi velkojien tarjoamat ehdot.
Fasismin vaarallinen tie
Kreikan kansanäänestys sekä viimeisten vuosien parlamenttivaalien tulokset osoittavat melko suoraan sen, että kreikkalaiset haluavat jonkinlaista muutosta. Ilman todellista valtaa he eivät ole tähän kuitenkaan kyenneet.
Kultakannan talouspolitiikka ehätti jo synnyttämään Euroopassa muun muassa maailmansodan. Kultakannan ylläpitäminen kävi mahdottomaksi ensimmäisen maailmansodan sytyttyä, mutta se palasi taas ohjelmistoon 1920-luvulla pankkirien myötävaikutuksella.
Vuosikymmenen lopussa vuorossa olikin suuri lama ja pörssiromahdus. 1930-luvun alussa kultakanta murentui jälleen. Iso-Britannia toipui nopeasti, ja Yhdysvalloissakin presidentti Franklin D. Roosevelt pystyi esittelemään New Deal -ohjelmansa kultakannasta luopumisen jälkeen. Kultakanta ehti kuitenkin kylvämään fasismin siemenet Eurooppaan, ja tämä lopulta johti toiseen maailmansotaan.
Kreikan pääministeri Aleksis Tsipras esitteli ennen tammikuun vaaleja ajatusta Rooseveltin kaltaisesta uudesta talousohjelmasta. Roosevelt onnistui, koska kultakanta purettiin. Tsipras taas ei ole purkanut maan eurojäsenyyttä. Tsiprasin toiveet ovatkin suuremmaksi osaksi murjoutuneet kasaan.
Mitä tapahtuu, kun isot jäsenmaat joutuvat vastaaviin vaikeuksiin? Italia on esimerkkinä siitä, miten eurojäsenyys ei ehättänyt tuomaan monen muun reunamaan tapaista menestystä, vaan ainoastaan <a href="http://www.washingtonpost.com/news/wonkblog/wp/2015/07/30/italy-is-the-most-likely-country-to-leave-the-euro/" target="_blank">romahduksen</a>. Italiassa eurolla on näkyviä poliittisia vastustajia.
Ranskassa talousvaikeudet ovat johtaneet siihen, että maa on toistuvasti joutunut anomaan myönnytyksiä talouspolitiikkaansa. Niitä on toki myönnetty, toisin kuin pienemmille jäsenmaille, mutta sekään ei ole estänyt Kansallisen rintaman voittokulkua. Puoluetta pidetään vaarallisena, mutta myös selkeän eurovastaisena.

Euro siirtää valtaa kansalta pankkiireille

Enää viisi EU-maata, ja vain kaksi euromaata pysyttelevät pois deflaatiosta. Näistä euromaista toinen on pieni Malta. Deflaatiolta ovat välttyneet Maltan lisäksi euromaista Itävalta, sekä muista EU-maista Ruotsi, Iso-Britannia ja Romania. Tiedot ilmenevät EU:n tilastoviranomaisen <a href="http://ec.europa.eu/eurostat/documents/2995521/6650000/2-24022015-AP-EN.pdf/9d0fc2f8-21ba-425e-956c-32018aded18d" target="_blank">Eurostatin tiedotteesta</a>.
Euroopan keskuspankki tähtää lähelle kahden prosentin inflaatiota. Tavoite on karannut parin vuoden aikana kauas. EKP:n valtiolainojen ostoja on markkinoilla odotettu pitkään, koska ostojen on ajateltu vauhdittavan inflaatiota.
Näin ei välttämättä tule käymään. EKP ei välttämättä löydä velkapaperien <a href="https://www.suomenuutiset.fi/ekpn-valtiolainaostoihin-ongelmia-jos-kukaan-ei-myy/" target="_blank">myyjiä</a>. Toiseksi EKP:n ostot voivat välittyä huonosti reaalitalouteen, <a href="http://www.talouselama.fi/uutiset/euroalueen+uusi+ongelma+rahaa+on+jo+liikaa/a2294289" target="_blank">Talouselämä kirjoittaa</a>. Kysyntä on vähäistä, jolloin investoinnitkin jäävät vähälle.

Eurooppa luisuu syvemmälle deflaatioon

Euromaista 15 on jo deflaation puolella, Itävallan inflaation ollessa korkein yhdessä prosentissa. Deflaation on ajateltu olevan hyvä asia, koska se johtuu pääosin raakaöljyn halpenemisesta. Se toimii kotitalouksilla ja yrityksillä kuten veronkevennys. Erityisesti talvisaikaan energiaa kuluu lämmitykseen.
Talousjulkaisu Business Insider <a href="http://www.businessinsider.com/deflations-least-understoond-danger-is-also-its-most-serious-2015-2" target="_blank">kertoo</a>, että deflaation seurauksista yhtä ei kuitenkaan tunneta laajalti. Deflaation oloissa rahapolitiikkaa pitäisi keventää. Se on kuitenkin nyt hyvin vaikeaa, koska rahapolitiikka on jo nyt ennätyksellisen löysää. Euroopan keskuspankin keskeisin rahapoliittinen työkalu eli ohjauskorko on jo 0,05 prosentissa.
Reaalikorko, jossa korkotasosta vähennetään inflaatio onkin euroalueella nyt jo 0,65 prosentissa, sillä euroalueen deflaatio on 0,6 prosentissa. Mikäli korkotasoa lasketaan edelleen tulevat vastaan negatiiviset korot. EKP tosin tarjoaa jo keskuspankkitalletuksille -0,2 prosentin korkoa.
Korkotasoa on kuitenkin vaikea laskea mielekkäästi alle nollan. Esimerkiksi talletustileille maksettava negatiivinen korko muuntuisikin käytännössä talletusveroksi. Asiakkailla on kuitenkin tarjolla nollakorkoinen vaihtoehto: rahat voi pakata aina patjan alle.
Yhdysvaltain keskuspankin tilastot kertovat, että keskuspankki on laskenut korkoja keskimäärin 3,9 prosenttiyksiköllä kuuden taantuman aikana vuodesta 1971 alkaen. Huolena onkin, että jos seuraava taantuma iskee nopeasti, ei tällaiseen kevennykseen ole mahdollisuutta.
Rahapolitiikassa pitäisi vaihtaa päämäärää, Business Insider kirjoittaa. Inflaatiolukujen sijaan rahapolitiikalla pitäisi tähdätä nimellisen bruttokansantuotteen kasvuun. Rahapoliittista päämäärää on kuitenkin vaikea vaihtaa – ja se voi tulla hyvin kalliiksi maailmantaloudelle.

Deflaation vähiten tunnettu uhka on samalla tuhoisin tekijä

Luottoriskijohdannaisten hinnoista määritelty matemaattinen todennäköisyys Kreikan vararikosta viiden vuoden sisällä on noussut 74 prosenttiin, <a href="http://www.bloomberg.com/news/articles/2015-02-17/greek-bank-bonds-drop-as-aid-talks-breakdown-deepens-exit-risk" target="_blank">uutistoimisto</a> Bloomberg kirjoittaa. Luottoriskijohdannaista voi käsitellä eräänlaisena vakuutuksena: johdannaisen ostaneet ovat oikeutettuja korvauksiin, jos velallinen jättää hoitamatta velkojaan.
Saksalainen Commerzbank nosti Kreikan eurosta eroamisen todennäköisyyttä 25 prosentista 50 prosenttiin. Aiemmin brittiläinen Barclays-pankki arvioi, että Kreikan euroero on lähempänä kuin vuonna 2012. Tuolloin markkinoilla vallitsi suoranainen paniikki.
Kreikkalaispankkien omat yrityslainat ovat myyntiaallossa. Velkakirjojen hinta mataa niin alhaalla, että esimerkiksi Piraeus Bankin laskennallinen tuotto kahden vuoden päästä erääntyvästä velkaerästä on yli 24 prosenttia. Kreikkalaispankit eivät menestyneet myöskään osakemarkkinoilla, vaan ne pakittelivat 8-9 prosentin vauhdilla.
<h4>Deflaatio ja talletuspako yltyvät</h4>
Kreikan deflaatio on kestänyt nyt kuukautta vaille kaksi vuotta. Tammikuussa deflaatio nousi 2,8 prosenttiin vuoden takaisesta, kreikkalainen Kathimerini-lehti kertoo <a href="http://www.ekathimerini.com/4dcgi/_w_articles_wsite2_1_17/02/2015_547382" target="_blank">verkkosivuillaan</a>. Raju ja pitkäkestoinen deflaatio heikentää Kreikan mahdollisuuksia saada talous kääntymään paremmille raiteille. Deflaatio nostaa velan reaalista hintaa.
Kathimerini <a href="http://www.ekathimerini.com/4dcgi/_w_articles_wsite2_1_17/02/2015_547372" target="_blank">kertoo</a> myös kreikkalaispankkien anoneen maan keskuspankilta lisää rahaa talletuspakojen tilkitsemiseksi. Lehti toteaa nimettömien lähteidensä kertoneen talletusten kokonaismäärän pudonneen 15 miljardilla eurolla vuoden alusta helmikuun alkupuolelle asti.
Pankeille ei tarjota markkinoilla rahaa katoavien talletusten tilalle, joten pankit ovat yksinomaan ELA-hätärahoituksen varassa. Euroopan keskuspankki nosti kreikkalaispankkien hätärahoituskattoa 65 miljardiin euroon, mutta se on käymässä vähiin.
Nordean pääanalyytikko Jan Von Gerich arvioi Taloussanomien <a href="http://www.taloussanomat.fi/kansantalous/2015/02/16/kreikan-euroero-on-nyt-askeleen-lahempana/20152064/12" target="_blank">kirjoituksessa</a>, että talletuspako voisi sysätä nopeastikin Kreikan eurosta ulos.

