Perussuomalaisten kunta- ja aluevaalitapahtumille startti Mikkelissä – syysaurinko ja Riikka Purran puhe vetivät Kirkkopuiston täyteen väkeä

Miko Bergbom ja Niko Ohvo: Etelärantaa ja Hakaniemeä yhdistää rakkaus halpatyövoimaa kohtaan

Mossad: Iran teettää terrori-iskuja katujengeillä – iskut Israelin Tukholman ja Kööpenhaminen suurlähetystöihin saman jengin tekosia

Junnila: Terroristijärjestöt riisuttava aseista tavalla tai toisella

Isisin ja Hamasin yhteistyö paljastui Gazassa: Hamas-Isis-taistelija piti jesidinaista orjanaan 10 vuotta

Elomaa: Sodissa kaatuneiden muistotaulut palautettava kouluihin

Demaripomo Razmyar kommentoi maahanmuuttajien Pisa-tuloksia – PS:n Koponen: ”Kujalla kuin käkikello”

PISA: Kun vasemmiston argumentit loppuvat, rasismisyyttely alkaa – Miko Bergbom antaa Li Anderssonin kuulla kunniansa

Kansallisarkiston ex-pääjohtajalta vakava varoitus Elokapinan radikalisoitumisriskistä – vertaa terroristijärjestö Punaiseen armeijakuntaan

Onni Rostilan kolumni: Sunnuntainen suru-uutinen

Uusi dokumentisarja kertoo jihadistien seksiorjuutuksesta ja joukkoraiskauksista Syyriassa –  seksiorjuus perustellaan sharia-lailla

alihankintaketjut

Euroopan unioni on lähtenyt laajalla rintamalla tukemaan yritysten ja kotitalouksien kestävyys- eli ESG-ajattelua. Yrityksille suunnataan velvoitteita, kun kotitalouksille syötetään ohjauksen lisäksi valistusta. Osittain paletti pysyy kasassa, mutta ylenpalttinen keskittyminen kestävyysajatteluun voi tuoda mukanaan myös paljon päällekkäistä sääntelyä, mikä näkyy kuluttajahinnoissa.

