Perussuomalaisten kunta- ja aluevaalitapahtumille startti Mikkelissä – syysaurinko ja Riikka Purran puhe vetivät Kirkkopuiston täyteen väkeä

Miko Bergbom ja Niko Ohvo: Etelärantaa ja Hakaniemeä yhdistää rakkaus halpatyövoimaa kohtaan

Mossad: Iran teettää terrori-iskuja katujengeillä – iskut Israelin Tukholman ja Kööpenhaminen suurlähetystöihin saman jengin tekosia

Junnila: Terroristijärjestöt riisuttava aseista tavalla tai toisella

Isisin ja Hamasin yhteistyö paljastui Gazassa: Hamas-Isis-taistelija piti jesidinaista orjanaan 10 vuotta

Elomaa: Sodissa kaatuneiden muistotaulut palautettava kouluihin

Demaripomo Razmyar kommentoi maahanmuuttajien Pisa-tuloksia – PS:n Koponen: ”Kujalla kuin käkikello”

PISA: Kun vasemmiston argumentit loppuvat, rasismisyyttely alkaa – Miko Bergbom antaa Li Anderssonin kuulla kunniansa

Kansallisarkiston ex-pääjohtajalta vakava varoitus Elokapinan radikalisoitumisriskistä – vertaa terroristijärjestö Punaiseen armeijakuntaan

Onni Rostilan kolumni: Sunnuntainen suru-uutinen

Polvinen: Helsingin Kaisaniemen puistossa näkyvät monikulttuurisuuden ongelmat pienoiskoossa

Britannian työväenpuolue

Ranskan ja Britannian vaaleissa suurin voittaja oli taktinen äänestäminen. Puolueiden yhteistyö vaihtoehtojen rajoittamiseksi ja kansalaisten vastustamaton halu äänestää inhokkipuoluetta vastaan voivat olla tehokkaita vaaliaseita, vaikka se tarkoittaisikin oman ykkösvalinnan ohittamista. Demokratia saattaa tosin siinä rytäkässä joutua kyseenalaiseksi.

Ranskassa laitaoikeiston Kansallinen liittouma jäi kolmanneksi parlamenttivaalien toisella kierroksella. Tämä oli monille yllätys, sillä ensimmäisen vaalikierroksen jälkeen puolue näytti olevan matkalla hallitusvaltaan ensimmäistä kertaa historiassaan.
Turpiin kuitenkin tuli ja syynä oli <a href="https://www.nytimes.com/2024/07/11/world/europe/europe-us-tactical-voting.html">taktinen koordinaatio</a> vihervasemmiston ja keskustan puolueiden välillä. Puolueet vetivät joutavat 200 täyte-ehdokasta kisasta estääkseen Kansallisen rintaman vaalivoiton.
<a href="https://electionscience.org/library/tactical-voting-basics/">Taktiikka</a> toimi ja vanha valta säilytti kompuroiden asemansa, ainakin toistaiseksi.
Absurdi äänikynnys Britanniassa
Ison-Britannian vaaleissa selvästi eniten kannatustaan kasvatti Brexit-arkkitehti Nigel Faragen johtama kansallismielinen Reform UK. Piilevä äänikynnys muodostui puolueen kohdalla lähes <a href="https://www.suomenuutiset.fi/analyysi-ranskassa-yhteinen-vihollinen-yhdisti-keskustaoikeistosta-kommunisteihin/">absurdiksi</a>, kun yli 4 miljoonaa ääntä muuntui vain viideksi edustajanpaikaksi.
Vertailun vuoksi vaalit <a href="https://stopthetories.vote/">voittanut</a> työväenpuolue Labour sai vajaalla kymmenellä miljoonalla äänellään 412 paikkaa, eli reilu kaksinkertainen äänimäärä tuotti yli kahdeksankymmenkertaisen paikkamäärän.
Toisaalta suuri osa romahdusmaisen tappion kokeneiden konservatiivien äänistä päätyi Faragen puolueelle. Näin äänestäjien protesti kohdistui selvästi pääministeri Rishi Sunakin ja hänen konservatiiviedeltäjiensä aikaansaannoksiin 12 vastuun vuoden aikana.
Päätäntävallan periaatteet hakusessa
Ranskan ja Britannian vaallitulokset havainnollistavat New York Timesin mukaan jotain erittäin tärkeää, mikä usein jää poliittisten taistelujen draaman varjoon: samankaltaiset poliittiset jakolinjat voivat eri poliittisissa järjestelmissä tuottaa hyvin erilaisia hallituksia.
Lopputulos saattaa sittemmin olla yllätys puolueille itselleenkin, jos koalition rakentaminen vaalien jälkeen johtaa jo toisen kerran tulokseen, jota ei ole tavoiteltu.
Jossain vaiheessa kyse alkaa olla myös äänestäjän oikeusturvasta. Erityisesti, jos annetun äänen lopullinen osoite on enemmän tai vähemmän mielivaltainen. Demokratian periaatteet eivät enää päde, kun äänestäjien selkeästi esittämä muutosvaatimus poljetaan vaalitaktikoinnin lokaan.
Amerikassa demokratia on kahden kauppa
Yhdysvalloissa poliittisten puolueiden on vaikeampi koordinoida äänestäjien valintoja kahden puolueen järjestelmässä. Amerikkalaiseen poliittiseen perinteeseen sopinevat siksi polarisaatiota korostavat selkeät ilmaisut, jotka Euroopassa voitaisiin tulkita solvauksiksi.
Presidentti Joe Bidenin keskeinen vetoomus äänestäjille on ollut kehotus äänestää Donald Trumpia ja tämän valinnasta johtuvia katastrofaalisia seurauksia vastaan. Toisaalta äänestäjät ja eliitti vetoavat omalla absurdilla tavallaan Bideniin, jotta tämä luopuisi ehdokkuudesta.
Trump valittiin republikaanien presidenttiehdokkaaksi Milwaukeen puoluekokouksessa ja siellä pitämässään <a href="https://www.youtube.com/watch?v=DtwvJqNvRos">puheessa</a> potentiaalinen presidentti syytti demokraattipuoluetta ja edeltäjiään siitä, että kunnioitus Yhdysvaltoja kohtaan on kadonnut ja vaihtunut etelästä vyöryvään invaasioon.
Yhdysvalloissa kansan enemmistö päättää ja kantaa myös seuraukset.

