Suomen talouden ja tuotannon näkymät ovat vaarallisen synkät. Näkymät ovat paljon lohduttamattomat kuin 1990-luvun alussa. Silloin oli talousputken päässä edes vähän valoa sekä yhteinen tahto talouden korjausliikkeisiin. Nyt tilanne on toinen.
Teollisuuteen on satsattava
Korjausliikkeet olivat katkeran kovia 1990-luvun lamassa, mutta välttämättömiä. Syntyi selviytymismalli, jota on kutsuttu ”Suomen malliksi”. Syntyi talvisodan henki taistella taloudellisen itsemääräämisoikeuden puolesta kaikilla mahdollisilla keinoilla.
Taistelu voitettiin ja Suomi nostettiin ennätyksellisen nopeasti huimaan talouskasvuun. Massatyöttömyys nujerrettiin, vaikka liian suuri rakenteellinen pitkäaikaistyöttömyys kasvoikin liian suureksi. Silloista maamme talouskasvua on haluttu selittää Nokia-ilmiöllä. Se on liian helppo selitys ja osittain itsensä pettämistä. Ei haluta poliittisesti tunnustaa, että kaikki keskeiset poliittiset toimijat tunnustivat tuolloin oikeasti tosiasiat. Vain kasvunpolitiikalla voitiin Suomi pelastaa.
Nyt on tilanne toinen. Taloudellisesta itsemääräämisoikeudesta on osa luovutettu EU-byrokraateille ja kansainvälisille investointipankkiireille. Myös politiikassa talouskasvun puolestapuhujien joukko on harventunut. Nykyisellä Arkadianmäellä kuulee enää harvoin puheenvuoroja vaihtotaseen merkityksestä tai kilpailukyvyn tärkeydestä. Jakopolitiikasta sitä vastoin riittää kyllä puheenvuoroja.
Vienti hiipuu – valtiontalous sakkaa
Eduskunta, sekä edellinen että nykyinen hallitus, on nukkunut ruususen unta. Umpioajatteluun perustuvat poliittiset päätökset eivät ole perustuneet reaalimaailman tosiasioihin. Vuoden 2008 talouslamaa ja sitä seurannutta finanssikriisiä ei ole juuri huomioitu. Julkisen talouden kustannusrakennetta on rakennettu sen pohjalle, että vienti olisi jatkanut tasaista kasvua. Näin ei ole kännyt. Suomen viennistä puuttuu vuositasolla 20 – 30 miljardia euroa. Siksi verotuloja jää saamatta vähintään 10 miljardia euroa vuositasolla.
Julkisen sektorin rahoitusta on hoidettu nyt velkarahalla. Kun lasketaan valtiontyöntekijän tai virkamiehen keskimääräiseksi vuosikustannukseksi 60 000 euroa, 100 000 työntekijän tai virkamiehen kokonaisvuosikustannus on silloin 6 miljardia euroa. Nykymenolla merkittävältä valtion työtekijöiden ja viranhaltijoiden joukolta putoaa palkkauksellinen rahoituspohja pois, ellei vientiä saada vetämään vuosien 2000-2008 tasolle. Edessä on viimeistään kolmen vuoden sisällä sekä julkisen sektorin palkkaleikkauksia että massairtisanomisia. Euron kriisimaista toteutettu sisäisen devalvaation tie on myös meidän tiemme, mikäli jatketaan nykyisellä umpiajatteluun perustuvalla talouspolitiikan linjalla.
Poliittinen maariski kasvaa
Kataisen hallituksen poukkoileva talouspolitiikka kaventaa dramaattisesti teollisten toimijoiden luottamusta jatkaa ja sijoittaa uuteen tuotantoon Suomessa. Kustannuskilpailukykymme on heikentynyt Saksaan nähden 11 % ja Ruotsiin nähden 18 % vuoden 2008 tasosta.