Kestävyysajattelu kulkee kolmen pilarin voimin. Ensimmäisen pilarin muodostaa ympäristö. Tähän on Suomessakin puututtu esimerkiksi ympäristölakien muodossa. Öljynporauslautta Deepwater Horizonin turma tai Talvivaaran kaivostoiminta osoittivat, ettei työturvallisuutta ja työn huolellista suorittamista voida missään nimessä vähätellä, ja että hutiloinnilla tai välinpitämättömyydellä on mahdollisuus vaikuttaa ympäristökysymyksiin ratkaisevasti.
Toinen pilari on sosiaalinen kestävyys. Tältä osin puhutaan vakavimmillaan orjuudesta, lapsityövoimasta ja ihmiskaupasta. Lievempinä rikkeinä pidetään esimerkiksi työaikalainsäädännön pakotetuista joustoista.
Hallinnollinen kestävyys määrittelee kolmatta pilaria. Tämä pilari keskittyy esimerkiksi korruptioon – kuten lahjontaan. Hallinnollisesti kestämättömään toimintaan lukeutuu myös piittaamattomuus kilpailulainsäädännöstä, kuten esimerkiksi <a href="https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/62a00f9d-f476-4d8d-87c7-23dc9e8abb04">HUS:n tapauksessa</a>.
<h4>ESG – alitajunnasta ohjaukseen</h4>
Mainitun Deepwater Horizonia aiemmin sattunut öljytankkeri Exxon Valdezin turma vuonna 1989 herätti laajalti huolta ympäristökysymyksistä. Viimeistään tuolloin kestävyysajattelun siemenet viljeltiin länsimaisten ihmisten alitajuntaan.
Ajattelutavan muutos ei tapahtunut kuitenkaan kovin nopeasti. Exxon Valdezin tapauksessa laiminlyönnit ja välinpitämättömyys olivat nykyaikaan verrattuna täysin käsittämättömällä tasolla. Onnettomuuksia voi toki edelleen sattua, vaikka kaiken tekisi huolellisesti.
Kestävyyspilarien alitajuntainen ajattelutavan muutos on jäänyt vähäiseksi. Kaupoista ostetaan edelleen kyseenalaisten työehtojen alla ommeltuja vaatteita tai tuotettua ruokaa. Korruptioskandaaleissa ryvenneet yhtiöt jatkavat hetken päästä toimintaansa kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan.
Euroopan komissio on ainakin näyttänyt kyllästyneensä muutoksen tahmaisuuteen. Uusia, joko suoraan tai välillisesti ESG-toimintaan perustuvia asetuksia ja direktiivejä tulee liukuhihnalta sellaista vauhtia, että vaarana on elinkeinoelämän tukahtuminen uuteen sääntelyyn. Ohjaus on hyvin vahvaa.
EU on lukuisia kertoja osoittanut havaitsevansa monenlaisia ongelmia, mutta unionin malli ratkaista pulmia järkevästi on jättänyt toivomisen varaa. EU:n koko ESG-pakettia on vaikea arvioida kokonaisuudessaan, sillä se on hyvin laaja. Paketti jättää epäilyksen maun siitä, että komissio yrittää keksiä väkisin pyörää uudelleen. Kokonaisuudesta saatetaan joutua tinkimään, mikäli kaikkien esitysten yhteisvaikutukset osoittautuvat kohtuuttomiksi.
<h4>Palapelin suurimmat palat</h4>
Komission esitysten pääpainot kohdistuvat ennen kaikkea yrityksiin muun muassa kestävyysluokittelun ja -raportoinnin suhteen. Näitä voi pitää merkittävimpinä palasina, joskin mukana on muun muassa erilaisten viherväitteiden tarkistamista sekä kestävän rahoituksen taksonomiaa.
Nämä asiat ovat käsittelyn eri vaiheissa. Kestävyysraportointi on kansallisessa toimeenpanossa, kun luokituksesta ja viherväitteistä on jo tullut esitys ja taksonomiaa valmistellaan.
<h4>Raporttikaaos</h4>
Kestävyysraportointi rinnastuu monelta osin yrityksen tilintarkastukseen. Yritykset eivät itse voi laatia omista lähtökohdistaan sopivan kokoisia raportteja omasta kestävyysimagostaan, vaan raportointi tulee tehdä EU:n haluamalla tavalla. Tämä tuo toki vertailukelpoisuutta raporteista ymmärtäville, mutta samalla yrityksen velvoitteet ulotetaan koskemaan muun muassa alihankintaketjuun.
Tämä puolestaan tarkoittaa, ettei alihankintaketjussa ole muita vaihtoehtoja kuin laatia omat raporttinsa. Sääntelytaakka uhkaa muuttua kaaokseksi. <a href="https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/HallituksenEsitys/Sivut/HE_20+2023.aspx">Hallituksen esityksessä</a> todetaan asiasta näin:
”Täkäläisen selvityksen mukaan noin 80 % suuryrityksistä kokee painetta tiukentaa tai uudistaa omaa alihankintaketjuaan vastuullisuussitoumusten vuoksi. Pienyrityksessä voikin olla mahdotonta käyttää resursseja standardin edellyttäminen tietojen keräämiseen ja toimittamiseen, jolloin tällainen pienyritys ei voi enää toimia raportointivelvollisen suuremman yrityksen alihankkijana. Tällä voi olla vaikutusta esimerkiksi elintarvikkeiden paikallistuottajavalikoimiin suurissa kauppaliikkeissä.”
Raportointivelvoitteesta todetaan, että se tulee olemaan yrityksille mittava resursointihaaste.
”Selvää kuitenkin on, että uusien vaatimusten mukaisten menettelytapojen käyttöönotto tulee olemaan hyvin haastava ponnistus kussakin yrityksessä.”
Esittelyteksti vihjaa monessa kohtaa, ettei tällaista esitystä tuotaisi eduskunnan käsittelyyn ilman EU:n paimentavaa otetta.
