Taannehtiva vihapuhejahti kiihtyy – Oikeuskansleri kehottaa suomalaisia poistamaan vanhoja kirjoituksiaan

Sananvapaus Suomessa kapenee kovaa vauhtia. Uusimpia ja entistä kunnianhimoisempia sensuurihankkeita väläyttelee tällä kertaa oikeuskansleri Tuomas Pöysti, joka kehottaa nyt suomalaisia poistamaan vanhoja nettikirjoituksiaan ennakoivasti. “Myöhemmin lainvastaiseksi muuttuneet mielipiteet” voivat Pöystin mukaan johtaa tulevaisuudessa rikostuomioon. Taannehtivan nettisensuurin lisäksi oikeuskansleri ei myöskään poissulje kirjasensuurin mahdollisuutta.

Suomen ylimpänä laillisuusvalvojana toimiva oikeuskansleri Tuomas Pöysti on huolestunut suomalaisten “myöhemmin lainvastaiseksi muuttuvista mielipiteistä”. Asia nousi keskusteluun sen jälkeen, kun valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen päätti aloittaa esitutkinnan kansanedustaja Päivi Räsäsen vuonna 2004 kirjoittamasta tekstistä “Mieheksi ja naiseksi hän meidät loi”, jonka julkaisi Suomen Luther-Säätiö. Poliisi oli jo aiemmin arvioinut, että Räsänen ei ollut rikkonut asiassa mitään lakia, mutta valtakunnansyyttäjä oli toista mieltä. Räsästä epäillään nyt kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.

Niitä suomalaisia jotka pelkäävät syytteitä mielipiteistään, jotka ovat jossain vaiheessa ovat kenties “muuttuneet laittomiksi”, oikeuskansleri kehottaa pyytämään poistamaan mielipiteensä näkyviltä.

Pöystin lausunnoista uutisoi Lännen Media. Pöysti ei halunnut ottaa kantaa suoraan Räsäsen tapaukseen, vaan puhui asiasta yleisellä tasolla. “Oikeuskansleri Tuomas Pöysti sanoo kannattavansa “pidättyvyyttä ja harkintaa” käynnistää oikeudellisia toimia sellaisten aineistojen osalta, jotka ilmestyessään ovat laillisia mutta muuttuneet yhteiskunnallisten arvostusten seurauksena lainvastaisiksi”, Aamulehti kertoo.

Niitä suomalaisia jotka pelkäävät syytteitä mielipiteistään, jotka ovat jossain vaiheessa ovat kenties “muuttuneet laittomiksi”, oikeuskansleri kehottaa pyytämään poistamaan mielipiteensä näkyviltä. “Rikoslain soveltamisessa kyse on viime kädessä sen arvioimisesta, kuinka aktiivisia toimia vaaditaan henkilöltä sisältöjen poistamiseksi”, Pöysti sanoo.

Myös kirjasensuuri mahdollista

Mielipiteiden poistot eivät välttämättä rajoittuisi vain sosiaaliseen mediaan tai verkkojulkaisuihin. Myös aiemmin laillisia kirjoja voitaisiin sensuroida, Pöysti katsoo. “Yleisesti ottaen sanoisin, että oikeustoimiin ryhtyminen sellaisen kirjan osalta, joka ilmestyessään on laillinen, edellyttää suurta pidättyvyyttä ja harkintaa”, Pöysti kommentoi Aamulehden haastattelussa.

Pöystin kirjasensuuriajatus saa tukea valtakunnansyyttäjä Toiviaiselta. ”Jos tällainen havaitaan, varmaankin kysytään, missä tarkoituksessa hän on tämän kirjoittanut ja onko hän tätä mieltä edelleen”, Toiviainen kommentoi Helsingin Sanomille, kun häneltä kysyttiin vanhojen kirjojen tai lehtien sensuroinnista. Tuomioon vaikuttaisi siis myös se, missä määrin ajatusrikos on jatkunut syytetyn mielessä teon jälkeen.

Suomen ylin laillisuusvalvoja

Suomesta ei ole varsinaista pulaa ihmisistä, joiden mielestä taannehtiva mielipidesensuuri ja mustat listat kielletyistä kirjoista ovat erittäin huono idea. Valtakunnansyyttäjä Toiviaisen sekä oikeuskansleri Pöystin päättömistä lausunnoista on kuitenkin hieman hankalaa valittaakaan mihinkään, koska oikeuskansleri on samalla Suomen ylin laillisuusvalvoja. Hänen tehtäviinsä kuuluu mm. edistää perustuslaissa säädetyn oikeusvaltioperiaatteen toteutumista sekä valvoa perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista. Oikeuskanslerin tehtäviin kuuluu – tai kuuluisi – myös valvoa mm. hallituksen toimien lainmukaisuutta.

Jos halutaan tulkita asiaa suopeasti, Pöystin lausunnoissa saattaa olla kyse myös siitä, että hän ei oikeuskanslerin asemassa halua tai voi astua oikeuslaitoksen ja tuomareiden varpaille etukäteen asiassa, joka on vasta tulossa tuomioistuinten puntaroitavaksi.