Bloomberg: Kreikan vararikon todennäköisyydeksi laskettu 74 prosenttia

Euroopan keskuspankin pääjohtaja Mario Draghi kertoi saksalaiselle talouslehti <a href="http://www.handelsblatt.com/finanzen/rohstoffe-devisen/devisen/aeusserungen-zu-anleihenkaeufen-wir-muessen-gegen-jedes-risiko-vorgehen/11177640-2.html">Handelsblattille</a>, että euroalueen deflaation mahdollisuutta ei voida sulkea kokonaan pois.
– Riski siitä, että emme pysty toteuttamaan tehtäväämme säilyttää hintavakautta, on kasvanut puolen vuoden aikana, Draghi kertoi lehdelle.
Tuoreimmat ennakkotiedot euroalueen inflaatiotasosta julkaistaan tammikuun seitsemäs päivä. Uutistoimisto Bloombergin <a href="http://www.bloomberg.com/news/2015-01-02/draghi-says-ecb-prepares-action-as-deflation-risk-non-negligible.html">kyselyssä</a> kuluttajahintojen arvellaan pudonneen 0,1 prosenttia. Marraskuun aikana kuluttajahinnat vielä nousivat 0,3 prosentin vuosivauhdilla. EKP:n tavoite on pitää lukemat lähellä kahta prosenttia.
Draghi kertoi keskuspankin valmistelevan uusia elvytystoimia. Hän ei osannut vielä sanoa, olisiko elvytysruiskeessa mukana valtiolainaostoja. Markkinoilla arvellaan valtiolainaostojen alkavan vuoden ensimmäisellä neljänneksellä. Odotukset ovat pudottaneet euron kurssia. Yhdellä eurolla saa nyt noin 1,2 Yhdysvaltain dollaria.
Valtiolainaostot ovat saaneet osakseen myös kritiikkiä. Erityisesti Saksassa ostoja vastustetaan rajusti. Kriitikoiden mukaan euromailta katoaa halu tehdä tarvittavia talousuudistuksia.
Mikäli lainojen ostoihin ajauduttaisiin, rikottaisiin tällöin räikeästi EKP:n omia sääntöjä.

EKP:n Draghi: euroalueen deflaatio ei ole poissuljettu

Talousaikakausilehti The Economist esittää laajassa <a href="http://www.economist.com/news/briefing/21627625-politicians-and-central-bankers-are-not-providing-world-inflation-it-needs-some">artikkelissaan</a>, että euroalueen kriisimaiden talouksien täytyy painua deflaation puolelle, mikäli maat haluavat kuroa heikentynyttä kilpailukykyään Saksaan nähden. Tähän joudutaan, koska euromaat eivät voi itse devalvoida valuuttojaan. Ainoa vaihtoehto deflaatiolle olisi se, että Euroopan keskuspankki (EKP) aloittaisi rajut toimet inflaation käynnistämiseksi. Tähän ei Saksa ole ainakaan toistaiseksi suostunut.
Yhteinen valuuttakurssi on tunnetusti euroalueen erityispiirre. Yhteisvaluutta heikentää kysyntää Euroopan kriisimaissa, ja jossain vaiheessa kurssi vaikuttaa saksalaistuotteidenkin kysyntäongelmiin. Kysyntä heikkenee kriisimaissa siksi, että deflaatio pakottaa pudottamaan hintoja kilpailukyvyn saavuttamiseksi. Jotta yritykset olisivat kuitenkin kannattavia, niiden tulee laskea hintojensa ohella myös palkkoja. Heikentynyt palkkataso taas kutistaa ennestäänkin heikkoa kysyntää.
Samaan aikaan jo olemassa olevat velkamäärät eivät putoa samassa tahdissa. Näin yhä alenevilla tuloilla velkojen hoitoon menevä rahamääräinen osuus kasvaa, ja tämäkin leikkaa kysyntää. Syntyy tuhoisa kierre, joka lopulta tavoittaa saksalaistuotteidenkin kysyntälaman. Saksan vientiin nojautuva talouspolitiikka on vaarassa ajautua karille.
Julkisen talouden mahdoton yhtälö?
Julkista taloutta pyöritetään kahdenlaisilla tuloilla. Ensimmäiseksi valtio kantaa erilaisia veroja toimiinsa. Mikäli kulut ovat verotuloja suuremmat, valtio turvautuu toiseen tulonlähteensä: velanottoon. Toiselle vaihtoehdolle voi olla kuitenkin rajoitteita. Mikäli takaisinmaksusta ei ole varmuutta, luotottajat voivat kieltäytyä lainaamasta valtiolle.
Näin kävi eurokriisin alkuvaiheissa muutamissa euromaissa, minkä vuoksi lainahanojen mentyä kiinni jouduttiin turvautumaan muiden euromaiden luottoihin. Näin syntyivät tukipaketit.
Toinen mahdollisuus velkamäärien kasvattamisen estämiselle on se, että velkaantuminen kielletään – osin tai kokonaan – yhteisin sopimuksin.
Vaikka lainaraha on lähes puoli-ilmaista, niin siihen ei saisi koskea. Alhaiset korot houkuttelevat velkaantumaan – on kuin luottoa tarjoavat osapuolet huutaisivat: &#8220;Velkaantukaa!&#8221;
Julkistalouden tulisi rajoitteiden vuoksi kattaa siten ainakin pääosin kaikki menonsa verotuloista. Mikäli palkat laskevat ja kysyntä heikkenee, tämä käy vaikeaksi. Hiipuva kysyntä pienentää tuloverojen ja kulutusverojen määrää.
Syntynyt verokuoppa pitää täyttää jollain tavalla. Joko veroja pitää nostaa, tai julkisia menoja leikata. Tämä on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty, koska poliittista tahtoa tällaisiin toimiin on vaikea saavuttaa.
Verojen nostaminen leikkaa sekin entisestään yksityisten kysyntää. Julkismenoja karsimalla taas joudutaan joko julkisten alojen palkkojen laskuun tai irtisanomisiin. Jälkimmäinen paitsi leikkaa sekin kysyntää, myös kasvattaa menoja työttömyysturvan muodossa. Yhtälö onkin hyvin vaikea ratkottavaksi.
Deflaation pysäyttäminen on vaikeaa
Kysynnän puutteesta johtuvaa &#8220;huonoa deflaatiota&#8221; on vaikea pysäyttää siinä vaiheessa, kun se on kerran lähtenyt käyntiin. Economist muistuttaa, että Japanin deflaatiota ei osattu nähdä ennalta, eikä sen taltuttaminen onnistunut useisiin vuosiin.
Lehti huomauttaa, että deflaatio ruokkii itse itseään. Tämä johtaa kysyntälamaan &#8211; ihmiset vähentävät kulutustaan, koska he arvelevat lähitulevaisuudessa saavansa samat tuotteet edullisemmin.
– Tämä on rehevää maaperää vahingolliselle kierteelle, mikä vaikuttaa siten myös odotuksiin, EKP:n johtaja Mario Draghi ilmoitti toukokuussa.
Japani onnistui lopulta taltuttamaan deflaation rajuin valtiolainaostoin. Toisin sanoen, Japani lisäsi julkista kulutustaan rutkasti. Tähän ei EU-maiden keskenään sopiman, menokuuriin pakottavan sopimuksen takia voida kuitenkaan mennä. Mikä siis neuvoksi?
Jäljelle jäävät EKP:n toimet, mutta Saksa on näitäkin toimia vastaan. On mahdollista, että Saksa ilmoittaa, ettei maa aio osallistua yhteistä riskiä nostaviin yhteisvastuutalkoisiin, koska maan lait eivät anna myöden.
EKP ei voi deflaatiopelkojen edessä noudattaa enää normaalia rahapolitiikkaa – säätämällä korkotasoa – koska se ei voi enää juurikaan laskea korkotasoa. EKP:n keskeinen ohjauskorko on jo 0,05 prosentissa, eli hyvin lähellä nollaa. Reaalikorkotasoa ei voi mielekkäästi laskea nollan alapuolelle.
EKP on aikeissa kuitenkin kasvattaa tasettaan muilla keinoin. Keskuspankki on jo ilmoittanut ostaneensa omaisuusvakuudellisia arvopapereita, mutta kriitikot katsovat, ettei EKP:lla ole riittävästi ostettavaa voidakseen piristää inflaatiota merkittävästi tätä kautta.
Koko euroalueen inflaatio on enää 0,3 prosentissa, eikä se ole pitkään aikaan ollut lähellä EKP:n tavoitetta, joka on kaksi prosenttia.
Mikä piristäisi eurotaloutta? 
Euroalueen julkistalouksilla ei ole valtuuksia piristää inflaatiota. Tämän lisäksi myös EKP:n toimivaltuudet ovat vahvasti rajoitetut. Valtuuksien saamiseksi on jostain säännöstä luovuttava, tai sitten sääntöjä on rikottava, Economist kirjoittaa.
Kaiken lisäksi euroalueen kriisimaissa on ollut vaikeaa parantaa kilpailukykyä Suomessakin puhutulla &#8220;palkkamaltilla&#8221;, koska kilpailukykyä pitäisi saada parannettua myös Saksaan nähden.
Euroalueen sisäisessä kilpailukyvyn saavuttamisessa tarvitaan inflaatioeroja eri euromaiden kesken, Economist kirjoittaa. Tämä on kuitenkin likimain mahdotonta, koska Saksankin inflaatio on alhaalla 0,8 prosentissa.
Tällöin monen kriisimaan talouden tuleekin painua deflaation puolelle. Se onkin toteutunut jo Espanjassa, Italiassa ja Kreikassa, lehti toteaa.

