Suomi ajatutui talouspoliittiseen lukkoon – “meillä ei ole mitään lääkkeitä”

Yleisradion Brysselin Kone -ohjelmassa 27.8. haastateltavana ollut työeläkeyhtiö Varman toimitusjohtaja Risto Murto kertoo Suomen ja euroalueen talouspoliittisen liikkumavaran olevan sangen kapea. Hänen mukaan yksi keskeisimmistä virhe tehtiin, kun euroaluetta luotiin.

– Joku puhuu valuvirheistä, minusta ne ovat fundamentaalisempia virheitä. Siellä on oltu kertakaikkiaan älyllisesti epärehellisiä, Murto sanoo viitaten yhteisvaluutan suunnitteluun osallistuneisiin tahoihin.

Murto vertaa euroalueen ja Yhdysvaltojen rahapoliittisia toimia keskenään. Hän toteaa, että Yhdysvalloissa ei tarvinnut murehtia yksittäisten valtioiden velkakriisiä toisin kuin Euroopassa. Hän muistuttaa, että Yhdysvalloissa oli ajottain yhtä suuria budjettialijäämiä kuin Kreikassa, mutta toteutuneella talouskasvulla näistä vajeista ei ole muodostunut samanlaisia ongelmia.

Hänen mukaansa euroaluetta suunniteltaessa ei paneuduttu riittävästi ongelmatilanteiden hoitoon. Hän mainitsee yhteisvastuun puuttumisen.

Euroalueella määriteltiin velka- ja alijäämärajat, joiden toteuttaminen tarkoitti sitä, että teimme itsellemme “pakkopaidan”. Molempien rajojen tavoittelu tässä tilanteessa ei tuo hänen mielestä ratkaisua.

– Raaka totuus kai on, että meillä ei ole mitään lääkkeitä, Murto kertoo.

Riittämätön talouskasvu

Toimitusjohtaja Murto toteaa Suomelle tulevan todennäköisesti kolmas peräkkäinen takapakkivuosi talouskasvun suhteen. Hän kertoo, että yleisellä tasolla euroalueella nähdään yhden prosentin talouskasvua.

Hän toteaa, ettei tämä tule riittämään Suomelle. Suomen julkinen sektori on mitoitettu paljon reippaamman kasvun varaan. Murto toteaa, että nähtävillä talouskasvun odotuksilla Suomessa joudutaan ilman muuta leikkauslinjalle. Poliittisesti taistelu alkaa siitä, mistä aiotaan leikata. Poliittisen kädenväännön lisäksi Murto katsoo ongelmalliseksi koko järjestelmän luotettavuutta, jos kansalaisille ei voida osoittaa järjestelmän edes kykenevän talouskasvuun. Tällöin koko järjestelmän mielekkyys katoaa.

– Euro on yksi näistä elementeistä, Murto toteaa järjestelmämme rakenteista.

Onko meillä velkaantumisvaraa?

Murto toteaa, että nykyiset velkarajat ovat poliittisia päätöksiä, eivätkä suinkaan markkinoiden asettamia rajoituksia. Tästä käy esimerkkinä Suomen 27.8. markkinoilta nostama neljän miljardin valtiolaina, jonka keskikoroksi määräytyi 0,475 prosenttia. Velka erääntyy syyskuussa 2020.

Murto osoittaa sanojansa myös maamme ministereille, jotka ovat luoneet uhkakuvia Suomen luottoluokituksen mahdollisesta laskusta. Murto toteaa, että nykyisellä velkaantumisella Suomi kyllä menettää kolmen A:n luokituksensa “jossain vaiheessa”.

– Mitä tapahtuu tavallisen kansalaisen näkökulmasta siinä vaiheessa, kun Suomen valtio tipahtaa kolme A:sta pois? Tavallisen kansalaisen näkökulmasta sinä päivänä ei tapahdu yhtään mitään, Murto kertoo.

Hän ei näe edes ongelmana, vaikka luottoluokitus olisi pienempi kuin kaksi A:ta.

– Meillä on tosiasiallisesti yhteisvastuu.

Murto tarkentaa, että yhteisvastuun huomaa muun muassa siitä, että sijoittajat rahoittavat Kreikkaakin.

Luottoluokituksen lasku tarkoittaisi hänen mukaansa 0,2 prosenttiyksikön nousua 10-vuotisten valtiolainojen koroissa.

Itseluotu pelko kelluvaan valuuttaan

Murto toteaa, että Suomessa haluttiin pois inflaatio-devalvaatiokierteestä, jolloin päätös siirtyä yhteisvaluutan jäseneksi oli sinänsä hyvin looginen ratkaisu “tilanteessa, jossa Suomessa ei ole perinteisesti arvostettu omaa valuuttaa.”

– Suomessa itsenäisesti kelluvaan valuuttaan liittyy semmoinen pelko tai jotain sellaista, että me emme ole aito valuutta, Murto täräyttää.

Euron alkumetrit näyttivät hyviltä. Murto toteaa, että korkean teknologian osuus viennistämme oli hyvällä tolalla. Mutta 2010-luvulla otimme reippaasti takapakkia. Nyt korkean teknologian osuus viennistä on jopa alhaisempi kuin se oli euroon liityttäessä.  Euroon liittymisen ohella toiveet talouden monipuolistumisessa eivät toteutuneet.

Lisää integraatiota ja yhteisvastuuta

Murto ei näe euroalueen hajoavan lähiaikoina. Hänen mukaan euroalueen suunnitteluvirheitä paikkailtiin “varjojärjestelmillä”, joihin lukeutuvat euroalueen kriisirahastot ERVV ja EVM.

Matka tosialliseen yhteisvastuuseen on vielä kesken. Murto katsoo, että euroalue tulee tiivistymään ja integroitumaan sisältä päin vielä lisää.

Samaan aikaan EU:sta tulisi löyhempi vapaakauppa-alue, eikä se pyrkisikään keskeiseksi talouspoliittiseksi toimijaksi.

Suomen osalta kynnys poistua tästä yhteisvastuullisemmasta osasta, eli euroalueesta, on suuri. Hän toteaa Suomen olevan varsin omituisessa tilanteessa, jossa yhteisvastuu kasvaa, mutta maan virallinen linja on pikemminkin vastustaa euroalueen tiivistymistä.