Raportit pitää tilintarkastusraporttien tapaan varmentaa riippumattomasti ja varmentajille tulee niskaan melko reipas seuraamusuhka. Kestävyysraportoinnin varmentajia ei tässä mielessä ole, joten tähän vaaditaan jatkossa koulutus (kestävyysraportointitarkastajan erikoistumistutkinto) ja oma ammattiryhmänsä. Se on pois muusta työvoimasta.
<h4>Kestävyysluokituksen uhkana luokitusriippuvuus</h4>
EU aikoo ottaa käyttöön ESG-luokitukset. Luokituksella on tarkoitus arvioida kokonaisuutta paketoida se ymmärrettävään muotoon. Vastaavasti esimerkiksi rakennuksilla on energiatehokkuusluokka ja kansainvälisiltä sijoittajilta rahoitusta hakevilla yrityksillä luottoluokitus.
Ongelmana on, että kestävyysluokituksessa on tarjolla kosolti erilaisia muuttujia. Millä painoarvoilla tulisi käsitellä hiilidioksidipäästöjä, elinkaariajattelua, mahdollisia planeetan lämpötilan nousun vaikutuksia suhteessa yrityksen ulkomaankaupan vaikutuksiin? On melko ilmeistä, että useiden muuttujien viidakossa erehdysten mahdollisuus kasvaa. Erehdysten mahdollisuus puolestaan lisää riskiä suoranaiselle luokitusten manipuloinnille.
Asian käsittely on EU:ssa kesken. Unioni on lähettänyt jäsenmaille ehdotuksen ESG-luokitusten asetukseksi. Suomen EU-asioita hoitava suuri valiokunta yhtyi <a href="https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Lausunto/Sivut/TaVL_18+2023.aspx">talousvaliokunnan kantaan</a>, missä talousvaliokunta huomioi kaksi merkittävää huolenaihetta: eurooppalaisten luokitusyhtiöiden mahdollisuuksiin saada jalansijaa sekä vaaran, että yritykset tulevat käytännössä riippuvaisiksi ESG-luokituksesta.
Liian yksityiskohtainen sääntely voi ikävä kyllä saada aikaan sen, että sellaiset pienet eurooppalaiset yritykset, jotka jo nyt toteuttavat kestävyysluokittelua, puristuvat tainnoksiin. On aito vaara siitä, että luokitustoiminta siirtyy alueille, missä luokitukset saavat vapaammat kädet kehittää luokituksista itse omaa standardiaan. Näin käydessä Eurooppa joutuisi mukailemaan muualla luokitusstandardiksi noussutta mallia.
Toinen vaara on, että ESG-luokituksista muodostuu yrityksille samanlainen riippuvuus kuin luottoluokituksista tai rahti- ja matkustaja-alusten vakuuttamisesta. Vaara korostuu edelleen, mikäli luokitukset käytännössä määrätään Euroopan ulkopuolella. Yhdysvaltalaisella MSCI:llä on jo tällä hetkellä hyvin määräävä asema ESG-luokitusmarkkinoilla.
Luottoluokittajat joutuivat hallinnon silmätikuksi, koska yritysten maksama luokituspalvelu herätti epäilyjä siitä, että luokittajat katsoivat yritysten talouksia suopeammin kuin luvut antoivat ymmärtää. Tällöin muodostuisi epärealistisen korkeita luokituksia, mitkä johtivat sijoittajia harhaan.
Mikäli ESG-luokitusriippuvuuden vuoksi rahoitus katkeaa esimerkiksi energiayhtiöltä niin se voi johtaa laajempiin ongelmiin. Toisaalta, mikäli erinomaiset ESG-luokitukset olisivat ostettavissa, se toimisi koko ajatusta vastaan.
<h4>Kritiikki voimistuu</h4>
Rahoituksen professori Aswath Damodaran <a href="https://www.ft.com/content/d4082c75-3141-4a58-935b-60a44c22897a">kirjoittaa Financial Timesissa</a> koko ESG-ajattelutavan olevan epäonnistunut. ESG:n massiivinen laajuus antaa tilaa erilaisille tulkinnoille, mitkä vaihtelevat niin eri aikakausina, eri toimialojen kesken sekä eri maantieteellisten sijaintien vuoksi.
ESG toimi ensi alkuun moraalisena kompassina, kunnes myyntimiehet keksivät tehdä asialla rahaa. Väitteet ESG-luokituksista kykeni vaihtumaan aina kulloisenkin ajan hengen mukaan. Välillä ESG-ajattelutapaa myytiin parempien tuottokohteiden etsintään, välillä painotettiin pääoman riskien vähäisyyttä.
Damodaran vertaa tätä maalitolppien siirtelyä kommunismia kannattaneiden väitteisiin, missä järjestelmän pettäminen muodostui vain siksi, ettei kommunismia koskaan kokeiltu riittävän ”puhtaasti”. Jos hänen ajattelutapaansa soveltaa EU:n kohtaamiin ongelmiin havaitsee, että eurooppalaiset johtajat peräänkuuluttavat melko herkästi ongelman osoittavan, että ratkaisuksi tarvitaan ”enemmän Eurooppaa”.
Maailma ei Damodaranin mukaan edes pelastu ESG-toiminnalla. Yksityiset pääomat ovat korvanneet instituutiosijoittajat öljy-yhtiöissä, aatetta kannattavien sekä vastustavien mielestä ESG on politisoitunut ja yritysten hallinnot kompastuvat tilivelvollisuuteen.
Ennen piti tehdä osakkeenomistajille tulosta. Ovatko tulevaisuudessa yritykset kulttuurisotien komppanioita, joita revitään joka suuntaan yhtä aikaa niin paljon, ettei hyvätkään yritykset kykene luovimaan kohti menestystä?
Jos Eurooppaan muodostuu eräänlainen yritystyhjiö, on melko todennäköistä, että se tyhjiö täyttyy kolmannen maiden yrityksistä, jotka tinkivät ympäristöajattelusta.
<hr />
Kirjoittaja toimii perussuomalaisten eduskuntaryhmän talouspoliittisena asiantuntijana.