Economist: Euroalueen deflaatio kurittaa kriisimaita ankarasti

Euroopan keskuspankin EKP:n päätös luopua tiukasta rahapolitiikasta edessä vaanivan deflaatiovaaran vuoksi voi tuottaa toivotun tuloksen, mutta onnistuminen on kaikkea muuta kuin varmaa. Keskuspankin pääjohtaja Mario Draghi (kuvassa) ilmoitti, että EKP aloittaa omaisuusvakuudellisten arvopapereiden ostot. Syy EKP:n lupaamiin toimiin lienee euroalueen inflaatio-odotusten putoaminen finanssikriisin alkuvaiheiden tasolle.
Nyt valittu suunnanmuutos rikkoi &#8220;tabun&#8221;, The Wall Street Journal <a href="http://online.wsj.com/articles/ecbs-draghi-takes-a-gamble-on-qe-lite-1410121204" target="_blank">kirjoittaa</a>. Markkinoilla tiedetään, että euroalueella ei ole vakuudellisia arvopapereita riittävästi tehdäkseen markkinavoimiin suurta vaikutusta. Mutta jos vastarinta ostoille murenee ekonomistien sekä esimerkiksi kansainvälisen valuuttarahasto IMF:n sitkeän painostuksen vuoksi, keskuspankki voi joutua taipumaan ostamaan myös asuntoluottopaketteja tai valtiolainoja. Mikäli markkinoilla tulkitaan EKP:n vastarinnan mureneminen tällä tavoin, niin nyt pää on avattu lisätoimille.
<h4>Asuntokuplia tai löperöä finanssipolitiikkaa</h4>
Ne arvopaperit, joita euroalueella on riittävästi ns. &#8220;suureen sinkoon&#8221;, koskevat asunto- ja valtiolainoja. Näillä velkakirjoilla EKP voisi kasvattaa tasettaan huimasti, ja saada mahdollisesti nostettua inflaation tavoittelemaansa kahteen prosenttiin.
Asuntolainojen ostossa olisivat vaarana asuntokuplat. Liikepankeilla on hyvin vähän halua tutkia lainojen nimellismääriä, jos ne voidaan myydä keskuspankille. Tällöin syntyisi houkutus myöntää hövelisti yhä mittavampia lainoja.
EKP voisi tosin säännellä sitä, millaisia asuntolainapaketteja se ostaa. Tällöin teho voi jäädä vähäisemmäksi, eivätkä pankit uskaltautuisikaan tarjoamaan luottoja.
Joissain euromaissa asuntomarkkinat ovat jo nyt hyvin kaksijakoiset. The Economist <a href="http://www.economist.com/news/finance-and-economics/21614165-house-prices-europe-are-losing-touch-reality-again-deflating-bubbles">kertoo</a>, että Suomessa asuntojen hinnat vuokratuloihin nähden ovat 44 prosenttia korkeammalla kuin ne ovat olleet keskimäärin pitkällä aikavälillä. Sen sijaan Espanjassa asuntokupla puhkesi rajusti, ja huono lainakanta päätyi Espanjan valtion hoidettavaksi nostaen maan julkisen velkatason ripeästi yli hälytysrajojen.
Yksi yhteinen linja ei oikein sovi hyvin eri tilanteissa oleville maille, mutta EKP ei voi oikein tehdä muutakaan kuin yrittää tasapainoilla kaiken keskellä.
Mikäli EKP ajautuisi ostamaan myös valtiolainoja, rikottaisiin tällöin räikeästi EKP:n omia sääntöjä. Valtiolainojen ostoissa on lisäksi huonot tilastot: politiikot ovat rentoutuneet ja välttäneet epäsuosittujen talousuudistusten tekoa heti pienimuotoistenkin ostojen alettua.
<h4>Markkinat voivat jäätyä</h4>
Euroalueen tilaa on verrattu monesti Japanin &#8220;kadotettuihin vuosikymmeniin&#8221;. Japani päätyi olemattomaan talouskasvuun, kohoavaan velkavuoreen ja deflaatioon kahden eri taloussokin seurauksena 90-luvulla. Sama uhkaa nyt euroaluetta.
Japanin tilassa on yksi suuri ero euroalueeseen nähden: keskuspankki ja valtiohallinto ovat käytännössä yhdessä ohjauksessa. Japanissa hermostuttiin jatkuvaan talousanemiaan, ja Japanin keskuspankki aloitti mittavat Japanin valtiolainojen ostot. Alkuun kaikki näyttikin hyvältä. Inflaatio piristyi ja maan talous lähti nousuun. Mutta sittemmin Japanin talous <a href="http://www.tradingeconomics.com/japan/gdp-growth">putosi</a> jyrkästi.
Tämän lisäksi Japanin valtiolainoilla ei käydä enää kovin <a href="http://www.economist.com/news/finance-and-economics/21614221-japanese-bond-traders-say-central-bank-stifling-their-market-quantitative">vilkkaasti</a> kauppaa. Japanin keskuspankki omistaa viidenneksen maan valtionvelasta, eikä sen suuren osuuden vuoksi hinnanmuodostukselle löydy riittävästi tilaa. Markkinat jäätyvät.
Markkinoiden mielestä keskuspankki määrää hinnan, ja siksi se näyttää ulos siltä kuin keskuspankki rahoittaisi valtiotaan. Sen lisäksi toimivaa valtiolainamarkkinaa on vaikea saada uudelleen aikaiseksi, jos sen liekki on kertaalleen päässyt hiipumaan.
<h4>Uhkapeli voi myös onnistua</h4>
Rankoista uhkakuvista huolimatta EKP voi myös onnistua tehtävässään kääntää euroalueen talous selkeään nousuun. Aiemmista virheistä ja odottamattomista seurauksista kun voi ottaa myös oppia.
Markkinoille saattaa myös riittää se tunne, että EKP lopulta toimii äärimmäisessä hädässä – tai vielä parempaa: se toimii ennen kuin ongelmat ehtivät kasvaa liian suuriksi.
EKP:ssa on kosolti pohdittavaa siinä, miten keskuspankki tasapainoilee erilaisten euromaiden keskellä. Mutta mikäli markkinat ajavat EKP:n yhä keskeisemmäksi toimijaksi, niin Japanin esimerkki osoittaa, etteivät ongelmat ole suinkaan takanapäin.

