Sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juuso Ruotsissa: Liika älylaitteiden käyttö heikentää lasten hyvinvointia

Garedewilta toimenpidealoite nuoren määritelmän kaventamiseksi nuorisolaissa: 10-vuotiaat ja 29-vuotiaat eivät kuulu samoihin nuorteniltoihin

Etelä-Amerikan Elon Musk ei kuvia kumarra – aikoo laittaa Argentiinan talouden paraatikuntoon vaikka väkisin

Merituulivoiman rakentamisesta kannattamatonta –  kohoavat kustannukset, lisääntynyt kilpailu ja inflaatio syövät katteet

Merkittäviä verohyvityksiä suurille teollisille investoinneille – valtiovarainministeri Purra: ”Hallitus tukee suomalaista työtä ja teollisuutta”

Media jatkaa Trumpin demonisointia toisen salamurhayrityksen jälkeenkin – Trump: “En luovuta ikinä!”

Keskisuomalaisen päätoimittaja Yle-pomo Riikka Räisäsestä: Näillä näytöillä joku muu päätoimittaja olisi jo eronnut

Aamulehden ex-päätoimittaja: Ylen piikkiin rakastajansa kanssa matkustanut uutispomo Riikka Räisänen pitäisi siirtää syrjään

Poliisi nappasi Helsingin yliopiston kunniatohtorin kiinni kahdesti – ensin Kööpenhaminassa, sitten Tukholmassa

Halla-aho: Arvelen, että moni muukin kuin persukansa alkaa ymmärtää Ylen prioriteetteja – ”Leikkausvaraa riittää myös tulevaisuudessa”

Antikainen: Yle on väärässä – uutiset somaliaksi ja arabiaksi eivät auta sopeutumaan suomalaiseen yhteiskuntaan

Arno Westerholm

Ajatuspaja Suomen Perustan juuri julkaisemassa teoksessa Metsästyskirja kuvataan suomalaisen metsästyksen nykytilaa ja käydään läpi suomalaiseen metsästyspolitiikkaan liittyviä epäkohtia. Niitä löytyy suurpetojen ja vahinkoeläinten asemasta aina siihen, miten monien riistaeläinten kantojen uhkana on näitä saalistavien lajien epätarkoituksenmukainen rauhoittaminen.