EU pumppaa liukuhihnalta uusia ESG-vastuullisuusasetuksia – pelkona eurooppalaisten pienyritysten läkähtyminen sääntelytaakan alle

Työnantajat tuntuvat himoitsevan Pohjoismaihin työvoimaa, jota voi kohdella täysin eri tavalla kuin paikallista ammatti-ihmistä. Miltä kuulostaisi suomalaisen duunarin korvaan kymmentuntinen työpäivä ja kuusipäiväinen työviikko. Bruttoliksa 2 euroa tunti.

Kirgisialainen Nursultan ja neljä hänen maanhenkilöään huhkivat pitkää päivää ruotsalaisen monimiljonäärin kiinteistöimperiumissa alihankkijan leivissä. Työpäivän pituus oli kymmenen tuntia ja työviikon pituus kuusi päivää. Alussa kaikki sujui sutjakkaasti.
&#8211; Työskentelimme ankarasti ja teimme parhaamme. Meille luvattiin töitä ainakin vuodeksi eteenpäin. Kaikki sujui mainiosti ja meillä oli hyvät välit jokaisen kanssa, <a href="https://www.etc.se/inrikes/de-renoverade-miljardbolagets-laegenheter-foer-20-kronor-i-timmen">toteaa</a> Nursultan Dagens ETC-verkkolehdelle.
Palkkoja poljettiin oikein urakalla
Sitten koitti palkkapäivä. Työntekijöiden ovelle ilmestyi aliurakoitsijan kaksi miestä, jotka käskivät kirgiisien kerätä kamppeensa ja poistua välittömästi työmaalta. ”Eikä tarvitse tulla koskaan takaisin”.
Kyseiset työnantajan edustajat ovat veljeksiä, joista toinen on istunut kolme kertaa linnassa muun muassa arvokuljetusryöstöstä. Hänellä on tiettävästi yhteyksiä järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Expressenin <a href="https://www.expressen.se/dinapengar/de-fick-20-kronor-i-timmen--for-att-renovera-lagenheter/">mukaan</a> myös toinen veljeksistä on tuomittu ryöstöstä.
Vierastyöläisille oli luvattu 20 000 kruunun palkka 380 tunnin työstä. Työehtosopimuksen mukainen korvaus olisi ollut 70 000 kruunua. Vierastyöläiset saivat lopulta yhteensä 7 000 kruunua, josta tulee pekkaa päälle 20 kruunua eli noin 2 euroa tunti.
”Selvitämme tapahtumain kulkua”
Kiinteistöimperiumin edustaja kertoo, että he selvittävät tapahtumain kulkua, eivätkö voi tässä vaiheessa kommentoida enempää itse tapausta. Eivätkä myöskään sitä, miksi he ovat käyttäneet urakoinnissa rikoksista tuomittujen henkilöiden alihankkijayritystä.
&#8211; Epäilykset eivät ole kohdistuneet meihin mutta on selvää, että kiinteistöjen omistajana tunnemme vastuumme ja laittoman työvoiman käyttö projekteissamme on ehdottomasti kielletty. Edellytämme, että työllistämämme yritykset noudattavat allekirjoitettuja sopimuksia ja tekevät niin myös omien alihankkijoidensa kanssa, toteaa imperiumin tiedottaja.
&nbsp;