EKP:n raju uhkapeli alkoi

Nordean syyskuun <a href="https://nexus.nordea.com/research/attachment/17427">talousennusteessa</a> puhutaan kylmästi jo lama-Suomesta. Nordea ennakoi Suomen tämän vuoden talouskasvulukemiksi -0,5 prosenttia, sekä ensi vuoden kasvuennustetta on pudotettu 0,3 prosenttiin. Lisäksi pankki huomauttaa, että Suomi on vain yhden sokin päässä neljännestä peräkkäisestä taantumavuodesta, luottoluokitusten laskusta  ja deflaatiosta.
Suomen ankean näkymän taustalla on lähestyvät eduskuntavaalit, jolloin epäsuosittuihin rakenneuudistuksiin ei ole halua. Nordea pitää nykyhallitusta toimintakyvyttömänä.
Veroja ei pankin mielestä voida enää kiristää, ja reaalipalkkojen kasvun pysähdys, sekä jo toteutetut veronkiristykset hillitsevät myös kotimarkkinoita. Pankki näkeekin työttömyyden jatkavan kasvuaan.
Talousnäkymissä huomautetaan, ettei edes 1990-luvun lamavuosina nähty neljää peräkkäistä laskuvuotta. Euromaana Suomi ei voi kuitenkaan toteuttaa niitä toimia, joita käytettiin silloin talouden kääntämistä kasvuun.

Nordealta uhkaavat talousnäkymät Suomelle

The Wall Street Journal (WSJ)  <a href="http://online.wsj.com/articles/draghi-is-looking-to-a-turbulent-time-ahead-1409604243">aprikoi</a> niitä syitä, miksi Euroopan keskuspankin pääjohtaja Mario Draghi piti keskuspankkiirien kokouksessa Yhdysvalloissa puheen, missä hän <a href="http://hallinta.suomenuutiset.fi/ekp-valaytti-talouskurista-lipsumista/">vihjaili</a> euroalueelle uusia talouspoliittisia tuulia.
Euroalueen talouskasvu pysähtyi keväällä, ja inflaatio on jatkanut hiipumistaan pitkin kuluvaa vuotta, mutta tämä johtui pääosin energian hinnan laskusta, jonka pitäisi vain piristää kulutusta. Samaten euro on heikentynyt Yhdysvaltain dollaria vastaan. Euron korkeaa kurssia on valiteltu useasta suunnasta alkuvuoden aikana.
<h4>Ilman poliittista unionia kohti vaikeuksia</h4>
WSJ toteaakin, että &#8220;poliittisessa unionissa&#8221; taloussokkeja tasataan ja riskejä levitetään. Jos tämä on kunnossa, niin velkamäärä koko unionissa voisi olla suurempi alhaisella korolla. Näin ei kuitenkaan ole euroalueella. Yhteisvastuullisista kriisirahastoista ja pankkiunionista huolimatta euroalueen jäsenmailla on vähemmän työkaluja taistella talouskriisejä vastaan kuin itsenäisillä valtioilla. Koska &#8220;poliittinen unioni&#8221; puuttuu, joutuvat jäsenmaat huoltamaan itse itsensä velkamäärien ja kilpailukyvyn suhteen.
WSJ esittää mielenkiintoisen kysymyksen: entäpä jos Draghilta on loppunut usko siihen, että euroalueelle voisi edes syntyä tällaista poliittista unionia?
Lehti palaa heinäkuuhun 2012, jolloin Draghi totesi tekevänsä kaikkensa euroalueen eheyden eteen. Silloin Ranskan presidentti François Hollande ilmoitti tiukentuvasta finanssipolitiikasta. Se pysäytti kasvun, rapautti luottamuksen ja lähetti työttömyysluvut kasvuun.
Italiassa silloinen pääministeri Mario Monti oli vääntänyt kättä työlainsäädännön uudistuksista, jotka vesittyivät puolen vuoden taistelun jälkeen. Tämän jälkeen hallituksesta oli tullut poliittisesti voimaton, eikä se enää pystynyt uudistuksiin. Montin seuraaja, Enrico Letta, joutui toteamaan uudistusten tekemisen ylivoimaisen vaikeaksi. Italian talouskasvu hyytyi.
Lopputuloksena on, että euroalue on vain entistä haavoittuvaisempi uusien taloussokkien edessä. Velkojen suhde tuotantoon on kasvanut, työttömyys ei ole helpottanut kuin nimeksi ja nyt manner on jopa uhkaavasti vajoamassa deflaatioon.
Taloussokkeja saattaa hyvinkin olla tulossa erityisesti Venäjän ja Ukrainan tilanteen vuoksi. Lisäksi lehti viittaa &#8220;eteläisen rajan&#8221; ongelmiin.
WSJ arvelee, ettei Draghin kurssimuutosta välttämättä oteta Berliinissä riemulla vastaan.

WSJ: Eikö Draghikaan enää luota Euroopan poliittiseen unioniin?

Yleisradion <a href="http://blogit.yle.fi/brysselin-kone">Brysselin Kone</a> -ohjelmassa 27.8. haastateltavana ollut työeläkeyhtiö Varman toimitusjohtaja Risto Murto kertoo Suomen ja euroalueen talouspoliittisen liikkumavaran olevan sangen kapea. Hänen mukaan yksi keskeisimmistä virhe tehtiin, kun euroaluetta luotiin.
– Joku puhuu valuvirheistä, minusta ne ovat fundamentaalisempia virheitä. Siellä on oltu kertakaikkiaan älyllisesti epärehellisiä, Murto sanoo viitaten yhteisvaluutan suunnitteluun osallistuneisiin tahoihin.
Murto vertaa euroalueen ja Yhdysvaltojen rahapoliittisia toimia keskenään. Hän toteaa, että Yhdysvalloissa ei tarvinnut murehtia yksittäisten valtioiden velkakriisiä toisin kuin Euroopassa. Hän muistuttaa, että Yhdysvalloissa oli ajottain yhtä suuria budjettialijäämiä kuin Kreikassa, mutta toteutuneella talouskasvulla näistä vajeista ei ole muodostunut samanlaisia ongelmia.
Hänen mukaansa euroaluetta suunniteltaessa ei paneuduttu riittävästi ongelmatilanteiden hoitoon. Hän mainitsee yhteisvastuun puuttumisen.
Euroalueella määriteltiin velka- ja alijäämärajat, joiden toteuttaminen tarkoitti sitä, että teimme itsellemme &#8220;pakkopaidan&#8221;. Molempien rajojen tavoittelu tässä tilanteessa ei tuo hänen mielestä ratkaisua.
– Raaka totuus kai on, että meillä ei ole mitään lääkkeitä, Murto kertoo.
<h4>Riittämätön talouskasvu</h4>
Toimitusjohtaja Murto toteaa Suomelle tulevan todennäköisesti kolmas peräkkäinen takapakkivuosi talouskasvun suhteen. Hän kertoo, että yleisellä tasolla euroalueella nähdään yhden prosentin talouskasvua.
Hän toteaa, ettei tämä tule riittämään Suomelle. Suomen julkinen sektori on mitoitettu paljon reippaamman kasvun varaan. Murto toteaa, että nähtävillä talouskasvun odotuksilla Suomessa joudutaan ilman muuta leikkauslinjalle. Poliittisesti taistelu alkaa siitä, mistä aiotaan leikata. Poliittisen kädenväännön lisäksi Murto katsoo ongelmalliseksi koko järjestelmän luotettavuutta, jos kansalaisille ei voida osoittaa järjestelmän edes kykenevän talouskasvuun. Tällöin koko järjestelmän mielekkyys katoaa.
– Euro on yksi näistä elementeistä, Murto toteaa järjestelmämme rakenteista.
<h4>Onko meillä velkaantumisvaraa?</h4>
Murto toteaa, että nykyiset velkarajat ovat poliittisia päätöksiä, eivätkä suinkaan markkinoiden asettamia rajoituksia. Tästä käy esimerkkinä Suomen 27.8. markkinoilta nostama neljän miljardin valtiolaina, jonka keskikoroksi määräytyi 0,475 prosenttia. Velka erääntyy syyskuussa 2020.
Murto osoittaa sanojansa myös maamme ministereille, jotka ovat luoneet uhkakuvia Suomen luottoluokituksen mahdollisesta laskusta. Murto toteaa, että nykyisellä velkaantumisella Suomi kyllä menettää kolmen A:n luokituksensa &#8220;jossain vaiheessa&#8221;.
– Mitä tapahtuu tavallisen kansalaisen näkökulmasta siinä vaiheessa, kun Suomen valtio tipahtaa kolme A:sta pois? Tavallisen kansalaisen näkökulmasta sinä päivänä ei tapahdu yhtään mitään, Murto kertoo.
Hän ei näe edes ongelmana, vaikka luottoluokitus olisi pienempi kuin kaksi A:ta.
– Meillä on tosiasiallisesti yhteisvastuu.
Murto tarkentaa, että yhteisvastuun huomaa muun muassa siitä, että sijoittajat rahoittavat Kreikkaakin.
Luottoluokituksen lasku tarkoittaisi hänen mukaansa 0,2 prosenttiyksikön nousua 10-vuotisten valtiolainojen koroissa.
<h4>Itseluotu pelko kelluvaan valuuttaan</h4>
Murto toteaa, että Suomessa haluttiin pois inflaatio-devalvaatiokierteestä, jolloin päätös siirtyä yhteisvaluutan jäseneksi oli sinänsä hyvin looginen ratkaisu &#8220;tilanteessa, jossa Suomessa ei ole perinteisesti arvostettu omaa valuuttaa.&#8221;
– Suomessa itsenäisesti kelluvaan valuuttaan liittyy semmoinen pelko tai jotain sellaista, että me emme ole aito valuutta, Murto täräyttää.
Euron alkumetrit näyttivät hyviltä. Murto toteaa, että korkean teknologian osuus viennistämme oli hyvällä tolalla. Mutta 2010-luvulla otimme reippaasti takapakkia. Nyt korkean teknologian osuus viennistä on jopa alhaisempi kuin se oli euroon liityttäessä.  Euroon liittymisen ohella toiveet talouden monipuolistumisessa eivät toteutuneet.
<h4>Lisää integraatiota ja yhteisvastuuta</h4>
Murto ei näe euroalueen hajoavan lähiaikoina. Hänen mukaan euroalueen suunnitteluvirheitä paikkailtiin &#8220;varjojärjestelmillä&#8221;, joihin lukeutuvat euroalueen kriisirahastot ERVV ja EVM.
Matka tosialliseen yhteisvastuuseen on vielä kesken. Murto katsoo, että euroalue tulee tiivistymään ja integroitumaan sisältä päin vielä lisää.
Samaan aikaan EU:sta tulisi löyhempi vapaakauppa-alue, eikä se pyrkisikään keskeiseksi talouspoliittiseksi toimijaksi.
Suomen osalta kynnys poistua tästä yhteisvastuullisemmasta osasta, eli euroalueesta, on suuri. Hän toteaa Suomen olevan varsin omituisessa tilanteessa, jossa yhteisvastuu kasvaa, mutta maan virallinen linja on pikemminkin vastustaa euroalueen tiivistymistä.