Metsästyskirjan kirjoittaja Arno Westerholm on pitkän linjan metsästäjä, ja yhtenä kirjan teemana onkin tuoda esille metsästykseen liittyviä ongelmia. Lisäksi de lege ferenda -henkisesti kirjassa esitetään myös lainsäädäntöuudistusehdotuksia.
Useiden metsästykseen liittyvien ongelmien juurisyynä Westerholm näkee viime vuosikymmenien aikana edenneen vihreän ideologian, jonka valta näkyy niin lainsäädännössä ja virkamiesten harjoittamassa vallankäytössä kuin luonnonsuojeluun ja metsästykseen liittyvissä järjestöissäkin.
Metsästys on paljon muuta kuin vain perinneharrastus, sillä suomalainen vanhakantainen metsästysperinne voidaan yksiselitteisesti kiteyttää siihen, että metsästäjä on ennen kaikkea riistanhoitaja, joka korjaa metsästysaikoina satoa niistä riistaeläinkannoista, jotka sen kestävät.
Metsästyskirja on suositeltavaa luettavaa jokaiselle. Teos ei olekaan tarkoitettu pelkästään metsästäjille vaan koko kansan luettavaksi.
Suden pyynti ollut tähän saakka liki jäissä
Vihervasemmiston vastustuksesta huolimatta eduskunta on hiljattain onnistunut edistämään niin sanottua <a href="https://www.suomenuutiset.fi/maa-ja-metsatalousvaliokunnassa-poikkeuksellinen-eravoitto-vihervasemmiston-ulosmarssista-huolimatta-simula-susipykala-etenee-sittenkin/">susipykälää </a>eli metsästyslain pykälän muuttamista.
Uudistuksen taustalla on aiemmin hyväksytty kansalaisaloite suden kannanhoidollisesta metsästyksestä. Susi on metsästyslain mukaisesti aina rauhoitettu, mutta metsästyslainsäädäntö kuitenkin mahdollistaa kaatamiselle poikkeuslupien myöntämisen.
Westerholm muistuttaakin, että metsästyksellä on Suomessa myös tärkeä rooli haittaeläinten kantojen pitämisessä riittävän alhaisena. Suomen suurpetopolitiikkaa hän pitää liki katastrofaalisen huonona.
&#8211; Suden rauhoittaminen on Suomessa viety liian pitkälle. Susi voi edelleen olla todellinen uhka ihmiselle ja eläimille, ja syrjäseuduilla asuu edelleen ihmisiä, jotka joutuvat joskus jopa henkensä puolesta pelkäämään susia.
Käytännössä suden metsästäminen on vaikeaa, sillä kaatolupia ei hevin myönnetä ja jos myönnetäänkin, vihreiden toimijat voivat valittaa niistä hallinto-oikeuteen.
&#8211; Vihervasemmisto vetoaa usein EU:n direktiiveihin tai muihin EU-lakeihin, jotka velvoittavat meitä. Kuitenkin esimerkiksi Baltian maissa sutta ei luokitella mihinkään EU-luontodirektiivin kategoriaan, mikä mahdollistaa vahinkoeläinten vähentämisen. Baltian maissa ammutaan noin 500 sutta vuodessa. Myös Ruotsissa ammutaan kolmisenkymmentä sutta joka vuosi.
Eduskunta taipui vihreiden vaatimuksiin
Kirjassa tuodaan useassa kohtaa esille, miten vihreä ideologia on kasvattanut valtaa kaikissa luontoon liittyvissä organisaatioissa, mistä on aiheutunut haittaa myös metsästysharrastukselle. Vihreät ovat esimerkiksi painostaneet eduskuntaa rauhoittamaan monia täysin elinvoimaisia haittaeläimiä sekä muutoinkin aikaansaaneet lainsäädännöllisesti jatkuvasti pahenevaa ja riistanhoitoa vakavasti vahingoittavaa vahinkoeläinten suojelua.