Huutava pula alipalkatusta työvoimasta – ulkomaisella moniosaajalla 60 tunnin työviikko ja palkkaa 2 euroa tunnilta

Hiihtoturismi kasvaa Sälenin tuntureilla ja samaa vauhtia kasvaa myös työvoiman tarve. Jostain syystä normaalista työstä ei haluta maksaa normaalia palkkaa, vaan keittiöihin ja rakennuksille haalitaan maassa laittomasti oleskelevaa, puoli-ilmaista orjatyövoimaa ympäri Eurooppaa ja Lähi-Itää. Pimeän työvoiman arjesta kertoo Expressen.

Taalainmaan tunturiseudut houkuttelevat yhä sankemmin joukoin väkeä lomailemaan rinteisiin ja laduille. Työvoimaa tarvitaan niin mökkejä rakentamaan kuin turisteja palvelemaan. Tilanne on erityisen otollinen vilunkiyrittäjille.
&#8211; Sälenin seutu <a href="https://www.expressen.se/nyheter/slavarbete-i-svenska-skidparadiset-for-javligt/">kasvaa</a> niin, että natisee liitoksissaan ja se on todellinen ongelma. Sekä rakennusyritykset, että ravintolat käyttävät laitonta työvoimaa, sanoo rajapoliisin päällikkö Ulrica Granberg.
Väärillä papereilla oikeisiin töihin
Laittomat työntekijät tulevat useimmiten Romaniasta, Georgiasta, Valko-Venäjältä, Kazakstanista ja Ukrainasta. Väärennettyjen asiakirjojen avulla heidät voidaan sijoittaa millaisiin rakennusalan töihin hyvänsä.
&#8211; Suuret ja tunnetut yritykset luottavat alihankkijoihinsa, jotka sitten maksavat työntekijöilleen runsaan kolmen euron tuntipalkkaa, sanoo rakennusliiton paikallisen osaston puheenjohtaja Kim Söderström.
&#8211; Kyseessä on järjestelmällinen huijaus, ihmisiä käytetään hyväksi ja he voivat huonosti. Porukka paiskii töitä ilman suojavarusteita, vailla minkään sortin telineitä ja he ovat kaiken aikaa vaarassa menettää henkensä otteen kirvotessa. Ihan hirvittää katsoa tällaista touhua, Söderström siunailee.
Telttailua ja rötöstelyä
Rakennusliiton Söderström kertoo Expressenissä, että pimeiden työporukoiden oloissa on sanomista työajan ulkopuolellakin. Majoituksena voi olla pelkkä patja työmaan kellarissa tai jopa teltta raikkaassa tunturi-ilmassa. Valittaa ei voi tai tulee kenkää, vailla paikkaa minne mennä.
Ankeat olot johtavat työläisten turhautumiseen ja joskus myös kiusaukseen hakea lisäansioita rikoksen poluilta.
&#8211; Mitä he sitten tekevät vapaa-ajallaan? kysyy rajapoliisin Granberg ja vastaa itse esimerkin voimin:
&#8211; Helposti ajaudutaan eripuraan, ties mihin turpakäräjiin ja vielä syyllistytään varkauksiin. Erityisesti eteläisellä Taalainmaalla ja Värmlannissa on ollut ongelmana autonosien varastaminen ja salakuljettaminen Ukrainaan.
&nbsp;

Ruotsin hiihtoparatiisia rakennetaan ulkomaisella orjatyövoimalla – palkka 3 euroa tunnissa