Suomi ajatutui talouspoliittiseen lukkoon – “meillä ei ole mitään lääkkeitä”

Talouslehti <a href="http://www.ft.com/intl/cms/s/0/ca67d138-f6fb-11e3-9e9d-00144feabdc0.html">Financial Times</a> on saanut käsiinsä Kansainvälisen valuuttarahasto IMF:n luonnospaperin varoituksesta, jossa kehotetaan Euroopan keskuspankki EKP:tä aloittamaan euromaiden velkakirjaostot deflaatiovaaran torjumiseksi.
IMF on huolissaan euroalueen suurista velkamääristä ja korkeasta työttömyydestä. Rahasto suhtautuu positiivisesti Euroopan keskuspankin kesäkuun alussa ilmoittamiin rahapoliittisiin toimista, mutta arvelee niiden jäävän riittämättömäksi.
Moni ekonomisti arvelee, ettei EKP:n uusi liikepankkien lainaohjelma (TLTRO) toimi kunnolla, sillä yksityisellä puolella maksetaan vanhoja lainoja pois ennemmin kuin nostetaan uutta lainaa. Tästä syystä euroalueen inflaatio on pysytellyt matalalla. Inflaatio-odotusten putoaminen voisi johtaa Japanin tavoin &#8220;kadotettuun vuosikymmeneen&#8221;.
Euroalueella on kuitenkin yksi suuri murhe: julkisella puolella ei ole varaa velkaantua samalla tavalla kuin Japanin deflaatiovuosien aikana. Deflaatio lisää velkojen reaalista määrää, joka voi pahimmillaan johtaa velkaloukkuun. Hintojen pudotessa putoavat myös yksityisten tulot, jolloin velkoja ei voidakaan lyhentää suunnitellusti. Samalla valtioiden verotulot jäävät odotettua pienemmiksi, ja valtioidenkin velanhoitokyky heikkenee.
FT arvelee, etteivät saksalaiset ole kuitenkaan velkakirjojen ostojen puolella, sillä he saattaisivat tulkita tällaiset ostot vain toisenlaisena tukiohjelmana.

FT: IMF hoputtaa EKP:tä euromaiden velkakirjaostoihin

Kreikan viime viikolla järjestämä lainahuutokauppa on poikinut kahta päälinjaa noudattavaa kommentointia. Istuvien europäättäjien mielestä tämä oli osoitus siitä, että markkinat luottavat Kreikan talouden tervehtymiseen. Talousasiantuntijat puolestaan näkevät paljon luonnollisempia syitä onnistuneeseen lainahuutokauppaan.
Financial Timesin kolumnisti Wolfgang Münchau <a href="http://www.ft.com/intl/cms/s/0/26f7a326-c0d6-11e3-bd6b-00144feabdc0.html">kirjoittaa</a>, että Kreikalla on nyt kriisiaikana ensimmäistä kertaa tilanne, jossa maa voisi jättää velkansa hoitamatta. Tämä johtuu siitä, että maan verotulot riittävät kattamaan valtion kulut jos siitä siivotaan pois velkojen korot ja lyhennykset. Münchau kuitenkin muistuttaa, että vaikka tilaisuus tähän olisikin, niin se ei tarkoita sitä, että se pitäisi tehdä.
Tavanomaisten velkaisuuslukujen rinnalla Münchau kuljettaa kansantajuisempia lukuja. Kreikan 2,8 miljoonasta kotitaloudesta 2,3 miljoonalla kotitaloudella on verorästejä, joita he eivät pysty suorittamaan. Lähes puolet perheistä saa päätoimeentulonsa eläkkeistä. 3,5 miljoonaa kreikkalaista työntekijää joutuu ylläpitämään 4,7 miljoonaa työelämän ulkopuolella olevaa kansalaista. Münchau toteaakin, ettei Kreikka ole taantumassa eikä toipumassa. Kreikan talous on romahtanut.
Näistä karmeista luvuista huolimatta Kreikan onnistui myydä viime viikolla 3 miljardin euron edestä viiden vuoden lainaa noin viiden prosentin korolla.
Münchau toteaa, että suurin osa Kreikan valtion velasta on nyt pelastuspakettien muodossa, joissa takaisinmaksu alkaa vasta vuonna 2023. Vain viidesosa on markkinaehtoista velkaa, jonka Kreikka pystyy omin avuin maksamaan. Sijoittajat tietävät tämän, ja he eivät pidä Kreikkaa sen vuoksi maksukyvyttömänä vielä muutamaan vuoteen.
Felix Salmon kirjoittaa puolestaan uutistoimisto Reutersin <a href="http://blogs.reuters.com/felix-salmon/2014/04/11/five-explanations-for-greeces-bond-yield/">näkökulma-artikkelissa</a> viisi syytä, miksi Kreikka onnistui huutokaupassaan. Yksi syistä on sama kuin minkä Münchau esitti. Salmon pitää selvänä, että Kreikan velkaa saneerataan vielä tulevaisuudessa, mutta tähän tuskin mennään viiden seuraavan vuoden aikana. Sijoittajat, jotka nyt ostivat Kreikan velkaa, eivät ole vaarassa menettää lainapääomaansa.
Sijoittajien näkemys on pikemminkin päinvastainen. Koska euromaat ovat juhlallisesti kieltäytyneet koroista, sen suuremmat tuotto-odotukset jäävät nyt yksityisille sijoittajille. Salmon kirjoittaakin, että Kreikan ollessa deflaatiossa lähes viiden prosentin korko on erinomainen lahja sijoittajille olemattomien korkojen maailmassa.
Euroopan keskuspankilta odotetaan lisäksi ”määrällistä kevennystä”, eli EKP ostaisi taseeseensa euromaiden tai euromaissa toimivien yritysten tai kotitalouksien velkapapereita. Tämä odotus on nostanut kriisimaiden velkakirjojen hintaa. Sijoittajat ovat lähteneet tähän hintojen nousuun mukaan, ja odottavat myös mahdollisuutta myydä sijoituskohteensa myöhemmin voitolla.
Kreikan talouden toipumisesta ei kumpikaan kolumnisteista mainitse halaistua sanaa.