Vihreä vaikutus näkyy eläinkantojen määristä annetuissa virallisissa luvuissa, jotka eivät Westerholmin mukaan aina vastaa vallitsevaa todellisuutta.
&#8211; Räikeimmin asia tulee esiin koskien kanalintuja. Suurinta osaa kyseiseen lajistoon kuuluvista linnuista pidetään virallisesti jopa paikoitellen erittäin runsaslukuisina. Riistakeskus esitti julkisesti, että vuosi 2021 oli kanalintujen suhteen erinomainen, vaikka todellisuudessa kyseiset linnut ovat varsinkin Etelä-Suomessa vakavasti vaarantuneet, Westerholm sanoo.
Hän itse lopetti metsäkanalintujen pyynnin jo 1990-luvulla havaittuaan, että kannat tulevat romahtamaan.
Poikkeuslupakäytäntö takkuaa
Westerholm huomauttaa, että osa vihreistä on jopa ottanut tavoitteekseen metsästysharrastuksen lopettamisen Suomesta. Westerholm suositteleekin seuraavaa hallitusta kohdistamaan leikkauksia luonto- ja ympäristösektorille. Yksi mahdollinen kohde olisi Ruotsin mallin mukainen ympäristöministeriön lakkauttaminen, jolloin ympäristöasioita voitaisiin jatkossa hoitaa erillisessä ympäristöjaostossa maa- ja metsätalousministeriössä.
&#8211; Suomeen on luotu liian suuri luontoon ja ympäristöön liittyvä, byrokraattinen viherpolitisoitunut virkamieskoneisto. Päätökset muun muassa poikkeusluvissa ovat sen kaltaisia. Kuten susipolitiikasta ilmenee, vihreillä on pahasti vääristynyt suhde tiettyihin eläinlajeihin, erityisesti suurpetoihin.
Keskeisenä ongelmana suomalaisessa poikkeuslupapolitiikassa on kirjoittajan mukaan se, että lainsäädäntö ei mahdollista tehokasta vahinkoeläimiin kohdistuvaa pyyntiä. Hyvin moni vahingollinen mutta elinvoimainen eläinlaji on kokonaan rauhoitettu tai metsästysaika on säädetty siten, että niiden riistanhoidollinen kevätaikainen pyynti on käytännössä mahdotonta.
Kuten edellä todettiin, metsästys on riistanhoitoa. Vahinkoeläimellä riistanhoidossa tarkoitetaan eläintä, joka on liian runsaslukuinen ja aiheuttaa vahinkoa riistanhoidon kohteena oleville lajeille tappamalla niitä tai niiden poikasia, syömällä niiden munia tai muutoin aiheuttamalla jonkin riistaeläinkannan merkittävää vähentymistä. Westerholm nostaakin esille tärkeän lainsäädäntöuudistuksen tarpeen.
&#8211; Ehkä tärkein riistanhoidollinen toimenpide on vahinkoeläinten pyynti. Nykyisestä lainsäädännöstä puuttuu kuitenkin kokonaan määritelmä vahinkoeläimiin kuuluvista lajeista. Vahinkoeläinluokitukseen tulisi kuulua myös esimerkiksi eläimet, jotka aiheuttavat vahinkoa maa- ja metsätaloudelle sekä kalakannoillemme.
Omintakeista ja erikoista metsästyspolitiikkaa
Suomessa on väännetty pitkään <a href="https://www.suomenuutiset.fi/pitaisiko-valkoposkihanhi-poistaa-luonnonsuojelulain-piirista-viro-ja-ruotsi-ampuvat-riistalajiksi-maariteltya-lintua-eun-luvalla/">valkoposkihanhien</a> asemasta. Tähän saakka valkoposkihanhea on voinut metsästää vain poikkeusluvilla, vaikka hanhet aiheuttavat paljon tuhoa maataloudelle ja sotkevat kaupunkien puistoalueita. Suomen metsästyspolitiikka on varsin omintakeista, sillä Virossa ja Ruotsissa valkoposkihanhea sen sijaan pidetään riistana ja lajia ammutaan EU:n luvalla.
