Bashar al-Assad

Syyrian islamistisen vallankumousjohdon kuherruskuukausi jatkuu kiihkeänä ja myös EU on lähestynyt Damaskoksen uusia vallanpitäjiä. Tosiasialliseti vallasta Syyriassa kamppailevat Turkki ja Saudi-Arabia, luonnonvaroiltaan köyhä maa ei kiinnosta Yhdysvaltoja. Eurooppa lienee asialla siksi, että miljoonille sotapakolaisille haluttaisiin osoittaa tie takaisin kotiin.

Suhtautuminen pakolaisiin on muuttunut Euroopassa ja se näkyy jo politiikan valtasuhteissa. Siksi johdon vaihtuminen Syyriassa nosti välittömästi esiin kysymyksen maasta paenneiden kotiinpaluusta. Esittämättä on kuitenkin jäänyt retorinen kysymys siitä, miksi kukaan haluaisi muuttaa hyvinvointivaltion runsaudesta kotimaan leivättömän pöydän ääreen. Syyrian jälleenrakentamisen maksajasta ei ole tietoa, vaikka sormi perinteisesti osoittaakin EU:n suuntaan.

Syyrian vallankumoushallinnon lopullisesta luonteesta ei ole tietoa, mutta arvioita voi tehdä uusien vallanpitäjien kannanottojen perusteella. Vallankumouksen kärkijoukoissa on ollut tuomittuja terroristeja ja kymmeniä jihadisteja on vapautettu tyrannian tyhjennetyistä vankiloista. Toisaalta Damaskoksen uusi valtias on ollut puheissaan sovinnollinen.

Pelkästään Syyriasta on tullut 4,5 miljoonaa ihmistä Eurooppaan hakemaan turvaa ja parempaa elämää vuoden 2015 jälkeen. Suhtautuminen turvapaikanhakijoihin ja luvattomaan siirtolaisuuteen on kuitenkin muuttunut radikaalisti EU:n alueella vajaassa vuosikymmenssä. Nyt ainakin vaille turvapaikkaa jääneet halutaan palauttaa takaisin kotimaihinsa.

Hizbollahin johtaja Hassan Nasrallah surmattiin viime perjantaina Israelin ilmaiskussa Libanonin pääkaupungissa Beirutissa. Surmapaikka, Hizbollahin maanalainen komentokeskus, sijaitsi vain 53 metriä YK:n hallinnoimasta koulusta.

Libanonin räjähdyksiä kommentoitiin suomalaisessa mediassa voimakkaasti terrorismina. Iskut määritteli terrorismiksi verekseltään esimerkiksi Lähi-idän instituutin johtaja Susanna Dahlgren. Mutta ovatko ne sittenkin sodankäyntiä?