Miksi Kreikan velkahuutokauppa onnistui –  “erinomainen lahja sijoittajille”

Yhdysvaltain keskuspankki Federal Reserve julkaisi muistionsa, jossa keskuspankki totesi olevansa huolissaan maan alhaisesta inflaatiosta. Kansainvälinen valuuttarahasto IMF laski inflaatioennusteitaan maailmanlaajuisesti, ja rahasto on erityisen huolissaan euroalueen näkymistä. Asiasta <a href="http://online.wsj.com/news/articles/SB10001424052702303873604579491982444345254?mg=reno64-wsj">kertoi</a> talouslehti The Wall Street Journal.
IMF julkaisi puolivuosittaisen <a href="http://www.imf.org/external/pubs/ft/weo/2014/01/pdf/text.pdf">talouskatsauksensa</a>, jossa todettiin talouden olevan heiveröisessä kasvussa, mutta kehittyneille maille on syntymässä matalan inflaation vitsaus. Euroalue voisi IMF:n mukaan ajautua jopa deflaatioon.
&#8211; Mielestämme deflaatioriski on olemassa. Ja mikäli näin käy, mielestämme se tekee sopeuttamisen hyvin vaikeaksi koko euroalueella, mutta aivan erityisesti reunamaille, IMF:n pääekonomisti Olivier Blanchard kertoo.

WSJ: Fed ja IMF huolissaan alhaisesta inflaatiosta

Maanantaina tullut tieto euroalueen <a href="http://epp.eurostat.ec.europa.eu/cache/ITY_PUBLIC/2-31032014-AP/EN/2-31032014-AP-EN.PDF">inflaation</a> vajonneen viiden vuoden pohjiin 0,5 prosenttiin laittaa painetta Euroopan keskuspankille. EKP taitaa tietää miltä puu ja sen kuori tuntuvat &#8211; se on nimittäin niiden välissä. Jokseenkin näin asiasta kirjoittaa brittilehti Telegraphin kolumnisti Jeremy Warner. Myös Financial Timesin kolumnisti Wolfgang Münchau ripittää EKP:n toimia, tai pikemminkin toimimattomuutta.
Warner nostaa <a href="http://www.telegraph.co.uk/finance/comment/jeremy-warner/10730582/A-deflationary-future-beckons-for-much-of-Europe-but-still-the-ECB-wont-listen.html">kolumnissaan</a> esille EKP:n aiemman halvaantuneisuuden. Helmikuun 0,7 prosentin inflaatio koko euroalueella ei aiheuttanut minkäänlaisia toimenpiteitä. Viime perjantain ennakkotiedot Saksan inflaatiolukujen putoamisesta 0,9 prosenttiin ja Espanjan siirtyminen euroalueen kasvavaan deflaatiokerhoon -0,2 prosentin luvullaan antaisivat olettaa, että EKP ymmärtäisi yskän – ja pistäisi hihat heilumaan.
Warnerin mielestä näin ei tule käymään. Ei ainakaan sen perusteella, mitä euroalueen vaikutusvaltaiset keskuspankkiirit ovat asiasta todenneet. Warner mainitsee, että vaikka Saksan keskuspankin johtajan Jens Weidmannin sanat ovat pehmenneet, niin hän ei ole suoraan kertonut kannattavansa EKP:n mittavia velkakirjaostoja.
Vastaavasti EKP:n pääjohtaja Mario Draghi on jopa koventanut viestiään. Hän ilmoitti, että velkakirjaostot olisivat valtioiden rahoittamista, ja siten perussopimusten vastaisia. Sen sijaan ”rahapoliittinen välittyminen” on tärkeää, ja että sen varjolla ostoja voisi tehdäkin.
Keskuspankki onkin eräänlainen ajopuu, joka ei voi toimia tilanteen mukaisella tavalla selkeitä ohjausliikkeitä tehden, sillä sen tulee kuunnella eri euromaista saapuvia ristiriitaisia signaaleita. Tämä johtaa halvaantuneisuuteen, joka on nähty jo finanssikriisiin vastaamatta jättämisellä. Kriisiin on toki vastattu hyvin tuloksettomasti euromaiden tukipaketeilla. Sama halvaantuneisuus on odotettavissa nyt deflaatiouhan edessä.
<h4>Münchau FT:ssä: puhetta piisaa</h4>
Financial Timesin kolumnisti Münchau kirjoittaa <a href="http://www.ft.com/intl/cms/s/0/c0a86fd4-b5cb-11e3-a1bd-00144feabdc0.html">kolumnissaan</a>, että EKP:n tulisi toimia, eikä puhua. Münchaun tarkoittamat toimet ovat euromaiden velkakirjojen massiiviset ostot. Hän arvioi tarpeen olevan jopa yli 1000 miljardin euron luokkaa, mutta määrä kasvaa odottelun myötä. Münchau muistuttaa, että pitkään jatkuva jaarittelu johtaa siihen, ettei keskuspankin kykyyn toimia enää luoteta. Hän miettii, josko tämä raja olisi jo ylitetty.
Lisäksi hän muistuttaa, ettei euroalueen tarvitse edes joutua suoranaiseen deflaatioon, vaan jo pelkkä inflaatio-odotusten leikkaantuminen heikentää kriisimaiden mahdollisuuksia suoriutua veloistaan. Münchaun mielestä inflaatio-odotuksia tulisi nostaa, ja siihen ei ole muuta keinoa kuin aloittaa tuntuvat velkakirjaostot.
EKP kokoontuu keskiviikkona ja torstaina kuukausittaiseen kokoukseensa päättämään rahapolitiikan linjoista. Silloin nähdään, mihin toimiin keskuspankki ryhtyy.

Ajopuu nimeltä EKP

Markkinoilla uskotaan, että Euroopan keskuspankin (EKP) on pakko aloittaa euromaiden velkakirjaostot estääkseen euroalueen luisumista yhä syvemmälle kohti deflaatiota, talouslehti Financial Times kirjoittaa. Tämä näkyy siten, että markkinoilla aiotaan olla askeleen edellä EKP:a ja ostaa velkakirjat ensin. Velkakirjojen arvo on noussut, ja siten korkotaso pudonnut. Tavallisesti korkotason putoamista on suitsutettu, ja kerrottu tämän olevan luottamuksen palautumisen merkki.
Espanjan 10-vuotisen joukkovelkakirjan korko on jälkimarkkinoilla pudonnut 3,24 prosenttiin. Viimeksi korkotaso on jälkimarkkinoilla ollut näin alhainen syyskuussa 2005.
<h4>Espanjakin keikahti deflaation puolelle</h4>
Markkinoille valtiolainojen imurointi on kuitenkin melko riskitöntä. Perjantaina julkistettujen maaliskuun ennakkotietojen mukaan Espanja keikahti deflaation puolelle. Helmikuun alustavissa luvuissa deflaatiossa oli kolme euromaata, mutta tarkistettujen lukujen valossa deflaatiomaita olikin neljä kappaletta. Saksassa inflaatiovauhti hidastui.
Alempi korkotuotto käy ihan hyvin, jos yleinen hintataso putoaa. Jos taas EKP ryhtyy ostamaan velkakirjoja niin markkinat ovat myyntiasemassa määrittelemässä hintoja. Ainoa tapa, jolla markkinoilla tällaiset ”keinottelijat” voivat hävitä on se, että valtiolainojen korkotaso nousee. Silloin velkakirjojen hintataso putoaa.
Tähän tuskin on vaaraa kuitenkaan joutua, sillä maat musertuisivat aikanaan korkomenojensa alle. EKP on kertonut, että se tekee kaikkensa estääkseen tämän tapahtumasta.
<h4>Ylimääräinen likviditeetti piukassa</h4>
Markkinoiden odotuksiin EKP:n toimintaan on deflaatiohuolien lisäksi nähtävillä kaksi muutakin syytä: Saksan keskuspankin pääjohtajan Jens Weidmannin aiempaa myötäsukaisemmat lausunnot markkinatoimintaan puuttumiselle ja euroalueen pankkien ylimääräisen likviditeetin hupeneminen.
Ylimääräinen likviditeetti on laskennallinen ja epävirallinen suure, mutta sitä pidetään yhtenä luottolamaindikaattorina. Mikäli likviditeetti hupenee liiaksi, ovat markkinakorot vaarassa nousta.
Koko euroalueen ennakkotiedot maaliskuun kuluttajahinnoista julkaistaan maanantaina. Torstaina EKP pitää kuukausittaisen tiedotustilaisuutensa.