Westerholm muistuttaa, että useimmat metsästysasiat voidaan EU:n estämättä ratkaista Suomen eduskunnassa, mikäli poliittista tahtoa sekä johtajuutta löytyy.
Suomessa ongelmia aiheuttavat myös merimetsot. EU-tasolla merimetsoa ei pidetä riistalajina, mutta asia olisi hoidettavissa eduskunnassa.
&#8211; EU-lintudirektiivin liitteessä määritellään kaikki Euroopassa metsästettävät lajit. Vaikka merimetsoa ei mainita direktiivissä, EU-komission kanta on ollut, että merimetson pyytäminen on mahdollista myös kansallisen lainsääsäädännön puitteissa. Muissa maissa tätä mahdollisuutta käytetään, Suomessa taasen ei.
&#8211; Suomen merimetsokanta on paisunut valtavasti vuoden 1996 jälkeen. Suomessa pesivä merimetsolaji tulisikin luokitella haitalliseksi vieraslajiksi. Linnun uloste esimerkiksi aiheuttaa metsätuhoja. Merimetso on iso lintu, ja syö vuorokaudessa jopa 2 kiloa kalaa, usein arvokaloja kuten ahventa ja kuhaa, joten merimetsopopulaatio voi aiheuttaa jopa kalakantojen romahtamiseen paikallisesti.
Suomessa yli 300 000 metsästäjää
Metsästys on sydämen asia kaikille sitä harrastaville suomalaisille, mitä kuvastaa hyvin se, että maamme kansalaisista yli 300 000 harjoittaa metsästystä. Monissa suomalaiskodeissa nautitaan tänäkin talvena edellissyksynä pyydettyä riistalihaa. Ja vaikka metsästys ei olisikaan oman perheen harrastus, useimpien kauppojen pakastealtaista on vähintäänkin saatavilla kotimaista riistaa. Suoraan tai välillisesti metsästys koskettaa lähes kaikkia suomalaisia.
Westerholm kannustaa kaikkia metsästysharrastuksen pariin, sillä metsästyksellä on paljon hyviä puolia.
&#8211; Metsästys harrastuksena luo terveen luontosuhteen ja osaltaan jopa estää ihmisen vieraantumista luonnosta. Metsästys tietenkin tarjoaa samalla hyvää ja ekologisesti kestävää ravintoa. Jo pelkästään virkistystoimintana metsässä liikkuminen on suositeltavaa jokaiselle.
Mikäli metsästys kiinnostaa tai haluaisit päivittää tietojasi metsästyksestä, uutuuskirjan voit lukea <a href="https://www.suomenperusta.fi/julkaisu/metsastyskirja/">tästä</a>.
<blockquote class="wp-embedded-content" data-secret="E9nQeYidLp"><a href="https://www.suomenperusta.fi/julkaisu/metsastyskirja/">Metsästyskirja</a></blockquote>
<iframe loading="lazy" class="wp-embedded-content" sandbox="allow-scripts" security="restricted" style="position: absolute; clip: rect(1px, 1px, 1px, 1px);" title="&#8221;Metsästyskirja&#8221; &#8212; Suomen Perusta" src="https://www.suomenperusta.fi/julkaisu/metsastyskirja/embed/#?secret=rpHbMTyv4f#?secret=E9nQeYidLp" data-secret="E9nQeYidLp" width="500" height="282" frameborder="0" marginwidth="0" marginheight="0" scrolling="no"></iframe>
&nbsp;