Pöysti on koulutukseltaan oikeustieteiden tohtori ja hän aloitti nykyisessä tehtävässään oikeuskanslerina viime vuoden alussa. Sitä aikaisemmin hän on työskennelly mm. Valtiontalouden tarkastusviraston pääjohtajana sekä Sipilän hallituksen sote-uudistuksen parissa.

Jos halutaan tulkita asiaa suopeasti, Pöystin lausunnoissa saattaa olla kyse myös siitä, että hän ei oikeuskanslerin asemassa halua tai voi astua oikeuslaitoksen ja tuomareiden varpaille etukäteen asiassa, joka on vasta tulossa tuomioistuinten puntaroitavaksi. Hänen ulostulossaan on ainakin ripaus kriittistäkin äänenpainoa. Oli niin tai näin, Pöystin lausunnot kertovat karua kieltä sananvapauden tilan kaventumisesta Suomessa. Vielä joitain vuosia sitten tällaisia lausuntoja ei olisi edes kuunneltu vakavalla naamalla. Nyt on kuitenkin pakko. Tähän on tultu. Mutta miksi? Mistä oikeusviranomaistemme vimmainen halu sananvapauden, vapaan yhteiskunnan ja oikeusvaltioperiaatteen alasajoon oikein kertoo?

Totalitaristit haluavat kontrolloida ajatuksia

Harmaissa puvuissa lausuntojaan antavat virkamiehet eivät välttämättä aina ymmärrä sitä ideologiaa, jonka toteuttajiksi heidät on valjastettu. Kyseessä kun ei ole varsinaisesti rooli, jossa palkittaisiin erityisesti itsenäisestä ajattelusta.

Kyse on muustakin kuin syyttömyysolettamasta, lain tarkkarajaisuusvaatimuksista, oikeusvarmuudesta ja itsesensuurin välttämisestä. Kyse on vallasta. Pohjimmiltaan kyse on siitä, että tietyt ryhmät eivät voi pysyä vallassa jos he eivät pysty kontrolloimaan sitä, mitä ihmiset ajattelevat. Ja nyt tämä kontrolli on lipsumassa. Kun vallassa olevat alkavat menettää valtaansa, he yrittävät kiristää otettaan.

Kiihkeimpien puhdasoppisuuden vaalijoiden ja sananvapauden rajoittajien vaatijoiden olisi hyvä myös pysähtyä hetkeksi ajattelemaan sitä, mitä heidän omalle puhevapaudelleen käy, jos ainoat sallitut mielipiteet löytyvät kulloinkin vallassa olevien poliittisista ohjelmajulistuksista.

Fraasit kuten “myöhemmin lainvastaiseksi muuttuneet mielipiteet” kertovat osaltaan tästä epätoivosta ja halusta säilyttää kontrolli. Tavoitteena on maailma, jossa vääränlaisia ajatuksia ei paitsi ole, ei ole koskaan ollutkaan. Ne eivät sovi puhtaaseen ideologiseen visioon.

Paitsi että “kiellettyjä” mielipiteitä ei saa olla nyt, niitä ei saa olla koskaan ollutkaan. Uskomus saattaa olla vaarallinen vaikka se olisi vain väärinajattelijan korvien välissä tai pölyttymässä kirjahyllyssä tai kirjastojen arkistoissa. Vanhoista kirjoista kun saattaisi aina löytyä ajatuksia, jotka eivät enää ole muodin tai lain mukaisia.

Kirjoitukset ja kirjat edustavat kollektiivista muistia. Ne edustavat pysyvää tallennetta siitä mitä on joskus tapahtunut, joskus ajateltu, joskus uskottu. Niille jotka haluaisivat nyt rakentaa uutta uljasta maailmaa, tällainen muistelu taantumukselliseen menneisyyteen – olipa kyse sitten viime kuun Facebook-päivityksestä tai Vanhasta testamentista – on aina vaarallista. Se ei sovi. Ihminen ei voi ajatella jos hän ei voi muistaa. Kuten George Orwell profetaalisesti kirjoitti teoksessaan Vuonna 1984: “Joka hallitsee menneisyyttä, hallitsee tulevaisuutta, ja joka hallitsee nykyisyyttä, hallitsee menneisyyttä.” Tätä kehitystä on nyt vastustettava.

Kiihkeimpien puhdasoppisuuden vaalijoiden ja sananvapauden rajoittajien vaatijoiden olisi hyvä myös pysähtyä hetkeksi ajattelemaan sitä, mitä heidän omalle puhevapaudelleen käy, jos ainoat sallitut mielipiteet löytyvät kulloinkin vallassa olevien poliittisista ohjelmajulistuksista. Puolueet tai syyttäjät eivät ole erehtymättömiä. Mikäli ne kieltävät – mihin tahansa syyhyn vedoten – ihmisiltä oikeuden puhua, menee tuntemastamme Suomesta paljon rikki.