EU:n finanssipolitiikan sääntöjen muuttaminen vaikuttaa maamme talouteen vuosikymmeniä. Toimiva sääntöpohjaisuus edellyttää kirjausten selkeyttä ja vähäistä tulkinnanvaraa.
Valtiovarainministeri Riikka Purra edusti Suomea EU:n talous- ja rahoitusasioiden neuvostossa (ECOFIN) tiistaina 17. lokakuuta Luxemburgissa. Kokouksessa käsiteltiin Euroopan komission ehdotusta EU:n finanssipolitiikan sääntöjen muuttamiseksi.
EU:n finanssipolitiikan säännöt asettavat hyväksyttävät rajat valtion velalle, ja velka-asteen perusteella sallitulle vuotuiselle budjettivajeelle. Sääntöjen tehtävä oli ehkäistä jäsenmaiden ylivelkaantuminen, sillä valuuttaliitossa kaikki jäsenmaat ovat epäsuorasti vastuussa toistensa taloudesta.
Finanssipolitiikan säännöt ovat auttamattomasti vanhentuneet, koska monet EU-maat ovat velkaantuneet enemmän kuin säännöt sallivat. Yhdellekään jäsenmaalle ei ole koskaan asetettu sakkomaksuja sääntöjen rikkomisen johdosta.
Sallittuja budjettivajeita käsittelevä sopimusteksti on liitteineen paisunut useamman sadan sivuisen paksuiseksi järkäleeksi, jota ei enää juuri kukaan ymmärrä. Tämä vaikeuttaa talouspolitiikan koordinointia.
Suomen eduskunnan EU-asioista vastaava suuri valiokunta on tuonut toistuvasti esiin, että taloussääntöjen noudattaminen on jäänyt heikoksi. Sääntöjen yksinkertaistamiselle, sitovuudelle ja tarkoituksenmukaisuudelle on siis selkeä tarve.
EU:n sääntöjen oltava selkeitä
Suomi on EU:n jäsenmaksuissa nettomaksaja, ja lisäksi lähes kaikkien EU:n lainsäädäntöhankkeiden ja lukemattomien pelastus- ja vakausvälineiden nettomaksaja. Suomella on siis voimakas taloudellinen intressi huolehtia siitä, että taloussäännöt ovat selkeät ja kohtelevat jäsenmaita yhdenmukaisesti.
Perussuomalaisten EU-politiikan pitkä linja näkyy nyt myös hallitusohjelmassa:
“Suomi on avoin joustavuuden lisäämiselle sovituissa alijäämä- ja velkakriteereissä räätälöidysti, jos samalla edistetään uskottavasti markkinakuria ja talouden velkakestävyyttä sekä mahdollistetaan valtioiden velkajärjestely. Suomi ei hyväksy uudistuksia, jotka heikentävät jäsenvaltioiden kannustimia julkistalouksiensa tervehdyttämiseen ja kasvattavat rahoitus- ja makrovakausriskejä Euroopassa. Suomi edellyttää jokaisen jäsenmaan vastuuta omista veloistaan siten, että luottomarkkinoilla määräytyvä riskilisä ylläpitää julkisen talouden kurinalaisuutta ja riskien vähentämistä.”
Sudenkuopat ovat yksityiskohdissa
EU-komission esitystä hallitus pitää oikean suuntaisena, mutta yksityiskohdissa on vielä paljon parantamisen varaa.
Komissio on esimerkiksi ehdottanut, että sopimuksen yksityiskohtia olisi mahdollista myöhemmin muuttaa niin sanotulla delegoidulla asetuksella, eli EU:n ilmoituksella. Tämä ei Suomelle käy.
Mikäli sopimusta joudutaan myöhemmin muuttamaan, sen on tapahduttava jäsenmaiden yhteisellä päätöksellä vakiintuneiden käytäntöjen mukaisesti. Suomen itsemääräämisoikeutta ei tule tarpeettomasti siirtää EU:lle.
Komissio on myös ehdottanut, että jäsenmaat voisivat saada aikalisää talouksiensa sopeutustoimille esimerkiksi investoinneilla tai rakenneuudistuksilla.
Valtiovarainministeri Purra kertoi lehdistötilaisuudessa, että Suomen kannalta on tärkeää, että velkasopeutuksen lykkäämisen oikeuttavat investoinnit tai uudistukset hyväksytetään muilla EU-mailla.
– Emme halua, että kutsumalla menolisäystä tulevaisuusinvestoinniksi olisi mahdollista vältellä julkisen talouden sopeutustoimia, Purra kommentoi lehdistötilaisuudessa.