Suomen Perusta: Suomen rooli EU:n mallioppilaana ja vihreä virkamiesvalta uhkaavat suomalaista metsästystä

Syväjohtaminen on vääristänyt Puolustusvoimien johdon käsitystä varusmiesten todellisesta tasosta ja vienyt toimintavaltuuksia alikersanteilta ja upseerikokelailta. Todellista tilannetta ei haluta nähdä, koska sen julkituominen estäisi oman ylenemisen.

Kun johto suunnittelee hienolta kuulostavia päämääriä, niiden toteutuminen voi olla käytännössä alemmalla tasolla mahdotonta. Joukko-osastojen komentajat pelkäävät keskeyttämisprosentin kasvua ja väitteitä simputuksesta. Armeijassa pitää nykyään olla ”kivaa”.
Mieltä ei saa pahoittaa
Curling-vanhemmuus ja vihervasemmistolainen mielensäpahoittajien ymmärtäminen näkyvät nykyään myös varuskunnissa. Alikersantit eivät saa poistaa huonosti sijatusta vuoteesta päiväpeitettä. Joissakin paikoissa he voivat ainoastaan jättää vuoteelle kehotuslapun paremmasta sijaamisesta, koska joku voisi pahoittaa mielensä.
Päiväpeitteen laskostamista siistiksi pinkaksi illalla jakkaralle ei saa vaatia, koska huonosta pinkasta huomauttaminen voisi tuntua loukkaavalta. Nimenhuutoa iltaisin kolmirivissä yksikön käytävällä ei simputuksen pelossa saa suorittaa. Tahdin toistot ja marssilaulut ovat joidenkin komentajien mielestä alokasta alentavia.
Vaikka varusmiesjohtajien valtaoikeudet on syväjohtamisella käytännössä viety, osia entisestä armeijan hierarkiasta on silti säilynyt. Kun ammattiupseerina toimiva joukkueenjohtaja käy tarkastamassa tuvan järjestyksen ja huomaa epäsiisteyttä, alikersantti voi saada syytteen niskuruudesta, koska ei ole pystynyt pitämään johtamaansa tupaa järjestyksessä. Hänellä ei ole kuitenkaan toimenpidevaltaa eikä käytännön mahdollisuuksia tehdä mitään, jos alaiset niskuroivat.
&#8211; Tämä heijastuu varusmiesjohtajiksi koulutettavien aineksessa. Alokkaat ovat huomanneet, kuinka pahassa välikädessä varusmiesjohtajat nykyään ovat. Siksi halukkuutta johtajakoulutukseen ei entiseen tapaan löydy. Merkittävä osa joudutaan käskemään aliupseeri- ja reserviupseerikouluun sotilaskäskyllä, kertoo luutnantti Arno Westerholm.
Todellisuus häivytetään ylenemisen tieltä
Westerholm toi ongelman esiin perussuomalaisten puolueneuvoston kokouksessa 14.5.-15.5.2022 Hämeenlinnassa ja vaati vanhojen hyväksi havaittujen koulutusmetodien palauttamista takaisin käyttöön.
&#8211; Joukko-osastojen komentajat tietävät, mikä tilanne on, mutta ovat kiinnostuneempia tulevasta kenraalinimityksestään. Näin ollen kenraaleille ja amiraaleille ylemmässä johtoportaassa annetaan sellainen kuva, jonka he haluavat nähdä, ei sitä, mikä on todellisuus. Myös puolustusministeriölle ja maamme johtaville poliitikoille välittyy kuva armeijasta vain sellaisena kuin se paperilla näyttää, hän sanoo.
Todellinen tieto ei saavuta johtavia poliitikkoja, koska totuudenpuhujille ei ole sijaa upseerien tavoitellessa ylenemistä.
Syväjohtaminen on poistanut johtajilta auktoriteetin
Westerholmin mukaan organisaatioissa, kuten armeijassa, poliisissa tai sairaalassa, tarvitaan autoritääristä ja auktoriteettista johtamista.
&#8211; Päätöksiä on tehtävä nopeasti ja käskyjä on noudatettava niskuroimatta.
Palvelukseen saapuvat alokkaat tulevat siviilistä, ja aluksi johtamisen perusta perustuu esimiehen muodolliseen asemaan ja siihen, että tottelemattomuus johtaa seuraamuksiin. Alokaskauden jälkeen on omaksuttu kuri ja järjestys, jolloin nähdään, että esimiehen ammattitaito sekä mahdollinen karisma ja arvomerkkeihin pohjautuva arvovalta siirtyvät sivummalle ja korvautuvat vapaaehtoisella tottelevaisuudella.
&#8211; Tähän ei päästä ilman alun muodollista arvovaltaa, jonka syväjohtaminen on poistanut varusmiesjohtajilta, hän muistuttaa.
Käsitys pysyvästä rauhasta on väärä