Osa poliittisista toimijoista on ottanut kriittisen tuotannontekijän palkat silmätikuksi. Väittäen, että Suomen palkkataso on kilpailijoihin nähden liian korkea, eikä perustu tuottavuuden kehitykseen. Tämä on pään pistämistä pensaaseen. Kun puhutaan palkkakustannusten karkaamisesta, kyseessä on seuraus eikä syy. Kolmen edellisen hallituksen välillisten verojen (pankki, varainsiirto, sähkö, bensa jne.) korotuksilla ja kotimaista kilpailua heikentävillä toimenpiteillä on nostettu kotitalouksien kustannuksia, jonka seurauksena palkan korotuspaineet ovat kasvaneet yli äyräiden.
Rakentaminen ja asuntotuotanto ollaan pysäyttämässä varainsiirto- ja pankkiverolla sekä 10–20 % asunnonoston omavastuulla. Espanjan asuntokuplan seurauksena ollaan tekemässä Suomessa päätöksiä, jotka ovat täysin ylimitoitettuja sekä hätävarjelun liioittelua. Seurauksena on lisää työttömiä, nuorten pieni- ja keskituloisten siirtäminen vuokra-asuntojonoihin sekä alenevien verotulojen kierteeseen.
Sisäisen devalvaation vaihtoehto on vahva vienti
Talouskasvu on saatava käyntiin ja vienti vetämään. Mitään muuta pelastustietä ei meillä ole. Nyt tarvitaan vahvoja ja konkreettisia vientiteollisuudelle uskoa luovia viestejä. On otettava riskejä. Tilanne on sama kuin jääkiekkomatsissa kolmannessa erässä olisi 2 minuuttia jäljellä ja oltaisiin maalin tappiolla. Maalivahti pois ja kuudes kenttäpelaaja kaukaloon eli vero sekä maksurasitteita on tuntuvasti helpotettava vientiteollisuudelle loppuvaalikauden ajaksi. Samalla on valtion tehtävä sijoituksia ja irtisanouduttava sellaisista kansainvälisistä sitoumuksista, joilla suomalainen vientiteollisuus on ajautumassa huonompaan kilpailuasemaan kilpailijamaihin nähden.
Tämä tarkoittaa, että irtisanomme IMO:n rikkisopimuksen. Näin viestitämme vientiteollisuudelle, ettei ole tulossa noin miljardin logistiikkalisäkustannusta. Toiseksi luovumme EU:n 20–20–20 ilmastosopimuksen tavoitteista. Saksahan on jo käytännössä luopunut ilmastosopimuksen tavoitteista, kun vaihtaa ydinvoiman hiilivoimaan. Tästä säästyvät noin 200–300 miljoonaa euroa ohjataan teollisuuden toimintaedellytysten parantamiseen ja pk-yritysten riskirahoituksen vahvistamiseen. Fennovoiman hankkeen rahoitus on turvattava. Yksi vaihtoehto on tehdä se valtion omistaman Teollisuussijoituksen kautta. Rahoitus on mahdollista hoitaa, kun ohjataan kehitysyhteistyörahoista ja ilmastorahaston Suomen osuuksista miljardi euroa tähän hankkeeseen.
Hallitus sitoutuu, ettei se tällä vaalikaudella esitä mitään uusia teollisuutta koskevia veroja tai veroluonteisia maksuja. (Windfall- ja kaivosvero jne.) Samoin hallitus luopuu suunnitelluista pankki- ja varainsiirtoverosta. Asuntolainan tarvitsijoille annetaan korkomarginaalialennusta, jos heillä on säästössä asunnon hinnasta 10–20 %. Samalla luovutaan lainakattoesityksestä. Näin voidaan vauhdittaa asuntorakentamista, joka on nopein tapa käynnistää talouskasvu.
