Suomi voi aloittaa ydinjätteen loppusijoituksen ensimmäisenä maailmassa

Suomi voi aloittaa ydinjätteen loppusijoituksen ensimmäisenä maana maailmassa. Jos valtioneuvosto myöntää rakentamisluvan, voidaan käytetyn ydinpolttoaineen kapselointilaitoksen ja loppusijoitustilojen rakentaminen aloittaa.

Elinkeinoministeri Olli Rehn (kesk.) sanoi näin eduskunnassa esitellessään pääministerin ilmoitusta ydinjätehuollon tutkimuksesta ja arvioinnista.

Rehnin mukaan Euroopassa on valmistauduttu pitkäaikaiseen loppusijoitukseen ensimmäisissä laitoksissa vuoteen 2025 mennessä.

– On todennäköistä, että Suomi aloittaisi käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituslaitoksen käytön 2020-luvulla ensimmäisenä maailmassa, Rehn totesi.

Kapselointitekniikalla

Hän korosti, että Suomi on rakentanut strategiaansa pitkäjänteisesti jo noin 30 vuotta. Tuolloin linjattiin tavoitteeksi sijoittaa kotimainen ydinjäte kotimaiseen kallioperään. Vuonna 1994 kiellettiin lailla viedä ja tuoda ydinjätteitä.

Vuonna 2001 päätettiin rakentaa loppusijoituslaitos Eurajoen Olkiluotoon. Samalla päätettiin antaa eduskunnalle selvitys uudesta tutkimustiedosta ja teknisestä kehityksestä. Selvitys on nyt käytössä.

Kapselointi- ja loppusijoituslaitosta koskeva rakentamislupahakemus jätettiin valtioneuvostolle jouluna 2012. Säteilyturvakeskus antoi hankkeesta myönteisen lausunnon viime talvena.

Kapselointitekniikka on kehitetty Ruotsissa 1980-luvun alussa. Sitä on kehitetty ja testattu Ruotsissa ja Suomessa. Loppusijoitus tapahtuu 400-450 metrin syvyydessä ehjissä kallioissa bentoniitin suojassa kuparikapseleissa.

Tunnelit ulottuvat jo tuohon syvyyteen.

Oppositio vänkäsi vastaan

Eduskunnan keskustelussa kyselin aloitti Peter Östman (kd.) tiedustelemalla, onko selvitetty mahdollisuudet ydinjätteen transformaatioon eli teolliseen muuntamiseen nopeammin turvalliseksi muuntuvaan muotoon tai jopa hyödyntämiseen teollisesti ja hajottamiseen siinä samalla.

Rehn vastasi, että näitä asioita selvitetään ja jos hyviä keinoja keksitään, niitä voidaan ottaa käyttöön myöhemminkin.

Vihreiden Satu Hassi viittasi arvioihin, joiden mukaan ydinjäte pysyy vaarallisena 300 000 tai jopa miljoona vuotta. Siksi hän piti hätäisenä sijoittaa ydinjätteitä kallioperään juuri nyt.

Hän ihmetteli myös, miksi Suomessa luotetaan 400 metrin turvasyvyyteen, kun Kanadassa arvioidaan jääkauden yltävän 700 metriin. Myös SDP:n Riitta Myller toivoisi, että loppusijoituksen sijasta panostettaisiin nyt uusiutuviin energiamuotoihin.

Rehn vastasi, että hänen tietääkseen voimakas säteilyriski kestää pari sataa vuotta. Säteilyä jatkuu satoja tuhansia vuosia, mutta se vastaa maan kuoressa esiintyvän uraanin säteilyä.

Turunen: Loppusijoitus
voidaan peruakin

Talousvaliokunnan puheenjohtaja Kaj Turunen (ps.) korosti Suomen olevan ydintekniikan suuri osaaja loppusijoituksessa.

– Olen yhtä mieltä Myllerin kanssa, että pitäisi panostaa uusiutuviin. Se on totta. Mutta Suomessa on laaja energiapaletti, jonka osa on ydinvoima. Se luo energiaturvaa. Me voimme käyttää sitä vientivalttinakin, hän totesi.

Silvia Modig (vas.) muistutti 100 vuoden takaisesta maailmasta: moniko arvasi tuolloin suuren teknisen kehityksen, sodat ja atomipomminkin. Turunen vastasi tähän.

– Totta, mutta ei ole syytä epäillä, että kehitys olisi huipussaan nyt. Voi olla, että jätettä ei tarvitse loppusijoittaakaan, vaan että se jopa saadaan käytössä vaarattomaksi. Mutta on valitettavaa, että tästäkin teknisestä asiasta tehdään hallitus-oppositio-asia, Turunen pahoitteli.

Yhteiseen sijoitukseen
voidaan myös pakottaa

Rehn vastasi Hassille, että Säteilyturvakeskuksen arvioiden mukaan maanalainen varastointi on turvallisempaa kuin maanpäällinen varastointi vesialtaissa.

– Muualla maailmassa maanpäällinen varastointi jatkuu päätöksenteon vaikeuden vuoksi. On vastuullisempaa varastoida omat jätteensä viipymättä itse, Rehn linjasi.

Hän linjasi myös, että tulevan Fennovoiman ydinjäte sijoitettaisiin Posivan Onkalo-luolaan, koska yhteiskunnallisesti on parempi hyödyntää olemassa olevaa luolastoa.

– Ydinenergialaki on myös pakkolaki: se mahdollistaa ydinenergiayhtiöiden pakottamisen taipumaan yhteiskunnan yleisetuun. Tämä ei ole kuitenkaan ensisijainen tavoite, Rehn totesi.