Ongelman takana hän näkee armeijan ylimmän johdon vakavan virhearvion pysyvästä syvästä rauhantilasta.
&#8211; Suomen armeijan johto naiivisti uskoi, että Suomi ja Eurooppa elävät syvässä rauhantilassa eikä Eurooppaan tule sotaa. He alkoivat omien intressiensä vuoksi laiminlyödä perinteistä sotilaskoulutusta.
Westerholm on uransa aikana useasti varoittanut Suomen armeijan suorituskykyä koskevasta harhakuplasta, joka suomalaisten tulisi itse puhkaista ennen kuin vieras sotilasmahti puhkaisee sen.
Puolustusvoimissa vallitsee vaikenemisen kulttuuri
Puolustusvoimissa on voimakas vaikenemisen kulttuuri. Varsinkin taistelevien joukkojen upseerit ja varusmiesjohtajat tietävät Westerholmin kritiikin todenperäisyyden, ja hän on saavuttanut laajan kuulijakunnan. Tämän vuoksi hän omien sanojensa mukaan joutui lopulta eroamaan palveluksesta.
&#8211; Syväjohtamisoppi on vakavasti vahingoittanut sodanajan joukkojemme taistelukykyä, Westerholm painottaa.
Westerholmin lisäksi moni muukin taistelevien joukkojen upseeri on eronnut, koska syväjohtaminen ei ole ollut mielekästä.
&#8211; Osa sopeutui. Tunnusti, että homma on pielessä, päätyivät kouluttamaan, miten käsketään, vaikka eivät siihen usko.
Syväjohtaminen johtaa kurittomuuteen
Ongelmaan on myötävaikuttanut myös vapaa kasvatus.
&#8211; Lapselle ei saa asettaa tiukkoja rajoja. Opettajien ja varhaiskasvatuksen ammattilaisten toimivaltaa on rajattu, minkä seurauksena koulussa ja yhteiskunnassa ovat järjestyshäiriöt lisääntyneet. Ja sehän vihervasemmistolle sopii.
Westerholm katsoo, että syväjohtaminen on johtanut kurittomuuteen ja siihen, että joukot eivät enää entiseen tapaan hallitse asioita, joita niiden pitäisi kyetäkseen toimimaan sotaoloissa.
Muutoksella on jo kiire
Syväjohtaminen perustuu neljään kulmakiveen. Ne ovat luottamuksen rakentaminen, inspiroiva tapa motivoida, älyllinen stimulointi sekä ihmisen yksilöllinen kohtaaminen.
Varuskuntien komentajille ja kenraaleille on Westerholmin mukaan tärkeää lähinnä, että varusmiesjohtajat osaavat edellä mainitut kulmakivet kysyttäessä ulkoa riippumatta siitä, ymmärretäänkö niitä ja osataanko niitä soveltaa käytäntöön.
Johtamisen muutoksella on kiire.
&#8211; Jos et ole itse kokenut jotain, et hevin tiedä, että se on mahdollista toteuttaa. Vastavalmistuneet upseerit eivät voi vaatia alaisilta asioita, joita eivät ole itse nähneet ja tehneet. Vielä on jäljellä niitä, jotka osaavat vanhaa metodia.
Rimaa lasketaan jatkuvasti
Varusmiesten kotiutuessa heidän sotilaspassiinsa laitetaan yleisarvosana. Westerholmin aktiiviuran aikana sotilaspassit kirjoitettiin varusmiestietojärjestelmällä. Vaikka joka kohtaan laittoi arvosanaksi huono, järjestelmä antoi yleisarvosanan tyydyttävä. Sitä huonompaa ei voinut saada. Puolustusvoimien omiin tutkimuksiin ja varusmieskyselyihin hän suhtautuu kriittisesti.
&#8211; Kenraalikunta on hehkuttanut, että Puolustusvoimat saa jokaisesta varusmiehestä koulutettua tyydyttävän sotilaan puolessa vuodessa. Se ei ole totta.
Westerholmin mielestä alokasaikana kuuluukin karsia porukkaa ja siirtää muihin tehtäviin sotilaaksi sopimattomat.
&#8211; Johto haluaa, että kaikki läpäisevät armeijan, niinpä rimaa lasketaan koko ajan. Saadaan tulijoille pehmeä lasku. Jos idästä tulee hyökkäys, ei sieltä meille anneta pehmeää laskua.
Seuraava sota tarjoaa järkytyksen curling-sotilaille
Curling-vanhemmuudessa lakaistaan lasten edestä kaikki vaikeudet ja mahdollisesti pettymystä aiheuttavat asiat pois. Armeija on siirtymässä samaan.
&#8211; Armeijan pitää nykyään olla hauska, miellyttävä, positiivisen kokemuksen tarjoava elämys. Kun seuraavan sodan ensi laukaus tulee, syväjohtamista oppineilla on edessään melkoinen järkytys, päättää Arno Westerholm.
&nbsp;

Syväjohtamisoppi on heikentänyt Puolustusvoimien taistelukykyä – nykyajan armeijassa pitää olla “kivaa”