Suomen vahvuudet ja hyvinvoinnin luojat
Suomen hyvinvointi pysyy pystyssä neljän jalan varassa: metalliteollisuus, metsäteollisuus, kaivannaisteollisuus ja sähköenergiatuotanto. Kaikki nämä ovat myös vientialoja. Metalliteollisuutemme vahvuudet löytyvät koneista ja laitteista eli investointituotteita. Maailman markkinat eivät ole hyytyneet. Uusia tuotantolaitoksia rakennetaan ja uusitaan maailmalla. Meidän metalliteollisuuden kustannuskilpailukykyä on parannettava, jotta pystymme valtaamaan markkinoita. Poliitikot ovat kohisseet suomalaisten peliteknologiayritysten maailman maineesta. Jotkut näkevät jo päiväunia uusista Nokioista. Yhdestäkään näistä yrityksistä ei tule työllisyysmielessä uutta Nokiaa, mutta tätä osaamista ja sovellutuksia on toki hyödynnettävä kone- ja laitetuotteiden kehityksessä. Tärkeintä on luoda puitteet talouskasvulle laajalla rintamalla.
Metsäteollisuus on säilytettävä maassamme. Raaka-aineen saanti on turvattava kansainvälisesti kilpailukykyisin hinnoin vaikka veropoliittisilla porkkanoilla. Kaivannaisteollisuus klustereineen on tulevaisuuden ala niin vientieuron tuojana kuin työllistäjänä. Asenteet kaivannaisteollisuutta kohtaan ovat kylmenneet Talvivaaran ympäristöongelmien myötä. Nyt on poliittisten päättäjien pidettävä jalat maassa. Suomessa on kymmeniä kaivoksia, jotka ovat hoitaneet ympäristöasiat mallikkaasti. Talvivaara hoitaa ympäristöasiansa kuntoon. Siksi Talvivaaran jätevesien mukana ei saa heittä koko kaivannaisteollisuutta pois. Nyt on aloitettava kaivannaisteollisuuden maineen puhdistusoperaatio ilman lisämaksuja ja lisäympäristösäännöksiä. Se on tärkeää, jotta saadaan uusia sijoittajia kaivosteollisuuteen ja mahdollistetaan suomalaisella pääomalla toimivien pk-kaivosyhtiöiden toimintamahdollisuudet.
Vesi- ja ydinvoimaosaaminen on maassamme maailman ykkösluokkaa. Näiden kahden tuotantomuodon lisärakentamisesteet on poistettava. Fennovoiman hankkeen rahoituksen varmistamisen lisäksi on annettava Fortumille lupa uusia Loviisan yksikkönsä. Kotimaista tuotantoa on rakennettava niin paljon, että sähköstä saadaan vahva vientituote.
Näillä toimilla varmistetaan, että Suomi on ystävällismielinen ja turvallinen maa teollisuussijoituksille. Vientiteollisuudelle tällä paketilla varmistettaisiin, että suunnitelluista ja nykyisistä lisäkustannuksista leikattaisiin useampi miljardi euroa.
Euro upottaa kansataloudet ja tuhoaa sisäisen harmonian
Euron pelastusoperaatio on upottamassa kakkien euromaiden kansantaloudet. Euron pelastamiseksi tehtävien tulonsiirtojen ehtona oleva sisäinen devalvaatio tuhoaa kriisimaiden kansantalouden ja vie näiden maiden mahdollisuudet käynnistää talouskasvu. Kansan kurittaminen kriisimaissa on eskaloitumassa kapinatulipaloksi kaikissa Välimeren maissa. Tästä on jo ensimmäiset merkit näkyvissä.
Tulonsiirtoja saavien maiden velkaantuminen kasvaa vauhdilla. Rahoittajamaat ovat ajautumassa omiin talouskriiseihin ja tulevat menettämään AAA-luottoluokituksensa. Lissabonin sopimuksen tarkoituksena oli vahvistaa koko euroalueen yhtenäisyyttä ja kilpailukykyä. Nyt on käymässä juuri päinvastoin. Köyhyys harmonisoituu koko euroalueella.
Mikäli euroalue halutaan nostaa jaloilleen tukevalle talouden maanpinnalle, on tulonsiirrot ohjattava kriisimaiden talouskasvun ja tuotannon käynnistämiseen sekä sosiaalisen turvallisuuden kohentamiseen pankkijärjestelmän pönkittämisen sijasta. Nyt ollaan raunioittamassa hiili- ja teräsunionin perusperiaatteet.
(Teksti on julkaistu Perussuomalainen-lehdessä 14/2012)
Teksti: Matti Putkonen
Kuvat: Lehtikuva