FT: Markkinoilla veikataan EKP:n velkakirjaostoja

Euroopan keskuspankin pääjohtaja Mario Draghi <a href="http://online.wsj.com/news/articles/SB10001424052702303730804579437393310878278">kertoi</a> Itävallan pääkaupungissa Wienissä, että euron korkea kurssi on vaikuttanut laskevasti inflaatiolukuihin. Kurssila on keskuspankin inflaatiotavoitteeseen haitallinen vaikutus. Vielä viikko sitten Draghi kertoi, ettei hän näe euroalueella suoranaista deflaatiouhkaa. Euro heikkeni hieman Yhdysvaltain dollaria vasten Draghin puheen jälkeen.
Draghi ei ole aiemmin liikoja välittänyt kansainvälisen valuuttarahasto IMF:n varoituksista, että euroalueen ei tarvitse olla suoranaisessa deflaatiossa, vaan jo matalalla inflaatiolla on haitallisia vaikutuksia euroalueen kriisimaihin. IMF julkaisi viime viikolla <a href="http://blog-imfdirect.imf.org/2014/03/04/euro-area-deflation-versus-lowflation/">kirjoituksen</a> euroalueen tilasta havainnollistavine kuvineen. IMF esitti ongelmat ja vertasi niitä Japanin pitkäaikaiseen ja sitkeään deflaatioon. IMF:n mielestä deflaation torjunnassa on oltava valppaana, sillä kun deflatorinen kehitys alkaa, on liian myöhäistä tehdä maltillisia ratkaisuja.
Financial Timesin kolumnisti Martin Wolf puolestaan <a href="http://www.ft.com/intl/cms/s/0/ee12cf52-a84a-11e3-a946-00144feab7de.html">tykittää</a> suoraan, että EKP on epäonnistumassa. Wolf luettelee eri euromaiden vauhdilla häviävää kysyntää. Kysynnän vähentyessä pitäisi myydä huokeammalla, ja vastaavasti halventuneet hinnat siirtävät kysyntää tuonnemmaksi. Wolf muistuttaa, että inflaatiolukujen suhteellisen pieni ero eri euromaiden välillä ei auta sekään kriisimaita. Hänen mielestään euroalueen ydinmaiden tulisi sallia jopa yli kahden prosentin inflaatio, jotta tuska kriisimaissa hellittäisi.
Tähän huutoon tuskin vastataan. Saksan keskuspankin johtaja Jens Weidmann käy kovin sanoin <a href="http://www.ft.com/intl/cms/s/0/72fa600e-aa9e-11e3-9fd6-00144feab7de.html">kritisoimaan</a> Saksan hallituksen ohjelmaa. Weidmannin hampaisiin joutuvat niin kauppatase, kuin minimipalkatkin. Minimipalkkatasoa on ajateltu selkeästi suuremmaksi kuin Saksan pienipalkkaisista osa-aikatöistä tällä hetkellä maksetaan.
Saksaa on kritisoitu liian suuresta vaihtotaseen ylijäämästä. Ekonomistien mukaan euroalueen kriisi lieventyisi, jos Saksa keskittyisi sisämarkkinoiden piristämiseen esimerkiksi korottamalla palkkoja rutkasti. Tällöin kriisimaiden tuotteita kulutettaisiin enemmän, ja vauraus jakaantuisi siten tasaisemmin euroalueella. Weidmann on toista mieltä, ja hän katsoo palkkatason nousun vain kilpailukyvyn tarkoituksellisena rampauttamisena. Hän muistuttaa, ”ettei jalkapallojoukkue tule yhtään sen paremmaksi, jos pelaajille laitetaan rinkka selkään.”

EKP:kin hermostui liian vahvaan euroon

Euroalueen <a href="http://epp.eurostat.ec.europa.eu/cache/ITY_PUBLIC/2-28022014-BP/EN/2-28022014-BP-EN.PDF">kuluttajahinnat</a> nousivat Eurostatin mukaan 0,8 prosenttia vuodentakaisesta, ja tämä vahvisti euroa. Viime vuoden lokakuusta alkaen yhteisvaluutta-alueen inflaation vuosimuutos on ollut alle prosentissa. Euroopan keskuspankin inflaatiotavoite on asetettu lähelle kahta prosenttia. Tätä mandaattiaan EKP ei ole pystynyt toteuttamaan yli vuoteen.
Ekonomistit arvelivat euroalueen matalan inflaation putoavan hieman. Koska odotukset eivät täyttyneet, lähti euro ripeään nousuun. Eurolla saa 1,38 Yhdysvaltain dollaria.
Seuraukset ovat harmittavan ristiriitaisia. Toisaalta on hyvä, että deflaatiopelot eivät yltyneet, mutta euron kurssi on alemmillakin tasoilla aiheuttanut harmaita hiuksia. Korkeampi euron kurssi heikentää euroalueen ulkopuolelle myytävien tuotteiden kilpailukykyä. Deflaatio puolestaan nostaisi velkojen reaalista hintaa – ja moni euromaa kamppailee suunnattomien velkavuoriensa kanssa.
EKP:n toinen huoli on alueen pankkien <a href="http://online.wsj.com/news/articles/SB10001424052702304255604579408523257188600?mg=reno64-wsj">luottosupistuminen</a>. Lisäksi kuluttajien näkemys mahdollisesta deflaatiosta on noussut, mikä voi jarruttaa kulutusta, ja pahentaa euroalueen talousnäkymiä vielä entisestäänkin.

Euron korkea kurssi vahvistui inflaatiotilastojen myötä

Euroalueen tilastokeskus Eurostat julkaisi tiedotteet euroalueen <a href="http://epp.eurostat.ec.europa.eu/cache/ITY_PUBLIC/3-31012014-AP/EN/3-31012014-AP-EN.PDF">työttömyydestä</a> ja <a href="http://epp.eurostat.ec.europa.eu/cache/ITY_PUBLIC/2-31012014-BP/EN/2-31012014-BP-EN.PDF">inflaatiosta</a>. Työttömyysaste on ollut sitkeästi 12 prosentin tuntumassa jo päälle vuoden ajan. Nuorisotyöttömyys on sekin jämähtänyt lähes 24 prosentin korville. Sen sijaan deflaatiohuolet kasvavat, koska euroalueen inflaatio putosi 0,7 prosenttiin.
Euroopan keskuspankki EKP laski ohjauskorkoaan viimeksi viime vuoden marraskuussa. Inflaatio oli saavuttanut 0,7 prosentin tason kuukautta aiemmin. Koronlaskun seurauksena deflaatiovaara näytti jäävän taakse, mutta piristeestä loppui kuitenkin puhti oikeastaan samoin tein. Ekonomistit ovat Financial Timesin <a href="http://www.ft.com/intl/cms/s/0/6442edbe-8a60-11e3-9c29-00144feab7de.html">mukaan</a> kuitenkin sitä mieltä, että EKP saattaa tehdä vielä korkoleikkauksia. Ohjauskorko on nyt historiallisen alhaalla, 0,25 prosentissa.
EKP:n on arveltu toimivan muillakin tavoilla deflaatiouhan hillitsemiseksi. Pankki on muun muassa tarjonnut halpaa luottoa euroalueen pankeille.
Deflaatio on erityisen haitallista ylivelkaantuneille euromaille, sillä deflaatio nostaa velan reaalista hintaa.