Taktinen äänestäminen voitti vaalit Ranskassa ja Britanniassa – tuskin toimii Yhdysvalloissa

Brittien suivaantuminen kurjuuteen ja köyhyyteen kävi kalliiksi konservatiiveille. Kansa puhui ja tuloksena oli murskavoitto työväenpuolueelle. Voittajan ilo voi tosin jäädä lyhytaikaiseksi, jos äänestäjien toiveet jälleen kerran törmäävät poliittisen arjen todellisuuteen.

Britannian työväenpuolue <a href="https://www.bbc.com/news/live/cn09xn9je7lt">voitti</a> maanvyöryn lailla parlamenttivaalit ja päätti näin konservatiipuolueen 14 vuotta kestäneen valtakauden saarivaltakunnassa. Työväenpuolue (LAB) sai 650-jäseniseen parlamenttiin 410 paikkaa, joka on historiallinen tulos. Konservatiiveille (CON) jäi mahalaskun myötä 119 paikkaa. Tämä oli tilanne, kun kuuden paikan tulos oli aamupäivällä edelleen epäselvä.
Työväenpuolue voitti 209 paikkaa ja konservatiivipuolue menetti 248 paikkaa verrattuna vuoden 2019 vaaleihin. Vaalien voittajiin kuuluu myös liberaalidemokraatit (LD), joka sai 71 paikkaa eli 63 enemmän edellisissä vaaleissa. Skottinationalistit (SNP) menettivät 38 paikkaa ja lähes katosivat poliittiselta kartalta.
Vaikka Labour saavutti merkittävän voiton, vaalitulokset korostavat Britannian politiikan polarisoitumista ja ennen kaikkea äänestäjien tyytymättömyyttä tavallisen kansan kehnoihin oloihin.
Farage menestyi
Maahanmuuttokriittinen Nigel Farage, ex-presidentti Donald J. Trumpin tukija, Brexitin taustavoima ja Britannian tunnetuin poliittinen toisinajattelija <a href="https://www.nytimes.com/live/2024/07/04/world/uk-election-results">valittiin</a> ensimmäistä kertaa parlamenttiin.
Faragen johtama uudenkarhea ja oikeistopopulistiseksikin määritelty Reform UK -puolue sai neljä paikkaa parlamentin alahuoneeseen &#8211; enemmän kuin monet analyytikot olivat ennustaneet. Tämä on merkittävä saavutus vaalijärjestelmässä, joka yleensä rankaisee pieniä puolueita.
Uudella pääministerillä haasteita
Uusi pääministeri Keir Starmer joutuu nyt lunastamaan lupaukset muutoksesta ja vakauttamaan poliitiikan tuulisen ilmapiirin. Haaste ei ole vähäinen, sillä kasvava osa väestöstä elää konkreettisessa köyhyydessä, tavallisilla ansioilla on vaikea tulla toimeen ja terveydenhuoltojärjestelmä ei toimi.
Perhosen siiven heilahdus voisi olla vaikkapa työväenpuolueen entisen johtajan Jeremy Corbynin menestys. Hän nousi parlamenttiin itsenäisenä ehdokkaana lyötyään työväenpuolueen tarjokkaan Pohjois-Lontoossa.
Konservatiivipuolue puolestaan joutuu puolestaan ottamaan Rishi Sunakin johdolla lusikan kauniiseen käteensä ja arvioimaan strategiansa uudelleen sekä palauttamaan äänestäjien luottamuksen.

Työväenpuolue murskavoittoon Britannian parlamenttivaaleissa – lupausten lunastaminen käy työstä