Euroalueen työttömyysaste edelleen 12 prosentissa

Euroalueen kuluttajahinnat ovat nousseet viimeisen 12 kuukauden aikana vain 0,7 prosenttia. EKP:n inflaatiotavoite on hieman alle 2 prosenttia. Vielä syyskuussa hintojen nousu oli 1,1 prosenttia. Euroalue on vaarassa ajautua deflaatioon. Deflaatio on kitkerää myrkkyä jättivelkaisille euromaille, unohtamatta velkaisia yrityksiä ja kansalaisia. Miten EKP vastaa tähän?
EKP:n on arveltu toimivan esimerkiksi ohjauskorkoa laskemalla. Lisäksi se voisi myöntää euroalueen pankeille lisää huokeaa pitkäaikaista luottoa. Näitä luottoja EKP myönsi aiemmin noin tuhannella miljardilla eurolla kahdessa erässä. Ideana oli turvata pankkien likvidivarat, jotta nämä voisivat tarjota luottoja yrityksille ja kotitalouksille. Se ei ole kriisimaissa toiminut. Pankit ovat suunnanneet rahansa omien kotivaltioidensa velkakirjoihin paremman tuoton toivossa. Reaalitalouteen rahaa ei ole päätynyt. Monet pankit ovatkin maksaneet näitä pitkäaikaisia LTRO-luottoja takaisin EKP:lle. Lisäksi pankkien hakeutuminen valtiolainoihin on vain tiivistänyt kohtalokkaaksi mainittua pankkien ja valtioiden välistä sidosta.
Yhtenä vaihtoehtona on myöntää pankeille kiinteäkorkoisia lyhytaikaisia lainoja hyvälaatuisia vakuuksia vastaan. Ongelmana on se, ettei kriisimaiden pankeilla ole liiaksi asti antaa tällaisia vakuuksia.
<h4>Pankkien kuntotarkastus aiheuttaa päänsärkyä</h4>
EKP:n on määrä aloittaa kohtapuoliin suurimpien euromaiden pankkien testi. EKP:n pääjohtaja Mario Draghi on maininnut, että stressitestien on pakko paljastaa ongelmia. Muutoin testejä pidettäisiin yhtä epäonnistuniena kuin Euroopan pankkivalvojan EBA:n tekemät kaksi stressitestiä melko löyhin rasituskokein. Molempien testien jälkeen puhtaasti läpipäässeitä pankkeja on jouduttu pelastamaan. Kyseessä on nyt myös EKP:n arvovalta.
Tällöin pankkien ”pumppaaminen” pitkäaikaisilla luotoilla ei ole mielekästä. Draghi on moneen otteeseen maininnut, että pankit käydään seikkaperäisesti lävitse, ja niiden taseiden kunto punnitaan  kunnolla. Draghi on myös itse <a href="http://www.bloomberg.com/news/2013-10-03/draghi-warns-banks-long-term-loans-can-t-replace-capital.html">kertonut</a>, että LTRO:n kaltaisilla luotoilla on ollut aikomus pitää likvidivalmiuksia yllä. Luottojen tarkoitus ei ole korvata pääomaa.
Tällöin on perustellumpaa odottaa, ettei uutta LTRO-kierrosta ole tulossa. Lisäksi EKP:lle vakuuksiksi pantatut arvopaperit ovat luokituslaskujen vuoksi tietänyt korkeampia lisäkustannuksia pankeille, koska EKP on vaatinut riittävät vakuudet luottojen ehdoksi. Vakuusmassan heikentyminen on tiennyt sitä, että pankkien on ollut pantattava lisää vakuuksia EKP:lle. Samaan aikaan pankit ovat taistelleet vakavaraisuusongelmien kanssa, ja luottohanoja on siksi väännetty sulki. Realitalous on kärsinyt tästä etenkin kriisimaissa.
<h4>Pankkien pääomavajeille etsitään maksajaa</h4>
EU:n pankkiunioniin on kaavailtu omaa kriisirahastoa. Suunnitelman mukaan pankit laittavat kymmenen vuoden aikana varoja tähän kassaan. Tästä  rahastosta on tarkoitus auttaa tulevia kriisipankkeja. Sen sijaan EKP:n tasearvioinnin jälkeen mahdollisesti löydetyt pääomavajeet tulisi jonkun kustantaa.
Helsingissä kokoontuneet Saksan, Hollanin ja Suomen valtiovarainministerit totesivat, ettei Euroopan vakausmekanismia voida käyttää jo olemassa oleviin vajeisiin. Lisäksi Saksan kaksi suurinta puoluetta ovat molemmat <a href="http://www.ft.com/intl/cms/s/0/ac407de8-418b-11e3-9073-00144feabdc0.html">linjanneet</a>, ettei veronmaksajien rahoja tule käyttää pääomavajeiden hoitamiseen.
Ongelmana on, ettei pankkiunionin alkuvaiheessa tällaisella pankkien keräämällä kriisirahastolla ole kertynyt varoja vielä lainkaan. Toisaalta Draghi on kertonut, ettei testejä voida suorittaa ennen kuin on selvä varmuus siitä, kuka pääomavajeet hoitaa kuntoon.
Draghi on muutamankin kerran kertonut, että hän luottaa euromaiden päättäjien lupaukseen, että ongelmat korjataan. Tämä viestittäisi kuitenkin sitä, että veronmaksajien kukkaro on koetuksella. Pitäisi vielä muistaa se, ettei juuri kukaan tiedä pääomavajeiden todellista määrää.
<h4>Saksa ja Yhdysvallat tukkanuottasilla deflaatiosta</h4>
Saksa on <a href="http://online.wsj.com/news/articles/SB10001424052702304073204579169454159735052?mod=WSJEurope_hpp_LEFTTopStories">vastannut</a> Yhdysvalloille saamastaan rajusta kritiikistä, jonka mukaan Saksa on ajamassa huonolla talouspolitiikalla erityisesti euroalueen deflaatioon, ja muu maailma voi seurata perässä. Yhdysvaltojen mielestä Saksan olisi höllättävä vaihtotaseen ylijäämästään, jotta kriisimaat voisivat vastaavasti kasvattaa vientiään mm. Saksaan, ja siten lisätä työpaikkoja. Saksan vastauksen <a href="http://www.ft.com/intl/cms/s/0/6cceb67c-421a-11e3-bb85-00144feabdc0.html">mukaan</a> Saksalla ei ole minkäänlaisia epätasapaino-ongelmia. Saksa ennemminkin on huolissaan maan asuntojen hintojen noususta. EKP on nyt tukalan paikan edessä. Ohjauskoron laskeminen ei miellytä Saksaa, joka pikemminkin haluaisi korkotason nousevan.
Koronlasku on kuitenkin ekonomistien käsityksien mukaan tulossa, kun EKP kokoontuu marraskuun alussa. Tämä aavistus painoi euron kurssin alas. Eurolla sai torstaina 1,36 dollaria.

Mitä EKP tekee deflaatiouhan edessä?

Ranskan teollisuusministeri Arnaud Montebourg <a href="http://www.leparisien.fr/politique/videos-arnaud-montebourg-psa-restera-une-entreprise-francaise-22-10-2013-3248775.php">kertoi</a> ranskalaislehti Le Parisienille euron olevan liian kallis ja liian saksalainen. Hänen mukaansa euron ulkoisen arvon tulisi olla enemmän ranskalainen, italialainen ja eurooppalainen.
Heinäkuusta euro on vahvistunut Yhdysvaltojen dollariin nähden ja se rikkoi 1,38 kurssirajan. Euroopan vienti uhkaa sakata. Kansainvälisen valuuttarahasto IMF:n maailman talouskatsauksessa <a href="http://www.imf.org/external/pubs/ft/weo/2013/02/pdf/c1.pdf">mainitaan</a> Euroopan toipumisen olevan pitkälti euroalueen viennin varassa. Saksan ja Espanjan osalta vienti euroalueen ulkopuolelle on vastannut 40 ja 50 prosentin välillä maiden kasvusta, mutta Portugalin osalta kauttaaltaan.
Portugalin tekstiili- ja vaatetusteollisuuden yhdistyksen johtaja Paulo Vaz on <a href="http://online.wsj.com/news/articles/SB10001424052702303615304579154960119841656">harmissaan</a> euron korkeasta kurssista:
− Meillä pitäisi olla tasapainoisempi valuutta – tarkoittaen alle 1,20 dollaria – jotta olisimme pysyvästi kilpailukykyisiä maailman markkinoilla.
Tekstiiliteollisuuden merkitys on Portugalille suuri. Maan viennistä 9 prosenttia tulee tältä toimialalta. Alan yritykset ovat lipumassa euroalueen ulkopuolelle, sillä kysyntä Euroopassa on vaimeaa.
Euron korkea kurssi hidastaa inflaatiota, joka on jo nyt selkeästi alle EKP:n tavoiterajan. IMF pelkääkin euroalueen vajoamista deflaatioon. Järjestön talouskatsauksen mukaan deflaatio hidastaisi kasvua entisestään, kun kuluttajat jarruttavat ostoksiaan huokeampien hintojen toivossa.
Euron vahvistuminen johtuu pääosin muiden suurten keskuspankkien löysemmästä rahapolitiikasta. Yhdysvalloissa Federal Reserven arvellaan jatkavan arvopaperien ostoja 85 miljardin dollarin kuukausivauhdilla. Japanissakin keskuspankki puskee uunituoretta rahaa ulos. EKP:n tase sen sijaan kutistuu. Kutistuminen on merkinnyt likvidin vähenemistä. Korkojen pelätään nousevan, mikäli likvidi käy niukaksi.